mitä mieltä olette naisesta, joka on käynyt psygologin luona? itse omia ongelmia ovat olleet mm. koulukiusaaminen, syömisongelma, erittäin kontrolloivat vanhemmat
pelottaa vaan niin hirveästi kertoa tästä seurustelukumppanille, siitä miten nostaa se esiin/miten kertoa asiasta, koko teidän reaktio pelottaa aivan kauheasti!!! ja se että välit vanhempiin on aivan kauheat ihan 23 vuotiaanakin, eli jos joskus mentäisiin naimisiin niin mun puolisko ei tuu häihin
miten itse haluaisitte kuulla asiasta? mikä on sopiva hetki kertoa asiasta? (ajallisesti 1-6kk) heti alkuhuumassa vai sitten kun tietää sen olevan vakavampaa? ennen vai jälkeen sänkyyn menoa?
en ole mikään seko, mutta nämä ongelmat esim.pysyvät koko mun elämän ajan mukana ja tarviin jonkun joka hyväksyis sen, pelottaa todellakin tuleva aivan kauheasti =(
pelottaa vaan niin hirveästi kertoa tästä seurustelukumppanille, siitä miten nostaa se esiin/miten kertoa asiasta, koko teidän reaktio pelottaa aivan kauheasti!!! ja se että välit vanhempiin on aivan kauheat ihan 23 vuotiaanakin, eli jos joskus mentäisiin naimisiin niin mun puolisko ei tuu häihin
miten itse haluaisitte kuulla asiasta? mikä on sopiva hetki kertoa asiasta? (ajallisesti 1-6kk) heti alkuhuumassa vai sitten kun tietää sen olevan vakavampaa? ennen vai jälkeen sänkyyn menoa?
en ole mikään seko, mutta nämä ongelmat esim.pysyvät koko mun elämän ajan mukana ja tarviin jonkun joka hyväksyis sen, pelottaa todellakin tuleva aivan kauheasti =(
Vastaukset 5
Vanhimmat
No eihän se nykypäivänä niin iso juttu ole tuo psygologilla käyminen naiselle,me miehet otetaan pullo kirkasta sillonkun ahdistaa mut okei.
Eihän sitä heti tarvitse kertoa,sitten kun suhde on selkeesti seurustelun puolella,mutta kannattaisko kumminkin yrittää joustaa ja sopia vanhempien kans toi riita,se kun on niin typerää kaikenlainen mussuttaminen,ei se kannata eikä johda mihinkään. Mutta mutta, ei tuo nyt mulle olis mikään ongelma että sulla on huonot välit vanhempiis, ei lainkaan. Ja tota psygologilla käymistä sun ei edes tarvitse kertoa,sehän on sun oma asiasi.
Ei se mitenkään kamalaa ole käydä psykologilla.. Itse olen nainen, nyt reilun vuoden seurustellut ja käyn joka viikko terapiassa. "ongelmia" mulla on vaikka minkälaisia eikä kukaan mies ole karkuun juossut kun niistä olen kertonut. Suosittelisin ehkä kertomaan aika alussa niistä sun ongelmistas, jos mies sattuukin kuulumaan niihin harvoihin pelkureihin niin ei tule myöhemmin pettymyksiä kummallekkaan.
...on pitää isoja häitä? Pari todistajaa riittää.
Itse olen omat psykoterapiassa käyntini heittänyt yleisten keskustelujen sekaan silleen "juu, voitais nähdä tuossa kolmelta kun mulla on kahdelta terapiaa" melkein kenelle vaan eikä tietääkseni kenellekään ole ollut ongelma. Joidenkin miehisyyteen tuntuu jopa vetoavan että voi ottaa naisen kainaloon ja kysyä "onko joku tehnyt sinulle jotain pahaa?".
Luulen, että parhaiten kielteisen reaktion välttäis siten, jos kerrot ensin noista ongelmista, jotka vei sut psykologin juttusille, ja vasta sen perään, että oot käyny psykologin kanssakin juttelemassa niistä. Tuolloin ainakin musta psykologilla käynti kuulostaa myönteiselle asialle - Sulla on ollut ongelmia, ja sä oot tehnyt niille jotain.
Jos mies ei ole itse tarvinnut mielenterveyspalveluja eikä tunne läheisesti ketään joka olis, voi psykologilla käynnistä kertomisen aloittaminen säikäyttää, tuoden mielikuvia kaiken maailman psykopaateista, joiden viereen ei uskaltais nukahtaa. Siks ehkä mieluummin noin päin.
Kyllä se siitä. Jos mies pitää susta, ja onnistut välttämään väärinkäsitykset, niin kyllä se ymmärtää. Parhaimmillaan jopa tunteet syvenee, kun se tajuaa että sä luotat siihen.
Kaikkihan sen tietää että miehiä kiinnostaa naisellinen ulkoinen olemus naisessa,ei se ainakaan rumene,jos jotain omiakin juttuja tekee kuten mielenterveydenhoito.