Millainen luonne naisella

Sinun luonteesi on sinun. Kysyin, koska kiinnostaa.

-Mä oon kelvannut kumppaniksi ainakin olemalla tällainen hajuton, väritön ja mauton orja. Mua on hyvin pidetty ja kohdeltu hyvin. -

Jos näin on?

- kirjoitti:

-Mä oon kelvannut kumppaniksi ainakin olemalla tällainen hajuton, väritön ja mauton orja. Mua on hyvin pidetty ja kohdeltu hyvin. -

Jos näin on?

tulevaisuudelta samoja asioita, koettiin et meillä on kavereina enemmän annettavaa toisillemme ja mä tiesin, että meille molemmille on ne oikeat olemassa jonkun toisen ihmisen muodossa, kuin mitä toisillemme olimme. tuossa nyt vain muutama syy. Voisin listata vaikka kymmenen lisää, jos vaan jaksaisin kirjoittaa.

ap. kirjoitti:

Sinun luonteesi on sinun. Kysyin, koska kiinnostaa.

on kaikkea muuta kuin tuollainen, jollaiseksi tuo joku minua kuvasi. Ei palstakirjoitusten perusteella kovin paljon ihmisen luonnetta kannata lähteä analysoimaan, koska näyttää menevän aika metsään.

vänksy kirjoitti:

tulevaisuudelta samoja asioita, koettiin et meillä on kavereina enemmän annettavaa toisillemme ja mä tiesin, että meille molemmille on ne oikeat olemassa jonkun toisen ihmisen muodossa, kuin mitä toisillemme olimme. tuossa nyt vain muutama syy. Voisin listata vaikka kymmenen lisää, jos vaan jaksaisin kirjoittaa.

Miksi? Missä se oikea nyt on?

- kirjoitti:

Miksi? Missä se oikea nyt on?

se on ja toivottavasti tulee aina olemaankin. Olen yksin, koska koen että tässä elämäntilanteessa mun on parasta olla yksin. En koe kuuluvani parisuhteeseen.. ainakaan sellaiseen perinteiseen... tai oikeammin en koe ansaitsevani sellaista. Mulla on vielä jonkin verran kasvamista siihen, että opin hiukan epäitsekkäämmäksi. Tarpeeksi on ollut opettelemista jo siinä, että pystyn laittamaan joissain asioissa lapsen edun itseni edelle, saati että pitäisi vielä ajatella kumppanini parasta jokapäiväisessä elämässä. Alitajuisesti ainakin pelkään sitä, et musta on vaan harmia toiselle ja et tuhoan toisen onnen ja riistän vapautensa. Enkä mä halua kenenkään onnen esteenä olla, varsinkaan ihmisen, josta välitän niin paljon, joskus jopa enemmän kuin itsestäni.

vänksy kirjoitti:

se on ja toivottavasti tulee aina olemaankin. Olen yksin, koska koen että tässä elämäntilanteessa mun on parasta olla yksin. En koe kuuluvani parisuhteeseen.. ainakaan sellaiseen perinteiseen... tai oikeammin en koe ansaitsevani sellaista. Mulla on vielä jonkin verran kasvamista siihen, että opin hiukan epäitsekkäämmäksi. Tarpeeksi on ollut opettelemista jo siinä, että pystyn laittamaan joissain asioissa lapsen edun itseni edelle, saati että pitäisi vielä ajatella kumppanini parasta jokapäiväisessä elämässä. Alitajuisesti ainakin pelkään sitä, et musta on vaan harmia toiselle ja et tuhoan toisen onnen ja riistän vapautensa. Enkä mä halua kenenkään onnen esteenä olla, varsinkaan ihmisen, josta välitän niin paljon, joskus jopa enemmän kuin itsestäni.

Ihan lähellä Kirjoittanut: vänksy / Tänään / klo 12:32
se on ja toivottavasti tulee aina olemaankin. Olen yksin, koska koen että tässä elämäntilanteessa mun on parasta olla yksin. En koe kuuluvani parisuhteeseen.. ainakaan sellaiseen perinteiseen... tai oikeammin en koe ansaitsevani sellaista. Mulla on vielä jonkin verran kasvamista siihen, että opin hiukan epäitsekkäämmäksi. Tarpeeksi on ollut opettelemista jo siinä, että pystyn laittamaan joissain asioissa lapsen edun itseni edelle, saati että pitäisi vielä ajatella kumppanini parasta jokapäiväisessä elämässä. Alitajuisesti ainakin pelkään sitä, et musta on vaan harmia toiselle ja et tuhoan toisen onnen ja riistän vapautensa. Enkä mä halua kenenkään onnen esteenä olla, varsinkaan ihmisen, josta välitän niin paljon, joskus jopa enemmän kuin itsestäni

. kirjoitti:

Ihan lähellä Kirjoittanut: vänksy / Tänään / klo 12:32
se on ja toivottavasti tulee aina olemaankin. Olen yksin, koska koen että tässä elämäntilanteessa mun on parasta olla yksin. En koe kuuluvani parisuhteeseen.. ainakaan sellaiseen perinteiseen... tai oikeammin en koe ansaitsevani sellaista. Mulla on vielä jonkin verran kasvamista siihen, että opin hiukan epäitsekkäämmäksi. Tarpeeksi on ollut opettelemista jo siinä, että pystyn laittamaan joissain asioissa lapsen edun itseni edelle, saati että pitäisi vielä ajatella kumppanini parasta jokapäiväisessä elämässä. Alitajuisesti ainakin pelkään sitä, et musta on vaan harmia toiselle ja et tuhoan toisen onnen ja riistän vapautensa. Enkä mä halua kenenkään onnen esteenä olla, varsinkaan ihmisen, josta välitän niin paljon, joskus jopa enemmän kuin itsestäni

papukaija joka toistaa sanottuja sanoja, vai?

vänksy kirjoitti:

se on ja toivottavasti tulee aina olemaankin. Olen yksin, koska koen että tässä elämäntilanteessa mun on parasta olla yksin. En koe kuuluvani parisuhteeseen.. ainakaan sellaiseen perinteiseen... tai oikeammin en koe ansaitsevani sellaista. Mulla on vielä jonkin verran kasvamista siihen, että opin hiukan epäitsekkäämmäksi. Tarpeeksi on ollut opettelemista jo siinä, että pystyn laittamaan joissain asioissa lapsen edun itseni edelle, saati että pitäisi vielä ajatella kumppanini parasta jokapäiväisessä elämässä. Alitajuisesti ainakin pelkään sitä, et musta on vaan harmia toiselle ja et tuhoan toisen onnen ja riistän vapautensa. Enkä mä halua kenenkään onnen esteenä olla, varsinkaan ihmisen, josta välitän niin paljon, joskus jopa enemmän kuin itsestäni.

' Mulla on vielä jonkin verran kasvamista siihen, että opin hiukan epäitsekkäämmäksi.' -> 'Enkä mä halua kenenkään onnen esteenä olla, varsinkaan ihmisen, josta välitän niin paljon, joskus jopa enemmän kuin itsestäni.'

Miten epäitsekäs sun omasta mielestäsi sitten pitäisi olla?

- kirjoitti:

' Mulla on vielä jonkin verran kasvamista siihen, että opin hiukan epäitsekkäämmäksi.' -> 'Enkä mä halua kenenkään onnen esteenä olla, varsinkaan ihmisen, josta välitän niin paljon, joskus jopa enemmän kuin itsestäni.'

Miten epäitsekäs sun omasta mielestäsi sitten pitäisi olla?

ettei toinen kokisi ikinä missään tilanteessa mun kanssani oman elämänsä menevän hukkaan. Varsinkin meidän tilanteessa, kun toisella on aina ollut kauas asti tulevaisuudensuunnitelmia, joita mulla ei oikein ole. Toinen haluu elämältään käsittääkseni paljon, mä oon taas tyytyväinen paljon vähempään. Niin väkisinkin tulee mieleen, et mä oisin vaan joku este tai rasite, vaikka toinen ei niin ajattelisikaan musta, mutta minä itse niin ajattelen.

joskus, että sulla olis täydellinen luonne rakkaussuhteeseen... tai ainakin, jos mies rakastaa sua ja hyvä.
No, meillä ei kuitenkaan näyttänyt toimeentulo onnistuvan edes tällä palstalla...

old_profile_51557 kirjoitti:

joskus, että sulla olis täydellinen luonne rakkaussuhteeseen... tai ainakin, jos mies rakastaa sua ja hyvä.
No, meillä ei kuitenkaan näyttänyt toimeentulo onnistuvan edes tällä palstalla...

mua.

Mulle tärkeämpää yhdessäolon kannalta on se, että minä rakastan. Miehen tunteet voivat olla hiukan laimeammatkin, mutta omista tunteistani en tingi. Kavereina pystyn miehen kanssa olemaan, kunnes mun tunteeni joko heräävät, tai eivät herää, mutta suhdetta en ilman tunnetta aio aloittaa.

vänksy kirjoitti:

mua.

Mulle tärkeämpää yhdessäolon kannalta on se, että minä rakastan. Miehen tunteet voivat olla hiukan laimeammatkin, mutta omista tunteistani en tingi. Kavereina pystyn miehen kanssa olemaan, kunnes mun tunteeni joko heräävät, tai eivät herää, mutta suhdetta en ilman tunnetta aio aloittaa.

mutta ei sekään varmasti pahasta ole, jos saa vastarakkautta? Rakastuminenhan kuitenkin vaatii parempaa tuntemista ja yhdessäoloa.

sietämätön yhdistelmä!

päämäärätietoisista ämmistä. eikö ne ole aika kylmiä? next.