Meneekö asia niin, että mitä pidempään kasvatat lapsia ja olet heidän kanssaan tekemisissä, sen vähemmän ymmärrät heistä tietäväsi?
Kuka osaa kasvattaa lapsia?
kanveesissa
14110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikös tuo päde vähän kaikkeen? Tieto kun kuulemma lisää tuskaa.
Tieto lisää tuskaa vain silloin kun sitä tietoa ei pysty prosessoida. En ymmärrä, että miksi tuollaista 'tieto lisää tuskaa'-sanontaa pitää edes viljellä... siksiköhän, että ihmiset eivät uskaltaisi ottaa asioista selvää ja pysyisivät tyhminä Pavlovin koirina.
Noh, enivei. Tieto on aina voimaa ja valtaa.
No minä olen ainakin useammankin kerran elämässäni luullut jostain jotain tietäväni ja lisää perehtymällä joutunut toteamaan, etten ymmärräkään asiasta tuon taivaallista.
Erityisen oppineeksi tunsin opinahjostani valmistuttuani ja erityisen tietämättömäksi ensimmäisessä koulutustani vastanneessa työpaikassani. Onneksi tunnustin tosiasiat välittömästi, enkä nolannut itseäni. ;-)
Lapsettomat, jotka ei ole ikinä itse olleet lapsia.
Kukaan ei ole valmis vanhemmaksi kun vauva syntyy....siinä ihmetellään alussa monia asioita alussa. Pikkuhiljaa vanhempi/vanhemmat kasvavat vanhemmuuteen , tarkoitan yhdessä lapsen kanssa. Toisinsanoen lapsi ja vanhemmat kehittyvät yhdessä ns. eteenpäin vaikka murkkuikäisen vanhemmalle tätä ei ole helppo sanoa.
kasvattajia, ammattikasvattajiakin.
http://www.liberal-debutante.com/wp-content/uploads/2007/04/porn.JPG
ja Helinä-keiju?
lapset kasvavat ja katkovat henkiset siteet vanhemmistaan ja se tapahtuu niin vaivihkaa, että jää vanhemmilta huomaamatta. Yhtäkkiä tajuaa, että omalla lapsella on elämä, josta ei tiedä mitään. Niin kai se kuuluu mennä, koska sanottu on, että lapset eivät ole sinun lapsiasi, vaan... miten se menikään.
Hyvin on kuitenkin asiat, jos vielä aikuisenakin haluavat tulla vanhempiensa tykö ja lyövät kättä olalle. Minulla ei oikeastaan ole tarvetta käydä lyömässä kättä vanhempieni uusperheissä, mutta se onkin jo toinen tarina.
elämän kaipuun tyttäriä ja poikia?
Khalil Gibrania.
Niin se meni ja aika hyvin Gibranilta sanottu.
Omasta kokemuksesta, lapsi on jo aikuinen ja omillaan.
En tiedä "kasvattamisesta" , olen pyrkinyt opettamaan empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Olen yrittänyt painaa mieleen vastuuntuntoa, syy-seuraussuhteita.
Enimmäkseen-vai kultaako aika muistot- olemme kuitenkin eläneet arkea yhdessä. Painottaisin sanaa YHDESSÄ, ihmetelty muurahaisia ja miessuhteita. Kaikkea siltä väliltä.
Kuitenkin, olen sitä mieltä että kaikki tämä yhteisyys nykyään pohjautuu siihen työhön(läsnäoloon) silloin kun lapseni oli ihan pieni.
Saadaan olla erimieltä, ei ole ymmärryksen este. Ehkä minä kuitenkin enemmän yllätyksiä aiheutan. Elämänkokemuksellani; miten olisin koskaan ehtinyt kaikkea kertoa?
että minä ja kaltaiseni osaamme kasvattaa lapsia.
En odottanut mitään, ja tulos on jotain mistä olen ylpeä.
Toistaiseksi ne kasvavat itsekseen. Sitten kun oikeasti pystymme kasvattamaan moraalisesti oikein toimivia lapsia - siis muutenkin kuin sopivassa sosiaalisessa tilanteessa - niin mä uskon osaamiseen. Siihen asti se on hapuilua ja etsimistä.