Janottaa vielä kaksi vuotta eron jälkeenkin. Luulen jo tällä kokemuksella, että tunne jää elämään iäti. Se on sinäsä paskaa, sillä olisi helpompi päästä elämässä eteenpäin, jos tunne ei olisi läsnä näin voimakkaana. Rakastin häntä enemmän kuin mitään tai ketään muuta kolmekymmenvuotisen elämäni aikana. Tunne oli niin suuri (subjektiivinen tuntemus), että en tiedä, miten sen unohtaa. Ajattelen jo, että ei voi tulla suurempaa. Voi tulla suhde, johon luottaa ja joka ei satuta, mutta onko subjektiivinen tunne suurempi? En usko siihen. Uskoin meihin ja häneen. Minun tunteeni häntä kohtaan on ollut suuri ja se ei ole väärä. Vaikka olisi ollut maailman pahin psykopaatti kyseessä. Silti minä olin onnellinen sen ajan, jonka sain, ennenkuin valheet tuli todeksi. Ei ne valheet silti poista minun tuntemuksiani. Vai pitäisikö poistaa? Kertokaa ihmiset, miten tällaisestä pääsee eteenpäin? Olen hukassa. Kaipaan ja itken. Silti minua petettiin. Minulle sanottin kaiken olevan ok, mutta näin ei ollut. Minuun ei luotettu sen vertaa, että olisi kerrottu, ennen kuin oli liian myöhäistä. Mies haki lohtua muualta. Silti, olen kiinni hänessä. Kaipaan ja mietin, miksi hän teki kuten teki. Halusiko uskoa, että pystyy rakastamaan mutta ei pystynyt? Miksi hänen piti loukata minua muilla naisilla? Luotin häneen aukottomasti aina. Miksi hän petti luottamukseni? Miksi hän ei sanonut avoimesti miten häneen sattuu? En voinut reagoida jos minulle ei kerrota... Olen surua koko nainen! :/
olen surua täynnä
hukkuvainen
3834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ite rakastuin mieheen joka käyttää ja jättää, välillä ollaan niin rakastuneita ja välillä taas ei mitään. itse seurustelua hänen kanssaan oli lyhin suhde mitä mulla on ollu, silti ainoa oikea rakkaus. joka päivä on kyseinen ihminen mielessä, tekisin mitä vaan kunhan joko unohtasin koko tapauksen tai saisin pysyvästi itelleni. hän jopa kaato velat mun niskaan, silti sama tunne pysyy, vaikka kuinka yrittää järkeä käyttää. sattuu sydämeen tää ikävä, ei kauaakaan niin taas vietetään yksi yö yhdessä ja se siitä taas moneks kuukaudeks. tuntuu ettei ketää muuta voi enää rakastaa, enkä halua edes ajatella muita! ei kukaan ole niin ku hän :'(
No oisit sitä tuheroa antanu enemmän, niin ei olisi karannut
se ei pidä paikkaansa etteikö sitä ois saanut, ainakaan meidän suhteessa ,
Karkauksen syy oli miehen ikäkriisi... 40, hän nääs halusi kokeilla kännipäissään kuinka hyvin vielä kelpaa/ olisi vientiä.
No kelpashan se ns. aidolle blondille.
Mutta oliko se sen arvoista , en osaa sitä sanoa
Muutakuin sen että sattuu , ja paranemiseen menee kauan.
Niin paljon kuuluu rakkauteen, ja vaikka sitä antaa kaikkensa se ei aina tunnu riittävän.
Silti uskon ja luotan että jossain on ihminen joka on rakkauteni arvoinen ja uskollinen.