Työpaikalla meillä on muutamia tyyppejä, ketkä ovat tulleet firmaan töihin kun isikin on. Olivat alkuun normaaleissa töissä ja kouluttautuivat kuten urakehitykseen kuuluu.
Mutta heti kun oli koulutus käyty, mentiinkin melkein heti esimiestehtäviin. Mitä tällainen suhteilla ratsastaja ajattelee itsestään kun menee esimieheksi kokeneempien ohitse suhteilla, eikä ollut työmiehenä ja ylenny sitten kokemuksen ja osaamisen myötä esimieheksi? Muutenkin mielestäni aika epäsopiva esimieheksi!
Itse ainakin pitäisin itseäni melkoisena luuserina jos suhteilla ratsastaisin.
Mutta heti kun oli koulutus käyty, mentiinkin melkein heti esimiestehtäviin. Mitä tällainen suhteilla ratsastaja ajattelee itsestään kun menee esimieheksi kokeneempien ohitse suhteilla, eikä ollut työmiehenä ja ylenny sitten kokemuksen ja osaamisen myötä esimieheksi? Muutenkin mielestäni aika epäsopiva esimieheksi!
Itse ainakin pitäisin itseäni melkoisena luuserina jos suhteilla ratsastaisin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suhteilla ne työpaikat menee ja esimiestehtävät.
Itse olin aikanaan nuorena diplomi-insinöörinä melko vaativissa teknillisissä tehtävissä. Jatkuvaa kiirettä ja alkoi näyttää siltä, että eteenpäin ei kunnianhimoinen kaveri pääse, kun ei olisi ketään tekemässä töitä sen jälkeen.
Muutaman vuoden kuluttua harjoittelemaan tuli nuorempi tekn. yo., jolla ei ollut kovin kummoista teknistä pätevyyttä varsinaiselle ydinosaamisalueelle. Hänet ylennettiin aika pian tuotannon johtoon. Hänellä ei ollut sukulaissuhteita yritykseen, mutta oli käytännössä sopivan ei-niin-välttämätön bisnekselle.
Lähdin parin kuukauden kuluessa kilpailijan leipiin. Toimitusjöhtaja ja varatoimitusjohtaja soittelivat kumpikin perään samana iltana kun olin irtisanomisilmoitukseni antanut toimistoon.
Uudessa yrityksessä pidin teknillistä osaamistaustaani hiukan vakan alla ja ylenin muutamassa vuodessa konsernitason johtotehtäviin saakka.
Mitä tästä opimme.... ?
No sehän on vanha totuus, että esimiehiksi laitetaan ne tomppelit, joita ei voi irtisanoakaan sukurasitteen vuoksi, mutta töitäkin pitää jonkun osata tehdä.
...nuorille koulutetuille osaajille ja tämä on kokemukesta nähty: Osaajat juuttuvat osaajiksi maailman tappiin asti, sen sijaan keskinkertaiset, suhteellisen miellyttävät "hyvät tyyåit" etenevät johtotehtäviin.
Itse ratkaisin asian luopumalla hammasta purren melkoisesta huippusosaamisestakin aikanaan, keskittymällä yeleisempiin junailuihin ja alkamalla käyttäytyä kuin pomot, seurustelemalla ja harrastamalla kuin pomot. Ura lähti puurtamisen jälkeen rakettimaisesti nousuun vasta tässä vaiheessa.
Lopputulemana palkka oli kaksinkertainen entisiin kollegoihin verrattuna.
Muistuu mieleeni amerikkalainen sotilassarja "kaukana kotoa" nimeltään, muistaakseni.
Siinä eräs tiimi joutui taas pahaan paikkaan ja lpmentavan upseerin terveiset olivat: "“Jos ette jatkossa halua paskahommia, älkää olko niin hyviä niissä “"
Näin tuo toimii.
..laskentapäällikköesimiesnainen. Ihmettelin vähän, kun ei oikein taulukkolaskenta sujunut, ei päässälasku..jossain vaiheessa kertoi, että koulussakin oi matikka kutonen ja kaupallinen tutkinto markkinoinnin puolelta. Selvisi sitten, että sukua on samassa paikassa esimiehenä. Erityisen kiusallista tässä oli, että ihmisenä tämä tyyppi oli oikein mukava eikä ollut "olevinaan" vaan kohteli minuakin määräaikaista hyvin, mutta niin onnettoman epäpätevä ja osaamaton.
Esimieheksi pääsee suhteilla ja jos on sairas. Todellakaan ei esimiehet ole parhaimpia tällä seulalla otettuna.