Niin olen rakastunut 53 vuotiaaseen mieheen.
Hänellä on tunteita minuun myös, mutta meidän välillämme ei voi taphtua mitään suuren ikäeromme ja hänen naimisissa olon takia.
Hän tietää että rakastan häntä. Mutta on kertonut että en saisi ajatella häntä liikaa sillä en ole hänen arvoinen.
Meidän välillä on n.600km ja näemme harvoin.
Minulla on järkyttävän suuri ikävä tämän miehen luokse.
Välillä on päiviä jolloin vain itken. Sillä minulla on niin järjetön ikävä hänen luokseen.
Olimme ennen vain ystäviä, mutta hän "rupesi käymään liian tuttavalliseksi" juhannus aattona ja päivänä.
Ensin arkailin ja pelkäsinkin, en voi nyt syödä moneen päivään mitään noiden päivien jälkeen.
Mutta kun pääsin kotiin, alkoi suuri ikävä!
Kävin tuolla mökillä uudestaan viikko sitten, nyt kun lähdin sieltä ikävä on aivan MIELETÖN en voi sanoin kuvailla.
Kuten aijemmin sanoin välillä on päiviä jolloin vain itken ikävääni.
Auttakaa, mitä teet? miten pääsen yli?
Hänellä on tunteita minuun myös, mutta meidän välillämme ei voi taphtua mitään suuren ikäeromme ja hänen naimisissa olon takia.
Hän tietää että rakastan häntä. Mutta on kertonut että en saisi ajatella häntä liikaa sillä en ole hänen arvoinen.
Meidän välillä on n.600km ja näemme harvoin.
Minulla on järkyttävän suuri ikävä tämän miehen luokse.
Välillä on päiviä jolloin vain itken. Sillä minulla on niin järjetön ikävä hänen luokseen.
Olimme ennen vain ystäviä, mutta hän "rupesi käymään liian tuttavalliseksi" juhannus aattona ja päivänä.
Ensin arkailin ja pelkäsinkin, en voi nyt syödä moneen päivään mitään noiden päivien jälkeen.
Mutta kun pääsin kotiin, alkoi suuri ikävä!
Kävin tuolla mökillä uudestaan viikko sitten, nyt kun lähdin sieltä ikävä on aivan MIELETÖN en voi sanoin kuvailla.
Kuten aijemmin sanoin välillä on päiviä jolloin vain itken ikävääni.
Auttakaa, mitä teet? miten pääsen yli?
Vastaukset 17
Vanhimmat
"mä oon rakastunut vanhukseen tai olen oma pappani" mitä helvettiä??? No vanhain kodista vois löytyä jotain lohdutusta sulle FRIIKKI!
Sitä ei koskaan tiedä milloin se kolahtaa?
ja kokematon... aika korjaa
ihastut kyllä uudelleen
Nickisi vaikuttaa tutulta. Olen saattanut vastata jo johonkin viestiisi siis.
Ongelmasi ei ole suoraan ikäeronne vaan ennen kaikkea oma ikäsi. Aikuistumisesti on oikeastaan vasta alkanut (niin, nuoret eivät pidä tuollaisista lauseista, mutta totta se on).
On latteaa todeta, että aika ja etäisyys auttavat. Tavallaan on suuren suuri sääli, jos rakkaus jätetään toteuttamatta. Toisaalta omaan ikääni mennessä olen tullut siihen tulokseen, että meillä on säkissämme ehkä sittenkinvain rajallinen määrä rakkautta. Eli kannattaa miettiä kehen sen käyttää.
Toisaalta rakkauden ihana humala menee aina ohi ja jos se on jo leimahtanut, niin kuluuhan se määrä rakkautta joka tapauksessa.
Lyhyt intohimoinen suhde ei sinua pilaisi. Se voisi hyvin säilyä salaisuutenanne, mutta varoitan suuresti: Suhde ruokkii itseään. Toiseen addiktoituu ja se minkä piti kestää vain muutama kerta, muuttuukin äkkiä vahvaksi siteeksi. Kuvailemassasi tilanteessa se tarkoittaa aina tragediaa jollekulle.
Mitä sinä voit tehdä? Sinä voit altistaa itsesi kohtaamaan toisen rakkauden. Sinä voit tehdä mielessäsi listan rationaalisista syistä, miksi suhteenne ei voisi toimia ja hokea sitä itsellesi (todennäköisesti uskomatta pitkään pitkään aikaan).
Oletko sinä kertonut hänelle tunteistasi? Tietty määrä kommunikaatiota tarvitaan vahinkojen minimoimiseksi. Voi olla, että hän osaisi sanoa sinulle jotain sellaista, mikä rauhoittaisi levottomuuttasi.
Jos sinulla tulisi suhde hänen kanssaan, niin arvaa mitä läheisenne ja ystäväsi ajattelisivat. Olen ollut tuollaisessa tilanteessa eikä se ollut kivaa. Ihmiset ovat hämmästyttävän ahdasmielisiä.
Voit yrittää olla aktiivinen. MItä vähemmän jätät itsellesi aikaa kaivata, sen helpommalla pääset. Rakkauden kemiallinen häiriö normalisoituu kuitenkin ajan mittaan.
Sinä voit kirjoittaa tänne ja purkaa itseäsi. Ainakin sen ajan kun kirjoitat, olosi on siedettävä. Kirjoita vaikka tuhat viestiä ja vielä tuhat, jos se auttaa.
Rakkaus pitäisi olla kaunista, mutta kun sitä ei sallita, siitä tulee kirous kantajalleen. Toisaalta se on vain näkökulmakysymys, onko rakkaus kaunista vai vain pakkomielle. Ja lopulta, vain rakastunut ihminen tajuaa elämän mielekkyyden, muut kulkevat sokeasti odottaen jotain.
Mitä vielä voit tehdä? Kun itseäni ahdistaa, niin minä pakenen soittamaan musiikkia. Mulla on kaveri. Tai sitten lähden juoksemaan ja juoksen itseni aivan uuvuksiin tappaakseni kaipuuni. Fyysinen kipu on silloin helpotus.
Koita myös tajuta seuraava vaikeasti hahmotettava asia. Juuri nyt keskityt tähän hetkeen eikä muita hetkiä ole. Kaikki muu aika tuntuu epäolennaiselta. Mutta tiedätkö mitä? 20 vuoden kuluttua sinä ole 37-vuotias ja yhä edelleen juuri se hetki on se tärkein. Elämä ei ole vain tässä ja nyt. Mitä tänään teet, vaikuttaa huomiseesi. Valitse oikeat polut ja optimoi koko elämäsi onni äläkä vain tämän hetken onnea.
Kierrän käteni mielessäni ympärillesi ja saat itkeä sylissäni rakkauttasi. Olet kaunis, koska osaat tuntea voimakkaasti.
Cheers.
kiitos sanoistasi
Kyllä tämä mies tietää mitä tunnen häntä kohtaan.
mitä hän on vastannut niin.. hän sanoo yleensä että
"en ole arvoisesi"
"löydät paremman"
"olet hyvä tyttö prinssille kun se tulee vastaan"
Ne ei vielä lohduta.
Tämä mies kun oikeastaan aloitti tämän "suhteen" hän halusi läheisyyttäni halusi suudella yms.
mutta nyt hän haluaa jatkaa vain ystävinä.
Ymmärrän hän on naimisissa, hän teki oikein.
Minä itse en vain hyväksy tapahtunutta, tämä on minulle liian suuri taakka kantaa.
Rakastan häntä ja tieto siitä että en voi saada häntä suoraan sanoan masentaa.
Haluan jatkaa ystävinä hänen kanssa tottakai, mielummin se kuin ei mitään.
Tämä tilanne mihin olen ajautunut sattuu vain niin kovin.
Vaikka juuri nyt tuntuu, että juuri hän on se oikea, niin totuus on se että 30:n vuoden päästä hän on 83-vuotias ja sinä 47-vuotias. On kuitenkin fyysiseen kanssakäymiseen liittyviä asioita jotka muuttuvat tai peräti loppuvat iän myötä.
Tilanteesi on vaikea, koska todennäköisesti et voi kertoa kenellekään tunteistasi - paitsi tietysti hänelle. Kun hän osoitti sinulle hellyyttä, voi olla, että pallo vähän karkasi häneltä ja sittemmin hän on saanut sen kiinni. Ei tämä ihan helppo juttu ole hänellekään. Osa hänestä haluaisi, osa pelkää kuollakseen, mitä tapahtuu, jos asia tulee julki. Ihmiset ovat inhimillisiä ja tiedätkö mitä, osa on jopa epäinhimillisiä.
Nuo hänen vastauksensa vaikuttavat vähän kömpelöiltä väistelyiltä. Inhimillistä. Silti jokainen hänen vastauksensa on todennäköisesti tosi.
Sanot, että se on raskas taakka kantaa. Sanon kuitenkin sinulle tämän. Älä kerro asiasta lähimmillesi, koska se eskaloi helvetin sekä sinulle että hänelle. Onko sinulla joku ystävä, johon voit luottaa? Sellaisia ystäviä on lopulta aika harvassa.
Koita pitää mielesi täytettynä muilla asioilla. Ole aktiivinen, harrasta, kirjoita, soita, pelaa, shoppaile, käy kirjastossa, käy kalassa mitä tahansa, mutta koita täyttää aikasi jollain muulla. Tarvitset ehkä kuukauden tai kaksi ja sitten huomaat, että kykenet taas hengittämään. Voi siihen mennä pidempäänkin.
Ajattele niin, että jos hän välittää sinusta, niin hän ei anna itseään sinulle vaan haluaa sinulle parempaa.
Minä en tuomitse tunteitasi, mutta minä näen hirvittävän määrän vaikeita ongelmia tuollaisessa suhteessa. Ongelma on siinäkin, ettei kaksi ihmistä voi eristäytyä läheisistään, paeta omalla saarelle. Ympäristön tuomio, kun ikäeroa on noin paljon, on aivan säälimätön. Minä tiedän kokemuksesta.
Latteaa sanoa, mutta aika helpottaa, aika parantaa. Usko aikaan. Ja se, että rakkautesi ohenee ajan myötä ei tarkoita sitä, että rakkautesi arvo vähenisi, mutta sekin jää menneisyyteen ja sinä pystyt kunnioittamaan sen muistoa aina.
Onko sinulle kotieläintä? Kissaa tai koiraa? Jos on, helli sitä. Kerro sille. Minä kun kerroin kissalleni huolistani, niin se tulkitsi tilanteen uhkaavaksi ja puraisi minua poskeen. On se mainio mirri silti, vähän vaan yksinkertainen.
Mua nukuttaa, mennään koisimaan.
Täytyy sanoa sinulle kirjoittaja, ttä aivan uskomattoman kypsää tekstiä sinulta. Harvoin tällaista saa lukea.
Kiitän kai sanoistasi, mutta mielummin olisin ilman tuota viisautta. Se on tullut suuren kivun kautta.
On surulista, kun rakkaus ei saa toteutua. Se pistää kysymään asioita ja arvoja.
Ymmärsin tekstistäsi kyllä, että takana on paljon kipua ja surua. Se omakohtaisuus tekstissäsi varmaan tekikin siitä niin uskottavan ja koskettavankin.
Surullista tosiaan ettei rakkaus saa toteutua.
Hyvä loppukesää Sinulle!
"Isähahmoa" ?
Väittämä että nuori nainen hakee vanhemmasta miehestä isähahmoa on vain stereotypinen väittämä, ei muuta. Tuolla mukamaspsykologialla yritetään syyllistää nuorta ihmistä kokemasta tunteitaan. Mun mielestä tuollaisen lohkaisun tekijä joutais ennemmin terapiaan, kun nuori ihminen, joka on rakastunut.
isähahmoa? Turvallisuutta? Tämä mies voisi olla isäsi.
ei en hae isähahmoa.
siitä ettet hae? Jotenkin luulen, ettei 17vuotiaalla ole vielä kovinkaan hyvin kehittynyt psykologinen silmä ainakaan itseään kohtaan.
Juttelehan isäsi kanssa asiasta, hänellä lie paras mahdollinen näkökulma omasi lisäksi.
Tiedän itse varsin hyvin mitä hänestä halua ja mitä kaipaan.
En hae hänestä isähahmoa.
Vaikka olisin nuori tiedän mitä tunnen, ja tuollainen aliarvionti ei tunnu kovinkaan mukavalta. Varsinkaan kun tässä kyljessä on nyt hiukan suuremmat numerot menossa!
rakkaustarinat ovat niitä parhaimpia muistella, ainakin jälkikäteen ajatellen.
Nimim. kokemusta on myös reilusti itseäni vanhempaan mieheen rakastumisesta teini-iässä (mies oli jtn 45-50), tosin mitään ei koskaan tapahtunut, eikä tunnustettu. Ehkä ihastuin ajatukseen siitä, että hän arvosti minua henkisesti vertaisenaan ihmisenä, eikä tyhmänä kakarana.