Avopuolisoni haluaisi muuttaa eri paikkakunnalle. Mitään järkevää syytä muutolle ei ole. Hän kaipaa vaihtelua ja isompia piirejä. Asumme pienessä kaupungissa(alle 50 000 as.), josta samat harrastusmahdollisuudet löytyvät, kuin suuristakin kaupungeista, mutta ei kelpaa. Taakse jäisivät ystävät, sukulaiset ja työkaverit. Itse en halua muuttaa, sillä olen jonkin verran Suomea kiertänyt ja aina kotipaikkakunnalleni kaivannut.
En haluaisi jättää kaikkea taas taakseni ja aloittaa alusta, ei tunnu reilulta! Miten saisin selitettyä, ettei se eläminen ole sen hienompaa isommissa kaupungeissa??
En haluaisi jättää kaikkea taas taakseni ja aloittaa alusta, ei tunnu reilulta! Miten saisin selitettyä, ettei se eläminen ole sen hienompaa isommissa kaupungeissa??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sinun tarvitse eikä kannata selittää jääräpäälle, kuinka asia on. Jos hän välttämättä tahtoo lähteä, tehkää sopimus: mies saa hommata vuokra-asunnon vaikka täältä Rööperistä, asua siellä puoli vuotta ja saada vaihtelua ja isompia piirejä, ja sitten katsotaan, palaako hän vai ei. (Vieraissa ei tietysti juosta, jos ei ennenkään ole juostu.)
Ei pidä päästää suhdetta siihen jamaan, että toinen jankkaa ja jankkaa, ja toinen sitten antaa periksi päästäkseen siitä jankkaamisesta. Riuskasti vain kokeilemaan, miltä vaihtoehdot tuntuvat.
Usein vastustus on viesti ja ennusmerkki! Joko et ole ( tai hän ei ole) valmis sitoutumaan kumppaniisi tai sitten et luota häneen ja siihen, että elämä kantaa. Sinulla on kaksi/ kolme vaihtoehtoa; 1. jätät kotikaupunkisi ja lähdet mukaan seikkailuun. 2. jäät paikkakunnalle ja aloitatte etäsuhteen. 3. eroatte samantien. Itse näkisin viimeisen vaihtoehdon todennäköisimpänä, olen nimittäin itse elänyt samat vaihtoehdot läpi. Ero oli väistämätön repivien ja yksinäisten, vieraalla paikkakunnalla vietettyjen vuosien jälkeen. Sitten kun tulee vastaan mies, jonka kanssa voisit muuttaa vaikka maailman ääriin, olet oikeilla jäljillä.
Tapasin puolisoni muutama vuosi sitten nykyisessä asuinkunnassa, jonne perustimme sitten yhteisen kodin. Molemmilla meillä työt ovat täällä ja sosiaalista verkostoakin jonkun verran, riittävästi. Viihdymme täällä hyvin. Molempien lähisukulaiset, yhtä lukuunottamatta, asuvat muualla, mutta kuitenkin vain korkeintaan tunnin automatkan päässä. Puolisoni on alkanut haikailemaan muuttoa kotipaikkakunnalleen, jossa on lapsuuden viettänyt. Hän haluaa muuttaa lähemmäksi sukulaisiaan ja lapsuudenystäviään. Itse en ole innostunut ajatuksesta muuttaa täysin vieraalle paikkakunnalle, vaikka puolisoni niin odottaa vaan olen nyksyisen kaupungin kannalla. Muutos on sen verran suuri mielestäni. Töiden etsintä näinä aikoina, asunnon vaihto ja oman sosiaalisen verkoston osittainen uudelleen luominen ei kuulosta houkuttelevalta. Puolisoni tuntuu olevan asiassa jääräpäinen ja uhkaa suhteen loppumisella, mikäli en ole valmis muuttamaan. Rakkautta suhteessamme kyllä on, mutta pidän asiaa sen verran isona ja sen verran voimakkaasti loppuelämäämme vaikuttavana, että olen päättänyt olla asiassa (nykyiseen asuinkaupunkiin jääminen) yhtä jääräpäinen.
sukulaiset jäisivät jos muuttaisitte? mutta kuitenkin paikkakunta jonne miehesi haluaa, niin siellä on hänen sukulaisensa?? ja muutenkin kerroit että sukulaiset asuvat muualla.
että mitkä sukulaiset ne sinne jäisivät missä nyt asutte...?
miestäsi pidettyä, jos hänellä on todella voimakas se tarve lähteä muualle. Jos tuntee tavallaan pakkoa lähteä, niin usein siinä ei muu auta, kuin että on lähdettävä.
Joskus riittää se, että käy vaikka puoli vuotta olemassa muualla, ja sitten huomaakin että haluaa sittenkin takaisin. mutta tuo irtiotto oli välttämätön, ennen kuin asia selkisi.
Voi tietysti käydä myös niin, että hän haluaa sinne jäädä. Mutta se riski on vain otettava. Nämä on juuri niitä elämän vaikeita päätöksiä, jotka on vaan kuitenkin tehtävä. Rohkeutta!