Maailmanlaajuinen taantuma tuli suomen ahneelle sukupolvelle kuin taivaan lahjana. Se toimii kätevänä tekosyynä jokaikiseen nykyiseen työelämään liittyvään ongelmaan.
Kaikki ongelmathan johtuvat nyt vain tästä maailmanlaajuisesta taantumasta, vai mitä? Huh helpotusta kun tämä ongelma tuntuu koskevan koko maailmaa, niin ei tarvitsekaan ajatella että suomalaisten itsensä luomassa suomen sisäisessä politiikassa voisi olla mitään pielessä. Se on vaan kato nyt, tää poikkeustila, joka koskee kato koko maailmaa, eikä pelkästään suomalaisia.
Väärin. Suomen sisäinen perverssi nuoria riistävä työvoimapolitiikka on luotu jo paljon ennen maailmanlaajuista taantumaa. Niin yksinkertaisesta asiasta kuin työn teko, on tekemällä tehty tieten tahtoen poliittisin keinoin hyvin monimutkainen. Sitä voisi näiden erilaisten toinen toistaan mielikuvitusrikkaampien "tukimuotojen" ja työnteon lajien syövereissä surffaillessa kuvitella, että työnteko itsessään on joku hyvinkin monimutkainen ja vaikea asia. Työelämästä ja sinne pääsemisestä on tullut (eikun tekemällä tehty) suorastaan mystinen ihmemaa, jonne pääsemiseksi tarvitaan jos jonkinnäköistä "polkua työelämään", kaikennäköistä projektia ja kuntoutusta.
Ihan kuka tahansa ei pääsekään siivoamaan. Varsinkaan palkalla. Puhumattakaan vakituiseksi.
Mikään "kiitorata työelämään" koskaan sinne johda.
Olen kolmekymppinen, täysin työkykyinen nuori aikuinen. Säilyn hengissä alimmilla tuilla mitä tästä yhteiskunnasta saa. Minun otsaani on lyöty leima jossa lukee "vaikeasti työllistettävä".
Ku mä en sitten millään ymmärrä mikä minun työllistämisessäni on niin vaikeaa. Ei minun työllistämiseni ole mitenkään vaikeaa. Se ei ole ollut koskaan vaikeaa. Ei tarvitse kuin kirjoittaa työsopimus sen työnantajan ja minun välille, jossa on kohtuulliset ehdot, ja jossa minun oikeuksiani ei poljeta, ja that's it. Niin yksinkertaista. Uskokaa pois: minä en vaadi paljoa. Ihminen, joka on tottunut kituuttamaan alimmilla tuilla vuosikausia, ja elänyt koko aikuisikänsä köyhyysrajojen alapuolella, ei takuulla vaadi liikoja.
Ei, minun sukupolveni ei TAKUULLA ole tottunut vaatimaan samaan tapaan kuin eräs hieman vanhempi sukupolvi.
Minä en ole vaikeasti työllistettävä. Suomalainen työnantaja on vaikeasti työllistävä. Se on ollut sitä jo paljon paljon ennen maailmanlaajuista taantumaa.
Kaikki ongelmathan johtuvat nyt vain tästä maailmanlaajuisesta taantumasta, vai mitä? Huh helpotusta kun tämä ongelma tuntuu koskevan koko maailmaa, niin ei tarvitsekaan ajatella että suomalaisten itsensä luomassa suomen sisäisessä politiikassa voisi olla mitään pielessä. Se on vaan kato nyt, tää poikkeustila, joka koskee kato koko maailmaa, eikä pelkästään suomalaisia.
Väärin. Suomen sisäinen perverssi nuoria riistävä työvoimapolitiikka on luotu jo paljon ennen maailmanlaajuista taantumaa. Niin yksinkertaisesta asiasta kuin työn teko, on tekemällä tehty tieten tahtoen poliittisin keinoin hyvin monimutkainen. Sitä voisi näiden erilaisten toinen toistaan mielikuvitusrikkaampien "tukimuotojen" ja työnteon lajien syövereissä surffaillessa kuvitella, että työnteko itsessään on joku hyvinkin monimutkainen ja vaikea asia. Työelämästä ja sinne pääsemisestä on tullut (eikun tekemällä tehty) suorastaan mystinen ihmemaa, jonne pääsemiseksi tarvitaan jos jonkinnäköistä "polkua työelämään", kaikennäköistä projektia ja kuntoutusta.
Ihan kuka tahansa ei pääsekään siivoamaan. Varsinkaan palkalla. Puhumattakaan vakituiseksi.
Mikään "kiitorata työelämään" koskaan sinne johda.
Olen kolmekymppinen, täysin työkykyinen nuori aikuinen. Säilyn hengissä alimmilla tuilla mitä tästä yhteiskunnasta saa. Minun otsaani on lyöty leima jossa lukee "vaikeasti työllistettävä".
Ku mä en sitten millään ymmärrä mikä minun työllistämisessäni on niin vaikeaa. Ei minun työllistämiseni ole mitenkään vaikeaa. Se ei ole ollut koskaan vaikeaa. Ei tarvitse kuin kirjoittaa työsopimus sen työnantajan ja minun välille, jossa on kohtuulliset ehdot, ja jossa minun oikeuksiani ei poljeta, ja that's it. Niin yksinkertaista. Uskokaa pois: minä en vaadi paljoa. Ihminen, joka on tottunut kituuttamaan alimmilla tuilla vuosikausia, ja elänyt koko aikuisikänsä köyhyysrajojen alapuolella, ei takuulla vaadi liikoja.
Ei, minun sukupolveni ei TAKUULLA ole tottunut vaatimaan samaan tapaan kuin eräs hieman vanhempi sukupolvi.
Minä en ole vaikeasti työllistettävä. Suomalainen työnantaja on vaikeasti työllistävä. Se on ollut sitä jo paljon paljon ennen maailmanlaajuista taantumaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
''Ei, minun sukupolveni ei TAKUULLA ole tottunut vaatimaan samaan tapaan kuin eräs hieman vanhempi sukupolvi.''
Kiitäpä kuitenkin tilanteestasi omaa sukupolveasi. Eikö Katainen, Urpilainen, Stubb, Sinnemäki ole omaa sukupolveasi. Katainen on tainnut tahdittaa nykymenoa jo jonkin aikaa ja pahemmaksi on vain mennyt...
Et sitte iha hokannut mistä puhutaan? Tässä puhutaan HIEMAN pidemmällä aikavälillä toteutetusta järjestelmällisestä yhteiskunnan ja työelämän kehityksestä kuin kataisen urpiaisen ja kumppaneiden aikakaudesta?
Ei tää kato tää tilanne ihan muutamana viime vuotena ole yhtäkkiä tähän näin ilmestynyt kataisen ja kumppaneiden toimesta. Tää saattaa tulla sulle ny ihan ylläriyllärinä, mutta urpiainen, katainen ja kumppanit ovat "päässeet" vallankahvaan (johtaviin poliittisiin asemiin) vasta nyt kun suurten ikäluokkien aikaansaannoksia, heidän hedelmiään ihmetellään. Kuten aina on ollut tapana, nykyisille vallanpitäjille lakeaa aina edellisten vallanpitäjien aikaansaannosten korjailu. Asiat eivät muutu sillä silmänräpäyksellä vanhasta uudeksi kun valta vaihtuu. Nämä nykyiset työelämän perversiot on kehitelty pitkällä aikavälillä.
Olen myös hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä - hyvä kirjoitus muuten - noin kolmekymppinen, koulutustakin on. Vaan työtä ei saa, ei niin mitenkään.
Näkisin kuitenkin, että "globaalilla taantumalla" on melko iso merkitys työllistymiseen, vaikkakin jo ennen taantumaa oli suuri joukko niitä, joiden oli hyvin vaikea löytää ansiotyötä. Työnantajilla kun on nykyisin sellainen päähänpinttymä, että työtön on sama kuin työhön kelpaamaton (erään suurfirman työhaastattelija kerran kertoi minulle kuinka he olivat joskus palkanneet yhden työttömän työnhakijan). Taantuma on vielä melkoisesti pahentanut työttömien, duunarien ja PK yrittäjien tilannetta, näkeehän sen tilastoista, 30% nuorista työttömiä, 30.000 akateemista työtöntä, lomautuksia, listaa voisi jatkaa.
Tilannetta hämmentää vielä se että poliitikot näyttää olevan melkoisen pihalla siitä mitä tulee tapahtumaan, kauanko "taantuma" tulee kestämään jne. Otetaan suuria lainoja ja perustetaan sille oletukselle että nousu alkaa "viimeistään ensi syksynä". Entä jos taantuma kestää 4 tai 6 vuotta? Otetaanko joka vuosi se 30 mrd lainaa?
On hyvin totta, että työ ei todellakaan ole mikään vaikea ja monimutkainen asia, vaan sen saamisesta on tekemällä tehty vaikeaa. Miten nämä epäkohdat korjataan? Onko niin että järjestelmää ja työlainsäädäntöä tulisi rukata uuteen uskoon? Siinäpä Kepu, Kokoomus ja SDP teille työtä riittämiin.
Nyt kannattaisi olla 16- vuotias niin tämä taantuma olisi jo ohi siinä vaiheessa kun olisi työikäinen..
Kukaan ei taatusti palkkaa taantuman jälkeenkään yli kolmekymppistä pitkäaikaistyötöntä jos nuorempia ja tuoreempia on tarjolla niinkuin taatusti on.
Vaan kaikki ei voita näisä arpajaisissa.
Teiniksi en toiste haluaisi ruveta, en sitäpaitsi usko (tai mistäpä tuota tietää) että nykypäivän 16-vuotiaan asema 10 vuoden kuluttua on ainakaan parempi. Hieman perusteluja:
- Olettamus: taantuma kestää vuosia, eikä talouden reipas nousu ala aivan heti
-> Seurauksia: valtio ottaa paljon velkaa, verotus kiristyy tuntuvasti, BKT laskee, työttömyys ja eriarvoisuus lisääntyy, sosiaali-etuuksia leikataan (työttömyyskorvaukset yms.).. Entä jos tilanne on tuo 10 v. päästä?
Juuri siksi koska taantumalla on TIETYSTI vaikutus työllistymiseen, siitä on helppo valjastaa syntipukki koko ongelmaan. Ongelmaan joka on ollut täällä jo vuosikausia ENNEN taantumaa.
Nuorten työelämä on ollut täysin pirstaloitettua jo vuosikausia. Kaikki työntekijän oikeudet on minimoitu, ja velvollisuudet maksimoitu. Täällä on törkeän paljon kolmekymppisiä ihmisiä joilla ei ole ainuttakaan kokemusta normaalista työsuhteesta. Siis jumalauta täällä on paljon parhaassa työiässä olevia ihmisiä jotka eivät edes tiedä millaisia asioita normaaliin työsuhteeseen liittyy. Jo pelkät työelämään liittyvät käsitteetkin ovat vieraita. Että niinku mitä helvettiä tarkoittaa joku pekkaspäivä? Nuoret joilla ei ole mitään kokemusta NORMAALIUDESTA työelämässä eivät osaa sitä vaatia. Huonoonkin kohteluun tottuu koska hyvää kohtelua ei ole koskaan saanut osakseen. Sitä mitä ei ole kokenut ei osaa kaivata. Ja tätäkin käytetään häikäilemättä hyväksi.
Tämä kehitys aloitettiin jo yhdeksänkymmentäluvun laman aikana. En tiedä sitä aikaisemmasta työpolitiikasta kovin paljoa koska olin itse silloin vielä niin nuori. Mutta yhdeksänkymmentäluvun lama aiheutti paljon työttömyyttä jota ei korjattu laman jälkeen. Laman jälkeinen nousukausi lienee se aikakausi jona kehiteltiin mitä mielikuvitusrikkaimpia keinoja työnantajille välttää oikeiden työsuhteiden luominen. Sen sijaan että työnantajia olisi velvoitettu täyttämään laman aikana aiheutunut työvoimapula uusilla normaaleilla työsuhteilla, keksittiinkin mitä mielikuvitusrikkaimpia keinoja joilla työnantajat kykenivät saamaan halpaa tai kokonaan ilmaista työvoimaa työvoimantarpeensa tyydyttämiseen. Keksittiin keinoja tukea työnantajia saamaan työntekijöitä ilmaiseksi tai halvalla, ei suinkaan velvoitettu työnantajia luomaan kunnollisia oikeita työsuhteita.
Tehtiin politiikkaa joka tuki tukemasta päästyäänkin työnantajia - ei työntekijöitä. Syntyi nykyinen värikäs orjatyökulttuuri, joka palvelee ainoastaan työnantajan etua.
Sama meno on jatkunut tähän päivään asti, ja yksinkertaisesta asiasta, työnteosta, on muodostunut ihmisten mielissä niin monimutkainen ja mystinen asia, ettei kukaan enää tule edes ajatelleeksi että työnteko tosiaan on - ja sen kuuluu olla - hyvin yksinkertainen asia. Asia joka on ollut iso osa ihmisen elämää tavalla tai toisella ihmiskunnan historian aamuhämäristä alkaen.
Miten nämä epäkohdat korjataan? No perkele tietysti siten, että lakkautetaan kaikki ja jokaikinen orjatyön muoto (tukityöt, turhat työharjoittelut, vuokratyönvälitys, keksimällä keksityt turhat "työt" joita kekenkään ei oikeasti tarvitse tehdä yms) ja käytetään niissä pyörivät takuulla suuret rahasummat oikeiden työpaikkojen luomiseen. Ajatelkaa miten paljon rahaa pyörii tuolla jossain diipadaapatyöllistämisprojekteissa, turhissa jaadajaadakursseissa, kaikenmaailman työnvälityksevälityksenvälityksenvälitystoiminnassa, vaikka tämä yhteiskunta tarvitsisi kaikki mahdolliset rahat oikeiden työpaikkojen luomiseen. Mitään syrjäytymisiä ei estetä millään muulla kuin normaalilla työllä, ja normaalilla perinteisellä työsuhdemallilla.
Tämä holhouspolitiikka, jossa työttömistä ja syrjäytetyistä ihmisistä tehdään lapsentasoisia holhottavia, jotka niinku tarvitsevat työtoimintaa koska he eivät niinku keksi ite itelleen tekemistä (sehän se työttömien ongelma kait on ettei ole niinku tekemistä) on käsittämättömän kuvottavaa aikuisten ihmisten aikuisuuden halveksimista.
Nämä asennevammat ovat olleet täällä jo pitkään, sen me olemme tunteneet nahoissamme jo vuosia ennen taantumaa.
>Nyt kannattaisi olla 16- vuotias niin tämä taantuma olisi jo ohi siinä vaiheessa kun olisi työikäinen..
Taidat olla ihan tosissasi?
Palkkatyötunnit suhteessa työvoimaan olivat miinuksella vuonna 2000 yli puoli miljardia vuotuista työtuntia. Se on kokoaikatyöpaikoissa noin 300 000. Suomeksi: meiltä puuttui 300 000 sellaista työpaikkaa, joilla voisi tulla suhtkoht hyvin toimeen.
Seitsemän erittäin rikkaan nousukausivuoden jälkeen meiltä puuttui vuonna 2008 yli puoli miljardia vuotuista työtuntia. Se on kokoaikatyöpaikoissa noin 300 000. Suomeksi: meiltä puuttui viime vuonna 300 000 sellaista työpaikkaa, joilla voisi tulla suhtkoht hyvin toimeen.
Välillä käytiin tosi syvässä notkossa!
Nyt ollaan syöksykierteessä jopa tuosta tasosta!!! Ellei tapahdu jopa erittäin radikaaleja toimenpiteitä, työmarkkinoille nyt tulevilla on äärimmäisen suuria ongelmia saada edes näkkileipää pöytään - siitä pöydästä puhumattakaan.
Jos koskaan, niin nyt EI KANNATA olla työmarkkinoille tulevassa ikäryhmässä. Tarjolla on lähinnä palkatonta puurtamista, vastineena vain epämääräinen toivo että joskus saisi jostain säällisen pätkäduunipaikan jolla sinnitellä seuraavaan armonpalaan.
Ainoa vaihtoehto on, että nouseva polvi alkaa pikkuhiljaa herätä ja vaatia inhimillisiä työoloja nyt ja tulevaisuudessa. Valitettavasti ainoa ulospääsy on se, että nouseva työsukupolvi taistelee itselleen työ- ja ihmisoikeudet uudestaan.
Turhauttavaa, että tämä pitää tehdä muutaman sukupolven välein aina ja aina uudestaan.
Niin, ja piti vielä lisätä tuohon miten asia korjataan: työnantajien toiminta pitää laittaa erityistarkkailuun. Se miten paljon työnantajia tuetaan, tuetaan ja tuetaan, eikä se tunnu siltikään koskaan johtavan kunnollisten pitkäaikaisten työsuhteiden luomiseen, kertoo hyvin paljon suomalaisen työnantajan asennemaailmasta. Koska työnantajilla ei sisäsyntyisesti tunnu olevan minkäänlaista moraalia, heille ilmeisesti pitää sitten laittaa jonkinlaiset selkeät rajat ulkopuolelta. Heille pitää asettaa tiukat pelisäännöt kuten pienille uhmaikäisille itsekkäille kakaroille jotka ilman ulkopuolista kontrollia tekee kaikki ratkaisunsa vain omaa napaansa ajatellen, välittämättä muiden kohtalosta.
Nykyinen työpolitiikka hemmottelee jo valmiiksi hemmoteltua kakaraa, työnantajia. Se on tehnyt sille mahdolliseksi hyväksikäyttää, riistää ja toimia täysin mielivaltaisesti suhteessa työntekijöihinsä. Se PALKITSEE työnantajia rahalla siitä että työnantajat ottavat ilmaista tai puoli- ilmaista työvoimaa. Se mahdollistaa työnantajan diktaattorimaisen työntekijöidensä mielivaltaisen pompottelun. Tämän työnantajien mielivallan mahdollistamispolitiikan pitää loppua kokonaan. Tilalle pitää tulla politiikkaa joka ajaa työntekijöiden etua, ja mahdollistaa työnantajille vain ja ainoastaan kunnollisten työsuhteiden luomisen.
Vielä 80-lukulaisella suomalaisella koulutuksella pystyi saamaan töitä ulkomailta, nykyisin taso on alhainen, ei saa ja yhä harvempi myös muuttaa ulkomaille opiskelemaan tai menee edes kotimaan lukioon.
Kotimaassa ehtii tulla uusikin lama ennen kuin 16-vuotias on käynyt
amis amis plus työkkärin pakkokoulutus plus orjatyöt ja löytää töitä
tai lukio plus korkeakoulu tai amis plus orjatyöt ja löytää töitä
80-luvun kuusitoistavuotias vielä meni joko kouluun jonka jälkeen sai töitä tai riitti että muutti Helsinkiin niin sai töitä, vaikka kuusitoistavuotiaana
liikkeet, vasta seuraava sukupolvi sai aikaan, eli perustajat lastenlapsilleen oikeastaan vasta, ne oikeudet ja yhteiskunnan
nyt voi jokainen seurata miten demarit esimerkiksi halveksuvat suomalaisia jo ihan rkp:n malliin, saipa lipponen halveksunnasta sen freudenthal-mitalinsakin jne.
uusi johtaja urpilainen ylisti puheessaan oikeistopuolueita (jotka ei ole vähentäneet orjatyöllistämistä mutta tämä antoi niin ymmärtää ja kritisoi sitä jotta kaikki äänestäisivät mieluummin oikeistoa kuin demareita, vaikuttaa sille että pyrkisivät ajamaan alas demaripuolueen kokonaan ihan puheenjohtajan voimin)
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=178616