Eli juu, olen 19v(opiskelija), mieheni 21v(työssäkäyvä).
Muutimme yhteiseen asuntoomme n.4kk sitten, ennen muuttoa parisuhteemme oli täydellinen!
Heti aluksi, ennen kuin aloimme edes etsiä asuntoa tein selväksi, että minulla ei ole rahaa (vuokran maksuun,350e/kk ym.)(kuten sanoin,olen opiskelija ja tuloni ovat 135e/kk)o toki pystyn ruokaa ostamaan silloin tällöin ja muuta pientä.
Mieheni tuntui tuolloin ymmärtävän sen mainiosti ja hän halusi edelleen muuttaa kanssani, tietäen että hän elättäisi minut ainakin siihen asti kunnes valmistun, eli kevääseen asti.
Sitten kuitenkin. Hän on aina ollut rahoistaan hyvin tarkka ja hän rupesi vaatimaan, että annan hänelle kaikki rahat joita opintotukena saan.
Kauppaan kun mennään, hän valitsee ostettavat ruuat, välittämättä siitä, että mistä minä pidän. Minulla ei ole sanavaltaa.
Alkoholijuomia minä en saa ostaa, en omilla rahoilla, enkä hänen rahoillaan. Hän kylläkin ostaa itselleen.
Hän on myöskin ruvennut käyttämään sanavalintaa, "Hänen asuntonsa" ,ennen asunto oli "meidän". Yksi hänen tunnetuin lauseensa on: "jos meinaat täällä asua niin rupea sitten tekemään jotain"
Minä hoidan kotityöt , eli siis kaiken siivoamisen.
Hän todellakin käy töissä ja se varmasti rasittaa häntä, koska työpaikka ei ole hänelle yhtään mieluinen.
Mutta käynhän minäkin Koulua ja teen kovasti töitä sen eteen että valmistuessani saan hyvät paperit.
Usein koulupäiväni kestävät 16.00 asti, jonka jälkeen kotiin tullessani siivoan, lenkitytän koiran ja teen hänelle ruokaa, illalla jää vähän aikaa telkkarin vahtaamiseen kunnes koira viedään taas pihalle.
Ja hän voi sanoa minulle "jos meinaat täällä asua niin rupea sitten tekemään jotain".
Kaiken huipuksi hän ajaa minun autollani.
Hän ostaa kyllä bensaa mutta kuluttaa ne heti kun kuulee, että minä saatan lähteä auton kanssa jonnekin.
Näin ollen omalla autolla en ole ajanut 2 viikkoon, koska minulla ei ole ollut varaa ostaa bensaa..
Ai että tätä yhdessäolon ihanuutta!
Minulla ei siis ole minkäänlaista osuutta hänen rahoihinsa, ehkäpä 5e viikossa saan omaan käyttööni.
Muutimme yhteiseen asuntoomme n.4kk sitten, ennen muuttoa parisuhteemme oli täydellinen!
Heti aluksi, ennen kuin aloimme edes etsiä asuntoa tein selväksi, että minulla ei ole rahaa (vuokran maksuun,350e/kk ym.)(kuten sanoin,olen opiskelija ja tuloni ovat 135e/kk)o toki pystyn ruokaa ostamaan silloin tällöin ja muuta pientä.
Mieheni tuntui tuolloin ymmärtävän sen mainiosti ja hän halusi edelleen muuttaa kanssani, tietäen että hän elättäisi minut ainakin siihen asti kunnes valmistun, eli kevääseen asti.
Sitten kuitenkin. Hän on aina ollut rahoistaan hyvin tarkka ja hän rupesi vaatimaan, että annan hänelle kaikki rahat joita opintotukena saan.
Kauppaan kun mennään, hän valitsee ostettavat ruuat, välittämättä siitä, että mistä minä pidän. Minulla ei ole sanavaltaa.
Alkoholijuomia minä en saa ostaa, en omilla rahoilla, enkä hänen rahoillaan. Hän kylläkin ostaa itselleen.
Hän on myöskin ruvennut käyttämään sanavalintaa, "Hänen asuntonsa" ,ennen asunto oli "meidän". Yksi hänen tunnetuin lauseensa on: "jos meinaat täällä asua niin rupea sitten tekemään jotain"
Minä hoidan kotityöt , eli siis kaiken siivoamisen.
Hän todellakin käy töissä ja se varmasti rasittaa häntä, koska työpaikka ei ole hänelle yhtään mieluinen.
Mutta käynhän minäkin Koulua ja teen kovasti töitä sen eteen että valmistuessani saan hyvät paperit.
Usein koulupäiväni kestävät 16.00 asti, jonka jälkeen kotiin tullessani siivoan, lenkitytän koiran ja teen hänelle ruokaa, illalla jää vähän aikaa telkkarin vahtaamiseen kunnes koira viedään taas pihalle.
Ja hän voi sanoa minulle "jos meinaat täällä asua niin rupea sitten tekemään jotain".
Kaiken huipuksi hän ajaa minun autollani.
Hän ostaa kyllä bensaa mutta kuluttaa ne heti kun kuulee, että minä saatan lähteä auton kanssa jonnekin.
Näin ollen omalla autolla en ole ajanut 2 viikkoon, koska minulla ei ole ollut varaa ostaa bensaa..
Ai että tätä yhdessäolon ihanuutta!
Minulla ei siis ole minkäänlaista osuutta hänen rahoihinsa, ehkäpä 5e viikossa saan omaan käyttööni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..vaihtoon.
Jos ei puhumalla asia selviä niin tuskin se siitä paremmaksi muuttuu.
Laita auto seisontavakuutukseen ja sano: MINUN auto, sillä ei ajella kun arvo laskee..
joo äijä pihalle vaan. Jos se tossa iässä on jo noin saita, niin mieti mitä se kymmenen vuoden päästä.
Miehesi pelkää, että kun valmistut ja pääset tienestien makuun, hänellä ei ole enää mitään virkaa. Vaikka saat varmaan kuulla myöhemmin tarinaa siitä, "kenen rahoilla opiskelusi on rahoitettu".
Jäi muuten mietityttämään; millä sinä saat autosi pakolliset menot maksettua...?
Vahempani maksavat vielä auton vakuutusmaksut ym.
töihin kun joskus tästä pääsen niin alan maksamaan nuo itse.
Törkeätähän se tietty on, että heidän täytyy tuollaset vielä maksaa, kun en edes heidän kanssaan enää asu, mutta he ovat minulle vakuuttaneet, että asia on ihan ok. ;D
Puhuin tästä autojutusta vielä vanhempieni kanssa, siis siitä ettei minulla itselläni ole varaa ajaa sillä, niin he kehoittivat pitämään auton pihassa ja ottamaan molemmat avaimet itselleni, että sillä ei sitten aja ketään. Saa nyt nähdä miten mieheni naama venähtää kun töihin joutuu linja-autolla. :D
Miten sulla ylipäätään on varaa pitää autoa? -Ja siitä miehestä... Kyllä suhteessa pitäis olla pääasiana yrittää tehdä toinen onnelliseksi, ei miettiä sitä, mikä on mun ja mulle ja omaa. Itsekäs mies... Kittaako se niitä kaljojaankin sitten yksin sun nenän alla?! Ja kun kerta parhaas oot yrittäny ja kodin hoidat ym, niin sanopa sille että valitettavasti kun se ei riitä, etkä rahakskaan voi muuttua, niin on parempi, jos hän etsii jonkun vähän paremmin tienaavan naikkosen... Et voi siitäkään olla satavarma, saatko heti koulun loputtua töitä. Ja työttömyys voi myöhemmässäkin elämänvaiheessa yllättää, siinä kuin muissakin vaikeuksissa pitäis puolisoon voida luottaa. Ja yhteen hiileenhän sitä muutenki pitäis puhaltaa, eikä omia laskeskella, jos yhdessä kerran ollaan! Jollei voi omaansa toisen kanssa jakaa, niin eipä paljoa kannata elämäänsäkään yrittää jakaa, sehän on jatkuvaa vahtimista sitten, että kumpi osti mitäkin. Ei vaikuta kauhean lupaavalta tulevaisuus... Sama kun otat ja lähdet heti, eihän tommosesta mitään tuu.
Jep, minun autorahoituksen voit lukea edellisestä viestistä :)
Juu kaljojaan vetelee mun naaman edes ..
Oon yrittäny sil sanoo kyl et yhdessäolo on jakamista..ei ole pelkästään omaa rahaa, vaan nekin on yhteistä.. samoin kun muukin, mutta ei tunnu menevän sen päähän...
Jättäminenkin tuntuu pahalta, ollaan pitkään oltu yhdesja silti vaikka se on tommonen, niin oudolla tavalla hänestä välitän...
Ymmärrän kyllä sinua, että jättää ei helpolla voi. Itselläni on tilanne jossa mies käyttää rahojaan aika huolimattomasti -ottaa velkaa jne. mInulla ei ole sananvaltaa..
Ota avaimet itsellesi ja jos hän syystä kummasta saa avaimet käsiinsä, niin sano että on rikos ajaa sun autolla -luvaton käyttöönotto. En tiiä tehoaako mutta kumminkin.
Olet pistänyt pääsi ansalankaan kuin pupujussi. Mies käyttää rahan suomaa valtaa sinuun ja annat sen tapahtua. Luultavasti et osaa vielä kuvitellakaan, mitä hän keksii hyppyyttäkseen sinua mielensä mukaan. Jos suostut kaikkeen tuohon ja tuleviin - niin vakka on kantensa valinnut.
Ei sille tuolle rahalle pitäis valtaa antaa.On melko julma mies.Pois vaan.Kyllä sinä saat elämisen arvoisen elämän tuolla 135 eurolla.
katsoa mitä tulevaisuus tuo. Pahalta kyllä kuulostaa jos tilanne on näin lyhyessä ajassa mennyt tollaiseksi. Miten kävi sen auton kanssa? Ei kai vain autosi ole tärkeämpi kuin sinä?
Jep Jep, Otin autoni molemmat avaimet, pidin niitä "piilossa" kotona.
Sanoin sil että : sä et ol ajamas MUN autol jos mul ei kerran ittellänikää ol varaa sen kans kulkee.
No juu, avaimet se löys ja ajeli viel eile sen kans. Mut Tänä aamulla käytii mun vanhempie tykön kyläilees, ja jätin avaimet mun porukoil ja auton pihaa, mun vanhemmat heitti meidät sit kotii ja ei kai se sit kehdannu siäl mitää ruvet.
Nyt se sit kiukuttelee, hyvin aikuismaiseen tapaansa, mutta sille ei ny sit voi mitään.
Huokaus..
No mutta kuitenkin.. kiitos teille kaikille, olette ihania ihmisiä, ku ootte mua jaksanu neuvoo ja auttaa!!
Jatkossakin apu kelpaa :D
((valitan jos teksti oli sekavaa, kirjoitin kauheella kiirellä, taas kerran :D ))