Väkivallan ensimmäisiä muotoja?

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Cindy_000 kirjoitti:

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Lue lisää

varovainen sen yhteenmuuton kanssa ja pane käsijarrut päälle.
Miehen käyttäytyminen on jo nyt hyvin aggressivista ja harkitsematonta.

Sitten hän vielä vierittää syyn sinun niskoillesi.

Väkivaltainen käyttäytyminen yleensä lisääntyy ja harvoin loppuu kokonaan ilman apua. Näkeekö mies mitään omituista omassa käyttäytymisessä?

Kerro hänelle miksi sua askarruttaa ja ne omat pelkosi.
Jutelkaa, mutta älä pidä kiirettä yhteenmuuttamisen kanssa.

Cindy_000 kirjoitti:

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Lue lisää

Lue itse oma tekstisi ajan ja ajatuksen kanssa läpi. Hänen käytöksessään on jo nyt väkivaltaisia piirteitä. Hän voi sanoa, ettei koskaan löisi naista vaikka on sen jo tehnyt. Myös väkivaltaiset puheet miesten tappamisesta ja väkivaltainen tausta kuuluisi saada hälytyskellot soimaan. Nämä ovat sellaisia merkkejä, jotka ennakoivat väkivaltaa suhteessa. Muita merkkejä ovat esineiden rikkominen, mustasukkaisuus, omistamisenhalu, kontrollointi, muiden syyttäminen omista ongelmia. Jos hän on aikaisemmin ollut väkivaltainen, niin ei se kovin paljoa vaadi että hän pahoinpitelee sinut. Usko pois, parasta kun et muuta hänen kanssaa saman katon alle vaan jätät hänet. Tuo että teillä on ollut eron jälkeen ihanaa ja auvoisaa, on ikävä kyllä vain hetken huumaa. Te elätte tällä hetkellä "kuherruskuukautta". Se kuuluu osana väkivallan kierteeseen jossa väkivallan teon jälkeen alkaa "honey moon" jolloin hyvitellään ja lupaillaan muutosta. Tämän jälkeen arki astuu kuvoihin ja pian kerätään painetta sisää, kunnes jälleen menee "näyttö pimeäksi" ja honey moon alkaa uudestaan. http://www.turvakoti.net/fi/tietoa/vakivallan kierre/

Sinun on turha syyttää itseäsi siitä, miten miehesi toimii. Et ole ansainnut tuota, miten hän sinua kohtelee ja väkivalta on väärin. Tietenkin hän syyttää sinua, koska ei osaa/pysty näkemään oman käytöksensä ja kommunikoinnin puutteita. Vaikka toinen olisi kuinka vaikea, ärsyttävä ja vittumainen, niin mikään ei oikeuta käymään toiseen käsiksi. Ei edes se, jos olet pyytänyt että sängyssä otetaan kovemmilla otteilla. Näistäkin asioista kuuluu sopia YHDESSÄ ja KESKUSTELLA. Jos sovitte, että seksin aikana otetaan rajuja otteita, niin ne jätetään silloin vain sinne makuuhuoneen puolelle ja siitäkin sovitaan, missä menee raja.

Usko pois, sinun on paras olla muuttamatta hänen kanssaan yhteen. Haluatko löytää itsesi sairaalasta makaamasta pahoinpitelyn jäljiltä? Minä tiedän mistä puhun, olen itse ollut suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa. Viimeinen niitti oli, kun hän uhkasi tappaa minut. Hänellä oli jo valmiiksi väkivaltainen tausta, mutta minä ajattelin ettei hän koskaan minulle tekisi mitään pahaa. SIlti kuitenkin hän kuristi, heitteli tavaroilla, paiskoi seinille yms. Olisin voinut kuolla tai vammautua siinä käsittelyssä. Haluatko sinä sitä itsellesi?

Kissa-Liisa kirjoitti:

Lue itse oma tekstisi ajan ja ajatuksen kanssa läpi. Hänen käytöksessään on jo nyt väkivaltaisia piirteitä. Hän voi sanoa, ettei koskaan löisi naista vaikka on sen jo tehnyt. Myös väkivaltaiset puheet miesten tappamisesta ja väkivaltainen tausta kuuluisi saada hälytyskellot soimaan. Nämä ovat sellaisia merkkejä, jotka ennakoivat väkivaltaa suhteessa. Muita merkkejä ovat esineiden rikkominen, mustasukkaisuus, omistamisenhalu, kontrollointi, muiden syyttäminen omista ongelmia. Jos hän on aikaisemmin ollut väkivaltainen, niin ei se kovin paljoa vaadi että hän pahoinpitelee sinut. Usko pois, parasta kun et muuta hänen kanssaa saman katon alle vaan jätät hänet. Tuo että teillä on ollut eron jälkeen ihanaa ja auvoisaa, on ikävä kyllä vain hetken huumaa. Te elätte tällä hetkellä "kuherruskuukautta". Se kuuluu osana väkivallan kierteeseen jossa väkivallan teon jälkeen alkaa "honey moon" jolloin hyvitellään ja lupaillaan muutosta. Tämän jälkeen arki astuu kuvoihin ja pian kerätään painetta sisää, kunnes jälleen menee "näyttö pimeäksi" ja honey moon alkaa uudestaan. http://www.turvakoti.net/fi/tietoa/vakivallan kierre/

Sinun on turha syyttää itseäsi siitä, miten miehesi toimii. Et ole ansainnut tuota, miten hän sinua kohtelee ja väkivalta on väärin. Tietenkin hän syyttää sinua, koska ei osaa/pysty näkemään oman käytöksensä ja kommunikoinnin puutteita. Vaikka toinen olisi kuinka vaikea, ärsyttävä ja vittumainen, niin mikään ei oikeuta käymään toiseen käsiksi. Ei edes se, jos olet pyytänyt että sängyssä otetaan kovemmilla otteilla. Näistäkin asioista kuuluu sopia YHDESSÄ ja KESKUSTELLA. Jos sovitte, että seksin aikana otetaan rajuja otteita, niin ne jätetään silloin vain sinne makuuhuoneen puolelle ja siitäkin sovitaan, missä menee raja.

Usko pois, sinun on paras olla muuttamatta hänen kanssaan yhteen. Haluatko löytää itsesi sairaalasta makaamasta pahoinpitelyn jäljiltä? Minä tiedän mistä puhun, olen itse ollut suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa. Viimeinen niitti oli, kun hän uhkasi tappaa minut. Hänellä oli jo valmiiksi väkivaltainen tausta, mutta minä ajattelin ettei hän koskaan minulle tekisi mitään pahaa. SIlti kuitenkin hän kuristi, heitteli tavaroilla, paiskoi seinille yms. Olisin voinut kuolla tai vammautua siinä käsittelyssä. Haluatko sinä sitä itsellesi?

Lue lisää

Soita numerotiedusteluun, kysy lähimmän turvakodin numero ja mene käymään siellä, keskustele miten kaikki alkoi heidän omalla kohdalla. Katso niitä mustelmia, murtuneita luita, pelkoa silmissä, syötyä itsetuntoa ja ihmettele usealla on vieläkin aito usko, ei meidä Kalle / Ville koskaan tarkoittannut mitään pahaa. Mieti joudutko sinäkin apua sieltä hakemaan ? Väkivaltaa harvoin esiintyy suhteen alkuvaiheessa, yleensä se alkaa vasta yhteen muuttaessa tai viimeistään parin vuoden yhteisasumisen jälkeen. Mies joka läpsii seurusteluaikana hakkaa sinut aivan varmasti kunnes suhteen alkuhuuma menee ohi.

Mies on taitava, aivopesee naisen uskomaan että hänen hikeentymiselle oli jokin looginen syy. Lue tästä itse läpikäynneenä mielipide ja harkitse tarkkaan. Mikään lahja, ei mikään ihanuus poista sen hakkaamisen ja läpsimisen kipua.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8314144

Cindy_000 kirjoitti:

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Lue lisää

Minulla on itselläni kokemusta mustasukkaisesta suhteesta jossa hän sanoi kans asioita joita ei kuulemma tarkoittanut, mut näin myöhemmin ajateltuna kaikissa niissä asioissa oli osa mitä tarkoitti. Mekin muutimme yhteen ja ajattelimme, et siitä suhde paranee, mut kuinkas kävikään suhde vaan paheni. Mustasukkaisuudet vaan lisääntyi ja en päässyt pahemmin edes koirani kanssa lenkille, ettei hän syyttänyt minua vierais käymisestä vaikka olisin tehnyt kuinka pienen lenkin tahansa koiranlanssa.
Hänelläkin oli väkivaltainen tausta ja ei kuulemma ollut koskaan lyönyt naista, mutta suhteen loppuvaiheessa sain tietää, et näin oli aikaisemminkin käynyt. siis hän kävi minuun käsiksi, uhkaili puukolla ja lopuksi teki ikuisen muiston minuun teräaseella. Joten en ainakaan minä palaisi hänekanssaan yhteen samankatonalle.

Cindy_000 kirjoitti:

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Lue lisää

Sinä kysyt varoitusmerkeistä, sen aika on jo ohi:

"Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan"

Sinä olet jo väkivaltaisessa suhteessa, ja se tulee tuosta muuttumaan ainoastaan pahempaan suuntaan. Ja se, että hän pitää käytöstään oikeutettuna, on todiste siitä. Mitkään selitykset ei nyt auta. Sinä määräät oman elämäsi suunnan, jos valitset yhteenmuuton, saat väkivaltaisen tulevaisuuden. Sinulla on nyt se tärkeä hetki muuttaa elämäsi suunta.

Cindy_000 kirjoitti:

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Lue lisää

Asiat saattavat muuttua dramaattisesti kunhan olette yhteen muuttaneet. Olet ihan vietävissä mieti nyt itsekin!

Cindy_000 kirjoitti:

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Lue lisää

Se ihana aika on vain koiraan kosiokäytöstä ja omistajuutta eikä sisällä mitään erityisen lämpimiä tunteita tms. Nainen värittää sen vain itse mielessään ihanaksi ja rakkaudeksi. Eli poikaystäväsi todellinen minuus on väkivaltainen eikä ole järkevää olla läheisissä suhteissa.

on oma kokemukseni myös, henkilökohtainen parisuhteessa. Toinen tarvitsee apua, koska hänellä ei ole työkaluja käsitellä ko tilannetta. Mutta käytös ei muutu ainakaan ilman apua. Pahemmaksi menee. Vaikea varmaan uskoa, jos on rakastunut, mutta paras olisi heti lähteä. Mitä pidemmälle jää, niin sitä enemmän alkaa oma itsetunto mennä, koska ei ole lähtenyt aikaisemmin.

Cindy_000 kirjoitti:

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Lue lisää

Usko minua, ei kannata muuttaa yhteen missään nimessä. Seurustele etänä ensin.

Cindy_000 kirjoitti:

Poikaystävälläni menee hermostuessaan ikään kuin "näyttö pimeäksi" ja hän raivoaa ja huutaa.. hänellä on myös tarve suojella minua ja on mustasukkaisuutta paljon.. olemme muuttamassa yhteen. olen vähän epävarma mutta päätetty se on. Hän sanoo raivostuessaan asioita joita ei todellakaan tarkoita (kuten minäkin ja ärsytän kyllä häntä liikaa.. ) ja on heittänyt antamani korun minua päin ja lyönyt nyrkkiä seinään. Hänellä on väkivaltainen tausta muttei naista ole koskaan lyönyt.. stressinsieto on vaikeaa.. muuten hän on niin kultainen ja ihana ja rakastan häntä yli kaiken. hän on sanonut ettei löisi naista koskaan, ja kaikki sellaiset miehet saisi tappaa hänen mielestään.
Mutta n. 2 kk sitten hän muutti käyttäytymistään yhtäkkiä. Hän kuristi, repi hiuksista ja läppäsi pari kertaa naamaan.. kun kerroin ystävilleni siitä, hän puolusti itseään sanomalla että se johtui siitä kun olin itse sanonut että haluaisin hänen olevan vähän kovempiotteisempi joskus seksissä ja kokeilimme sitä sitten pari kertaa. ( siis tarkoitan vaan vähän hiuksista repimistä, ei mtn muuta.) niin hän sanoi sitten oikeuttavansa itsensä myös riidoissa toimimaan niin... ?! en tiedä itse johtuiko se tosiaan tuosta kun olin itse kehottanut häntä olemaan vähän kovaotteisempi ( tosin vainn seksissä) ?! sen jälkeen erosimme eikä hän ole sen jälkeen käynyt käsiksi.. emmekä riidelleet pahasti. nyt olemme muuttamassa kuitenkin yhteen sillä tämä aika eron jälkeen on ollut niin ihanaa ettei meillä koskaan ole ollut.. silti mietin vieläkin tuota. mielipiteet olisivat tervetulleita jos joku jaksoi lukea :D

Lue lisää

Ei missään nimessä kannata. Itse seurustelin miehen kanssa, joka oli hermoilevaa tyyppiä, itsepäinen ja luuli aina olevansa oikeassa. Hän oli myös tosi mustasukkainen ja oli lyönyt minua pari kertaa vaan sen takia, että minulla oli paha olla ja tunsin, että tämä mies ei ole se oikea. No erosin ja siittä alkoi hirveä uhkailu. Yritin tehdä erosta sopuisan ja suostuin menemään hänen kanssaan ajelulle ja sopimaan asiat. Ajelulla hän ajoi 150km/h ja uhkasi ajaa kallioon. Hän sanoi:" jos et ole minun kanssani niin, et ole kenenkään kanssa." Sain onneksi rauhotettu hänet, muutin aika nopeasti omaan kämppään ja uhkailu jatkui... No Hän yritti sitten myöhemmin kuristaa minut kuoliaaksi, koska en halunnut seksiä hänen kanssaa ja sanoi minulle, kun etsin tilanteessa puhelinta, josta soittaa poliisit:" mä oon kerenny tappaa sut ennen, ku poliisit tulee." ja tein rikosilmoituksen, poliisit eivät tehneet mitään. No eräs päivä kävelin kaverini kanssa ja hän ajoi kuorma-autolla päällemme muka pelotellakseen. Jouduin pariksi päiväksi sairaalaan ja sain vakavia vammoja, joista kärsin edelleen. Pahinta on se, että oikeudenkäynnissä sain todeta ettei tämä henkilö katunut mitään. kaikki hänen oikeudessa puhumat asiat olivat aivan jotain muuta, kun kuullustelupöytäkirjassa poliisi asemalla, siellä hän jopa tunnusti yrittävänsä tappaa. Sillä miehellä ei ole mitään järkeä päässä. Se on tunteeton hirviö ja pahinta on se, että se vapautuu aika pian ja valitettavasti liikkuu juuri näillä suomi24 sivuilla etsimässä seuraavaa uhria ja tämä ei ole mikään vitsi valitettavasti eli varokaa. eli tarkoitukseni oli kertoa, että älä muuta ikinä miehen kanssa yhteen, joka on kerrankin sulle tehny jotain väkivaltaista. ÄLÄ USKO MIESTEN VALHEITA. Ensn ne esittävät muka muuttuneensa, mutta odota vaan, ku asutaan yhessä ni sit alkaa väkivaltaisuus tulla esiin

Lukiessani näitä vastauksia olen järkyttynyt. En voisi en ikinä uskoa että hän hakkaisi minut joskus.Tosin ei varmasti kukaan muukaan suhteen alkuaikoina voisi. (olemme olleet yhdessä 9kk.) mutta että hän? Hän kyllä säikähti kovasti kun kerroin serkkupojilleni mitä hän minulle teki, ja he lupasivat pitää huolen ettei niin käy enää koskaan. eikä ole käynytkään. eilen riitelimme jostain pienestä, hän ahdistuu aina riidellessä ja tekee vähän äkkinäisiä ns "uhkaavia" liikkeitä, mutta ei käy kiinni enää. Huomaan hänestä että ehkä hänen tekisi mieli, mutta on saanut itsensä rauhoittumaan. Kun en kuulemma "usko sanoista." mitä lie sitten tarkoittikin... yhteenmuuttoon olen laittanut jarrua. en ole varma enää. olemme molemmat aika nuoria.

Cindy_000 kirjoitti:

Lukiessani näitä vastauksia olen järkyttynyt. En voisi en ikinä uskoa että hän hakkaisi minut joskus.Tosin ei varmasti kukaan muukaan suhteen alkuaikoina voisi. (olemme olleet yhdessä 9kk.) mutta että hän? Hän kyllä säikähti kovasti kun kerroin serkkupojilleni mitä hän minulle teki, ja he lupasivat pitää huolen ettei niin käy enää koskaan. eikä ole käynytkään. eilen riitelimme jostain pienestä, hän ahdistuu aina riidellessä ja tekee vähän äkkinäisiä ns "uhkaavia" liikkeitä, mutta ei käy kiinni enää. Huomaan hänestä että ehkä hänen tekisi mieli, mutta on saanut itsensä rauhoittumaan. Kun en kuulemma "usko sanoista." mitä lie sitten tarkoittikin... yhteenmuuttoon olen laittanut jarrua. en ole varma enää. olemme molemmat aika nuoria.

Lue lisää

Kuin sitä että sinut hakataan sairaalakuntoon. On paljon muitakin asioita mitä ei pidä hyväksyä kuin vain se nyrkkinaamaan. Hän on sinuun kerran käynyt kiinni,ok. Et välttämättä itsekkään sitä huomaa, mutta jatkossa kun riitelette olet hyvinpaljon varpaillasi. Joudut tarkkailemaan häntä ja automaattisesti varomaan.

Cindy_000 kirjoitti:

Lukiessani näitä vastauksia olen järkyttynyt. En voisi en ikinä uskoa että hän hakkaisi minut joskus.Tosin ei varmasti kukaan muukaan suhteen alkuaikoina voisi. (olemme olleet yhdessä 9kk.) mutta että hän? Hän kyllä säikähti kovasti kun kerroin serkkupojilleni mitä hän minulle teki, ja he lupasivat pitää huolen ettei niin käy enää koskaan. eikä ole käynytkään. eilen riitelimme jostain pienestä, hän ahdistuu aina riidellessä ja tekee vähän äkkinäisiä ns "uhkaavia" liikkeitä, mutta ei käy kiinni enää. Huomaan hänestä että ehkä hänen tekisi mieli, mutta on saanut itsensä rauhoittumaan. Kun en kuulemma "usko sanoista." mitä lie sitten tarkoittikin... yhteenmuuttoon olen laittanut jarrua. en ole varma enää. olemme molemmat aika nuoria.

Lue lisää

Ettet vain keskity muuttamaan toista haluamaksesi ?

Cindy_000 kirjoitti:

Lukiessani näitä vastauksia olen järkyttynyt. En voisi en ikinä uskoa että hän hakkaisi minut joskus.Tosin ei varmasti kukaan muukaan suhteen alkuaikoina voisi. (olemme olleet yhdessä 9kk.) mutta että hän? Hän kyllä säikähti kovasti kun kerroin serkkupojilleni mitä hän minulle teki, ja he lupasivat pitää huolen ettei niin käy enää koskaan. eikä ole käynytkään. eilen riitelimme jostain pienestä, hän ahdistuu aina riidellessä ja tekee vähän äkkinäisiä ns "uhkaavia" liikkeitä, mutta ei käy kiinni enää. Huomaan hänestä että ehkä hänen tekisi mieli, mutta on saanut itsensä rauhoittumaan. Kun en kuulemma "usko sanoista." mitä lie sitten tarkoittikin... yhteenmuuttoon olen laittanut jarrua. en ole varma enää. olemme molemmat aika nuoria.

Lue lisää

Kun ei kuulemma "usko sanoista." tarkoittaa se pitkän päälle miehen mielestä oikeutta suomentaa ja silloin nyrkki heiluu, ensinnä pientä tönimistä, vähän repimistä ja tilanne vain jatkuu.

Yksikään nainen ei ole alussa voinnut edes kuvitella oman rakkaan pahoinpitelevän. Kun asutte yhdessä on sinun aina vaikeampi katkaista suhde ja silloin miehen kynnys rajoittaa hermostumista on aina pienempi.

Viisas tyttö, älä pidä kiirettä yhteen muutosta, voitha tapailla edelleen ja katso millainen toinen aidosti on persoonana. 9 kk on tosi lyhyt aika joten turha pitää kiirettä.

hänen halunsa rajoittaa vihan purkamista sinuun saattaa liittyä pelkoon mitä serkkupoikasi aiheuttavat hänelle, siis vain ulkopuolinen peloite estää sen.

Tällä on yleensä vain tilapäinen suojavaikutus, valitettavasti.

Teholla kirjoitti:

Kun ei kuulemma "usko sanoista." tarkoittaa se pitkän päälle miehen mielestä oikeutta suomentaa ja silloin nyrkki heiluu, ensinnä pientä tönimistä, vähän repimistä ja tilanne vain jatkuu.

Yksikään nainen ei ole alussa voinnut edes kuvitella oman rakkaan pahoinpitelevän. Kun asutte yhdessä on sinun aina vaikeampi katkaista suhde ja silloin miehen kynnys rajoittaa hermostumista on aina pienempi.

Viisas tyttö, älä pidä kiirettä yhteen muutosta, voitha tapailla edelleen ja katso millainen toinen aidosti on persoonana. 9 kk on tosi lyhyt aika joten turha pitää kiirettä.

hänen halunsa rajoittaa vihan purkamista sinuun saattaa liittyä pelkoon mitä serkkupoikasi aiheuttavat hänelle, siis vain ulkopuolinen peloite estää sen.

Tällä on yleensä vain tilapäinen suojavaikutus, valitettavasti.

Lue lisää

sanoo, eikä vain huidella omiaan, niinkuin turpiinsaajilla on tapana.

Cindy_000 kirjoitti:

Lukiessani näitä vastauksia olen järkyttynyt. En voisi en ikinä uskoa että hän hakkaisi minut joskus.Tosin ei varmasti kukaan muukaan suhteen alkuaikoina voisi. (olemme olleet yhdessä 9kk.) mutta että hän? Hän kyllä säikähti kovasti kun kerroin serkkupojilleni mitä hän minulle teki, ja he lupasivat pitää huolen ettei niin käy enää koskaan. eikä ole käynytkään. eilen riitelimme jostain pienestä, hän ahdistuu aina riidellessä ja tekee vähän äkkinäisiä ns "uhkaavia" liikkeitä, mutta ei käy kiinni enää. Huomaan hänestä että ehkä hänen tekisi mieli, mutta on saanut itsensä rauhoittumaan. Kun en kuulemma "usko sanoista." mitä lie sitten tarkoittikin... yhteenmuuttoon olen laittanut jarrua. en ole varma enää. olemme molemmat aika nuoria.

Lue lisää

Asuin oman kultani kanssa vuoden ja otin pientä raivoomista kännissä, uhoomista, haukkumista....
Aina jälkeenpäin pyys anteeks...en tarkoittanu..
Kunnes yks päivä heilu nyrkki..
Sit seuraavan kerran tuli kas iskuu...
Seuraavalla lyönti ja potku..
Hiukset revitty päästä, päätä hakattu seinään, kuristettu johdolla....

Kaikki varoitusmerkit näkyvät kundissas.. Hän pitää sisimmän piilossa kunnes asutte saman katon alla...ja sit alkaa helvetti jost ei pääse ulos..

Itselläni kesti monta vuotta ja sitten tarvittiin poliisien apu päästä pakoon...

Nyt minulla ja lapsilla peitenimet uudessa kaupungissa... Hän haluaa tappaa koska minä ilmoitin käytöksestä poliisille... Ei näe omassa käytöksessään vikaa..

Lähde pois ennen kuin on myöhästä... Kuten sanot olet nuori ja löydät paremman ihimisen rinnallesi..

Teholla kirjoitti:

Kun ei kuulemma "usko sanoista." tarkoittaa se pitkän päälle miehen mielestä oikeutta suomentaa ja silloin nyrkki heiluu, ensinnä pientä tönimistä, vähän repimistä ja tilanne vain jatkuu.

Yksikään nainen ei ole alussa voinnut edes kuvitella oman rakkaan pahoinpitelevän. Kun asutte yhdessä on sinun aina vaikeampi katkaista suhde ja silloin miehen kynnys rajoittaa hermostumista on aina pienempi.

Viisas tyttö, älä pidä kiirettä yhteen muutosta, voitha tapailla edelleen ja katso millainen toinen aidosti on persoonana. 9 kk on tosi lyhyt aika joten turha pitää kiirettä.

hänen halunsa rajoittaa vihan purkamista sinuun saattaa liittyä pelkoon mitä serkkupoikasi aiheuttavat hänelle, siis vain ulkopuolinen peloite estää sen.

Tällä on yleensä vain tilapäinen suojavaikutus, valitettavasti.

Lue lisää

en tiedä mitä kirjottaisin nyt tähän koska olen ihan poissa tolaltani. riideltiin edellisyönä pahasti. miten muuten niin kiltti ja ihana mies voi muuttua riidellessä aivan eri ihmiseksi? en ymmärrä. en oikein muista tilanteesta kuin sen että yhtäkkiä makasin sängyssä ja päähän, korviin ja käsivarsiin sattui.. sitten kaulaan. sitten menin vessaan ja hän käski minun lyödä häntä mutten tehnyt niin joten hän otti kädestäni kiinni ja hakkasi sitä päähänsä niin että aloin itkemään ja rystyset olivat ihan punaiset ja turvonneet. sitten hän huomasi mitä oli tehnyt ja pelästyi ja pyysi anteeksi ja haki jäitä ja rauhottui. seuraavana päivänä hän oli normaalisti pyysi kyllä anteeksi monta kertaa kun käteni oli tosi arka, mutta itse olin turtunut. kun hän kysyi miksi näytän surulliselta en osannut sanoa muutakuin etten tiedä itsekään, sisälläni vain oli tyhjä olo. sanoin ettei hän saa enää koskaan tehdä noin, hän sanoi että kai tiedän ettei hän halunnut satuttaa minua vaan itseään, ettei hän koskaan halua satuttaa minua tahallisesti.
meillä on niin ihanaa suurimman osan aikaa.. ;/ en ole koskaan vakavassa suhteessa ennen.. muttakun tulee paha riita huomaan kyllä olevani varpaillani niinkuin joku tossa kirjoittikin.. en tiedä..

Cindy_000 kirjoitti:

en tiedä mitä kirjottaisin nyt tähän koska olen ihan poissa tolaltani. riideltiin edellisyönä pahasti. miten muuten niin kiltti ja ihana mies voi muuttua riidellessä aivan eri ihmiseksi? en ymmärrä. en oikein muista tilanteesta kuin sen että yhtäkkiä makasin sängyssä ja päähän, korviin ja käsivarsiin sattui.. sitten kaulaan. sitten menin vessaan ja hän käski minun lyödä häntä mutten tehnyt niin joten hän otti kädestäni kiinni ja hakkasi sitä päähänsä niin että aloin itkemään ja rystyset olivat ihan punaiset ja turvonneet. sitten hän huomasi mitä oli tehnyt ja pelästyi ja pyysi anteeksi ja haki jäitä ja rauhottui. seuraavana päivänä hän oli normaalisti pyysi kyllä anteeksi monta kertaa kun käteni oli tosi arka, mutta itse olin turtunut. kun hän kysyi miksi näytän surulliselta en osannut sanoa muutakuin etten tiedä itsekään, sisälläni vain oli tyhjä olo. sanoin ettei hän saa enää koskaan tehdä noin, hän sanoi että kai tiedän ettei hän halunnut satuttaa minua vaan itseään, ettei hän koskaan halua satuttaa minua tahallisesti.
meillä on niin ihanaa suurimman osan aikaa.. ;/ en ole koskaan vakavassa suhteessa ennen.. muttakun tulee paha riita huomaan kyllä olevani varpaillani niinkuin joku tossa kirjoittikin.. en tiedä..

Lue lisää

Voi, kumpa ymmärtäisit, cindy, lähteä. Saisimpa sinut näkemään itsesi kahdessa paikassa viiden vuoden päästä, miehesi kanssa ja ilman, niin näkisit, millaista tuhoa miehesi tulee sinulle elämäsi aikana vielä tekemään.
Hän pilaa sinut ja elämäsi, haluatko itsellesi sellaisen tulevaisuuden?

Minä tiedän, koska olen kokenut saman. Olen löytänyt aikoinani sen ihanimman poikaystävän, muttanut yhteiseen kotiin, kokenut ensimmäisen lyönnin, anteeksipyytämiset ja "en koskaan enää..." lupaukset. Se oli elämäni mustinta aikaa, muutuin jo ulkoisesti niin hirvittävästi, että minua alkaa itkettämään, kun ajattelen sitä nuorta, epävarmaa ja luhistettua tyttöä, joka olin.

Muistan aivan elävästi, kun joka ilta laitoin käsilaukkuuni vaivihkaa kaiken tarvitsemani ja kengät valmiiksi eteiseen, että pääsen mahdollisimman nopeasti ulos, jos lähtö tulee. Mitä elämää se sellainen on?

Koin sellaisen selkäsaunan, että oli aivan ihme, etten kuollut. Pääsin, kuin pääsinkin pakoon sinä iltana. Ja se tunne, ennen kuin olin varma, että kuolen, miten oma isäni löytää oman tyttärensä hänen wc:n lattialta kuolleena, kun ei kuunnellut, ei lähtenyt, kun olisi voinut.

Tämä tarina päättyi Jumalan armosta onnellisesti, minä selvisin hengissä ja sain mahdollisuuden elää. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, istun oman taloni takapihan kuistin reunalla, tietäen, että minulla on vierelläni turvallinen ja rakastava aviopuoliso ja aivan tavallinen, ihana ja rauhallinen elämä.

Tätä toivon sinullekin, koko sydämestäni. Älä jää. Ole kiltti ja lähde pois. Minä lupaan: Sinua odottaa paljon parempi elämä.

Cindy_000 kirjoitti:

en tiedä mitä kirjottaisin nyt tähän koska olen ihan poissa tolaltani. riideltiin edellisyönä pahasti. miten muuten niin kiltti ja ihana mies voi muuttua riidellessä aivan eri ihmiseksi? en ymmärrä. en oikein muista tilanteesta kuin sen että yhtäkkiä makasin sängyssä ja päähän, korviin ja käsivarsiin sattui.. sitten kaulaan. sitten menin vessaan ja hän käski minun lyödä häntä mutten tehnyt niin joten hän otti kädestäni kiinni ja hakkasi sitä päähänsä niin että aloin itkemään ja rystyset olivat ihan punaiset ja turvonneet. sitten hän huomasi mitä oli tehnyt ja pelästyi ja pyysi anteeksi ja haki jäitä ja rauhottui. seuraavana päivänä hän oli normaalisti pyysi kyllä anteeksi monta kertaa kun käteni oli tosi arka, mutta itse olin turtunut. kun hän kysyi miksi näytän surulliselta en osannut sanoa muutakuin etten tiedä itsekään, sisälläni vain oli tyhjä olo. sanoin ettei hän saa enää koskaan tehdä noin, hän sanoi että kai tiedän ettei hän halunnut satuttaa minua vaan itseään, ettei hän koskaan halua satuttaa minua tahallisesti.
meillä on niin ihanaa suurimman osan aikaa.. ;/ en ole koskaan vakavassa suhteessa ennen.. muttakun tulee paha riita huomaan kyllä olevani varpaillani niinkuin joku tossa kirjoittikin.. en tiedä..

Lue lisää

Kuulostaa kamalalle.. Itsellä meni vaan suhteessa siihen pisteeseen,et.. Toivon ettei kellään muulla.
Hellä ja suojeleva mies. Kännissä äkkipikainen. Ja jokusen vuoden jälkeen jo selvinpäinkin.
Annoin mätkiä,kun pelkäsin lähteä.
Loppujen lopuksi.. Mies sai mustasukkaisuuskohtauksen selvinpäin jopa,otti pesäpallomailan,ja löi sillä. Naamaan ja selkään.
Sairaalassa vietettyjen viikkojen,ja lukuisien kukkakimppujen jälkeen vaihdoin kaupunkia.
Nyt normaalissa rakastavassa suhteessa,ja silti,mieheni yllättäessä minut,esimerkiksi takaa,meinaan saada käsittämättömän paniikkikohtauksen.
Menneisyys seuraa loppuelämän.
Ole ennalta viisas,toisin kuin minä.

Cindy_000 kirjoitti:

Lukiessani näitä vastauksia olen järkyttynyt. En voisi en ikinä uskoa että hän hakkaisi minut joskus.Tosin ei varmasti kukaan muukaan suhteen alkuaikoina voisi. (olemme olleet yhdessä 9kk.) mutta että hän? Hän kyllä säikähti kovasti kun kerroin serkkupojilleni mitä hän minulle teki, ja he lupasivat pitää huolen ettei niin käy enää koskaan. eikä ole käynytkään. eilen riitelimme jostain pienestä, hän ahdistuu aina riidellessä ja tekee vähän äkkinäisiä ns "uhkaavia" liikkeitä, mutta ei käy kiinni enää. Huomaan hänestä että ehkä hänen tekisi mieli, mutta on saanut itsensä rauhoittumaan. Kun en kuulemma "usko sanoista." mitä lie sitten tarkoittikin... yhteenmuuttoon olen laittanut jarrua. en ole varma enää. olemme molemmat aika nuoria.

Lue lisää

Mietitte ihan hyviä asioita. Annan hyvän neuvon! Älkää KOSKAAN lakatko uskomasta niihin sisäisiin omiin tuntemuksiin. Ne ovat se kompassi jonka mukaan teidän täytyy valinnat tehdä eri tilanteissa. Minä annoin tulevan mieheni tehdä valinnat koska hän vaikutti ja vakuutteli oman valintansa/ajatuksensa eri tilanteissa olevan se oikea.
Olin helppo saalis, koska hän oli käyttäytynyt siihen asti hyväksyttävästi. Oman tilanteeni muistaessani haluan sanoa mielipiteeni, koska näin jälkeenpäin ajateltuna ei kukaan "neuvonut" minua kokematonta ja menin ansaan. Tyypillä oli sairaalloisia ahdistuksen ja mustasukkaisuuden oireita aika pian kun oli muutettu yhteen. Ne oireet vain pahenivat mitä enempi aikaa kului ja sitten kun yhteinen lapsi tuli meni kaikki ihan pieleen. En kuvaile elämäämme muuten kun sanomalla että lukekaa keskustelupalstat missä käsitellään narsistista ihmistä ja hänen käyttäytymistä tai lukekaa(yleensä naisten kirjoittamia)perheväkivaltakeskustelut niin saatte oikean kuvan siitä minkälaisessa helvetissä olin. Muistakaa että en siellä helvetissä ollut ensimäisenä päivänä, vaan sitten kun hän oli saanut minusta yliotteen(siis saanut minut manipuloitua menemään kanssaan naimisiin)
Selvisin kuitenkin hengissä, mutta lapsemme sairastui psyykkisesti.

Josperi kirjoitti:

Kuulostaa kamalalle.. Itsellä meni vaan suhteessa siihen pisteeseen,et.. Toivon ettei kellään muulla.
Hellä ja suojeleva mies. Kännissä äkkipikainen. Ja jokusen vuoden jälkeen jo selvinpäinkin.
Annoin mätkiä,kun pelkäsin lähteä.
Loppujen lopuksi.. Mies sai mustasukkaisuuskohtauksen selvinpäin jopa,otti pesäpallomailan,ja löi sillä. Naamaan ja selkään.
Sairaalassa vietettyjen viikkojen,ja lukuisien kukkakimppujen jälkeen vaihdoin kaupunkia.
Nyt normaalissa rakastavassa suhteessa,ja silti,mieheni yllättäessä minut,esimerkiksi takaa,meinaan saada käsittämättömän paniikkikohtauksen.
Menneisyys seuraa loppuelämän.
Ole ennalta viisas,toisin kuin minä.

Lue lisää

panikki, vääristynyt tunnekuva, itsetunto toisten varassa, heikko vastuunotto, oman osuutensa näkemättömyys jne......

-- kirjoitti:

Asuin oman kultani kanssa vuoden ja otin pientä raivoomista kännissä, uhoomista, haukkumista....
Aina jälkeenpäin pyys anteeks...en tarkoittanu..
Kunnes yks päivä heilu nyrkki..
Sit seuraavan kerran tuli kas iskuu...
Seuraavalla lyönti ja potku..
Hiukset revitty päästä, päätä hakattu seinään, kuristettu johdolla....

Kaikki varoitusmerkit näkyvät kundissas.. Hän pitää sisimmän piilossa kunnes asutte saman katon alla...ja sit alkaa helvetti jost ei pääse ulos..

Itselläni kesti monta vuotta ja sitten tarvittiin poliisien apu päästä pakoon...

Nyt minulla ja lapsilla peitenimet uudessa kaupungissa... Hän haluaa tappaa koska minä ilmoitin käytöksestä poliisille... Ei näe omassa käytöksessään vikaa..

Lähde pois ennen kuin on myöhästä... Kuten sanot olet nuori ja löydät paremman ihimisen rinnallesi..

Lue lisää

kasvoiko hiukset takaisin?

Cindy_000 kirjoitti:

Lukiessani näitä vastauksia olen järkyttynyt. En voisi en ikinä uskoa että hän hakkaisi minut joskus.Tosin ei varmasti kukaan muukaan suhteen alkuaikoina voisi. (olemme olleet yhdessä 9kk.) mutta että hän? Hän kyllä säikähti kovasti kun kerroin serkkupojilleni mitä hän minulle teki, ja he lupasivat pitää huolen ettei niin käy enää koskaan. eikä ole käynytkään. eilen riitelimme jostain pienestä, hän ahdistuu aina riidellessä ja tekee vähän äkkinäisiä ns "uhkaavia" liikkeitä, mutta ei käy kiinni enää. Huomaan hänestä että ehkä hänen tekisi mieli, mutta on saanut itsensä rauhoittumaan. Kun en kuulemma "usko sanoista." mitä lie sitten tarkoittikin... yhteenmuuttoon olen laittanut jarrua. en ole varma enää. olemme molemmat aika nuoria.

Lue lisää

Omasta kokemusksesta osaan sanoa, että juokse ja lujaa!
Mieheni oli juuri samanlainen kun sinun miehesikin, ihana ja osaa huomioida ja olet onnesi kukkuloilla, kunnes tulee ensimmäiset riidat. Meillä on joka asunnossa ollut ovet tohjona, koska mies hakkaa niitä minun sijasta. Puhuu myös ettei ikinä löisi naist, eikä pidä sitä hyväksyttävänä.
Olemme olleet naimisissa kohta 4 vuotta ja nyt on tullut mukaan alkoholi ja jopa huumeet (satunnaisesti)
Meillä on kolme lasta, (vanhin ed. liitostani) ja hän on alkanut purkamaan pahaa oloansa lapsiin.
Nyt olen siinä tilanteessa, että muutimme vieraalle paikkakunnalle, olen täällä periaatteessa yksin lasten kanssa, pidän huolen kodista, koska miehen ei kuulu tehdä mitään, koska HÄN käy töissä. Olen myös sairastunut itse masennukseen, minkä itse tiedostan ja olen puhunut asiasta lääkärille, mutta mieheni vähättelee pahaa oloani.
Juominen on joka päiväistä, eikä voi kontrolloida sitä ollenkaan. Pelkään lähteä, että miten hän siihen suhtautuu, saadaanko kaikki turpaan, vai tappaako meidät. Pelkään sitä että meillä ei ole minkäänlaista taloudellista turvaa, jos ero tulee. Rakastan hänät vielä jossain määrin, mutta suurin osa rakkaudesta ja kunnioituksesta häntä kohtaan on kadonnut hänen käytöksensä vuoksi.

Jos miehesi ei ole tiedosta väkivaltaisuuttaan, eikä halua muuttua ja hankkia ammattiauttajan apua, älä missään nimessä jää sinne! Ole mua viisampi ja vältyt paljolta harmilta.

Cindy_000 kirjoitti:

Lukiessani näitä vastauksia olen järkyttynyt. En voisi en ikinä uskoa että hän hakkaisi minut joskus.Tosin ei varmasti kukaan muukaan suhteen alkuaikoina voisi. (olemme olleet yhdessä 9kk.) mutta että hän? Hän kyllä säikähti kovasti kun kerroin serkkupojilleni mitä hän minulle teki, ja he lupasivat pitää huolen ettei niin käy enää koskaan. eikä ole käynytkään. eilen riitelimme jostain pienestä, hän ahdistuu aina riidellessä ja tekee vähän äkkinäisiä ns "uhkaavia" liikkeitä, mutta ei käy kiinni enää. Huomaan hänestä että ehkä hänen tekisi mieli, mutta on saanut itsensä rauhoittumaan. Kun en kuulemma "usko sanoista." mitä lie sitten tarkoittikin... yhteenmuuttoon olen laittanut jarrua. en ole varma enää. olemme molemmat aika nuoria.

Lue lisää

Voi että, mistä näitä sikiää. Olet väkivaltaisen suhteen toinen osapuoli, ja koulutuksessa. Ja toivot, että se toinen muuttuu joksikin mitä hän ei ole.

Minäkään en kuulemma USKO PUHETTA, enkä TOTTELE mitä hän sanoo - ja sen takia hänen väkivaltaisuutensa on oikeutettua. Myös uhkaavat eleet ovat väkivaltaa. Hänen tekee mieli pahoinpidellä sinua, mutta teko jää uhkaavaksi. Se on jo väkivaltaa. Mitähän hän olisi sinulle halunnut tehdä, voitko käyttää mielikuvistustasi? Se mitä hän olisi sinulle halunnut tehdä mutta jäi nyt vain uhkaavaksi eleeksi, tapahtuu jonain päivänä. Miksi hän sinua säästäisi? Hänhän kouluttaa sinua jo nyt väkivallan pelolla.

Oletko kasvanut väkivaltaisessa tai kaootisessa kodissa, koska et reagoi tuohon uhkaan kovinkaan voimakkaasti? Jos pelon ilmapiirissä eläminen on tuttua lapsuudesta, suhteet usein tuppaavat toteuttamaan samaa kaavaa, ihan vaan tuttuuden takia.

Joo.

Ei munkaan aviomies ja lasten isä ole koskaan lyönyt naista.
(Tätä hän on sanonut 7 vuotta, niin kauan kuin hänet olen tuntenut)

Ei meilläkään koskaan tarkoiteta mitään pahaa.
(Vaikka on mustelmia ja tupakan polttamia käsissä)

Olen kaikkein parasta hänen elämässä.
(Kerran on vaan pettänyt, ei tiiä kyllä syytä, miks, hetkellinen mielenhäiriö)

Ei hän ole minua kuristanut.
(Hän kohotti vain katsettani)

Hän haluaa vain tehdä minut onnelliseksi.
(Avioyönä olin huora/lutka/kusipää ja keittiön tavaraa rikottiin paljon,
nyrkki kohosi, mutta ei SENTÄÄN lyönyt)

Hän ei ole koskaan tarkoittanut mitään pahaa.

jotka elätte väkivaltaisessa suhteessa: Mihin ajattelitte sen viimeisen iskun ottaa?

Sitä lähtemistä ei tarvitse "toitottaa torilla". Miettikää vähän ja jättäkää se pelko toiselle sijalle hetkeksi.
ENSINNÄKIN SE TIETO ETTÄ VAIN PAHENNATTE TILANTEEN JÄÄMÄLLÄ. Miksikö pahennatte? Tilanne jatkuu kaikkien tutkimusten mukaan vain pahempana vaikka kuinka odotatte ja ajattelette...että jos se ei enää.. kun se nyt pyys anteeksi... ja...ku mä rakastan sitä niin....

Se on luonnollista että näin ajattelette. Niin minäkin ajattelin.
Olen kuitenkin vasta nyt voinut eritellä ajatukseni normaalisti, kun olen ottanut etäisyyttä monta vuotta(ja nuollut haavojani).

Tarvitsette jonkun tukemaan teidän päätöstä lähdöstä. Miettikää rauhassa kuka se tukija voisi olla sillä sen täytyy mielellään olla joku joka ei ole oikein läheinen, mutta mielellään kokenut tukija. Seurakunta, diakonia, punainen risti, yksityinen psykologi, ensikoti...(apurahoja järjestyy sitten kun on aika jos tarvitsee.

Valinnan mahdollisuuksia on lukemattomia.

Niin, meinas unohtua... Kun olet niin päättänyt että (lähdet) vihdoinkin alat hakemaan muutosta elämääsi, ei siihen oikeastaan ole mitään kaavaa, miten juuri sinä voisit tehdä. Me kaikki tässä palstalla tuemme sinua ja uskomme sinuun ja siihen että sinäkin olet ihmisarvoisen elämän arvoinen. Uskomme että teet jokaisessa tilanteessa itsenäisen päätöksen, minkä sitten valitsetkin, kysymättä ja neuvottelematta siitä ensin tuon vallanhaluisen otuksen (jota sinä niin rakastat) kanssa, sillä kyllähän sinä sen tiedät että ensimäinen askel itsenäisyyteen ja pois sairaasta suhteesta on myöntää itselle että suhteessanne on pysyvää laatua oleva ongelma.

Erittäin tärkeää, jos lapsiakin on tässä sairaassa suhteessa, että tiedostat oman aikuisuutesi ominaisuudessa antaa lapselle tulevaisuus, mihin kuuluu terveessä suhteessa elävät vanhemmat.

Se että "tuntuu" vaikealta tehdä/valmistaa muutosta parempaan ei ole pätevä syy jättää tekemättä muutosta.

Muista että on erittäin tärkeää että et ala neuvottelemaan tästä lähtemisestä tämän sairaan osapuolen kanssa vaan olet vastuussa vaan itsellesi joka hetki siitä mitä valitset tehdä. Mekin olemme valinneet jokainen aikanaan, jotka täällä kirjoitamme sinulle rohkaisuksi, kun odotat sitä "viimeistä" iskua.
Mekin olemme olleet siinä tilanteessa.

Suurin osa meistä voi varmaan kirjoittaa tähän, "kyllä näin oli", mutta ei ole enää.

Tuo sinun huonosti käyttäytyvä rakkaasi voi tosi huonosti jo nyt teidän yhdessäoloaikana. Mitenkähän sille käy kun ei sinua enää olekaan siinä? Sekin on käyty läpi, usko huvikses. Me kaikki ollaan rakastettu sitä toista joka voi huonosti. Olimmehan hänet valinneet juuri siksi, vai? Siksi kun rakastimme häntä?! Niin minäkin luulin silloin mutta NYT TIEDÄN ETTÄ EN ITSE VALINNUT, VAIKKA LUULINKIN RAKASTAVANI HÄNTÄ.
Hän valitsi minut tiedostamattaan, niistä ominaisuuksista johtuen joita minulla oli ja jotka silloin sopivat yhteen hänen (huonovointisuutensa) kanssaan.

Hänen valintansa oli tietenkin vaistonvarainen, eikä tietoinen. Hänkin luuli rakastavansa sinua. Eikä ymmärrä käyttäytymistään silloin kun ryhtyy "hirviöksi". Osaa yleensä sitten pyytää nöyrästi ja uskottavasti anteeksi jälkeenpäin, johon loukkoon yleensä sinä sitten lankeat ja jatkat taas yhdessäoloa niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, kunnes taas....

joo joo...rohkeutta ja tervettä harkintaa. Hiljaa hyvä tulee.
Mikä on parasta tässä kun sitten alat "parantamaan suhteitanne vetäytymällä pois", kauemmaksi ja kauemmaksi, alkaa tämä sinun rakastettusikin voimaan pikkuhiljaa paremmin ja paremmin(tähän olisi kyllä hyvä saada muiltakin vakuutuksia kokemuksista).

Minun kokemukseni on että rakkauteni(tunne) ei kuollut vetäytymisestä huolimatta vaan on mukanani joka päivä. Tutkimukset ovat taas minun puolellani ja on todettu että paras kun ei mene takaisin tunteista huolimatta, ja vakuutan itselleni, että kuitenkin pysyn etäällä, enkä mene enää takaisin, vaikka kuitenkin suuri osa naisista menee takaisin ajan kuluessa. He jotka "sortuvat" menemään takaisin joutuvat yleensä vielä pahemman kohtelun alle, valitettavasti.

Niinkuin sanottu, kun te naiset, jotka olette "sairaassa" suhteessa vetäydytte kauemmaksi, siis alatte elämään omaa elämäänne, eroatte tms. ja jätätte sen toisen RAUHAAN, paranee hän yleensä ja alkaa elämään omaa elämäänsä omat valintansa tehden ja yleensä eheämpänä. ANTAKAA NYT HYVÄT NAISET NÄILLE(YLEENSÄ MIEHILLE)SE MAHDOLLISUUS OMAAN ELÄMISEN ARVOISEEN ELÄMÄÄN. Teidän lapsenne teitä siitä kiittävät myöhemmin. Mitä pikaisemmin lähdette siitä suhteesta joka ei toimi normaalisti, sitä äkempää alkaa kaikkien osapuolten parantuminen ja eheytyminen.

Millainen on nainen, joka rakastaa pahoinpitelijää? Ehkä kyse ei ole rakkaudesta, vaan pelosta ja vihasta - on vaan helpompi puhua rakkaudesta.

Yksinäisyys? Väkivaltainen mies tuskin jää ilman uhria. Tulijoita tällaisiin suhteisiin kyllä riittää. Yksinäistä sinulle, sinähän OLET JO aivan yksin (jopa itsesi hylkäämä), olet uhri, matto jota pudistellaan ja johon muut pyyhkivät jalkasi.

Sinä olet itsesi paras ystävä. Kun ystävystyt itsesi kanssa, et enää halua olla toisen pahoinpideltävänä, alat arvostaa elämää ja vaatia kunnioitusta osaksesi. Ystävystyttyäsi itsesi kanssa alat ystävystyä tasapainoisten miesten kanssa ja olet ensimmäistä kertaa elämässäsi oikeasti onnellinen ja rakastettu. Mies elää ihan omaa elämäänsä, hänen tehtävänsä on olla ystävä ensin itselleen ja sitten muille. Mies ei rakasta liikaa, näin minunkin mieheni yritti ustkotella itselleen ja minulleen. Ei rakastanut, vaan ehkä pelkäsi ja vihasi - itseään. Se mitä hän teki minulle, hän teki itselleen. Jokainen lyönti, jokainen paha sana, on teko jonka hän tehki itselleen, olin pelkkä sijaiskärsijä. Hän toimisi näin oli nainen kuka tahansa.

Miten uskaltaa lähteä? Voi lähteä salaa, lupaa tuskin saa. Ei kerro, vaan lähtee pois hiljaisen suunnitelman mukaan. Ei yksi mies voi mitenkään SAA päättää miten nainen elämänsä elää, pitää naisen henkeä, tahtoa ja tunteita omassa taskussaan. Soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, he tietävät miten pitää toimia ja miten lähteä pois.

Selvennykseksi vielä..
Itse olin 6 vuotta väkivaltaisen miehen kanssa suhteessa. Hän oli humalassa todella mustasukkainen ja omistushaluinen. Hän tappeli minusta, ja se pönkitti minun itsetuntoani, KUNNES aloin itsekin saamaan turpaan asiasta kuin asiasta. Usein hänen kuvitelluista mustasukkaisista ajatuksistaan... Hän oli usein vankilassa, ja minä odotin ja kirjoitin rakkauskirjeitä kaltereiden taakse. Lähetin rahaa ja tupakkaa ja odotin hänen kirjeitään, joissa hän kertoi rakastavansa minua. Sitten hän tuli lomalle, joi päänsä täyteen jo kotimatkalla ja viimeistään seuraavana päivänä hakkasi minut. Tuolloin itkin ja nuolin haavojani ja sen sata kertaa päätin, että NYTriitti, TÄMÄ oli viimeinen niitti.. Mutta ei... En päässyt miehestä irti. Hän uhkaili itsemurhalla, ja taisinpa pelätä omankin henkeni puolesta, ja elämäni oli umpikujassa. Onneksi tuli päivä, jolloin tapasin nykyisen mieheni, joka käytännössä "pelasti" minut. Hän oli vahvempi kuin ex:ni. Ja en puhu nyt fyysisyydestä. Hän ei pelännyt ex:ni, vaan toimitti hänet virkavallan hoteisiin ja teki selväksi, ettei väkivalta nyt auta. Hän on menettänyt minut ihmisenä, enkä koskaan tule palaamaan entiseen, kun olen siitä kerrankin irti päässyt.. :)

missä menee raja ? saako yhtään edes tönäistä ?

meillä oli juuri suuri riita ja päätyi että ensimmäistä kertaa minä korotin ääneni
tapana on puhua ja saada tulla kuulluksi mutta hän se on kuka puhuu
Kaikki mitä sanoin käännettiin - sanoin kyllä tarkoitan tätä - vastaus oli, etkä tarkoita ja toisinpäin
Tunsin että en tullut kulluksi enkä arvostetuksi millään tavalla - minulle vain lateli sääntöjä kuinka saan olla ja kuinka en - itsessään hän ei vikaa nähnyt eikä koskaan ole anteeksi pyytänyt - se olen minä joka matona ryöminy takasin vaikka on loukattu kuin pahasti

päätin että en enää - joten sanoin että nyt minä puhun ja kuuntelet kerranki ja arvosta mitä sanon edes vähän - hän alkoi puhua päälle - korotin ääneni - hän tönaisi minut tuolin kanssa lattiaan ...

otin tavarani ja lähdin - ja nyt on suhde ohi - tuntuu valtavan pahalta
en tullut kuulluksi tälläkää kertaa - hän päätti että kerran en tottele häntä , saa olla

takana mulla on vaikea suhde edelliseen - siellä oli oikeaa väkivaltaa ja kertonut olen tästäkin että
tietäisi jos olen vähän pelokas joskus ja miksi en osaa luottaa miehiin niin paljon
tämä asian se otti joka riita tilassa esille - sanoi kaiken olevan minun vika koska minulla on menneisyys sellainen.....
- varsinainen riita asia jäi sivu seikaksi... pui mitä minä olen ja mitä en ole.... ja mitä pitäisi olla

hukassa olen nyt ja ihan maassa

suruisa minä kirjoitti:

missä menee raja ? saako yhtään edes tönäistä ?

meillä oli juuri suuri riita ja päätyi että ensimmäistä kertaa minä korotin ääneni
tapana on puhua ja saada tulla kuulluksi mutta hän se on kuka puhuu
Kaikki mitä sanoin käännettiin - sanoin kyllä tarkoitan tätä - vastaus oli, etkä tarkoita ja toisinpäin
Tunsin että en tullut kulluksi enkä arvostetuksi millään tavalla - minulle vain lateli sääntöjä kuinka saan olla ja kuinka en - itsessään hän ei vikaa nähnyt eikä koskaan ole anteeksi pyytänyt - se olen minä joka matona ryöminy takasin vaikka on loukattu kuin pahasti

päätin että en enää - joten sanoin että nyt minä puhun ja kuuntelet kerranki ja arvosta mitä sanon edes vähän - hän alkoi puhua päälle - korotin ääneni - hän tönaisi minut tuolin kanssa lattiaan ...

otin tavarani ja lähdin - ja nyt on suhde ohi - tuntuu valtavan pahalta
en tullut kuulluksi tälläkää kertaa - hän päätti että kerran en tottele häntä , saa olla

takana mulla on vaikea suhde edelliseen - siellä oli oikeaa väkivaltaa ja kertonut olen tästäkin että
tietäisi jos olen vähän pelokas joskus ja miksi en osaa luottaa miehiin niin paljon
tämä asian se otti joka riita tilassa esille - sanoi kaiken olevan minun vika koska minulla on menneisyys sellainen.....
- varsinainen riita asia jäi sivu seikaksi... pui mitä minä olen ja mitä en ole.... ja mitä pitäisi olla

hukassa olen nyt ja ihan maassa

Lue lisää

riidat kärjistyy usein, eikä lopuksi kumpikaan muista, mistä alunperin oli kyse.

Näkisin, että jos tilanne olisi se, että kiivastuksissaan mies tönäisisi sinua, ja kaatuisit tuolin kanssa, niin mies, joka EI ole oikeasti väkivaltainen, lopettaisi ja unohtaisi riidan sillä sekunnilla kuin seinään, ja pyytäisi kovasti anteeksi. Eli tönäisy olisi kiivastuksissa tehty, mutta sinun kaatuminen suuri vahinko ja hän alkaisi heti pyydellä anteeksi ja riita päättyisi siihen..
(Tätä on vähän vaikea selittää, mutta jos yrität ajatella tilannetta vaikka niin, että toruisit lastasi ja tuuppaisit hänet vaikkapa omaan huoneeseensa ja hän kaatuisikin ja loukkaisi itsensä, niin välittömästihän unohtaisit suuttumisen ja äitinä heti alkaisit huolehtia hänestä...)

Väkivaltaisuuteen taipuvainen mies puolestaan ei paljoa välitä, vaikka kaatuisit tuolillasi hänen tönäistyään. Ehkä jälkikäteen (jos vaikka oli humalassa) pyytäisi anteeksi, mutta jos kiivastuksissaan tekee, eikä heti pyytele anteeksi, niin se ei ole kyllä vahinko vaan tahallista satuttamista.

suruisa minä kirjoitti:

missä menee raja ? saako yhtään edes tönäistä ?

meillä oli juuri suuri riita ja päätyi että ensimmäistä kertaa minä korotin ääneni
tapana on puhua ja saada tulla kuulluksi mutta hän se on kuka puhuu
Kaikki mitä sanoin käännettiin - sanoin kyllä tarkoitan tätä - vastaus oli, etkä tarkoita ja toisinpäin
Tunsin että en tullut kulluksi enkä arvostetuksi millään tavalla - minulle vain lateli sääntöjä kuinka saan olla ja kuinka en - itsessään hän ei vikaa nähnyt eikä koskaan ole anteeksi pyytänyt - se olen minä joka matona ryöminy takasin vaikka on loukattu kuin pahasti

päätin että en enää - joten sanoin että nyt minä puhun ja kuuntelet kerranki ja arvosta mitä sanon edes vähän - hän alkoi puhua päälle - korotin ääneni - hän tönaisi minut tuolin kanssa lattiaan ...

otin tavarani ja lähdin - ja nyt on suhde ohi - tuntuu valtavan pahalta
en tullut kuulluksi tälläkää kertaa - hän päätti että kerran en tottele häntä , saa olla

takana mulla on vaikea suhde edelliseen - siellä oli oikeaa väkivaltaa ja kertonut olen tästäkin että
tietäisi jos olen vähän pelokas joskus ja miksi en osaa luottaa miehiin niin paljon
tämä asian se otti joka riita tilassa esille - sanoi kaiken olevan minun vika koska minulla on menneisyys sellainen.....
- varsinainen riita asia jäi sivu seikaksi... pui mitä minä olen ja mitä en ole.... ja mitä pitäisi olla

hukassa olen nyt ja ihan maassa

Lue lisää

Eilen... Saunan jälkeen menin mieheni viereen sohvalle ja kysyin häneltä että voitaisiinko tehdä jotain yhdessä? Vastaus oli hän katsoo telkkaria, mene sänkyyn nukkumaan (kello oli ehkä 20)... Toistin kysymyksen että tehtäisiinkö jotain yhdessä? Hän alkoi valittaa siitä että nalkutan hänelle, vaikka ehdotin vain että tehtäisiin jotain yhdessä, hän käski minut menemään pois kun hän katsoo telkkaria... Seuraavaksi hän veti litsarin ja sen jälkeen hän repi mut lattialle, riepotteli siiinä, paitani repesi, kaulaani tuli mustelma paidankauluksesta...
Hän suuttuu nykyisin mitä ihmeellisimmistä asioista... Välillä ei saisi puhua tai kysyä mitään... Vaan sillon puhutaan kun hän haluaa ja silloin pidetään turpa kiinni kun hän haluaa... Jos hän haluaa katsoa yksin telkkaria on mentävä toiseen huoneeseen tai hän suuttuu... Esimerkiksi yhtenä iltana hän halusi olla makuuhuoneessa yksin, kun menin olohuoneeseen nukkumaan hän tuli herättämään mut ja repi makuuhuoneeseen koska halusikin että olen makuuhuoneessa hänen kanssaan.
Alussa hän ei lyönyt mutta yhteen muuttamisen jälkeen osumia alkoi tulla ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana niitä tulee melkein joka toinen viikko tavalla jos toisella...
Eikä hän kadu tekojaan, ei niissä ole mitään väärää? jos hän on lyönyt mua tms. opinpahan olemaan niinkuin hän haluaa. Hän jatkaa hommiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos asiaa menee selvittämään että miksi löit ja selvitetäänkö asia niin hän vain suuttuu entisestään. hänen "huonoina" päivinä Olen akka, lehmä, huora yms... eikä niitäkään tarvitse pyytää anteeksi...
Kun muutimme yhteen asumaan muutin hänen asuntoon. En saanut tuoda asuntoon kuin vaatteeni ja muutamia tavaroita, muut piti myydä. Nyt hän on ottanut hyväksi kiristyskeinoksi sen että asunto on hänen ja hän voi heittää mut ulos milloin huvittaa.

Nukuin viime yönkin kirjoitti:

Eilen... Saunan jälkeen menin mieheni viereen sohvalle ja kysyin häneltä että voitaisiinko tehdä jotain yhdessä? Vastaus oli hän katsoo telkkaria, mene sänkyyn nukkumaan (kello oli ehkä 20)... Toistin kysymyksen että tehtäisiinkö jotain yhdessä? Hän alkoi valittaa siitä että nalkutan hänelle, vaikka ehdotin vain että tehtäisiin jotain yhdessä, hän käski minut menemään pois kun hän katsoo telkkaria... Seuraavaksi hän veti litsarin ja sen jälkeen hän repi mut lattialle, riepotteli siiinä, paitani repesi, kaulaani tuli mustelma paidankauluksesta...
Hän suuttuu nykyisin mitä ihmeellisimmistä asioista... Välillä ei saisi puhua tai kysyä mitään... Vaan sillon puhutaan kun hän haluaa ja silloin pidetään turpa kiinni kun hän haluaa... Jos hän haluaa katsoa yksin telkkaria on mentävä toiseen huoneeseen tai hän suuttuu... Esimerkiksi yhtenä iltana hän halusi olla makuuhuoneessa yksin, kun menin olohuoneeseen nukkumaan hän tuli herättämään mut ja repi makuuhuoneeseen koska halusikin että olen makuuhuoneessa hänen kanssaan.
Alussa hän ei lyönyt mutta yhteen muuttamisen jälkeen osumia alkoi tulla ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana niitä tulee melkein joka toinen viikko tavalla jos toisella...
Eikä hän kadu tekojaan, ei niissä ole mitään väärää? jos hän on lyönyt mua tms. opinpahan olemaan niinkuin hän haluaa. Hän jatkaa hommiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos asiaa menee selvittämään että miksi löit ja selvitetäänkö asia niin hän vain suuttuu entisestään. hänen "huonoina" päivinä Olen akka, lehmä, huora yms... eikä niitäkään tarvitse pyytää anteeksi...
Kun muutimme yhteen asumaan muutin hänen asuntoon. En saanut tuoda asuntoon kuin vaatteeni ja muutamia tavaroita, muut piti myydä. Nyt hän on ottanut hyväksi kiristyskeinoksi sen että asunto on hänen ja hän voi heittää mut ulos milloin huvittaa.

Lue lisää

lue tuo vastaus LÄHTEMINEN ONNISTUU!!!" toivoa on"
Se kertoo sinulle kaiken mitä sinun tarvitsee tietää päästäksesi omaan itsenäiseen elämään kiinni jossain muualla kuin tuon sairaan ihmisen luona.
ALA AIVOPESEMÄÄN ITSEÄSI SANOMALLA HILJAA MIELESSÄSI: "OLEN ARVOKAS IHMINEN".
Se auttaa sinua saamaan voimia uuteen huomiseen ja satsaamaan VAIN SINUN OMAAN ELÄMÄÄN JOSSAKIN MUUALLA.

Nukuin viime yönkin kirjoitti:

Eilen... Saunan jälkeen menin mieheni viereen sohvalle ja kysyin häneltä että voitaisiinko tehdä jotain yhdessä? Vastaus oli hän katsoo telkkaria, mene sänkyyn nukkumaan (kello oli ehkä 20)... Toistin kysymyksen että tehtäisiinkö jotain yhdessä? Hän alkoi valittaa siitä että nalkutan hänelle, vaikka ehdotin vain että tehtäisiin jotain yhdessä, hän käski minut menemään pois kun hän katsoo telkkaria... Seuraavaksi hän veti litsarin ja sen jälkeen hän repi mut lattialle, riepotteli siiinä, paitani repesi, kaulaani tuli mustelma paidankauluksesta...
Hän suuttuu nykyisin mitä ihmeellisimmistä asioista... Välillä ei saisi puhua tai kysyä mitään... Vaan sillon puhutaan kun hän haluaa ja silloin pidetään turpa kiinni kun hän haluaa... Jos hän haluaa katsoa yksin telkkaria on mentävä toiseen huoneeseen tai hän suuttuu... Esimerkiksi yhtenä iltana hän halusi olla makuuhuoneessa yksin, kun menin olohuoneeseen nukkumaan hän tuli herättämään mut ja repi makuuhuoneeseen koska halusikin että olen makuuhuoneessa hänen kanssaan.
Alussa hän ei lyönyt mutta yhteen muuttamisen jälkeen osumia alkoi tulla ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana niitä tulee melkein joka toinen viikko tavalla jos toisella...
Eikä hän kadu tekojaan, ei niissä ole mitään väärää? jos hän on lyönyt mua tms. opinpahan olemaan niinkuin hän haluaa. Hän jatkaa hommiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos asiaa menee selvittämään että miksi löit ja selvitetäänkö asia niin hän vain suuttuu entisestään. hänen "huonoina" päivinä Olen akka, lehmä, huora yms... eikä niitäkään tarvitse pyytää anteeksi...
Kun muutimme yhteen asumaan muutin hänen asuntoon. En saanut tuoda asuntoon kuin vaatteeni ja muutamia tavaroita, muut piti myydä. Nyt hän on ottanut hyväksi kiristyskeinoksi sen että asunto on hänen ja hän voi heittää mut ulos milloin huvittaa.

Lue lisää

herraisä sentään mikset lähde, eihän tuollaista käytöstä voi sietää, mitä odotat tulevaisuudelta? Jos elämäsi on nyt jo pelkästään jossain huoneessa olemista (pelkäämistä) yksin, mikä tekee elämästäsi ja miehestäsi niin erinomaisen, että haluat jatkaa tuota mielettömyyttä, Jos pelkäät asunnottomuutta, niin turvakodissa pääset elämän alkuun. Ota yhteyttä sinne taikka paikkakuntasi sosiaaliviranomaisiin, he kyllä auttavat. Muista nyt kuitenkin ettei apu tule pyytämättä kotiisi, itse se ensimäinen askel täytyy ottaa. Elämä on sellainen, miksi sen itse kirjoitat, onnellisuuteen on monta tietä, tuo tie mitä kuljet saattaa loppua vain yhteen asiaan, ennenaikaiseen hautaan...
Pelko turruttaa mutta mieti miten ihanaa olisi tulla omaan kotiin, omaan tilaan missä ei tarvitse koko ajan pelätä mitä tuli tehtyä tai sanottua.

-------- kirjoitti:

herraisä sentään mikset lähde, eihän tuollaista käytöstä voi sietää, mitä odotat tulevaisuudelta? Jos elämäsi on nyt jo pelkästään jossain huoneessa olemista (pelkäämistä) yksin, mikä tekee elämästäsi ja miehestäsi niin erinomaisen, että haluat jatkaa tuota mielettömyyttä, Jos pelkäät asunnottomuutta, niin turvakodissa pääset elämän alkuun. Ota yhteyttä sinne taikka paikkakuntasi sosiaaliviranomaisiin, he kyllä auttavat. Muista nyt kuitenkin ettei apu tule pyytämättä kotiisi, itse se ensimäinen askel täytyy ottaa. Elämä on sellainen, miksi sen itse kirjoitat, onnellisuuteen on monta tietä, tuo tie mitä kuljet saattaa loppua vain yhteen asiaan, ennenaikaiseen hautaan...
Pelko turruttaa mutta mieti miten ihanaa olisi tulla omaan kotiin, omaan tilaan missä ei tarvitse koko ajan pelätä mitä tuli tehtyä tai sanottua.

Lue lisää

Olen itse elänyt kahdessa eri väkivaltaisessa suhteessa. Väkivalta oli näissä suhteissa hyvin erilaista ja tapahtui erilaisissa tilanteissa. Yhteistä suhteille oli, että uskoin löytäneeni elämäni miehen, saanut kaikkien haaveileman maailman komeimman miehen, joka on valinnut juuri minut kaikkien muiden miljoonien joukosta. Todellakin valinnasta voi puhua, uskon heidän alitajuntaisesti valinneen minut koska olen sopinut heidän nöyrään naiselliseen naiskuvaansa. Ensimmäisen avomieheni kanssa seurustelimme neljä vuotta. Alkuaika 1,5 vuotta oli todella ihanaa, ennen kuin tunnustin pettäneeni häntä suhteen alussa. Tästä alkoi mustasukkaisuuden helvetti. Alussa mustasukkaisuus oli pahimmillaan hänen juodessa alkoholia, mutta lopulta ei tarvittu sen tuomaa ärsykettä. Arkipäivääni oli, että minun piti pitää puhelinyhteyttä kännykässäni taskussani päällä, jotta hän kuulisi mitä teen milloinkin ja kenen kanssa. Helvetti repesi kun taustamelusta (esim. kaupassa ollessani) kuului mieshenkilön ääni. Tämän jälkeen olin huora ja lutka ja nyrkki lauloi. Suhde loppui kun hän työpaikkansa juhlissa sai mustasukkaisuus kohtauksen (keskustelin hänen työkaverinsa kanssa) ja pakotti minut lähtemään juhlista ja löi minua kadulla. Tämän jälkeen otin taksin kotiin ja seuraavana aamuna kerroin vanhemmilleni, että mieheni on väkivaltainen. Kertomani jälkeen tiesin, etteivät vanhempani antaisi minun ikinä mennä suhteeseen takaisin. Hain tavarani ja vaihdoin puhelinnumeroni. Tämän jälkeen hän seuraili minua, mutta tajusi jossain vaiheessa itse oman sairaan käyttäytymisensä ja hakeutui hoitoon. Tästä on nyt kuusi vuotta. Nyt voimme olla normaalisti toistemme kanssa tekemisissä. Toisen miehen tapasin kolme vuotta tämän edellisen jälkeen, tässä välissä minulla oli pitkä väkivallaton suhde, joka oli juuri päättynyt. Tapasin fyysisiltä puitteiltaan elämäni miehen ja se oli menoa. Olin silloin eroni jälkeen hyvin herkässä tilassa ja läheisyysriippuvainen. Arvatenkin näistä syistä muutimme hyvin nopeasti yhteen. Alussa kerroin hänelle entisestä väkivaltaisesta suhteestani ja hän ihmetteli miten kukaan on voinut ikinä kohdella minua niin huonosti ja hän lupasi pitää minua kuin kukkaa kämmenellään. Tästä ei mennyt kauan kun hän ensimmäisen kerran löi.Suhde kesti kahdeksan tuskaista kuukautta, lyömistä, potkimista, kuristamista, haukkumista, sylkemistä, minun tärkeiden tavaroiden rikkomista, tukistamista, tappamisella uhkailua. Hän on maailmamestaruus tason urehilija, joten luulin (kuten hän vakuutti) että kisakauden jälkeen kaikki muuttu paremmaksi kun ei ole enää paineita. Tämän varassa minä jaksoin päivästä toiseen kestää väkivaltaa. En saanut koskaan tietää olisiko väkivalta loppunut kisakauden loputtua. (Koska lähdin suhteesta ennen sitä.) Erään aamun jälkeen, jollloin hän oli uhkannut tappaa minut veitsellä, potkinut minua maatessani sikiöasennossa maassa, en kestänyt enää. Vein hänet treeneihin ja päästyäni parkkipaikalla, täydellinen epätoivon ja voimattomuuden tunne valtasi minut. Ajattelin soittaa ystävilleni, joihin en ollut suhteen myötä enää pitänyt yhteyttä. Yksi heistä onneksi vastasi puhelimeen ja itkustani ei tullut loppua. Hän imi tiedon minusta ja tuli viidessä minuutissa asuntomme parkkipaikalle. Soitimme lukkosepälle, roudasimme kaikki hänen tavaransa hänen työpaikalleen ja teimme rikosilmoituksen ja haimme lähestymiskieltoa. Hän ei kuitenkaan jotunut vastuuseen teoistaan, sillä näyttöä häntä vastaan ei ollut, vaikkakin kerran jopa poliisit pelastivat minut tieltä. Valehtelin silloin kuitenkin poliiseille ettei mitään vaaraa ole ja vähän vaan nahistellaan. Nyt tästä on kulunut kaksi ja puoli vuotta ja toipumiseni alkaa olla voiton puolella. En voi olla mitään muuta kun äärimmäisen onnellinen, etten elä enää väkivaltaisessa suhteessa. Se imee kaiken voiman ja elämän. Toivon kaikille voimia ja uskallusta lähteä pois väkivaltaisesta suhteesta. Opiskelen nyt sosiaalityötä ja toivon tulevaisuudessa voivani työskennellä perhe- ja parisuhde väkivallan parissa, kaikesta tästä on siis seurannut jotain hyvääkin.

suruisa minä kirjoitti:

missä menee raja ? saako yhtään edes tönäistä ?

meillä oli juuri suuri riita ja päätyi että ensimmäistä kertaa minä korotin ääneni
tapana on puhua ja saada tulla kuulluksi mutta hän se on kuka puhuu
Kaikki mitä sanoin käännettiin - sanoin kyllä tarkoitan tätä - vastaus oli, etkä tarkoita ja toisinpäin
Tunsin että en tullut kulluksi enkä arvostetuksi millään tavalla - minulle vain lateli sääntöjä kuinka saan olla ja kuinka en - itsessään hän ei vikaa nähnyt eikä koskaan ole anteeksi pyytänyt - se olen minä joka matona ryöminy takasin vaikka on loukattu kuin pahasti

päätin että en enää - joten sanoin että nyt minä puhun ja kuuntelet kerranki ja arvosta mitä sanon edes vähän - hän alkoi puhua päälle - korotin ääneni - hän tönaisi minut tuolin kanssa lattiaan ...

otin tavarani ja lähdin - ja nyt on suhde ohi - tuntuu valtavan pahalta
en tullut kuulluksi tälläkää kertaa - hän päätti että kerran en tottele häntä , saa olla

takana mulla on vaikea suhde edelliseen - siellä oli oikeaa väkivaltaa ja kertonut olen tästäkin että
tietäisi jos olen vähän pelokas joskus ja miksi en osaa luottaa miehiin niin paljon
tämä asian se otti joka riita tilassa esille - sanoi kaiken olevan minun vika koska minulla on menneisyys sellainen.....
- varsinainen riita asia jäi sivu seikaksi... pui mitä minä olen ja mitä en ole.... ja mitä pitäisi olla

hukassa olen nyt ja ihan maassa

Lue lisää

Ei saa edes töniä, ei saa edes uhata töniä. Halua kertoo kaiken. Meillä exä käveli lävitseni jos en hypännyt sivuun. Olin kuulemma tiellä, eikä hän huomannut että olin edessä. Todellisuudessä hän halisi vahingoittaa minua, ja tekikin niin joska jouduin hyppäämään alta pois.

Itse en enää ota vastaan yhtään tönäisyä enkä uhkaavaa nousevaa kättä. Se on jo nähty.

Hei! Minäkin taidan elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Väkivalta on tähän mennessä ollut pääosin henkistä, mutta kuvioissa on myös ollut fyysistä väkivaltaa, kuten tönimistä, läpsimistä, puristamista jne. Minä haluan tästä suhteesta pois, mutta olen jotenkin henkisesti niin sidoksissa tuohon ihmiseen, etten tiedä pystynkö lähtemään. Meillä on myös pieni vauva. Sitten minua myös hävettää...miten läheiset, kaverit ym. suhtautuu. Hävettää oma tyhmyyteni...miten olen niin huono ihmistuntija, että olen alkanut suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa. Ja merkit väkivaltaisuuteen oli jo näkyvissä suhteen alussa...miksi en silloin älynnyt lähteä.

Luulen, että mies on myös narsistinen. En ole koskaan tavannut yhtä omakehuista ihmistä. Hän ei myöskään koskaan ole mielestään väärässä, vaan minä olen kaiken pilannut ja kaikki ongelmat aiheuttanut. Hän toistaa koko ajan, että minun on muututtava. Hänessä ei ole mitään vikaa, kaikki johtuu minusta. Jos minä muutun, meillä menee hyvin. Ja vaikka olen muuttunutkin jossain asioissa, ei hän huomaan ikinä mitään muutosta. Me emme puhu koskaan keskenämme, vaan riitelemme. Huudamme, haukumme ja päätämme erota. Näin on tapahtunut miljoona kertaa. Nyt kuvioihin on tullut pelko. Minä pelkään häntä. Hän on äkkipäissään heittänyt tavaroita seinään tai muuten rikkonut tavaroita. Ikinä hän ei siivoa jälkiään pois vaan sanoo että se on minun homma, koska ärsytin häntä. Hän on monta kertaa nostanut kätensä lyömisasentoon..kerran hän on lyönyt poskelle. Hän on pitänyt minun ranteistä tiukasti kiinni, niin että käsiini on tullut mustelmat. Hän on useasti pakottanut minut maahan. Hän on sanonut, että jonain päivänä tappaa minut, kun ärsytän häntä tarpeeksi (jälkikäteen toki sanoi, ettei ikinä niin tekisi mutta...) . Minä uskon, että hän todella voi tehdä niin. Hänellä on erilainen moraali kuin yleensä ihmisillä. Hän saattaa tuntea syvää vihaa joitain ihmisiä kohtaan- Hän ei tunne sellaista sanaa kuin anteeksianto. Hänellä itsellään on ollut rankka lapsuus ja nuoruus. Hän ei halua hakea apua, hän kun ei tunnista itsellään olevan ongelmia.

Minä hullu menin tekemään hänen kanssaan lapsen. Lapsemme on ihana ja hän kyllä rakastaa lastaan ja pitää tästä hyvää huolta. Mutta vauva-aika on tuonut lisää väkivaltaa meidän suhteeseen. Kummatkin on väsyneita ja riitoja tulee paljon. Minä en halua lapseni kärsivän. Pelkään kuitenkin erosta aiheutuvaa lapseen kohdistuvaa manipulointia. Lapsen isä on ihminen, jonka kanssa en koskaan usko saavuttavani yhteisymmärrystä lapsen kasvatuksen suhteen. Hän on juuri sellainen isä, joka ostaa lapsen hyväksynnän. Hän aikoo opettaa lastaan puolustamaan itseään...mites muuten kuin väkivalllan keinoin. Hän on kertonut näin. Hän sanoo, että kaikki lapset koulussa ja kaupungilla muutenkin tulevat kunnioittamaan hänen lastaan...kukaan ei uskalla tulla v.....lee hänen lapselleen.

Mies myös pelottelee minua, että tekee elämästäni helvetin eromme jälkeen. Hän kertoo kaikenlaisia asoita lastenvalvojalle. Hän sanoo, että lapsi saa asua minun kanssaa ensimmäiset vuodet, mutta kun lapsi on isompi...no lapsi tietenkin hänen mielestään haluaa muuttaa isän luokse asumaan.

Täytyy kuitenkin myöntää, että olen samalla lailla uhkaillut miestäni...että kerron hänestä asioita lastenvalvojalle. Olen aiemmin myös yrittänyt lyödä häntä, töniä häntä, raapinut häntä ym. riitojen aikana. Koska en ole kestänyt sitä haukkumista, hänen itsekehua enkä sitä ettei hän näe metsää puilta. Mutta lapsen tultua, olen jotenkuten pystynyt olemaan menemättä mukaan niihin riitoihin, jotta tilanne rauhoittuisi. Ja onhan se rauhoittunut, onneksi. Ja aina siis näissä riidoissa mies sanoo haluavansa erota, olen pilannut hänen elämänsä, vihaa minua, ei olisi minun kanssaan ilman lastamme, minä en koskaan muutu, olen aina sama paska. Pari päivää näiden riitojen jälkeen mököttää ja sitten itse tekee aloitteen sovinnolle (esim. tulee halamaan, katsoo silmiin ja hymyilee, heittää vitsiä meidän riidoista, joskus jopa pyytää anteeksi). Ja minä annan anteeksi.

Auttakaa minua eroon hänestä. Olen jo laittanut asuntohakemuksia menemään, tosin en ole asuntoja kysellyt ahkerasti vaan odotan josko tarjotaan jotain. Mutta en haluaisi erosta kertoa kenellekkään. Olen vielä sellaisessa ammatissa, ettei minun luulisi tekevän tällaista emämokaa parisuhteen valinnassa. En haluaisi kertoa muille eron syitä vaan erota julkisesti ihan muistä syistä.

Tulipahan romaani, mutta pakko oli purkaa ajatuksia jonnekin, kun ei näistä kehtaa kenellekkään puhua:(

badchoice kirjoitti:

Hei! Minäkin taidan elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Väkivalta on tähän mennessä ollut pääosin henkistä, mutta kuvioissa on myös ollut fyysistä väkivaltaa, kuten tönimistä, läpsimistä, puristamista jne. Minä haluan tästä suhteesta pois, mutta olen jotenkin henkisesti niin sidoksissa tuohon ihmiseen, etten tiedä pystynkö lähtemään. Meillä on myös pieni vauva. Sitten minua myös hävettää...miten läheiset, kaverit ym. suhtautuu. Hävettää oma tyhmyyteni...miten olen niin huono ihmistuntija, että olen alkanut suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa. Ja merkit väkivaltaisuuteen oli jo näkyvissä suhteen alussa...miksi en silloin älynnyt lähteä.

Luulen, että mies on myös narsistinen. En ole koskaan tavannut yhtä omakehuista ihmistä. Hän ei myöskään koskaan ole mielestään väärässä, vaan minä olen kaiken pilannut ja kaikki ongelmat aiheuttanut. Hän toistaa koko ajan, että minun on muututtava. Hänessä ei ole mitään vikaa, kaikki johtuu minusta. Jos minä muutun, meillä menee hyvin. Ja vaikka olen muuttunutkin jossain asioissa, ei hän huomaan ikinä mitään muutosta. Me emme puhu koskaan keskenämme, vaan riitelemme. Huudamme, haukumme ja päätämme erota. Näin on tapahtunut miljoona kertaa. Nyt kuvioihin on tullut pelko. Minä pelkään häntä. Hän on äkkipäissään heittänyt tavaroita seinään tai muuten rikkonut tavaroita. Ikinä hän ei siivoa jälkiään pois vaan sanoo että se on minun homma, koska ärsytin häntä. Hän on monta kertaa nostanut kätensä lyömisasentoon..kerran hän on lyönyt poskelle. Hän on pitänyt minun ranteistä tiukasti kiinni, niin että käsiini on tullut mustelmat. Hän on useasti pakottanut minut maahan. Hän on sanonut, että jonain päivänä tappaa minut, kun ärsytän häntä tarpeeksi (jälkikäteen toki sanoi, ettei ikinä niin tekisi mutta...) . Minä uskon, että hän todella voi tehdä niin. Hänellä on erilainen moraali kuin yleensä ihmisillä. Hän saattaa tuntea syvää vihaa joitain ihmisiä kohtaan- Hän ei tunne sellaista sanaa kuin anteeksianto. Hänellä itsellään on ollut rankka lapsuus ja nuoruus. Hän ei halua hakea apua, hän kun ei tunnista itsellään olevan ongelmia.

Minä hullu menin tekemään hänen kanssaan lapsen. Lapsemme on ihana ja hän kyllä rakastaa lastaan ja pitää tästä hyvää huolta. Mutta vauva-aika on tuonut lisää väkivaltaa meidän suhteeseen. Kummatkin on väsyneita ja riitoja tulee paljon. Minä en halua lapseni kärsivän. Pelkään kuitenkin erosta aiheutuvaa lapseen kohdistuvaa manipulointia. Lapsen isä on ihminen, jonka kanssa en koskaan usko saavuttavani yhteisymmärrystä lapsen kasvatuksen suhteen. Hän on juuri sellainen isä, joka ostaa lapsen hyväksynnän. Hän aikoo opettaa lastaan puolustamaan itseään...mites muuten kuin väkivalllan keinoin. Hän on kertonut näin. Hän sanoo, että kaikki lapset koulussa ja kaupungilla muutenkin tulevat kunnioittamaan hänen lastaan...kukaan ei uskalla tulla v.....lee hänen lapselleen.

Mies myös pelottelee minua, että tekee elämästäni helvetin eromme jälkeen. Hän kertoo kaikenlaisia asoita lastenvalvojalle. Hän sanoo, että lapsi saa asua minun kanssaa ensimmäiset vuodet, mutta kun lapsi on isompi...no lapsi tietenkin hänen mielestään haluaa muuttaa isän luokse asumaan.

Täytyy kuitenkin myöntää, että olen samalla lailla uhkaillut miestäni...että kerron hänestä asioita lastenvalvojalle. Olen aiemmin myös yrittänyt lyödä häntä, töniä häntä, raapinut häntä ym. riitojen aikana. Koska en ole kestänyt sitä haukkumista, hänen itsekehua enkä sitä ettei hän näe metsää puilta. Mutta lapsen tultua, olen jotenkuten pystynyt olemaan menemättä mukaan niihin riitoihin, jotta tilanne rauhoittuisi. Ja onhan se rauhoittunut, onneksi. Ja aina siis näissä riidoissa mies sanoo haluavansa erota, olen pilannut hänen elämänsä, vihaa minua, ei olisi minun kanssaan ilman lastamme, minä en koskaan muutu, olen aina sama paska. Pari päivää näiden riitojen jälkeen mököttää ja sitten itse tekee aloitteen sovinnolle (esim. tulee halamaan, katsoo silmiin ja hymyilee, heittää vitsiä meidän riidoista, joskus jopa pyytää anteeksi). Ja minä annan anteeksi.

Auttakaa minua eroon hänestä. Olen jo laittanut asuntohakemuksia menemään, tosin en ole asuntoja kysellyt ahkerasti vaan odotan josko tarjotaan jotain. Mutta en haluaisi erosta kertoa kenellekkään. Olen vielä sellaisessa ammatissa, ettei minun luulisi tekevän tällaista emämokaa parisuhteen valinnassa. En haluaisi kertoa muille eron syitä vaan erota julkisesti ihan muistä syistä.

Tulipahan romaani, mutta pakko oli purkaa ajatuksia jonnekin, kun ei näistä kehtaa kenellekkään puhua:(

Lue lisää

Ota selvää missä on lähin turvakoti ja menet sinne lapsen kanssa. Kukaan ei saa tietää teidän olosta siellä. Sitä kautta uusi asuntokin järjestyy nopeasti.

badchoice kirjoitti:

Hei! Minäkin taidan elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Väkivalta on tähän mennessä ollut pääosin henkistä, mutta kuvioissa on myös ollut fyysistä väkivaltaa, kuten tönimistä, läpsimistä, puristamista jne. Minä haluan tästä suhteesta pois, mutta olen jotenkin henkisesti niin sidoksissa tuohon ihmiseen, etten tiedä pystynkö lähtemään. Meillä on myös pieni vauva. Sitten minua myös hävettää...miten läheiset, kaverit ym. suhtautuu. Hävettää oma tyhmyyteni...miten olen niin huono ihmistuntija, että olen alkanut suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa. Ja merkit väkivaltaisuuteen oli jo näkyvissä suhteen alussa...miksi en silloin älynnyt lähteä.

Luulen, että mies on myös narsistinen. En ole koskaan tavannut yhtä omakehuista ihmistä. Hän ei myöskään koskaan ole mielestään väärässä, vaan minä olen kaiken pilannut ja kaikki ongelmat aiheuttanut. Hän toistaa koko ajan, että minun on muututtava. Hänessä ei ole mitään vikaa, kaikki johtuu minusta. Jos minä muutun, meillä menee hyvin. Ja vaikka olen muuttunutkin jossain asioissa, ei hän huomaan ikinä mitään muutosta. Me emme puhu koskaan keskenämme, vaan riitelemme. Huudamme, haukumme ja päätämme erota. Näin on tapahtunut miljoona kertaa. Nyt kuvioihin on tullut pelko. Minä pelkään häntä. Hän on äkkipäissään heittänyt tavaroita seinään tai muuten rikkonut tavaroita. Ikinä hän ei siivoa jälkiään pois vaan sanoo että se on minun homma, koska ärsytin häntä. Hän on monta kertaa nostanut kätensä lyömisasentoon..kerran hän on lyönyt poskelle. Hän on pitänyt minun ranteistä tiukasti kiinni, niin että käsiini on tullut mustelmat. Hän on useasti pakottanut minut maahan. Hän on sanonut, että jonain päivänä tappaa minut, kun ärsytän häntä tarpeeksi (jälkikäteen toki sanoi, ettei ikinä niin tekisi mutta...) . Minä uskon, että hän todella voi tehdä niin. Hänellä on erilainen moraali kuin yleensä ihmisillä. Hän saattaa tuntea syvää vihaa joitain ihmisiä kohtaan- Hän ei tunne sellaista sanaa kuin anteeksianto. Hänellä itsellään on ollut rankka lapsuus ja nuoruus. Hän ei halua hakea apua, hän kun ei tunnista itsellään olevan ongelmia.

Minä hullu menin tekemään hänen kanssaan lapsen. Lapsemme on ihana ja hän kyllä rakastaa lastaan ja pitää tästä hyvää huolta. Mutta vauva-aika on tuonut lisää väkivaltaa meidän suhteeseen. Kummatkin on väsyneita ja riitoja tulee paljon. Minä en halua lapseni kärsivän. Pelkään kuitenkin erosta aiheutuvaa lapseen kohdistuvaa manipulointia. Lapsen isä on ihminen, jonka kanssa en koskaan usko saavuttavani yhteisymmärrystä lapsen kasvatuksen suhteen. Hän on juuri sellainen isä, joka ostaa lapsen hyväksynnän. Hän aikoo opettaa lastaan puolustamaan itseään...mites muuten kuin väkivalllan keinoin. Hän on kertonut näin. Hän sanoo, että kaikki lapset koulussa ja kaupungilla muutenkin tulevat kunnioittamaan hänen lastaan...kukaan ei uskalla tulla v.....lee hänen lapselleen.

Mies myös pelottelee minua, että tekee elämästäni helvetin eromme jälkeen. Hän kertoo kaikenlaisia asoita lastenvalvojalle. Hän sanoo, että lapsi saa asua minun kanssaa ensimmäiset vuodet, mutta kun lapsi on isompi...no lapsi tietenkin hänen mielestään haluaa muuttaa isän luokse asumaan.

Täytyy kuitenkin myöntää, että olen samalla lailla uhkaillut miestäni...että kerron hänestä asioita lastenvalvojalle. Olen aiemmin myös yrittänyt lyödä häntä, töniä häntä, raapinut häntä ym. riitojen aikana. Koska en ole kestänyt sitä haukkumista, hänen itsekehua enkä sitä ettei hän näe metsää puilta. Mutta lapsen tultua, olen jotenkuten pystynyt olemaan menemättä mukaan niihin riitoihin, jotta tilanne rauhoittuisi. Ja onhan se rauhoittunut, onneksi. Ja aina siis näissä riidoissa mies sanoo haluavansa erota, olen pilannut hänen elämänsä, vihaa minua, ei olisi minun kanssaan ilman lastamme, minä en koskaan muutu, olen aina sama paska. Pari päivää näiden riitojen jälkeen mököttää ja sitten itse tekee aloitteen sovinnolle (esim. tulee halamaan, katsoo silmiin ja hymyilee, heittää vitsiä meidän riidoista, joskus jopa pyytää anteeksi). Ja minä annan anteeksi.

Auttakaa minua eroon hänestä. Olen jo laittanut asuntohakemuksia menemään, tosin en ole asuntoja kysellyt ahkerasti vaan odotan josko tarjotaan jotain. Mutta en haluaisi erosta kertoa kenellekkään. Olen vielä sellaisessa ammatissa, ettei minun luulisi tekevän tällaista emämokaa parisuhteen valinnassa. En haluaisi kertoa muille eron syitä vaan erota julkisesti ihan muistä syistä.

Tulipahan romaani, mutta pakko oli purkaa ajatuksia jonnekin, kun ei näistä kehtaa kenellekkään puhua:(

Lue lisää

Hei Badchoice!

Vastaan nyt suoraan sinulle, koska viestisi muistuttaa omia kokemuksiani edellisessä suhteessani.

Se, mitä haluan kehottaa sinua tekemään, on eroaminen. Se on sinun ja lapsesi hyvinvoinnin kannalta AINOA OIKEA vaihtoehto. Väkivalta raaistuu raaistumistaan, ja jossain vaiheessa on todella suuri riski, että se siirtyy myös lapseen. Sitä paitsi, on jo ihan tarpeeksi paha, että lapsesi joutuu elämään väkivaltaisessa ympäristössä. Vaikkei lapsesi vielä välttämättä koekaan häneen suoraan kohdistuvaa väkivaltaa, hän kuitenkin aistii sen ahdistavan ilmapiirin, mikä teidän kodissanne on. Sinuun kohdistuva väkivalta vaikuttaa myös lapsesi turvallisuuden tunteeseen, ja siihen onko sitä ylipäätään.
Tee elämäsi paras ratkaisu, ja eroa, ennen kuin väkivalta on jättänyt lapseesi ja sinuun sellaiset arvet,
joita ei enää voikaan noin vain korjata, liekö ollenkaan. Henkinen sekä fyysinen väkivalta ja alistava ilmapiiri kodissa on myrkkyä lapsen itsetunnon kehittymiselle..

Paljon olisi sanottavaa sinulle, mutta suosittelen sinua TODELLA hakemaan turvaa lapsellesi ja sinulle, ota vaikka suoraan yhteys kuntanne johonkin sosiaalityöntekijään, ja pyydä järjestämään paikka turvakotiin sinulle ja lapsellesi. Turvakodissa osataan sinua ja lastasi auttaa todella uudessa alussa,
asioiden järjestämisessä, ja siinä että pääsette jaloillenne ja saat apua entisestä suhteesta selviämiseen, parantumisprosessiin. Uuden asunnon löytäminenkin on turvakodin henkilöstön avulla paljon helpompaa ja nopeampaa..

badchoice kirjoitti:

Hei! Minäkin taidan elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Väkivalta on tähän mennessä ollut pääosin henkistä, mutta kuvioissa on myös ollut fyysistä väkivaltaa, kuten tönimistä, läpsimistä, puristamista jne. Minä haluan tästä suhteesta pois, mutta olen jotenkin henkisesti niin sidoksissa tuohon ihmiseen, etten tiedä pystynkö lähtemään. Meillä on myös pieni vauva. Sitten minua myös hävettää...miten läheiset, kaverit ym. suhtautuu. Hävettää oma tyhmyyteni...miten olen niin huono ihmistuntija, että olen alkanut suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa. Ja merkit väkivaltaisuuteen oli jo näkyvissä suhteen alussa...miksi en silloin älynnyt lähteä.

Luulen, että mies on myös narsistinen. En ole koskaan tavannut yhtä omakehuista ihmistä. Hän ei myöskään koskaan ole mielestään väärässä, vaan minä olen kaiken pilannut ja kaikki ongelmat aiheuttanut. Hän toistaa koko ajan, että minun on muututtava. Hänessä ei ole mitään vikaa, kaikki johtuu minusta. Jos minä muutun, meillä menee hyvin. Ja vaikka olen muuttunutkin jossain asioissa, ei hän huomaan ikinä mitään muutosta. Me emme puhu koskaan keskenämme, vaan riitelemme. Huudamme, haukumme ja päätämme erota. Näin on tapahtunut miljoona kertaa. Nyt kuvioihin on tullut pelko. Minä pelkään häntä. Hän on äkkipäissään heittänyt tavaroita seinään tai muuten rikkonut tavaroita. Ikinä hän ei siivoa jälkiään pois vaan sanoo että se on minun homma, koska ärsytin häntä. Hän on monta kertaa nostanut kätensä lyömisasentoon..kerran hän on lyönyt poskelle. Hän on pitänyt minun ranteistä tiukasti kiinni, niin että käsiini on tullut mustelmat. Hän on useasti pakottanut minut maahan. Hän on sanonut, että jonain päivänä tappaa minut, kun ärsytän häntä tarpeeksi (jälkikäteen toki sanoi, ettei ikinä niin tekisi mutta...) . Minä uskon, että hän todella voi tehdä niin. Hänellä on erilainen moraali kuin yleensä ihmisillä. Hän saattaa tuntea syvää vihaa joitain ihmisiä kohtaan- Hän ei tunne sellaista sanaa kuin anteeksianto. Hänellä itsellään on ollut rankka lapsuus ja nuoruus. Hän ei halua hakea apua, hän kun ei tunnista itsellään olevan ongelmia.

Minä hullu menin tekemään hänen kanssaan lapsen. Lapsemme on ihana ja hän kyllä rakastaa lastaan ja pitää tästä hyvää huolta. Mutta vauva-aika on tuonut lisää väkivaltaa meidän suhteeseen. Kummatkin on väsyneita ja riitoja tulee paljon. Minä en halua lapseni kärsivän. Pelkään kuitenkin erosta aiheutuvaa lapseen kohdistuvaa manipulointia. Lapsen isä on ihminen, jonka kanssa en koskaan usko saavuttavani yhteisymmärrystä lapsen kasvatuksen suhteen. Hän on juuri sellainen isä, joka ostaa lapsen hyväksynnän. Hän aikoo opettaa lastaan puolustamaan itseään...mites muuten kuin väkivalllan keinoin. Hän on kertonut näin. Hän sanoo, että kaikki lapset koulussa ja kaupungilla muutenkin tulevat kunnioittamaan hänen lastaan...kukaan ei uskalla tulla v.....lee hänen lapselleen.

Mies myös pelottelee minua, että tekee elämästäni helvetin eromme jälkeen. Hän kertoo kaikenlaisia asoita lastenvalvojalle. Hän sanoo, että lapsi saa asua minun kanssaa ensimmäiset vuodet, mutta kun lapsi on isompi...no lapsi tietenkin hänen mielestään haluaa muuttaa isän luokse asumaan.

Täytyy kuitenkin myöntää, että olen samalla lailla uhkaillut miestäni...että kerron hänestä asioita lastenvalvojalle. Olen aiemmin myös yrittänyt lyödä häntä, töniä häntä, raapinut häntä ym. riitojen aikana. Koska en ole kestänyt sitä haukkumista, hänen itsekehua enkä sitä ettei hän näe metsää puilta. Mutta lapsen tultua, olen jotenkuten pystynyt olemaan menemättä mukaan niihin riitoihin, jotta tilanne rauhoittuisi. Ja onhan se rauhoittunut, onneksi. Ja aina siis näissä riidoissa mies sanoo haluavansa erota, olen pilannut hänen elämänsä, vihaa minua, ei olisi minun kanssaan ilman lastamme, minä en koskaan muutu, olen aina sama paska. Pari päivää näiden riitojen jälkeen mököttää ja sitten itse tekee aloitteen sovinnolle (esim. tulee halamaan, katsoo silmiin ja hymyilee, heittää vitsiä meidän riidoista, joskus jopa pyytää anteeksi). Ja minä annan anteeksi.

Auttakaa minua eroon hänestä. Olen jo laittanut asuntohakemuksia menemään, tosin en ole asuntoja kysellyt ahkerasti vaan odotan josko tarjotaan jotain. Mutta en haluaisi erosta kertoa kenellekkään. Olen vielä sellaisessa ammatissa, ettei minun luulisi tekevän tällaista emämokaa parisuhteen valinnassa. En haluaisi kertoa muille eron syitä vaan erota julkisesti ihan muistä syistä.

Tulipahan romaani, mutta pakko oli purkaa ajatuksia jonnekin, kun ei näistä kehtaa kenellekkään puhua:(

Lue lisää

JOS ET VIELÄ MENNYT NIIN TEE SISÄINEN PÄÄTÖS ETTÄ LÄHDET ESIMERKIKSI SEURAAVA ARKIPÄIVÄ HETI AAMUSTA. ÄLÄ NEUVOTTELE SIITÄ hÄNEN KANSSAAN VAAN LÄHDET NIINKUIN MENISIT TÖIHIN ESIMERKIKSI.
Jos kaverisi saa vihiä lähdöstäsi, et sitten ainakaan pääse lähtemään. "Nain toimii kauppakunta"

lykkyätykö kirjoitti:

JOS ET VIELÄ MENNYT NIIN TEE SISÄINEN PÄÄTÖS ETTÄ LÄHDET ESIMERKIKSI SEURAAVA ARKIPÄIVÄ HETI AAMUSTA. ÄLÄ NEUVOTTELE SIITÄ hÄNEN KANSSAAN VAAN LÄHDET NIINKUIN MENISIT TÖIHIN ESIMERKIKSI.
Jos kaverisi saa vihiä lähdöstäsi, et sitten ainakaan pääse lähtemään. "Nain toimii kauppakunta"

Lue lisää

moi!,
haluisin kertoa täällä omia kokemuksiani.olen seurustellut kohta 3 vuotta nykyisen mieheni kanssa,ja on paljon asioita,joita en saa mielestäni,kun hän on kännissä(tehnyt,sanonut jne...)ensimmäinen vuosi meni hyvin ja silloin ei ollut kuin pikkuriitoja.ajan kuluessa väkivalta kasvoi.en väitä ettenkö itse olisi ollut muutamissa "isoissa"riidoissa ollut humalassa,mutta en ole koskaan käynyt käsiksi tai haukkunut häntä.asuttiin yhdessä n.vuosi rivitalossa,mutta sieltä piti muuttaa pois mieheni vanhempien luokse,koska kyseistä rivitaloa ruvettiin kunnostamaan ja sinne muutti entiset asukkaat.ollaan mietitty kihloja ja asuntoa....

minulla on myös sama juttu,mieheni on mukava,sanoo moneen kertaan rakastavansa mua ja ei ole käynyt selvinpäin minuun kiinni,mutta kun hän juo ja juo jok ikinen viikonloppu ja ymmärrän,miksi nyt enemmän,koska hänet on lomautettu.mutta sitä en ymmärrä,miksi hän purkaa kaikki vihansa minuun?hän on ottanut kaulasta kiinni,repinyt hiuksista,syytellyt,kaatanut maahan,repinyt takista,haukkunut huor¤ksi ja yms.en haluaisi alkoholin pilaavan suhdetta.ja suhteemme on mennyt sitä kautta etäisemmäksi(vähemmän romantiikka ja hellyyttä).hän on missä milloinkin kavereidensa kanssa,ja kun tulee kotiin,menee tietokoneelle.meillä on ihania muistoja,en voi kieltää,mutta miksi ihminen muuttuu ihan toiseksi ollessaan humalassa.?
hän esim.sanoi kerran,että:"olisin onnellisempi exäni kanssa,koska meillä ei ollut mitään tällaisiä ongelmia".se satutti ja satuttaa edelleenkin.
sitten tulee nämä anteeksipyynnöt moneen kertaan.
minulla on ihanat kaksi kissaa,poika ja tyttö.ja hän humaltuessaan ja vihoissaan sanoo:kumman kissan otat ja heittää tavaroita ja sanoo että ota tavaras ja lähe,en nää sua enää huomenna täällä.en jaksa tällasta!mulla menee oma terveys ja mieli on ihan maassa tässä asiassa.
asutaan edelleenkin mieheni vanhempien "omassa pikkumökissä",mikä siis on erillään itse talosta.minä en tiedä,mutta joku mua siellä ahdistaa..

niin ja tavaroita on särkynyt moneen otteeseen ja heitetty mua kohti.oon kohta parikymppinen ja en haluaisin elää näin pelossa ja ahdistuksessa.haluaisin olla onnellinen ja nauttia elämästä.
opiskelutkin stressaa ja painaa,nyt kun minulla on yo kirjoitukset eessä.en ole oikein voinut niihinkään keskittyä.ensikuussa on lukio käyty ja haen sosiaalipuolelle ja muutan ehkä ouluun opiskelemaan ja elämään.haluaisin että voitaisiin mieheni kanssa keskustella kaikesta mahdollisesta tulevaisuudesta,mutta tuntuu ettei hän kuuntele tai kiinnosta.ymmärrän miestäni,että nyt töiden loputtua on vaikeaa jne.
ennen oli kaikki toisin.
onko kellään kokemuksia?
-catri90

catri90 kirjoitti:

moi!,
haluisin kertoa täällä omia kokemuksiani.olen seurustellut kohta 3 vuotta nykyisen mieheni kanssa,ja on paljon asioita,joita en saa mielestäni,kun hän on kännissä(tehnyt,sanonut jne...)ensimmäinen vuosi meni hyvin ja silloin ei ollut kuin pikkuriitoja.ajan kuluessa väkivalta kasvoi.en väitä ettenkö itse olisi ollut muutamissa "isoissa"riidoissa ollut humalassa,mutta en ole koskaan käynyt käsiksi tai haukkunut häntä.asuttiin yhdessä n.vuosi rivitalossa,mutta sieltä piti muuttaa pois mieheni vanhempien luokse,koska kyseistä rivitaloa ruvettiin kunnostamaan ja sinne muutti entiset asukkaat.ollaan mietitty kihloja ja asuntoa....

minulla on myös sama juttu,mieheni on mukava,sanoo moneen kertaan rakastavansa mua ja ei ole käynyt selvinpäin minuun kiinni,mutta kun hän juo ja juo jok ikinen viikonloppu ja ymmärrän,miksi nyt enemmän,koska hänet on lomautettu.mutta sitä en ymmärrä,miksi hän purkaa kaikki vihansa minuun?hän on ottanut kaulasta kiinni,repinyt hiuksista,syytellyt,kaatanut maahan,repinyt takista,haukkunut huor¤ksi ja yms.en haluaisi alkoholin pilaavan suhdetta.ja suhteemme on mennyt sitä kautta etäisemmäksi(vähemmän romantiikka ja hellyyttä).hän on missä milloinkin kavereidensa kanssa,ja kun tulee kotiin,menee tietokoneelle.meillä on ihania muistoja,en voi kieltää,mutta miksi ihminen muuttuu ihan toiseksi ollessaan humalassa.?
hän esim.sanoi kerran,että:"olisin onnellisempi exäni kanssa,koska meillä ei ollut mitään tällaisiä ongelmia".se satutti ja satuttaa edelleenkin.
sitten tulee nämä anteeksipyynnöt moneen kertaan.
minulla on ihanat kaksi kissaa,poika ja tyttö.ja hän humaltuessaan ja vihoissaan sanoo:kumman kissan otat ja heittää tavaroita ja sanoo että ota tavaras ja lähe,en nää sua enää huomenna täällä.en jaksa tällasta!mulla menee oma terveys ja mieli on ihan maassa tässä asiassa.
asutaan edelleenkin mieheni vanhempien "omassa pikkumökissä",mikä siis on erillään itse talosta.minä en tiedä,mutta joku mua siellä ahdistaa..

niin ja tavaroita on särkynyt moneen otteeseen ja heitetty mua kohti.oon kohta parikymppinen ja en haluaisin elää näin pelossa ja ahdistuksessa.haluaisin olla onnellinen ja nauttia elämästä.
opiskelutkin stressaa ja painaa,nyt kun minulla on yo kirjoitukset eessä.en ole oikein voinut niihinkään keskittyä.ensikuussa on lukio käyty ja haen sosiaalipuolelle ja muutan ehkä ouluun opiskelemaan ja elämään.haluaisin että voitaisiin mieheni kanssa keskustella kaikesta mahdollisesta tulevaisuudesta,mutta tuntuu ettei hän kuuntele tai kiinnosta.ymmärrän miestäni,että nyt töiden loputtua on vaikeaa jne.
ennen oli kaikki toisin.
onko kellään kokemuksia?
-catri90

Lue lisää

ja vielä edelliseen,riitoja on melkein joka viikonloppu ja mitä pienemmistäkin asioista...
täällä on monia henkilöitä(naisia)joille on pistetty syyt niskoille ja niin minunkin kohdalla.
hyvä jos vko mnee hyvin ja sitten taas pinna kiristyy kiristymistään ja toisille valitetaa,kun taas teit noin ja sanoit ja miksi oot noin outo ja epänormaali.en tunne kunniotusta.
kukaan ei ole täydellinen,mutta miksi tapellaan,koska se vain pahentaa asiaa.
kyllä kaikilla on joskus riitoja,tottakai,mutta jatkuvalla syötöllä sitä ei kukaan jaksa....olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla "niinkuin"normaalit ihmiset,ja keskustella asioista.ja kun sitä yrittää kysyä jotakin,että jutellaanko kulta illalla?niin ilmapiiri menee mykäksi.puhun itselleni vaan.en halua olla valittaja,mutta näin se vaan on.
miksi mieheni sanoo että oon nalkuttaja ja mäkätän kokoajan ja valitan,vaikka yritän selvittää asioita hänen kanssaan???

tuttua juttua. "Minä en ole uhri, en ole uhri". Asian peittelyä ja kieltämistä kunnes alkaa tarpeeksi radikaaleja asioita tapahtua. Onneksi selvittiin.

miehille jotka saa ilman mitään syytä haukkumisia, lyöntejä ja potkuja. Mies jos joudut suhteeseen missä nainen rupee rähjäämään ja hakkaamaan sua, ni lähde pois ennen kun sun omat hermot voi mennä lopuksi ja vastaat väkivaltaan väkivallalla. Hakkaava osapuoli ei lopeta hakkaamista ennen terapiaa. Ehdota välittömästi terapiaa ja jos ei suostu, niin lähde pois.