En tiedä mihkä tää kuuluis mut pakko saada jonnekki kirjottaa.
Olen ollut miehen kanssa yhdessä 2vuotta, työasioiden vuoksi emme asu yhdessä. Silti meidän välit on ajan saatossa lujentuneet eikä ole ollut ongelmia. Olemme 25vuotiaita.
Ongelmana on kuitenkin äitini. Luulin aluksi et hän tykkää miehestäni, mutta on alkanu suoraan sanoon mulle et miten oon semmosen kans, alkanut kyseenalaistaan päätöstäni, siis alkanut haukkumaan miestä. Tuli itselle puun takaa(puolen vuoden sisällä alkanut tämä suoraan sanottuna paskan jauhanta).
Oma sydän sanoo että hän on se oikea, mutta äitini mielestä ei! Äitini mielestä mies on minulle "liian ujo, nössö, väritön, hiljainen, täysin erilainen kuin minä" yms.
Siis äitini perustaa mielipiteensä siihen, miten erilaiset olemme luonteeltaan. Ja niin olemme, sen voin myöntää. Mutta itse en näe sitä minkäänlaisena esteenä(eikä mieskään), päin vastoin mielestäni "täydennämme" toisiamme. Olen sanonut, että ihmiset ajattelevat eri tavalla; jotku haluaa "samatyylisen" kuin itse, jotkut taas tykkäävät "erilaisesta" kuin itse. Eli nämä ovat vain mielipide asioita.
Miehellä äiti ei ole tätä suoraan sanonut eikä osoittanut(on siis "ihan kiva" miestä kohtaan kun näkevät), enkä minäkään kun aattelin aluksi et on ohimenevää. Mutta mieltäni ja sydäntäni niin raastaa tämä "valehtelu".
Mies on ollut todella kiltti äidillenikin, auttanut esim. auto asioissa yms. "miesten hommissa". Ja äitini "esittää" että pitää miehestä, mutta selän takana haukkuu häntä minulle ja kehottaa jättään ja vaihtaan "vähä parempaan".
En ole tohtinut sanoa tätä miehelleni vaan olen sydäntä raasten aina niellyt äitini sanat. Mutta nyt alkaa tuntuu et pakko se on kertoa, suoraan sanottuna minä itse tässä kärsin kaikista eniten, äitini ei ehkä ymmärrä tätä.
Olen yrittänyt sanoa äidilleni et pitää suusa kiinni ja et hänen on hyväksyttävä päätökseni. Mut hän ei välitä minun tunteista ollenkaa, jatkaa vaan.
Miten saisin äitini tajuamaan etten KOSKAAN tule jättämään miestä, ainakaan niistä syistä mistä äiti kehottaa jättämään?
Olen yrittänyt tosiaan saada äitini tajuaan tilanteen; jonain päivänä muutamme yhteen jne. Mutta hän vain naureskelee, ei ota puheitani tosissaan. Olen vielä nuori ja on aikaa etsiä "paljon parempi" ym.
Tää on aivan kauheeta, kuunnella kun rakas äitini puhuu rakkasta miehestäni ja itse joudun pitämään sen kaiken sisällä, ja toinen ei tiedä asiasta mitään. En jaksa enään.
Onko miehellä oikeus kuulla äitini sanat vai yritänkö vielä saada äitini mielen kääntymään(ymmärtämään tunteeni ja hyväksymään ne)?
Olen ollut miehen kanssa yhdessä 2vuotta, työasioiden vuoksi emme asu yhdessä. Silti meidän välit on ajan saatossa lujentuneet eikä ole ollut ongelmia. Olemme 25vuotiaita.
Ongelmana on kuitenkin äitini. Luulin aluksi et hän tykkää miehestäni, mutta on alkanu suoraan sanoon mulle et miten oon semmosen kans, alkanut kyseenalaistaan päätöstäni, siis alkanut haukkumaan miestä. Tuli itselle puun takaa(puolen vuoden sisällä alkanut tämä suoraan sanottuna paskan jauhanta).
Oma sydän sanoo että hän on se oikea, mutta äitini mielestä ei! Äitini mielestä mies on minulle "liian ujo, nössö, väritön, hiljainen, täysin erilainen kuin minä" yms.
Siis äitini perustaa mielipiteensä siihen, miten erilaiset olemme luonteeltaan. Ja niin olemme, sen voin myöntää. Mutta itse en näe sitä minkäänlaisena esteenä(eikä mieskään), päin vastoin mielestäni "täydennämme" toisiamme. Olen sanonut, että ihmiset ajattelevat eri tavalla; jotku haluaa "samatyylisen" kuin itse, jotkut taas tykkäävät "erilaisesta" kuin itse. Eli nämä ovat vain mielipide asioita.
Miehellä äiti ei ole tätä suoraan sanonut eikä osoittanut(on siis "ihan kiva" miestä kohtaan kun näkevät), enkä minäkään kun aattelin aluksi et on ohimenevää. Mutta mieltäni ja sydäntäni niin raastaa tämä "valehtelu".
Mies on ollut todella kiltti äidillenikin, auttanut esim. auto asioissa yms. "miesten hommissa". Ja äitini "esittää" että pitää miehestä, mutta selän takana haukkuu häntä minulle ja kehottaa jättään ja vaihtaan "vähä parempaan".
En ole tohtinut sanoa tätä miehelleni vaan olen sydäntä raasten aina niellyt äitini sanat. Mutta nyt alkaa tuntuu et pakko se on kertoa, suoraan sanottuna minä itse tässä kärsin kaikista eniten, äitini ei ehkä ymmärrä tätä.
Olen yrittänyt sanoa äidilleni et pitää suusa kiinni ja et hänen on hyväksyttävä päätökseni. Mut hän ei välitä minun tunteista ollenkaa, jatkaa vaan.
Miten saisin äitini tajuamaan etten KOSKAAN tule jättämään miestä, ainakaan niistä syistä mistä äiti kehottaa jättämään?
Olen yrittänyt tosiaan saada äitini tajuaan tilanteen; jonain päivänä muutamme yhteen jne. Mutta hän vain naureskelee, ei ota puheitani tosissaan. Olen vielä nuori ja on aikaa etsiä "paljon parempi" ym.
Tää on aivan kauheeta, kuunnella kun rakas äitini puhuu rakkasta miehestäni ja itse joudun pitämään sen kaiken sisällä, ja toinen ei tiedä asiasta mitään. En jaksa enään.
Onko miehellä oikeus kuulla äitini sanat vai yritänkö vielä saada äitini mielen kääntymään(ymmärtämään tunteeni ja hyväksymään ne)?
Vastaukset 7
Vanhimmat
onkaan se varsinainen ongelma, vaan äitisi ja hänen riippuvuutensa sinusta. Arvostelemalla SINUN valintojasi, hän murentaa itseluottamustasi ja kyllä hän taitaa sen itsekin tietää. Miesystäväsi on pelkkä välikappale tuossa näytelmässä.
Laita stoppi asialle, vai annatko vaan kiusata ja ahdistaa itseäsi jatkuvasti jos noin sydäntä raastaa. Ei ole pakko puhua enää asiasta. Miksi vietät aikaa kanssaan jos joku jauhaa samaa..
Oikeus on olla pitämättä miehestä mutta ei sitä tarvitse koko ajan jauhaa. Onko narsisti vai tyhmä vain.. vai pitäisikö kaiken mennä hänen mielensä mukaan. Elääkö kauttasi. Sä päätät itse kenen kanssa olet!
Mun mielestä on väärin että viet miehesi äitisi arvosteltavaksi ja tekemään töitä vielä, edessäpäin esitetään mukavaa ja takanapäin puhutaan paskaa. Miehelläsi on oikeus tietää asiasta. Ainakin pidä mies kaukana tuosta..
En osannut nyt kauniimmin muotoilla pahoittelen, mutta ota nyt järki käteen ja pysy kaukana valituksesta... Sano vain että olet kuullut jo mielipiteensä, ettei sitä tavitse enää hokea.
Anoppi hankkikoon itse korskeat urokset jos niitä halajaa... ja on eronnut?
Niin, ehkä anoppi onkin mustis kyseisestä korskeasta uroksesta.
Tuollaisiin ihmisiin ei tehoa ystävällinen keskustelu, heille täytyy sanoa tylysti suoraan. Älä enää yritä saada äitisi hyväksyntää. Et tarvitse sitä, etkä ole hänelle tilivelvollinen.
Sano ihan suoraan ja tylysti, vaikka että "Nyt ämmä turpa kiinni, miesasiani eivät kuulu sinulle paskan vertaa. Mieheni on minun mieheni, etsi sinä itsellesi sellainen joka sinua miellyttää."
Siis tosiaankin suunnilleen noin törkeillä sanoilla, ei mitään siloteltuja pyyntöjä tai anomista. Et pyydä äitiäsi muuttumaan, vaan käsket.
Jos ei vieläkään tajua, niin välit poikki vähäksi aikaa. Sanot että et halua tavata ennen kuin hän lopettaa sen ilkeämielisen paskanjauhamisensa. Sitten et tosiaankaan ota yhteyttä etkä vieraile ennen kuin se käytös muuttuu, etkä varsinkaan päästä miestäsi tekemään mitään "miesten hommia" äidillesi.
Hei tyttö, muista tämä, että sinä otat sen miehen itsellesi, et äidillesi. Unohda äitisi puheet ja elä omaa elämää haluamallasi tavalla.
Ja tuosta, kertomisesta miehelle, unohda sekin. Se joka tapauksessa loukkaa häntä. Vaikka kuinka hellävaraisesti sen kertoisit hänelle. Ja saattaa hiertää teidän välejänne jatkossa.
Voi olla, että äitisi on mustasukkainen, tai kateellinen sinulle, kun sinulla menee hyvin. Kokee niin, että tämä on häneltä pois ja siksi ei voi sitä hyväksyä.
Et sinä saa äitiäsi ymmärtämään tunteitasi, koska hän ei välitä niistä. Hän on kateellinen kun olet löytänyt itsellesi kivan miesystävän ja yrittää sabotoida suhteenne, jotta sinä viettäisit enemmän aikaan hänen kanssaan.
Kuten joku jo neuvoikin, sano äidillesi suoraan, että sinä tykkäät tuosta miehestä ja jos äiti ei tykkää niin olkoon tykkäämättä mutta pitäköön mölyt mahassaan. Kiroilla ei välttämättä tarvitse eikä nimittää ämmäksi, mutta sano tiukasti äläkä maanittele nätisti. Ellei haukkuminen ja paskanjauhanta lopu, niin ole jonkun aikaa kokonaan tapaamatta äitiäsi. Jos puhelimessa rupeaa jäkättämään, lyö luuri korvaan. Älä yritä olla äidillesi mieliksi, elä omaa elämääsi niin että olet onnellinen. Jos koet että mies on sinulle se oikea, niin hän on silloin sinulle tärkeämpi kuin äitisi.
Eri asia olisi jos äitisi varoittaisi että mies yrittää alistaa ja manipuloida sinua. Sellaista ei välttämättä rakastuneena itse huomaa, ja silloin läheisten huolta kannattaa kuunnella. Mutta jos äitikään ei miehestä muuta vikaa löydä kuin että on liian hiljainen ja erilainen kuin sinä, niin mistään tällaisesta ei liene kyse.
Jos tiukasti sanomisesi tehoaa ja äiti lopettaa paskanjauhamisen, niin ei sinun kannata miestä vaivata koko asialla. Sitten vasta jos joudut tehostamaan sanomistasi sillä että tosiaan lakkaat joksikin aikaa pitämästä yhteyttä, sinun pitää kertoa miehelle välirikon syy.
Minua oli anoppi moittinut miehelleni selän takana seurusteluvaiheessa (eli hän ei silloin vielä ollut anoppini) mutta kasvotusten hän käyttäytyi ihan ystävällisesti. Mies jätti moitteet omaan arvoonsa, mutta hän tuli kertoneeksi asiasta paljon myöhemmin kun anoppi oli minut jo hyväksynyt. Ihan sama minulle hyväksyykö vai ei, vai teeskenteleekö vain ystävällistä poikansa mieliksi, en minä häntä minään sydänystävänä pidä vaikka ihan hyvissä väleissä ollaankin.
Komppaan edellistä. Äitisi tosiaan käyttäytyy typerästi ja syy voi olla mikä tahansa. Es hänen kypsymättömyytensä tai vaikka mustasukkaisuus, kuten joku arveli.
Aloittajan ei kannata odottaa tai kerjätä hyväksyntää. Minäkään en kannusta kiroilemaan enkä töykeään puheeseen, mutta kannustan tiukkaan ja napakkaan sanomiseen ja sitten tekoihin, jos sanominen ei riitä.
Es näin: aloittaja voisi sanoa äidilleen, että hänellä on tärkeää ja vakavaa asiaa, josta haluaa jutella rauhassa. Ei siis mitään heittoja ja vihjailuja, vaan kunnon keskustelu rauhalliseen aikaan. Kehoitan aloittajaa sanomaan äidilleen, että äidillä on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta se mielipide on nyt sanottu ja kuultu ja nyt riittää. Aloittajan on hyvä kertoa tunteensa - että äidin jatkuva sanominen ja nälvintä todella loukkaa ja vaivaa häntä. Sen on nyt loputtava. Jos se ei lopu tällä puheella, niin aloittajan on pakko pitää tapaamisissa taukoa, kunnes äiti ymmärtää ja osaa käyttäytyä.
En kertoisi tässä vaiheessa miehelle mitään. Äiti voi hyvinkin havahtua ja alkaa käyttäytyä kunnolla. Miehelle kertominen olisi vain turha painolasti tulevaan.
Mutta jos äiti vaan jatkaa tuota ala-arvoista mäkätystä, niin sit kyllä kertoisin miehelle, miksi äitiin on nyt pidettävä etäisyyttä.
Kyllä me aikuiset ihmiset näköjään osataan olla typeriä. Mutta äidin käytökseen tuskin on selkeää järjellä käsitettävää syytä. Jostakin kumpujen yöstä tuollainen kumpuaa.
Aloittajalle hyvää syksyä ja hyvää seurustelua! Äitisi vaikuttaa riesalta, mutta jospa hän vielä havahtuisi huomaamaan, että tytär on viksu ja hänestä kannattaa pitää kiinni, eikä karkoita häntä typerillä kommenteilla.