Eli mitä tehdä, kun tyttöystävä (19 vuotta) asuu vielä kotonaan ja on täysin vanhempiensa päätösvallan alla? Hänen vanhempansa ovat nimittäin hyvin uskovaisia, eivätkä salli edes yökyläilyä aikuiselta tyttäreltään. Meidän oletetaan menevän naimisiin jo 1,5 vuoden seurustelun jälkeen, vasta silloin hänen vanhempansa voisivat hyväksyä minut kunnolla ja antaa olla tyttöystäväni kanssa.
Aluksi siis tapailimme salaa. Tyttöystäväni tiesi, ettei voi kertoa suhteestaan vielä vanhemmilleen, koska alkaa hirveä naimisiinmenopainostus tai sitten vanhemmat estää meitä tapaamasta. He saivat kumminkin toista kautta vihiä, että heidän tyttärellään on poikaystävä, joten olihan se pakko loppupeleissä tunnustaa - eikä salailuakaan olisi enää oikein jaksanut.
Nyt tilanne on se, että rakastan aivan valtavasti tyttöystävääni ja haluan olla hänen kanssaan. Koko ajan on valtava läheisyydenkaipuu, koska toista näkee suunnilleen joka toinen päivä muutaman tunnin ajan. Kerran kahdessa kuukaudessa pystymme suunnilleen nukkumaan yhdessä, silloin tyttö sanoo menevänsä jonkun tyttökaverinsa luo yöksi. Minulle ei vaan millään riitä nämä tapaamiset ja en vaan käsitä sitä, miksi hänen vanhempansa pitää estää aikuista lastaan tapaamasta minua, olen kumminkin hyvä ja kunnollinen poikaystävä hänelle.
Naimisiinmeno ei siis tule kysymykseen, tyttökään ei sitä halua. Olemme vielä ihan liian nuoria (minä 20, tyttö 19) ja emme ole saaneet kunnolla seurustella, vaikka haluaisimme. Minä asun jo yksin omassa asunnossani, mutta tyttöystäväni ei ole vielä valmis muuttamaan vaan halua asua vielä pari vuotta ainakin kotona. En tiedä yhtään mitä teen! On niin turhauttavaa, kun ei saa nukkua oman kulta kainalossa, kaiken pitää olla tällaista saamarin salailua ja estelyä.
Aluksi siis tapailimme salaa. Tyttöystäväni tiesi, ettei voi kertoa suhteestaan vielä vanhemmilleen, koska alkaa hirveä naimisiinmenopainostus tai sitten vanhemmat estää meitä tapaamasta. He saivat kumminkin toista kautta vihiä, että heidän tyttärellään on poikaystävä, joten olihan se pakko loppupeleissä tunnustaa - eikä salailuakaan olisi enää oikein jaksanut.
Nyt tilanne on se, että rakastan aivan valtavasti tyttöystävääni ja haluan olla hänen kanssaan. Koko ajan on valtava läheisyydenkaipuu, koska toista näkee suunnilleen joka toinen päivä muutaman tunnin ajan. Kerran kahdessa kuukaudessa pystymme suunnilleen nukkumaan yhdessä, silloin tyttö sanoo menevänsä jonkun tyttökaverinsa luo yöksi. Minulle ei vaan millään riitä nämä tapaamiset ja en vaan käsitä sitä, miksi hänen vanhempansa pitää estää aikuista lastaan tapaamasta minua, olen kumminkin hyvä ja kunnollinen poikaystävä hänelle.
Naimisiinmeno ei siis tule kysymykseen, tyttökään ei sitä halua. Olemme vielä ihan liian nuoria (minä 20, tyttö 19) ja emme ole saaneet kunnolla seurustella, vaikka haluaisimme. Minä asun jo yksin omassa asunnossani, mutta tyttöystäväni ei ole vielä valmis muuttamaan vaan halua asua vielä pari vuotta ainakin kotona. En tiedä yhtään mitä teen! On niin turhauttavaa, kun ei saa nukkua oman kulta kainalossa, kaiken pitää olla tällaista saamarin salailua ja estelyä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kohta jo muuta opiskelujen perässä jonnekin - tai opiskelettoko kumpikin syntymäpaikkakunnalla? Harmi jos - ei saa syytä muuttaa omaan asuntoon.
Jos ne vanhemmat on oikein tosiuskovaisia, niin ei teidän auta muu kuin mennä naimisiin. Muussa tapauksessa käy niin, että tyttö joutuu valitsemaan vanhempiensa (ja ehkä muidenkin sukulaisten ja koko uskonnollisen yhteisön) välillä sekä sinun välilläsi. Siinä ei ole olemassa hyvää ratkaisua, sillä valitsi niin tai näin, niin aina menettää jotain tärkeää.
Itsekin olin 20 kun menin naimisiin, juuri tuosta samasta syystä. Eikä siinä auta muuten opiskelupaikkakunnalle muuttokaan. Vanhempiin ja sukulaisiin haluaa yleensä säilyttää hyvät suhteet joka tapauksessa.
Ei se naimisiinmeno kaduta näin jälkikäteen yhtään, vaikka ero siitä tuli sitten myöhemmin. Erohan siitä olisi tullut joka tapauksessa, olisi menty naimisiin tai ei. Nyt on jäljellä mukavia muistoja ja hyvät suhteet sekä ex-mieheen että sukulaisiin ja vanhempiin. Ja on ihan kivat välit vielä sen ex-miehen sukulaisiinkin, vaikka erostakin on kulunut jo vuosia.
Eihän teilä mitään hävittävää ole. Turha pelätä naimisiin menoa. Eikös sitä ole sellainen sanontakin, että kaikkea muuta ihminen voi katua, mutta ei nuorena naimistaan.
lestat ei saa ehkäistä, ja sitten tulee lapsia 1/vuosi ja sitten ei kyllä enään nätisti erotakaan.
Molemmat meistä on asunut jo vuosia Helsingissä ja en usko, että kumpikaan pk-seudulta muuttaa pois opiskelujen takia. Periaatteessa olisin valmis muuttamaan tytön kanssa yhteen ja parhaani mukaan elättämäänkin hänet (hän siis opiskelija, minä vakituisessa työsuhteessa), mutta tyttöystäväni ei halua vielä muuttaa kotoaan minnekään. Sama juttu sen naimisiinmenon kanssa, oon miettinyt sitä pääni puhki ja itse jopa kallistunut sille suunnalle, että miksen menisi naimisiin rakastamani ihmisen kanssa, kun se kumminkin helpottaisi tätä asiaa huomattavasti ja saataisiin olla yhdessä. Tyttö on kuitenkin ilmaissut sen kannan, että haluaa joskus naimisiin kyllä, mutta ei ole vielä sen aika. En halua missään näistä asioista häntä painostaa, tapahtukoot asiat sitten kun on tapahtuakseen ja molemmat niin haluaa.
Ja ei, tytön vanhemmat eivät ole lestoja.
'Ja ei, tytön vanhemmat eivät ole lestoja.'
No hyvä - uskonnoillakin on eroja, osa on liian sakeaa, oikeasti.
No tuo on vähän helpompi asetelma, itsellänikin oli tosiaan lestadiolaiskoti. Se muuten ei ole niin kuin tuossa joku kirjoitti, että automaattisesti lestiskodista tulleet eivät ehkäisyä käyttäisi. Kaikistahan ei tule lestadiolaisia, vaikka koti on lestadiolainen, mutta silti voi haluta pitää sellaiset välit kotiväkeen, että elämän turvaverkot säilyvät. Se vaatii diplomatiaa ja kompromisseja (kuten nuorena naimisiinmenon minun kohdallani), mutta on mahdollista.
Ehkä ne tytön vanhemmat muuten senkin takia jarruttelee, koska tytöllä on vielä opiskelut kesken eikä tyttö itsekään ole vielä valmis vakiintumaan. Mutta jos itse olet tuota mieltä, että haluaisit tämän ihmisen kanssa naimisiin, niin voithan kosia. Ehkä tyttö suostuu kanssasi kihloihin. Kihlauskin on askel johonkin suuntaan, eikä heti tarvitse mennä naimisiin. Ehkä ne vanhemmatkin suhtautuvat sinuun eri tavalla sitten, kun olet sulhanen etkä poikaystävä.
"Mutta jos itse olet tuota mieltä, että haluaisit tämän ihmisen kanssa naimisiin, niin voithan kosia. Ehkä tyttö suostuu kanssasi kihloihin. Kihlauskin on askel johonkin suuntaan, eikä heti tarvitse mennä naimisiin. Ehkä ne vanhemmatkin suhtautuvat sinuun eri tavalla sitten, kun olet sulhanen etkä poikaystävä."
...että todella monen, varsinkin uskovaisten, kohdalla kihlaus on lupaus naimisiinmenosta ja jos voi tuollaisen lupauksen tehdä, niin miksi siirtää häitä kauas tulevaisuuteen. Todennäköisesti hääpainostus lisääntyy kun kihlauksen avulla heität vettä myllyyn. Pian huomaat että suku on kutsuttu, kirkko varattu ja huomaat olevasi naimisissa vaikkei tarkoitus ollutkaan.
Mutta eipä tuolle tilanteelle ole paljon tehtävissä, jos tyttö haluaa asua vanhempiensa nurkissa. Oli kuinka tahnsa täysi-ikäinen, jos vanhemmat elättää ja passaa, niin siilloin eletään vahempien ehdoilla. Täysi-ikäisyyden vapaudet tulevat vasta vastuun mukana, kun elättää itsensä saa vasta tosissaan päättää omista tekemisistään.
> Minulle ei vaan millään riitä nämä tapaamiset
> tyttöystäväni ei ole vielä valmis muuttamaan vaan halua asua vielä pari vuotta ainakin kotona
No eipä tuoss ole vaihtoehtoa kuin ero!
Eihän tuollaisesta seurustelusta tule helvettiäkään.
Tai sitten tosiaan puhtaasti mahdollisimman nopeasti järkiavioliitto sillä oletuksella, että tulette todennäköisesti eroamaan. Ero on aika näpsäkkä toimenpide nykysuomessa.
Kyllä sinun pitäisi pystyä tytön kanssa kaksistaan selvittämään asia, ilman että otat tytön vanhempia mukaan asiaan, (vierität vastuun heille). Kerroit kuitenkin, ettei tyttö halua omasta halustaan muuttaa, eikä mennä mennä naimisiin nopeasti, joten ehkä te vain haluatte eri asioita. Kaadat nyt tavallaan vähän kuin vanhempien vastuulle kaikki tytöön liittyvät "huonot" puolet.
tyttö(kin) on miltei lapsi vielä. Ehkä noin passattuna ja varjeltuna (maailman pahuudelta.... uskonnollisia kliseitä) huomattavasti enemmän lapsi kuin itse olit 19-vuotiaana. Eli ei yhtään itsenäinen vielä.
Vähän sama juttu kuin monet miehet vierittää syyn kotitaloustöisen tekemättömyydestään äidilleen: äiti ei opettanut! Ikäänkuin aikuinen mies EI voisi opetella tässä ja nyt! Jos haluaisi! Mutta tämä nyt menee jo toiseen keskusteluun, mutta syyn vierittäminen itsestä pois on samaa - eli ei olla vielä aikuisia, kun ei pystytä itse ottamaan vastuuta.