Sieltä se uusi aihe tulikin kuin itsestään edellisen kerana:)
Pitääkö siis miehessä olla haastetta: vaikeutta, jääräpäisyyttä...Ei nyt oteta toiseksi vaihtoehdoksi sitä täysin nössöä ja mukautuvaa miestä, joka aina sanoo "Joo" kuin papukaija, koittaen joulupukin tavoin toteuttaa neidin kaikki toivehet:) Vaan otetaan toiseksi esimerkiksi sellainen mies, jolla on oma tahto ja antaa sitä vastustusta normaalisti jonkin verran, varsinkin kun toisen vaatimukset vaikuttavat kohtuuttomilita tai perin oudoilta.
Kun täällä kaikki miehet aina pitävät suorastaan totuutena, niin minäpä toisena kysymyksenä kysyn rohkeasti kyseenalaistaen: viehättääkö renttu? Tässä muuten tulee mieleen heti erään tutun naisen kommentti yhdestä miehestä, joka on melko jäärä ja tekee yleensä juuri niin kuin haluaa: "ihana jäärä".;)
Minä en silti ymmärrä tätä haasteellisuutta ihmisten suhteen. Miksi pitää olla ylimääräistä haastetta elämässä, koskien ihmisiä? Onhan niitä haasteita jo muutenkin: työ, muut ihmissuhteet,ajan käyttö ja menot...En mä ainakaan halua naisten suhteen mitään ylimääräistä haastetta! Mutta en varmaan sitten olekaan ymmärtänyt jotain oleellista tästä pariutumisesta;) Haluaisin kivan ja symppiksen ja mahdollisimman helppoluontoisen naisen. Jos tökkii välillä opiskelu tai työ tai muut asiat niin ei luulisi jaksavan enää ihmisen taistella loputonta taistelua jonkun jäärän kanssa, tai sit lammasmaisena vain mukautua toisen jääräpäisyyteen vaikka se ärsyttäisi.
Pitääkö siis miehessä olla haastetta: vaikeutta, jääräpäisyyttä...Ei nyt oteta toiseksi vaihtoehdoksi sitä täysin nössöä ja mukautuvaa miestä, joka aina sanoo "Joo" kuin papukaija, koittaen joulupukin tavoin toteuttaa neidin kaikki toivehet:) Vaan otetaan toiseksi esimerkiksi sellainen mies, jolla on oma tahto ja antaa sitä vastustusta normaalisti jonkin verran, varsinkin kun toisen vaatimukset vaikuttavat kohtuuttomilita tai perin oudoilta.
Kun täällä kaikki miehet aina pitävät suorastaan totuutena, niin minäpä toisena kysymyksenä kysyn rohkeasti kyseenalaistaen: viehättääkö renttu? Tässä muuten tulee mieleen heti erään tutun naisen kommentti yhdestä miehestä, joka on melko jäärä ja tekee yleensä juuri niin kuin haluaa: "ihana jäärä".;)
Minä en silti ymmärrä tätä haasteellisuutta ihmisten suhteen. Miksi pitää olla ylimääräistä haastetta elämässä, koskien ihmisiä? Onhan niitä haasteita jo muutenkin: työ, muut ihmissuhteet,ajan käyttö ja menot...En mä ainakaan halua naisten suhteen mitään ylimääräistä haastetta! Mutta en varmaan sitten olekaan ymmärtänyt jotain oleellista tästä pariutumisesta;) Haluaisin kivan ja symppiksen ja mahdollisimman helppoluontoisen naisen. Jos tökkii välillä opiskelu tai työ tai muut asiat niin ei luulisi jaksavan enää ihmisen taistella loputonta taistelua jonkun jäärän kanssa, tai sit lammasmaisena vain mukautua toisen jääräpäisyyteen vaikka se ärsyttäisi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En itse halua mitään "haasteellista" miestä. Yleensä se tarkoittaa alistavaa jääräpäätä, jonka kanssa pitää olla joka asiasta samaa mieltä joka kiukuttele kun ei saa tahtoaan läpi ja jota pitää kehua ja mielistellä koko ajan. Eli sovinistia joka pitää itseään naisen yläpuolella.
Olen samaa mieltä että elämän muut asiat tarjoavat kyllä ihan riittävästi haasteita.
Yllättävän paljon tuntuu olevan miehiä, joilla on mielestään oikeus sanoa ja tehdä naiselle mitä tahansa ja naisen pitää aina mukautua miehen tahtoon. Tämän he esittävät vaatimuksena jo suhteen alkumetreillä.
Olen joskus kysynyt miehiltä, mitä tarjottavaa heillä sitten on jos minä teen kaikkeni heitä miellyttääkseen. Vilpitön vastaus: "pidän sinusta huolta".
Ai helvetti, tossa oli ihan tarkka kuvaus miehestä jota tapailin muutama kk sitten! Niin kauan oli mukavaa kun mentiin miehen tahdon mukaan, mutta kun minulla oli mielipide johonkin tai halusin jotain muuta kuin mies, niin johan alkoi kiukkuaminen ja epäystävällinen kohtelu, todella joustamaton tyyppi. Ja kaiken huipuksi luuli olevansa tosi hyvä äijä ja ihmetteli kun on niin vaikeaa saada naista!
Itse en kanssa ymmärrä kun puhutaan mistään tarkoituksellisesta "haasteesta" suhteessa, naiset ei ole tarkoituksella vaikeasti tavoiteltavia tai miehen ei tarvitse olla erityisen jäärä. Jäärä tarkoittaa minusta lähinnä itsekästä ihmistä joka ei kunnioita muita.
Miehen (ja naisen) pitää olla neuvottelutaitoinen, pitää osata kuunnella toisenkin mielipiteitä, mutta saa ja pitääkin sanoa omatkin mielipiteensä ja tahtonsa. Ja sen oman tahtonsa voi ilmaista monin eri tavoin: jyräämällä ja ehdottomasti (epäkunnioittavasti) tai ystävällisesti ja perustellen, jopa huumorilla maustettuna (tuottaa usein tulosta paremmin).
Jos liikaa antaa myöten suhteessa vastoin tahtoaan se alkaa syömään suhdetta ennemmin tai myöhemmin. Kummankin osapuolen pitää osata joustaa tahtomisissaan.
No ei todellakaan viehätä "haasteelliset miehet". En kertakaikkiaan jaksa mieheltä mitään lapsellista kiukuttelua, vänkäämistä vastaanväittämistä ihan vaan kiukuttelun ilosta, huh. En myöskään tajua ns. vittuiluflirttiä jota jotkut harrastavat. Eli kun ollaan kiinnostuneita, piikitellään ja dissataan pikkuisen jotta saadaan kiinnitettyä toisen huomio.
Mies voi kyllä olla "viehättävä jäärä", mutta silloin se jääräpäivyys on jotain muuta kuin oman kumppanin jatkuvaa ärsyttämistä.
Miksi miesten täytyy sietää kiukuttelua ja jääräpäisyyttä naisilta? Missä tasa-arvo? :D
En ymmärrä, miksi kukaan viihtyisi pitempään hankalan ihmisen kanssa. Ehkä tahtojen mittely ja kinaaminen on kivaa siinä vaiheessa, kun teinit leikkivät ihmissuhdeleikkejään, mutta toinen päätyy lopulta pomottamaan toista, eikä se ole ainakaan minun mielestäni mukavaa.
Rentuista en ole koskaan ollut kiinnostunut. Jos olin salaa koulussa ihastunut, kohteena oli aina joku rauhallinen, miettiväinen tyyppi, joka ei muiden kohkaamiselle lämmennyt. Tuo ihmistyyppi miellyttää minua yhä kaikkein eniten, oli sitten kysymys miehistä tai naisista missä roolissa tahansa. Rauhallisuus muuten ei tarkoita hitautta tai mielikuvituksettomuutta; pinnan alla on yleensä paljon kivaa piilossa.
Hankalat miehet ja rentut pysykööt minusta kaukana (eivät ne kyllä pysy, koska aina joku ilmestyy vonkaamaan sitä sun tätä). Mahdollisen miehen on oltava täysin omilla jaloillaan seisova, takertumaton ja luonteeltaan joustava, koska yrittäjän elämässä minulla on ihan tarpeeksi hoitamista ja soviteltavaa. Toistaiseksi olenkin aivan vapaaehtoisesti ollut kokonaan ilman miessuhteita, koska aina niissä jokin asia hankaa, ja minulla on parempaakin tekemistä. :)
"Toistaiseksi olenkin aivan vapaaehtoisesti ollut kokonaan ilman miessuhteita, koska aina niissä jokin asia hankaa, ja minulla on parempaakin tekemistä. :)"
Ettet vaan itse ole hieman jäärä...? Kuulostat siltä.
Kuinka niin? Varsinkin yrittäjyyden alkuvuosina on pidettävä hirveä määrä uusia asioita mielessä ja valveillaoloaika menee pitkälti kokonaiskuvan luomisessa ja kaikenlaisessa miettimisessä. Jollei ole aivan kamalaa hinkua saada joku siihen viereen nukkumaan, ei ole mitään syytä lohkaista osaa ajastaan ja ajatuksistaan parisuhteen rakentelulle edes mukavan miehen kanssa. Saati sitten jonkun rentun.
Jospa olisinkin jäärä, kuinka se muuttaisi asiaa? Tunnen monen monta aivan yhtä jäärää, sovinnollista ja sopeutumiskykyistä ihmistä kuin itsekin olen. Ei tahdonvoima ja halu hoitaa asiat omien näkemystensä mukaan ole ollenkaan paha juttu, mutta epätasapainoiset suhteet minun mielestäni ovat. Juju onkin siinä, että jäärät etsivät seurakseen jääriä ja katsovat keskenään, missä tasapaino kulkee.
Mikä kirjoituksesi tarkoitus on? Ilmeisesti haluat vain jollakin tavalla loukata tai alentaa minua, eikö vain? Onko sinulle liikaa se, että nainen katsoo yrityksensä pyörittämisen tarkoituksenmukaisemmaksi kuin parisuhteen etsimisen? Vai harmittaako sinua ylimalkaan se, että on olemassa itsenäisiä naisia? Vai sekö, että en tarvitse miestä niin kovasti, että rupeaisin nykyisessä tilanteessa tekemään kompromisseja vain saadakseni miesseuraa? Ettei vain huomautukseesi ole piilotettuna se ovela pikku syytös, että olen kauhean hankala ihminen enkä ikinä saa enkä ansaitse miestä?
Kerropa nyt, mikä sinua oikeasti kaihertaa.
Eipä tullut tähänkään vastausta. Mitä ihmeen räkättäjäporukkaa täällä oikein on, kun huutelemassa käydään ja keskustelua vaaditaan, mutta heti kun "ite oot" -lällätykseen pyytää tarkennusta, karataan paikalta ikiajoiksi.
En halua jäärää. Haasteellisuus tarkoittaa ehkä älyä. Haastaa minut älyllisiin keskusteluihin ja omaa mielipiteitä ja asennetta. En ole koskaan pitänyt ns. rentuista, musta on jokseenkin säälittävää yletön sekoilu ja lapsuuden traumojen hegemonisointi.
Loputtomia taisteluita voi olla hyvässä mielessä loputtomasti, huonossa mielessä en katsele montaakaan. Asioista voi keskustella, niistä ei tarvitse huutaa. Voi puhua asiasta eikä nälviä toista tai mököttää.
Mä en halua mahdollisimman helppoa ihmistä, koska se on luultavasti suhteellisen tossun alla, vaikka tässä ei pitänytkään puhua joojoo-miehistä. Haasteellinen ihminen on sellainen joka kiinnostaa vielä 40 vuoden päästä, koska se ei ole tyhmä ja kaavoihinsa kangistunut.
Miksi halutaan helppo ja myötäilevä ihminen kumppaniksi? Olisiko se mahdollista, että sellainen ihminen on helpommin hallittavissa?
Itse haluan lähinnä joustavan kumppanin, semmoisen joka osaa myöntyä edes joskus minunkin ideoihin, tai keksii vielä paremman. En siksi että sitä voisi hallita vaan siksi että sen kanssa voisi elää.
Myötäilevä kuulostaa siltä että toinen ei koskaan uskalla sanoa mielipidettään, ei semmoinenkaan ole hyvä koska se ei ole uskottavaa. Kyllä jokaisella on mielipiteitä asioihin ja se on vaan huijaamista kun esittää että mulle "kaikki käy".
Miehellä täytyy olla omat mielipiteet ja ajatukset, mutta myös kyky tehdä kompromisseja ja sen verran suhteellisuudentajua, että erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Silloin yhteiselo on sujuvaa, eikä tarvitse riidellä turhista. Jos on sanomista, sit keskustellaan.
Luonnollisesti tämä onnistuu vain niin, että naisella on samat ominaisuudet.
että tuolla haasteella tarkoitetaan vain sitä, että mies ei lähtisi vaikka hameeseen puetun sian mukaan, jos sika pyytäisi. Koska jos kuka tahansa nainen kelpaa, niin silloinhan nainen on sille miehelle vain hyötyesine ja kuka sellaiseksi haluaa. En usko, että kukaan haluaa parisuhteensa olevan pelkkää tappelua.
No ei. Nuorille naisille voi tehota pieni vaikeastitavoiteltavuus alussa, mutta muuten kiltti mies on ihana. Mutta ei saa tietysti mennä diktaattorimaisen naisen tossun alle jos toinen on joku macho naikkonen. Pitää kuitenkin olla arvostusta ja kiltteytää puolin ja toisin.