aikuiskoulutusta järjestevän tahon kanssa. Ja asia meni niin, että hänen mielestään nuo työharjoittelujaksot on niin lyhyitä. Että ei niissä oikein pääse työhön kiinni jne.
Minä sitten miettimään, että jos kerran hänen ja ilmeisesti työnantajienkin mielestä työharjoittelu jaksot on niin lyhyitä.
Niin miksei sitten niin lyhyistä jaksoista voisi maksaa palkankin työttömälle? Eihän siinä kerkeä firman talous meneen edes kuralle, kun niin vähän aikaa pitää palkkaakin maksaa.
Lisäksi tuo palkka lisäisi sitä motivaatiota ja toisi työharjoittelijalle tunteen, että hänen opiskeluaan arvostetaan hyvinkin pitkälle myös työnantajien taholta.
Mutta jostain syystä tämän asian ymmärtäminen on niin kovin vaikeaa. En kyllä tajua miksi.
Minä sitten miettimään, että jos kerran hänen ja ilmeisesti työnantajienkin mielestä työharjoittelu jaksot on niin lyhyitä.
Niin miksei sitten niin lyhyistä jaksoista voisi maksaa palkankin työttömälle? Eihän siinä kerkeä firman talous meneen edes kuralle, kun niin vähän aikaa pitää palkkaakin maksaa.
Lisäksi tuo palkka lisäisi sitä motivaatiota ja toisi työharjoittelijalle tunteen, että hänen opiskeluaan arvostetaan hyvinkin pitkälle myös työnantajien taholta.
Mutta jostain syystä tämän asian ymmärtäminen on niin kovin vaikeaa. En kyllä tajua miksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työharjoitteluunhan ei oikeasti ole monessakaan koulutuksessa edes perusteita. On lukematon määrä ammatteja joihin ei todellisuudessa tarvittaisi edes koulutusta, koska useat työt oppii vain työtä tekemällä. Koska työnantajat ahneuksissaan haluavat mahdollisimman paljon ilmaista tai hyvin halpaa työvoimaa, on keksitty "nerokas" ajatus siitä että jokaikiseen luudanlakaisuammattiin "tarvitaan ehdottomasti" koulutus -> johon kuuluu pitkä työharjoittelujakso. Työharjoittelujaksot ovat työnantajille luonnollisestikin mannaa koska työharjoittelijat tarjoavat jatkuvan ilmastyöntekijöiden saatavuuden. Lisäksi toinen kärpänen liiskaantuu samalla kertaa kun koulutuksessa tai harjoittelussa oleva luonnollisestkin on poissa työttömyystilastoista.
Nuori sukupolvihan on täynnä ikiharjoittelijoita, jotka kiertävät harjoittelupaikasta toiseen yrittäen epätoivoisesti uskoa valheellisia lupauksia palkallisesta työstä harjoittelujakson jälkeen.
Työtähän ei tietenkään koskaan harjoittelun jälkeen heru, koska sitä ei ole koskaan ollut tarkoitustakaan antaa.
Tarkoitushan työnantajilla on aina ollut ottaa pelkästään hyöty irti harjoittelijasta. Harjoittelijat ja muut orjat saadaan tekemään työnsä hyvin ja ahkerasti sillä että he kuvittelevat sillä olevan suurtakin merkitystä työnsaantiinsa, miten suuren vaikutuksen he ovat tehneet ahkeruudellaan työnantajaan harjoittelujaksonsa tm orjatyöjaksonsa aikana.
Hmmmm. Palataanpas nyt perusasioihin. Mitä se työntekeminen olikaan oikeasti? Minun mummoni teki elämässään muutaman vuoden palkkatöitä. Se kävi niin, että tyttö käveli tehtaan portista sisään ja kysyi ensimmäiseltä vastaantulijalta olisiko tytölle töitä. Töitä löytyi, palkka juoksi. Koulutusta oli tasan neljä vuotta kiertokoulua. Ei minkäänlaista ammattitaitoa. Kummasti ne kengät siellä tehtaalla vain valmistui siitä huolimatta. Suuria ikäluokkia edeltävien sukupolvien aikaan ei tainnut pahemmin olla työharjoittelijoita. Jokainen käsipari kelpasi töihin, josta sai palkan. Koska silloin oli oikeasti työvoimapula. Ei tarvittu koulutusta, koska työ opetettiin itsestäänselvästi työpaikalla. Palkka juoksi ensimmäisestä pävästä alkaen. Työ tekijäänsä opettaa.
Miten ihmeessä tästä systeemistä onkin tullut näin kovin monimutkainen, ettei tästä oikein meinaa saada erkkikään selvää? Muutamassa vuodessa on tullut miljoona eri tapaa "tehdä työtä" eli olla orja. VOISIKO sille olla joku ihan oikea SYY? Olisikohan tämä työelämä - jos tätä touhua sellaiseksi voi enää edes kutsua - olla tarkoituksellisesti ja tahallaan tekemällä tehty äärimmäisen monimutkaiseksi, ikäänkuin työn tekeminen olisi jotenkin kovin monimutkaista ja vaikeaa, ihan jotakin selvää tarkoitusta varten.
Hämmentämään ihmisiä.
Voisikohan tällä hämmentävällä monimutkaisuudella olla jotakin yhteyttä siihen kummallisuuteen, että nykyään vaikka tekee kuinka paljon tahansa työtä, ei koskaan näe palkkalaskelmaa? Ainakaan sellaista jota voisi katsoa oksentamatta.