Mä en oikein enää tiedä mitä tehdä. Vaimon kanssa oltu yhdessä kohta kymmenen vuotta, naimisissa tästä ajasta pari vuotta. Tuntuu että suhde on kuollut, eikä mikään enää maistu miltään. Läheisyyttä ei ole juuri nimeksikään, eikä kumpikaan oikein ole kiinnostunut toisen tekemisistä.
Vaimo toki tykkää kun saa käpertyä jonkun kanssa nukkumaan öisin, mutta muuta virkaa minulla ei tunnu enää olevan.
Seksi ei tietenkään luista. Vaimo ei ole ikinä ollut ns. himokas, mutta viime aikoina en ole enää itsekään jaksanut yrittää. Sitä on vain tietty määrä, minkä verran jaksaa hakata päätään seinään. Seksiä varmasti saisi, mutta sen jälkeen mulla on aina sellainen olo että vaimo on uhrautunut ja tehnyt vastentahtoisesti mulle suuren palveluksen. Ei sellaista kestä.
Pari päivää sitten pyysin, että hieroisi selkää kun se oli samperin kipeänä. Olisi ensin halunnut että olisin tehnyt vastapalveluksen. Suutuin ja otin särkylääkkeen, enkä ole puhunut asiasta sen jälkeen.
Hiukan riepoo kun kaikesta pitää käydä kauppaa.
Asioista ollaan riidelty, mutta eivät ole sen paremmaksi muuttuneet. Vaimoni on antanut ymmärtää, että "vaatimukseni" ovat liikaa hänelle, ja jotenkin minun pitäisi vain hyväksyä hänet sellaisenaan. Kaikki työt, askareet ja vaiva jotka minä teen, eivät tunnu merkitsevän mitään. Vähän aikaa sitten ostin vaimolle lahjaksi kellon, ilman mitään konkreettista syytä, osoittaakseni hänelle arvostustani menneestä vuodesta. Sekin oli yhtä tyhjän kanssa, ja loppujen lopuksi kadun koko lahjaa. Siitä tuli itselle vain paha mieli.
Nyt vaimo haaveilee kovaan ääneen omakotitalon ostamista, vaikka yhdessä ei pystytä hoitamaan edes vuokrakämppää ilman riitaa ja vitutusta. En ole halunnut kommentoida koko asiaan, koska tiedän että siitäkin tulee vain riitaa ja itselleni ilkeän leima otsaan: ei ole ensimmäinen kerta kun faktojen toteamisesta saa unelmojen rikkurin maineen.
Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Vanhemmat ja kokeneemmat, kertokaa kannattaako tällaista jatkaa? Voiko tällainen suhde muuttua parempaan? Mitä tässä voi tehdä muuta kuin "keskustella"?
Vaimo toki tykkää kun saa käpertyä jonkun kanssa nukkumaan öisin, mutta muuta virkaa minulla ei tunnu enää olevan.
Seksi ei tietenkään luista. Vaimo ei ole ikinä ollut ns. himokas, mutta viime aikoina en ole enää itsekään jaksanut yrittää. Sitä on vain tietty määrä, minkä verran jaksaa hakata päätään seinään. Seksiä varmasti saisi, mutta sen jälkeen mulla on aina sellainen olo että vaimo on uhrautunut ja tehnyt vastentahtoisesti mulle suuren palveluksen. Ei sellaista kestä.
Pari päivää sitten pyysin, että hieroisi selkää kun se oli samperin kipeänä. Olisi ensin halunnut että olisin tehnyt vastapalveluksen. Suutuin ja otin särkylääkkeen, enkä ole puhunut asiasta sen jälkeen.
Hiukan riepoo kun kaikesta pitää käydä kauppaa.
Asioista ollaan riidelty, mutta eivät ole sen paremmaksi muuttuneet. Vaimoni on antanut ymmärtää, että "vaatimukseni" ovat liikaa hänelle, ja jotenkin minun pitäisi vain hyväksyä hänet sellaisenaan. Kaikki työt, askareet ja vaiva jotka minä teen, eivät tunnu merkitsevän mitään. Vähän aikaa sitten ostin vaimolle lahjaksi kellon, ilman mitään konkreettista syytä, osoittaakseni hänelle arvostustani menneestä vuodesta. Sekin oli yhtä tyhjän kanssa, ja loppujen lopuksi kadun koko lahjaa. Siitä tuli itselle vain paha mieli.
Nyt vaimo haaveilee kovaan ääneen omakotitalon ostamista, vaikka yhdessä ei pystytä hoitamaan edes vuokrakämppää ilman riitaa ja vitutusta. En ole halunnut kommentoida koko asiaan, koska tiedän että siitäkin tulee vain riitaa ja itselleni ilkeän leima otsaan: ei ole ensimmäinen kerta kun faktojen toteamisesta saa unelmojen rikkurin maineen.
Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Vanhemmat ja kokeneemmat, kertokaa kannattaako tällaista jatkaa? Voiko tällainen suhde muuttua parempaan? Mitä tässä voi tehdä muuta kuin "keskustella"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun mielestä ero on paras vaihtoehto. Se et koet asiat noin on just sitä että sä tuhlaat omaas ja vaimos elämää. Nyt kun et viel sitä vihaa, eikä se sua niin on ihan hyvä pistää kamat jakoon. Kunnon suhde lähtee siitä, et kokee toisen muutenkin mukavaksi ja itselleen sopivaksi kuin vain seksuaalisesti. Oikeasti ei kannata tuhlata ainutta elämäänsä sopimattomassa suhteessa. Maailma on täynnä naisia, kyl siellä on sullekin se oikea jossain, ei kantsi panikoida sen suhteen. Vaimoskin löytää varmaan itselleen sit sopivamman. Ei noi parisuhde terapiat auta, ihmiset ovat vaan erilaisia ja pitävät eri jutuista. Miksi sitä pitäisi väkisin vääntää sellaista joka ei luonnostaan lutviudu....
Selvänä "huonekaluna" !! Kuulostaa varsin tutulta.
Mutta, tietääkö vaimosi toiveesi jos et niitä hänelle kerro??
Oisko mahdollista saada keskustelu yhteys takaisin. Mieti mistä pidit hänessä silloin kun oli vielä kemiaa??
On helppo sanoa , että eroa ja löydät sitä ja tätä.
Uusia löytyy ihan kuin se ois joku taika arkku joka täyttää kaikki toiveet.
Kellä on kellä ei. Arki tulee ennemmin tai myöhemmin siihen uuteenkin suhteeseen,
jos mieleistään uutta edes löytää.
Itse eronneena sanoisin että koittakaa löytää puhe yhteys panna vaikka paperille mitä liitolta haluaa kumpikin. Ja jos ei ole kolmansia osapuolia mukana tms. Josko se " onni" vielä löytyis.
ovat kuolleet niin ei siinä auta mikään. Itse yritin kyllä monta vuotta mutta siitä ei tullut enää mitään. Tulee sellainen ns. "loppuun palaminen", eikä sitä kestä enempää. Yritin kaikkeni ettei sukulaiseni häpeäisi eronnutta naista, mutta siitä oli vain itselleni vahinkoa. Yrittäkää vielä puhua järkevästi ja jos ei se auta niin tiedät itse varmasti ratkaisun.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen. Elämä on joskus täynnä yllätyksiä. Niin minulle kävi, mutta se on jo toinen juttu.
Ei käyyt ilmi, onko teillä lapsia tai kuinka kauan olette olleet yhdessä - sekä aviossa että seurustelleet.
Pari asiaa kuitenkin.
1) Seksi on naisille, jo nuoresta, ja eritoten vanhempana tärkeämpää kuin miehille. Seksin puute viestii suhteen perustavasta heikkoudesta. Ja kulttuurisen normimme mukaisesti vastuu tästä koituu aina miehelle. Tue siis naisesi naisellisuutta kaikin keinoin, halua nähdä hänet pikkuhepenissä, avaa ovea, kehu kesäleninkiä ja seksissä pane rohkeasti. Ennen tai jälkeen oman laukeamisesi keskity häneen kunnolla. Ja muista: joskus naaras haluaa kuulla "jumalauta akka, nyt mun on saatava panna sua". Ehkä ei kovin usein, mutta sen lauseen psyykkinen merkitys on huima - se viestii, että olet häneen sidoksissa muutenkin kuin pelkkien fraasien tasolla.
2) Älä mittaa avioliittoa vastapalveluksina vaan keskity vain omaan rooliisi. Oli kyllä viestivää tuo, ettei hän suostunut hieromaan selkääsi ennen vastapalvelusta. Kaupankäynti on edennyt liian pitkälle.
3) Oletko valmis lapsiin ja perustamaan perheen? Nämä asiat ovat siinä iässä suhteen ominaisuuksia ja jäät toiseksi, jos et ole. Ne kun yksinkertaisesti kuuluvat vakiintuneeseen parisuhteeseen ja ovat ihmislajin säilymisen ehtoja (en halua loukata heitä, jotka eivät saa lapsia; se on elämän kohtalo, johon on vain sopeuduttava).
Ota siis miehen rooli. Sinä olet riittävän hyvä hänelle miehenä, tai sitten et ole. Miehen rooliin ei kuulu välttämättä johtajuus, mutta siihen kuuluu huolehtiminen toisen fyysisistä ja henkisistä tarpeista, kuin myös perheen perustaminen. Aloita tunnustelemalla lausetta "olet naaraasi karju".
Itseasiassa "Everstiluutnantti " antoi loistavan vastauksen. Kyllä nainen haluaa tuntea itsensä naiseksi ja haluaa kiihottaa omaa miestään samanlailla, kuin mies haluaa olla mies. Pitkät suhteet melko usein vakiintuvat mukavuustasolle, jos ei itse pidä huolta ettei niin käy. Kukaan ulkopuolinen ei sitä pariskunnan puolesta tee.
Jos kerra ap:lla ei ole mitään syvää kriisiä meneillään, eikä muita osapuolia (vielä...) suhteessa, niin uskoisin, että heidän suhteensa on helpostikin paikattavissa. Teiltä puuttuu kipinää ja hassuttelua, heittäytymistä hetkeen sekä toisen "uudelleen löytämistä" seksuaalisesti.
Tuo omakotitalosta haaveilu kuulostaa lähinnä siltä, ettei nainen suhteessa oikein muutakaan keksi, joten talo ois kiva... Useinhan vastaavassa tilanteessa mennään esim. naimisiin tai tehdään lapsia, kun suhde junnaa paikallaan, eikä kumpikaan oikein osaa nauttia vain toisesta ja rakkaudesta.
Sinun tulisi nyt lopettaa tuo kilpa-asettelu ja suhteessa kaupankäynti (nainen ei nähtävästi ole tilannetta vielä huomannut) ja ala tekemään asioita naisellesi silkasta halusta! Kyllä naisesi sen jossain välissä huomaa ja pikkuhiljaa alkaa itsekin miettimään erilailla asioista. Tutkittuahan on, että hyvä ja usein tapahtuva seksi parisuhteessa lähentää suhteen osapuolia ja syventää keskinäistä yhteenkuuluvuutta. Eli ota naisesi ja ota hänet hyvin :)
neuvoina hyviä. Tosin ne perustuu tohon sexsipuoleen, eli oletuksena on se kun tarpeeksi toista hivelet niin se huomaa sut. Niin varmaan tekeekin kukapa ei huomais kun tulee kehutuksi. Mut se kun ei kestä kuin sen hetken ja sä tuskin jaksat koko aikaa olla toiselle huomaavainen. Kyl se pitää jokaisesta ihan itsestään lähteä se kiinnostus toista kohtaan ilman että toisen tarvii tehdä mitään kärrynpyöriä. Se et suhteesta alunjälkeen vähenee toi intohimo ja jäljelle jää se mikä pitää sen suhteen joko kasassa tai sit ei. On just sitä mitä ihmiset ei ajattele kun ihastutaan, rakastutaan tai vain koetaan seksuaalista vetovoimaa toiseen. Eli ne elämän pienet asiat joista molemmat tykkää ja arvostaa. Kirjoitustesi perusteella vaikuttaisi siltä että vaimosi toivoo talosta elämäänsä sisältöä. Se vaan ei tuu toimii, niis mökeissä on omat duuninsa ja todennäköisesti sä joutusit sit tekee ne. Etkä kuitenkaan ole se joka on siitä innostunut, joten....
John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta ja mars venus vuoteessa-kirjoja!! Niistä on apua tilanteesen ku tilanteeseen!
miksi te kaksi menitte vihille?
Olitte yhdessä noin kahdeksan vuotta, eikä mitään ongelmia sinä aikana tullut ilmi. Menitte naimisiin, ja kas: parin aviovuoden jälkeen ei homma enää toimikaan, vaikka se siihen asti oli vuosikaudet toiminut ihan hyvin. Noinko se tosiaan meni?
Minä epäilen, että tuollaiset ongelmat eivät ole voineet olla piilossa vain vihkimistä odottamassa. Miksi te siis menitte vihille, vaikka homma kusi jo sitä ennen?
Tuo ettei naisesi antanut selkähierontaa ennen vastapalvelusta, siitä tulee mieleen muukin vaihtoehto, kuin vain pelkkä omahyväinen akka. Nimittäin, kuulosti siltä, että voihan olla että nainen on tottunut tekemään suurimman osan/kaikki kotitöistä ja muutenkin huolehtii lähes yksin asioista yms. Ja jos näin on jatkunut jo vuosikaudet, niin en ihmettele, että vaimo vihaisesti narahtaisi että vastapalvelus ensin, kun pyydät jotakin. Toivottavasti näin ei ole teillä asiat? Voihan muustakin olla kyse, mutta ajattelin vain mainita, kun liian monessa suhteessa juttu kulkee just tällä tavalla.