Minua on jotenkin kummastuttanut kun on lukenut näitä kommentteja raha asioista ja kotitöiden jakamisesta avioliitossa. En tosin ole vielä naimisissa (Kohta tosin) joten ei ole monen kymmenen vuoden kokemusta asioista. Elän siis vielä avoliitossa eikä meillä ole ollut ongelmia raha asioiden suhteen. Parempi puoliskoni omistaa asunnon tosin yhdessä maksamme asuntovelkaa pois, eikä se ole kumpaakaan haitannut (minua ehkä aluksi mutta ei enää). Menoja emme ole sen kummemmin jakaneet tasan, tosin kun tienaan enemmän olen maksanut enemmän laskuja eikä se minua ole haitannut kun kuitenkin yhteistä arkea jaetaan. Ruuat ja muut yleiset tarvikkeet ostellaan yhteisillä kauppareissuilla joissa maksetaan ostokset yhdessä tai se jolla on enemmän rahaa tilillään.
Minusta ainakin on normaalia että kaikki maksetaan yhteisestä "potista" ihan sama kuka ne on tienannut ja kenen laskusta on kyse, vai onko se nykyaikaa että jokainen pitää omista tuloistaan kiinni ja makselee omat laskunsa kun toinen kituuttaa pienellä palkalla? ei mene minun jakeluun...Jotkut ovat kirjoittaneet täällä kun heidän miehensä/vaimonsa on jäänyt työttömäksi niin ovat sitten joutuneet elättämään häntä. Eikö se avioliitto vala jo sano että niin myötä kuin vasta mäessä? Miksi tehdä heti niin suuri ongelma kun sattuu työttömyyden kaltainen takaisku joka ei ole harvinainen asia näin lama aikana. Ei minua ainakaan häiritse se kun puolisoni lähtee opiskelemaan (jättäytyy pois työelämästä)syksyllä ja joudumme elämään enemmän minun palkallani. Tuntuu että asioista tehdään suurempia ongelmia kuin mitä niissä oikeesti on. Kannattaisi kai ottaa aina se järki mukaan ja miettiä omilla aivoillaankin ja pohtia tätä elämää vähän sen oman navankin ulkopuolelle katsoen.
Kotityötkin luulisin että nykyisin jaetaan aikalailla tasan. Meillä ainakin toimii se että se tekee joka kerkee ja siivoaminen hoidetaan yhdessä kun kumpaakin alkaa häiritä.
Jos jotakin olen tämän jo lähes 30 vuoden elin aikana huomannut niin raha asioista saa ongelmia tosi helposti aikaiseksi. Sen takia olenkin jo aikoja sitten päättänyt että en tule niitä murehtimaan ikinä. Turha silti luulla että olisin rikas! Raha asioitaan tulee vaan miettiä jo vähän etukäteen että mihin on varaa. Sen olen huomannut että monilla huonosti toimeen tulevilla olisi aika paljon paikkoja josta karsia menojaan. Alkoholi, tupakka ja lehdet ovat sellaisia asioita joista minä ainakin luopuisin ensimmäisenä. Tosin poltan, juon alkoholia ja luen urheilulehtiä joten tietäisin että niistä luopuminen olisi vaikeaa...
Mutta joo jokainen kai taaplaa tätä palloa omalla tyylillään ja kenenkään tapa ei ole kait sen oikeampi kuin toisen, mutta olisia hauska kuulla miten muut jakavat tulot ja menot ja kotityöt?
Minusta ainakin on normaalia että kaikki maksetaan yhteisestä "potista" ihan sama kuka ne on tienannut ja kenen laskusta on kyse, vai onko se nykyaikaa että jokainen pitää omista tuloistaan kiinni ja makselee omat laskunsa kun toinen kituuttaa pienellä palkalla? ei mene minun jakeluun...Jotkut ovat kirjoittaneet täällä kun heidän miehensä/vaimonsa on jäänyt työttömäksi niin ovat sitten joutuneet elättämään häntä. Eikö se avioliitto vala jo sano että niin myötä kuin vasta mäessä? Miksi tehdä heti niin suuri ongelma kun sattuu työttömyyden kaltainen takaisku joka ei ole harvinainen asia näin lama aikana. Ei minua ainakaan häiritse se kun puolisoni lähtee opiskelemaan (jättäytyy pois työelämästä)syksyllä ja joudumme elämään enemmän minun palkallani. Tuntuu että asioista tehdään suurempia ongelmia kuin mitä niissä oikeesti on. Kannattaisi kai ottaa aina se järki mukaan ja miettiä omilla aivoillaankin ja pohtia tätä elämää vähän sen oman navankin ulkopuolelle katsoen.
Kotityötkin luulisin että nykyisin jaetaan aikalailla tasan. Meillä ainakin toimii se että se tekee joka kerkee ja siivoaminen hoidetaan yhdessä kun kumpaakin alkaa häiritä.
Jos jotakin olen tämän jo lähes 30 vuoden elin aikana huomannut niin raha asioista saa ongelmia tosi helposti aikaiseksi. Sen takia olenkin jo aikoja sitten päättänyt että en tule niitä murehtimaan ikinä. Turha silti luulla että olisin rikas! Raha asioitaan tulee vaan miettiä jo vähän etukäteen että mihin on varaa. Sen olen huomannut että monilla huonosti toimeen tulevilla olisi aika paljon paikkoja josta karsia menojaan. Alkoholi, tupakka ja lehdet ovat sellaisia asioita joista minä ainakin luopuisin ensimmäisenä. Tosin poltan, juon alkoholia ja luen urheilulehtiä joten tietäisin että niistä luopuminen olisi vaikeaa...
Mutta joo jokainen kai taaplaa tätä palloa omalla tyylillään ja kenenkään tapa ei ole kait sen oikeampi kuin toisen, mutta olisia hauska kuulla miten muut jakavat tulot ja menot ja kotityöt?
Vastaukset 23
Vanhimmat
asia mikä opetellaan yhdessä. Erilaisissa perheissä on eri käytäntöjä, ja kumpikin tuo sen omansa mukanaan. Molemmat kun pitää sitä ”oikeana” mallina niin toki se aiheuttaa keskusteluja.
Nuorena sitä kysellään miten muut tekevät. Yritetään sitten ottaa mallia. Kun ikää kertyy, niin ehkä jo uskalletaan muodostaa se omakin malli.
Ongelmana lienee se, että aina ei se toinen osapuoli teekään sitä omaa osuuttaan. Tulee epätasapaino, joka alkaa hiertää välejä. Toinen voi olla nykyinen ja vähän vääristynyt käsitys tasa-arvosta.
Tai se, että suhde onkin enemmän hyötysuhde kuin ihmissuhde. Silloin on tarkkaa, ettei toinen pääse ”hyväksi käyttämään” toista. Lasketaan ”panokset” saatuun hyötyyn nähden. Rakkaussuhde ei tätä ehkä ymmärrä. Kaikki parisuhteet vain eivät ole rakkaussuhteita.
Olen ollut liitossa, jossa olin se enemmän ansaitseva. Huomasin, että jouduin maksamaan ne pakolliset maksut suurimaksi osaksi yksin ja toinen käytti itseään varten omat tulonsa. Kolmen lapsen kanssa se tarkoitti, ettei minulla ollut rahaa ostaa itselleni juuri mitään, esim. vaikka rintaliivejä.
Kun toinen ei osaa käyttää rahaa tai hahmottaa kokonaistaloutta, vastuu jää toiselle. Silloin on pakko eritellä laskut jne. että edes jotain saa perheen käyttöön. Kaikki eivät ole niin vastuuntuntoisia että voisi luottaa. Äitini muuten opetti, että naisen pitää huolehtia rahoista, miehet eivät niiden päälle ymmärrä mitään. Etenkin pitää laittaa salarahasto johonkin, että kriisien aikana edes lapset saa ruokaa. Jotenkin allekirjoitan tuon, miehet tahtovat huolehtia vain omasta suustaan.
Se että jos molemmat pitävät samoja asioita tärkeinä, ei riitaa tule. Mutta jos arvot ovat erilaisia, kitkaa syntyy. Esim. lapset tarvitsevat hiihtovälineitä, ja he harrastavat mieluiten laskettelua. Miehen mielestä se on vain brassailua, murtsikka on asiaa. Hinnoissa on suuri ero.
Nykyisessä suhteessa tulomme ovat tasaiset, mutta kummallakin omat rahat. Aluksi laskimme kuinka menot jakautuvat, nyt tiedämme ne ja voimme maksaa ne suurin piirtein. Se vai täytyy ensin hahmottaa. Kummallakin on oma omaisuutensa, koska olemme uusiopari. Tämäkin on asia kuinka omaisuus suuntautunut on. Meille ei mammona merkitse juuri mitään, joten käytön (autot, kodinkoneet jne.) kanssa ei ole ongelmia. Ne ovat käyttöä varten, ei omistamista. Molempien lapset kuitenkin perivät sen, mitä omalla vanhemmalla on, emme siis riistä heitä.
Kotityöt ovat toinen juttu. Minä mieluummin jaan vastuualueet. En voi sietää, että esim. siivouksessa ei ole kokonaissuunnitelmaa. Mieheni tee joskus jotkut asiat hassusti, mutta anna hänen tehdä niin. Roskien viennistä hän on tarkka päivittäin, minun mielestäni roskat viedään vasta kun pussi on täynnä. Jos toisen tapa tehdä asioita on liian erilainen, on parempi sopia vastuut, eikö vain? Pariskunnat ovat hyvin erilaisia keskenään.
.
Kun pitää pihistellä, niin silloin on hyvä ottaa toinen huomioon. Mikä on tärkeää toiselle, ei ehkä olekaan toiselle.
Kyse on siis oikeudenmukaisuudesta ja vastavuoroisuudesta. Toinen on että voi luottaa siihen että ajan kanssa kokonaisuus tasaantuu. Ellei, voi eron hetkellä olla raakaakin riitaa siitä, kuinka rahaa lopulta käytettiin.
Minustakin sen pitäisi mennä niin että ruoat yms. elämisen menot maksetaan siinä suhteessa kun tulotkin ovat, eli rikkaampi maksaa isomman osan, ja kotityöt jaetaan vastaavasti (köyhempi tai se jolla on enemmän aikaa tekee sitten enemmän niitä). Mutta tätä kannattaisi miettiä:
>>Parempi puoliskoni omistaa asunnon tosin yhdessä maksamme asuntovelkaa pois, eikä se ole kumpaakaan haitannut (minua ehkä aluksi mutta ei enää)
teidän kuvionne sopii hyvin, mutta AINA pitäisi muistaa eron tai kuoleman mahdollisuus, kuten edellinen kirjoittaja totesi. Sitten on turha urputtaa kun on maksanut jotakin mutta ei saakaan sitä itselleen. Eli paperille asiat kuntoon. Kokemusta ei ole itsellä mutta lähipiirissä kylläkin...
Tarkennan Nutturatäti 1:n vastausta, että ap:n tapauksessa edes avioliitto ei muuta vinoutunutta asunnon omistus- ja maksutilannetta, jos ap ja tuleva puoliso päättävät tehdä avioehdon, joka koskee esim. ennen avioliittoa omistettua omaisuutta. Silloin mahdollisen eron tai kuolemantapauksen yhteydessä ap:lla ei ole mitään automaattista oikeutta asuntoon, jonka velkoja on kuitenkin lyhennellyt. Avioerossa siinä tapauksessa ap. olisi siis täysin samassa tilanteessa kuin avoliitonkin päättyessä.
Riippuen sitten siitä, onko parilla yhteisiä lapsia, tai onko puolisolla lapsia aiemmasta suhteesta, määräytyisi se, mitä asunnolle tapahtuu, jos puoliso kuolee. Toki ap:n oikeus asua asunnossa olisi turvattu toisin kuin avoliitossa.
Ap on oikeassa, että raha-asioista ei kannata tehdä elämää suurempia kysymyksiä eli tapella jokaisen maitopurkin maksamisesta erityisesti, koska ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat (monien elämään mahtuu työntekoa, opiskelua ja joskus myös työttömyyttä eri elämänvaiheissa). Mutta koska laki ei huomioi hyviä aikomuksia, niin myös näistä realiteeteista kannattaa pitää huolta ajoissa, jotta ei huomaa olevansa ehkä puilla paljailla ja hyvinkin epäreilussa tilanteessa, jos se auvoisa yhteiselo kuitenkin päättyy tai jos toisen aika tulee täyteen ennakoitua aiemmin.
> Minusta ainakin on normaalia että kaikki maksetaan yhteisestä "potista" ihan sama kuka ne on tienannut ja kenen laskusta on kyse,
Tämä on ihan ok, kun puhutaan päivittäisistä kulutusmenoista ja vaikka yhteisistä lomamatkoista ja vastaavista.
> Parempi puoliskoni omistaa asunnon tosin yhdessä maksamme asuntovelkaa pois, eikä se ole kumpaakaan haitannut
Tämä nyt vain on yksinkertaisesti typerää. Oletetaan että elätte vielä 5v avoliitossa ja eroatte. Puoliskollasi on oma talo, sinulla ei mitään. Tai entä jos puolisosi kuolee auto-onnettomuudessa? Sinä et edelleenkään saa mitään, perintö menee sukulaisille (kun et välitä rahasta, et varmaan ole tehnyt testamenttiakaan).
> Jos jotakin olen tämän jo lähes 30 vuoden elin aikana huomannut niin raha asioista saa ongelmia tosi helposti aikaiseksi. Sen takia olenkin jo aikoja sitten päättänyt että en tule niitä murehtimaan ikinä.
Jos rahasta ei välitä niin eihän se tietenkään ole mikään ongelma.
> Mutta joo jokainen kai taaplaa tätä palloa omalla tyylillään ja kenenkään tapa ei ole kait sen oikeampi kuin toisen, mutta olisia hauska kuulla miten muut jakavat tulot ja menot ja kotityöt?
Jokaisella on oma tyylinsä, mutta sun tyylillä kyllä riskeeraa aivan helvetin paljon. Jos kohtaa ero tai onnettomuus, asunto menee alta ja mitään ei saa.
Sulla on iloinen elämänasenne ja se on hyvä se. Ja jos ette tee avioehtoa, niin se korjaa teidän asuntotasapainoa, joka kyllä on tällä hetkellä pikkasen vinoutunut.
Mutta: vaikka ei välittäisi rahasta pätkän vertaa, asunnon tai osan omistaminen antaa turvaa yllättävissä tilanteissa. Jos sulla on nyt mukava palkka ja kykyä työhön, niin ei se välttämättä aina tule olemaan niin. Turha maksaa vuokraa jos pystyy samalla summalla lyhentämään asuntoa.
Jotenkin tulee sellainen olo, että nyt haluat jotenkin todistella itsellesi, että 400 euron luovuttaminen köyhemmän kumppanin asuntolainan lyhennyksiin ilman vastinetta on ihan jees.
asuntoa, niin miksi helskutissa sitten lyhennät sitä lainaa?!?
En minäkään ajattele rahaa ahnehtiakseni omaisuutta, mutta kyllä tulevaisuus kannattaa turvata jos siihen pystyy. Eikä ole tarkoitus pelotella erolla tai kuolemalla, mutta jos niin yllättäen käy, teillä on ehkä jo lapsiakin silloin. Kannattaa ajatella myös heidän elämänsä turvaamista. Susta voi olla hauska ajatus rämpiä pohjalta ylös, mutta teepä se vaikka kolmen lapsen kanssa, niin onko sitten vielä hauskaa...
Mun äiti kuoli täysin yllättäen, sitä ei tietenkään osattu murehtia etukäteen, mutta näin jälkikäteen siitä saa kyllä katsantokantaa siihen, mitä kaikkea elämässä voi sattua ja mihin pitää varautua.
merkitystä kuka omistaa ja mitä, esim erotilanteessa se vaikuttaa tasinkoihin.
Voisit tehdä tarjouksen ja ostaa talosta puolet, tai jonkun osan kun kerran sitä maksatkin, minusta se on reilumpaa niin teille molemmille...
hmm.. ilman vastinetta. minun oikeustajuni mukaan on vain kohtuullista että maksan edes sen 400 että saan asua siellä. se ei kuitenkaan ole hirveä summa edes vuokrana nykyaikana. harvalla kuitenkaan on ilmainen asunto. ja en rupea kenenkään siivellä eläjäksi.
Enempi se kuulostaa siltä, että nyt mies elää sinun siivellä. Minusta se on hiukan eri asia maksaa 400 euroa vieraalle vuokranantajalle asunnon hallinnasta kuin lyhentää poikaystävän asuntolainaa. Ostaisit tosiaan mieluummin osan hänen kämpästään, kuten joku ehdotti täällä.
"No tuota kuolemaa nyt en lähtis edes pohtimaan jos tollasia rupeaa miettimään niin eihän siitä saa kun itselleen pahan mielen ja pollan sekaisin. "
En minä ainakaan saa. Ei asiaa kannata liikaa tietysti alkaa miettimään, mutta tosiasia on se, että kaikki me joskus kuolemme ja kuolinhetki voi olla koska vaan. Kyllä mä olen ainakin varautunut asiaan esim. testamentilla yms. Ja sillä, että omaisuus joka on puoliksi maksettu on myös minun nimilläni. Ei siinä tarvitse pollaa kovin paljon vaivata, esim. sen enempää kuin vaikka kotivakuutuksen teossa...
Mikäpä siinä sitten, jos ei välitä rahasta ja on ihan sama vaikka olisi perse auki tai oma omaisuus menisi jollekin muulle. En tiedä mitä haittaa siitä kuitenkaan on, jos asunto ostetaan yhdessä, että se laitetaan molempien nimille kuten myös laina. Jos käytännössä lainaa puoliksi maksellaan. Tietysti, jos toinen on ostanut asunnon jo aiemmin ja maksanut lainaa jo jonkin verran. Tai jos ei halua omistaa mitään ja haluaa maksaa vain vuokraa. Olet kuitenkin varautunut tulevaisuuteen esim. eläkesäästämisellä, joten et halua olla eläkkeelläkään pienillä tuloilla. Joten älä väitä, että rahalla ei olisi mitään väliä.
"olemme siis menossa naimisiin aika kohta joten tällaiset ongelmat poistuvat aikas kohta " Eli mielestäsi kuitenkin ne ovat ongelmia?
Kumpi järjestelyä ehdotti ja miksi se haittasi sinua aluksi, että asunto on vain avopuolisosi nimillä?
Tottakai asumisesta jotain pitää maksaa. Esim. puolet vastikkeesta. Tai jokin vuokra. Mutta ei sen tarvitse olla puolet lainasta vaan vähemmän. Tai et kyllä tainnut mainita, että maksaisit puolet vaan osan... Tuntuisi oudolta maksaa puolisolle vuokraa saman verran kuin uppouto vuokralainen. Pitäisikö toisen auton käytöstäkin maksaa vuokraa? Itse et ole muissa menoissa tarkka siitä, että kaikki maksetaan puoliksi. Tässä asiassa et kuitenkaan tai puolisosi ole niin suuripiirteinen?
Niin et omistakaan mitään, mutta voisit hyvin omistaa. Voisit ostaa osuuden asunnosta? Kirjoituksestasi ei oikein selvinnyt (tai en huomannut), koska asunto on ostettu ja oletteko maksaneet 50/50 lainasta vai onko asunnon omistaja maksanut jo osan, ennen kuin muutitte yhteen? Asuiko hän ensiksi asunnossa?
Jos järjestely sopii täysin molemmille, etkä näe asiassa mitään ongelmaa niin se on varmaan ok. Mitäs puolisosi, olisiko hän samaa mieltä, jos tilanne olisi toisinpäin? Mä en vaan voisi kuvitella kovin kauan asuvani toisen omistamassa asunnossa. En halua asua vuokralla tuntemattomalla enkä puolison asunnossa.
Kyse ei ole helvetillisestä kyynisyydestä vaan realismista. Sinä et näytä tuntevan kuin kaksi ääripäätä mitä tulee raha-asioihin. Ja asioihin varaudutaan etukäteen juuri siksi, että tarvitsisi murehtia. Varautuminen ei ole murehtimista.
"Ja asioihin varaudutaan etukäteen juuri siksi, että ei tarvitsisi murehtia."
"ei" jäi pois...
Pidä kuitit tallella että olet maksanut asuntolainaa koska jos sukset menevät ristiin ennen kuin olette naimisissa ja haluat jotain vastinetta maksamallesi lainalle niin pitää olla kuitit todisteenä että on maksanut.
Meidän perheessämme mies tekee kaikki koti ja taloustyöt,on aina tehnyt.Sovittiin näin jo ennen häitä.Raha-asiat hoidan yhteiseltä tililtä, johon molempien tulot menevät.Käyttöoikeus tiliin on vain minulla.Omaisuus kuten talo,auto,ym.on nimissäni.Nämä käytännöt toimivat hyvin,mies on tyytyväinen kun on selvät pelisäännöt miten toimia.Näin meille jää aikaa omiin sekä perheen yhteisiin harrastuksiin.Perheeseemme kuluu kolme ihanaa lasta.Molemmat käymme töissämme kodin ulkopuolella.Joskus olen miettinyt miten mieheni selviytyy töiden jälkeen kotiaskareistaan,mutta eipä ole valittanut eikä apua pyytänyt.En tiedä onko roolit meillä päälaellaan ja voiko niitä yleistää.Mutta sopivat meille erinomaisesti.
Minusta on ihan fiksua avoliitossa ainakin vähän miettiä raha-asioita. Tietysti jos ei ole mitään väliä sillä, että on vaikka on maksanut puolet asuntolainasta ja autosta tai jopa kokonaan ja erotessa/toisen kuollessa ei saa mitään. Uskon, että suurimmalle osalle on väliä? Itse olen ollut ainakin tarkka, että kaikki arvokkaampi omaisuus mitkä puoliksi maksetaan on molempien nimillä. Minä en todellakaan halua esim. omaisuuteni menevän miehen vanhemmille tai sisaruksille!
Onhan aviopareillakin avioehtoja? Ja mielestäni sekin on ok.
Me maksamme kaikki kokolailla puoliksi vaikka mies tienaa tonnin kuussa enemmän. Mutta koska minullakin on normaalitulot, ei ole tarvinnut kituutella. En tiedä mikä ongelma siinä olisi, kun molemmat niin haluaa? Jollekin se voi olla ongelma, meille ei. Tietysti, jos toinen on työtön ja varat ei meinaa riittää pakollisinkaan menoihin niin asia olisi toisin. Kumpi vaan voi joutua työttömäksi ja tottakai sitä haluaa rakastamaansa ihmistä muutenkin auttaa.
Omilla vanhemmillani oli niin, että parempi tuloinen maksoi ihan kaikki yhteiset menot. Eroa tuloissa oli 400-500 euroa. Tai toinen maksoi yhden laskun ja siitäkin aina rutisi. Ruokaan antoi silloin tällöin parikymppiä rutinan kera. Toinen teki myös ihan kaikki kotityöt. Se nyt ei ainakaan tuntunut reilulta meininkiltä. Ja toisen kuollessa sitä olikin ihmeissään, että kun pitikin maksaa kaikki menonsa itse.
Mä en taas pysty ottamaan keltään mitään vastaan. Olen aina ollut ylpeä siitä, että tulen toimeen omillani. Olisko vanhemmillani vaikutusta asiaan. Vaikka puoliso olisi varakkaampi, en halua, että hän maksaa enemmän. Matkat ja kaikki oli aina maksanut. Kai on sekin, että ei tuu koskaan kukaan sanomaan, että kun mä maksoin sen ja sen (tämmöistäkin tapahtuu, että ensiksi toinen mielellään haluaa maksaa ja sitten myöhemmin, esim. riitatilanteessa se onkin huono asia). Mulle on selkeämpää ja helpompaa kun kaikki maksetaan puoliksi. Ja niin kauan se ainakin toimii, kun molemmilla on töitä ja kohtuulliset tulot. Kotitöiden osalta ei ole niin tarkkaa.
Olen ollut joskus todella persaukinen ja mulla ainakin tulojen kasvaminen vaikutti selkeästi elämän laatuun. Vaikka raha ei tärkeintä elämässäni olekaan. Kun rahaa on, sitä ei tarvitse jatkuvasti miettiä. Ehkä jotkut ei murehdi vaikka nälkä kurnii vatsassa ja laskut on myöhässä, ei ole rahaa bussilippuun, kodinkoneisiin, huonekaluihin, aterimiin, vessapaperiin jne. ihan perusjuttuihin.
Sellainen unohtui mainita, että kotitalomme oli pienemmät tulot omaavan vanhempamme nimillä (oli perinyt puolet talosta), mutta toinen maksoi koko lainan (asunnon arvosta 50%). Tuli tilanne, että talo piti myydä ja he muuttivat vuokralle pienempään asuntoon. Ja kaikki talosta saatava raha oli tietysti sen omaisuutta, joka talon virallisesti omisti. Voin sanoa, että kyllä tuollainen tilanne voi jotain ketuttaa. Jos olet kituuttanut vuosikausia ja jos ei kymmeniäkin lainaa ja yhteistä menoja maksellen.
Avioliitossa lain mukaan on molemminpuolinen elatusvelvollisuus toisin kuin avoliitossa. Oikeus voi jopa määrätä toisen maksamaan toiselle elatusapua. Eli jos lakia noudattaa niin toiselta ei välttämättä voi periä vuokraa. Eikä antaa toisen kituuttaa pienillä tuloillaan. Moni kyllä unohtaa tämän tai ei välitä.
Maksatko puoliksi asuntoa, joka jää toiselle. Eik sen kuuluisi olla yhteisissä nimissä?
Vaimon ja minun välillä on avioehtosopimus.
Minusta reilua on, että kalliimpaa ja pitkäikäisempää 50%-50% omaisuutta ostettaessa se rahoitetaan puoliksi, jos se tulee molempien omistukseen.
Se koskee niin asunnon hankkimista (alkupääoma ja lyhennykset) kuin muitakin kalliimpia asioita kuten autoja ja merkittävämpiä huonekaluja.
Jos sitten toisella ei ole rahaa ja tietty mööbeli tarvitaan, niin kenellä on rahaa, niin hän sen tietysti voi ostaa (ja pitää ostaa), mutta mikäli sitten kuolema tai ero erottaa ja avioehtosopimus on tehty, niin kuuluuhan se sitten tälle asian hankkineelle.
Päivittäisiin menoihin (eli kulunkeihin) taas pitäisi minun mielestä osallistua kummankin saamien nettotulojen suhteessa. Jos toisen tulot on kuusinkertaiset verrattuna toiseen, niin hän maksaa seitsemästä osasta 6 ja toinen vain yhden. Jos toisella ei ole tuloja ollenkaan, niin sitten tuloja saava maksaa kaikki, mutta tuloton on myös velvollinen koko ajan yrittämään sitä, että saa lopulta opiskelu- tai työpaikan, koska molempien on velvollisuus osallistua menoihin ja töihin niin paljon kuin kohtuudella mahdollista.
Jos sitten toisen tulot loppuvat, niin hetkellisesti muutaman kuukauden voi ihan hyvin maksaa asuntolainaa toisen puolesta tai pidemmin, jos sovitaan hyvittämisestä myöhemmin, mutta jos mitään ei tapahdu ja kuukaudet kuluvat, niin minusta on kohtuullista alkaa miettimään omistussuhteen muutoksia, jotka vastaavat pysyväisluonteiseksi muuttunutta tilannetta (jos muita keinoja ei ole käytettävissä ja lainakirjaakaan ei koeta siedettäväksi ratkaisuksi)
Meillä tosin nainen joskus olettaa, että allekirjoittaneen kuuluisi maksaa jopa lainaakin hänen puolestaan, vaikka nyt hän on saanut käytännössä käyttää tuon 1/6 -osansa minun puolestani omiin menoihinsa kokonaisuudessaan.
Oma kantani on että pidemmälle mentäessä, mikäli toinen ei kykenisi maksamaan omaa osuuttaan lainasta, niin omistusosuutta pitää sitten muuttaa, jolloinka ei ole ongelmaa (myöhemmin, jos jotakin tapahtuisi), että toinen on maksanut asuntoa käytännössä itse. Näillähän ei pitäisi olla kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, että molemmat asuvat tässä kodissa ja rakastavat toisiaan, vaan ne ovat keinoja, joilla vältetään katkeria pettymyksiä ja verisiä riitoja tulevaisuudessa, jos jotakin tapahtuu. Ja yleensähän kuitenkin tapahtuu ja erittäin suurella todennäköisyydellä..(kaikkihan vähintäänkin kuolevat ennen pitkää.)
kumppania, joka ei jousta yhtään ja vaan motkottaa ja mököttää. Kokemusta sellaisesta löytyy. Ihmiset on ihan imbesillejä nykyään. Jos suhde ylipäätään on rasite toiselle niin olkoon yksin.