Työelämässä ja kaikkialla ollaan niin porvaria että. Leikitään välinpitämätöntä, kylmää ymm. Palstan ATM:ä he kyllä huijaavat, mutta ei minua. Sisällä sykkii kuitenkin herkkä sydän, joka pelkää.
Naiset yrittää olla kovia
Kalle Petteri
23415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itse olen human resources-alalla,joten kovistelu on tarpeen vain,jos ihmisoikeuksia rikotaan.Esim. joudun muunmuassa turvaamaan teatterinäyttelijöiden yksityisyyden liittyen alan markkinointiluonteeseen!Myös hyvä naama on sielu..
pelätä? Miehiäkö?
Joo just...
Minä olen taas huomannut, että jotkut naiset muuttuvat oikein erityisen koviksi "jätkiksi", kun heiltä kariutuu suhde. En ihan käsitä, miten äijämäinen käytös helpottaa pettynyttä olotilaa :/
Mitä kummaa se sydän sinun mielestäsi pelkää?
Yrittäjän on oltava vahvaluonteinen pärjätäkseen, mutta samalla voi olla oikein lämminsydäminenkin, jos on sitä luonnostaan. Eivät nuo ominaisuudet sulje toisiaan pois, vaikka sinä kuinka haluaisit niputtaa naiset johonkin mimosakastiin.
Naisen sydän pelkää intiimiyttä ja läheisyyttä, ja sitä, että omat kuvitelmat ja haaveet, median luoma vääristynyt kuva rakkaudesta ja parisuhteesta romuttuisivat. Siksi he ovat etäisiä, siksi heitä on niin vaikea saada treffeille, siksi he rakastuvat renttuihin jne. Liialliset ja epärealistiset vaatimukset, joita naisilla on, ovat vain tekosyy olla lähestymättä mukavaa miestä. Todellinen syy on pelko, elämän pelko.
Mokasit edellisessä ketjussasi niin pahasti, että piti sitten aloittaa uusi. Et sinä tässä pärjää sen paremmin pelkotiloinesi, joten anna suosiolla olla.
En ole aloittaja, enkä ole osallistunut ketjuun, johon viittaat.
Voin toki antaa olla ja häipyä palstalta, jos mun kommenttini niin ärsyttää. Taisi osua arkaan paikkaan.
Kerroin vaan omista kokemuksistani naisten parissa: Sisältä hauraita, mutta kuori on kova. Sinkkuelämää pitää ylistää liiallisuuksin asti, (paitsi sitten kun mies löytyy, niin sitten ylistetään parisuhde-elämää samalla paatoksella) mutta aina pidetään yllä kuvaa, että sitä ollaan oman elämänsä sankareita ja eletään JUURI kuten halutaan, vaikka totuus onkin toinen. Pelko siellä taustalla jyllää.
Et sitten tullut maininneeksi, että omista kokemuksistasi puhut. Tuo kirjoituksesi nimittäin vaikuttaa aika lailla siltä, että yleistät oman pienen piirisi kaikkiin ihmisiin.
Kun kerran puhut omista kokemuksistasi, voin vain kehottaa sinua etsimään katseltavaksi niitä normaaleja, vahvoja naisia, joilla ei ole tarvetta mennä tuulen mukana. Vai olisiko niin, että sellaiset eivät viihdy sinun kanssasi...vai sinäkö et viihdy heidän seurassaan?
Miksi pitäisi erityisesti mainita. Kuva maailmasta ja ihmisistä, jonka saa, perustuu aina omiin kokemuksiin lisäksi siihen, mitä muilta kuulee.
Älä puhu mulle vahvoista naisista. Sen olen oppinut, että varsinkin, jos nainen itse sanoo itseään vahvaksi, kannattaa olla erityisen varuillaan. Vahvuus kun useille naisille on synonyymi vaikealle.
Oikeasti vahva nainen on OK, mutta niin harvinainen. Ei heikkoudessakaan mitään väärää ole, jos sitä ei piilota roolien taakse eikä petä itseään.
Onneksi minun ei tarvitse. Ja silloin jos olen kylmä, en ole kivoja ihmisiä kohtaan vaan niitä muita kylmiksiä tai tyhmiksiä jotka rasittaa.
Jokaisen naisen sisällä asuu pieni tyttö, joka tarvitsee huolenpitoa. Näin se vaan on. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Kun nainen on yrittää olla liian vahva ja kestää kaiken, niin tulee liikaa paineita ja ahdistusta. Seurauksena parisuhde kärsii, mikään ei suju. Sitten alkaa ympäröivän yhteiskunnan ja miesten syytteleminen.
Myöntäkää naiset tämä, päästään kaikki helpommalla. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.
Tässä ketjussa teitä on pari tytöttelijää, joilla on kummallinen pakkomielle saada kutsua naisia - kaikkia naisia kaiken lisäksi - heikoiksi ja pelokkaiksi. Pitäkää ihan rauhassa luulonne. Teidän valituksellanne on aivan selvä pohja: omat voimat ja kyvyt eivät riitä, joten jotakuta on saatava polkea alemmaksi, edes yrittää.
Jos tätä palstaa katselee viikonkin ajalta, huomaa selvästi, kuinka päin asia oikeasti on:
Jokaisen miehen sisällä asuu pieni poika, joka tarvitsee äidin huolenpitoa. Näin se vaan on. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Kun mies on yrittää olla vahva ja kestää kaiken, niin tulee liikaa paineita ja ahdistusta. Seurauksena parisuhde kärsii, mikään ei suju. Sitten alkaa ympäröivän yhteiskunnan, miesten syytteleminen, juopottelu ja keskustelupalstoilla ruikuttaminen.
Myöntäkää, miehet, tämä, päästään kaikki helpommalla. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Ne naiset ja äidit, joiden syliin te huudatte, ovat vahvimpia ihmisiä, joita maa päällään kantaa.
minusta siinä ei ole mitään kielteistä että naisen sisällä asuu pikkutyttö. Se on vaan hyvä että ei ota elämään liian tosissaan.
Uskaltakaa olla heikkoja jotta voitte olla vahvoja.
...että mistä johtuu sama ilmiö miesten kohdalla? Puhun siis tästä:
"Sitten alkaa ympäröivän yhteiskunnan ja miesten syytteleminen."
Miksi tämän palstan miehet (sinä mukaanlukien) ovat niin kärkkäitä syyttelemään kaikkia muita, varsinkin naisia? Sama pieni tyttö sisällä heilläkin?
tietenkin koska olen itse täydellinen.
Tarkkailijana varmaan kykenet kuin apteekin hyllyltä sanomaan mistä minä, nimenomaan minä, olen syyttänyt naisia.
Minun mielestäni jo se, että uskaltaa olla tämän maailman pyörteissä oma itsensä, on kovaa. Se ettei tuki itseään väen vängällä meidän kulttuurimme muokkaamaan naismalliin, on mielestäni kovaa. Se, ettei anna sosiaalisen paineen vaikuttaa itseensä ja pysyy miehettömänä ja lapsettomana on aika kovaa. Se, että uskallat sanoa olevasi ylpeä naiseudestasi ja seksuaalisuudestasi naisena(ja toteutat sitä lutkitteluista huolimatta siten kuin tahdot) ja että olet feministi on aika kovia temppuja. Se on kovaa että kouluttaudut miesten alalle ja kestät kaiken sen p*skan mitä siellä päällesi kaadetaan koska olet nainen(usein saat miesten alalla olla parempi kuin keskivertokaveri ennen kuin saat osaamisellesi hyväksynnän). Synnytys on kova temppu, en usko että lapsia tehtäsiiin jos miehet synnyttäisivät. Lasten kasvattamienen on kova temppu ja vielä kovampaa jos saat yksinhuoltajana niistä kunnollisia tehden samalla kahta työtä elätääksesi ne naperot. Naisen ammatit on raskaita, hoitajan ja siivoojan hommat yms. Aika kovaa kohdata sairaanhoitajana kuolemaa päivät pitkät ja olla vielä järjissään.
Naisen maailma ja tie on aika kova täällä maailmassa. Ei naisen herkkyys ja tunteellisuus sulje pois naisen kovuutta! Päinvastoin, kova uskaltaa näyttää miltä tuntuu ja sanoa suoraan mitkä mättää tai että rakastaa!
Minua ei pelota. Mitä minun pitäisi pelätä?
"Se on kovaa että kouluttaudut miesten alalle ja kestät kaiken sen p*skan mitä siellä päällesi kaadetaan koska olet nainen(usein saat miesten alalla olla parempi kuin keskivertokaveri ennen kuin saat osaamisellesi hyväksynnän)."
Tämä huimaava valhe on varmaan jostain feministien oppikirjasta. Todellisuudessa miesten alalla ei kaadeta mitään naisten päälle, ei kiinteää eikä nestemäistä. Tästä on allekirjoittaneella empiirinen kokemus. Ne harvat naiset saavat olla aivan rauhassa, työntekijöinä muiden joukossa. Mutta varmaan jos lähtee sille polulle talustelemaan, että ei minua varmaan arvosteta. Niin helposti alkaa kuvitella puskiin kaikenlaisia mörköjä.
Oletko kauankin ollut naisena miesvaltaisella alalla?
Tuo on omakohtainen kokemukseni ensimmäisestä työpaikasta metallialalla. Mikään ei vanhemmille pomoille kelvannut vaikka olisin ollut kuinka hyvä, mitä myös olin, eikä asenteessani ollut eikä edelleenkään ole mitään vikaa, halusin oppia ja olin todella kiinnostunut, otin neuvot ja moitteet vastaan oppiakseni ja uskoin itseeni, uskon edelleen. Kun onnistuin hiillostamisista huolimatta niin sitä suoranaisesti vähäteltiin ja aina oli jotain parannettavaa jne. Toisin kohtelivat nuorempaa miestä joka oli vähän hutilus, mutta oppia ikä kaikki, hänkin voi olla nykyään vaikka kuinnka hyvä, ei kukaan ole seppä syntyessään. Tauolla juteltiin muutaman "oppipojan" kanssa jotka olivat sitä mieltä että minulta puuttui tietyt vehkeet haaroista vanhempien työkavereiden mielestä ;) (ja minä en aloittanut keskustelua, enkä haukkunut ketään, naureskelin vain..) Minkähänlaista kohtelua olisinkaan saanut jos olisi oikeasti mokannut..
Uudessa työpaikassa onneksi erilaista väkeä, nuorempia miehiä työkavereina. Kyllä, vaihdoin työpaikkaa miesten asenteen vuoksi, hyvän työntekijän menettivät, minä taas en menettänyt mitään :)
jotain kiinnostavaa löytyi ATM:täkin. Tätä täytyy juhlia.
Kyllä. Naisilla on joku käsittämätön tarve olla "yli-ihmisiä". Olisivat vaan perus naapurintyttöjä, sillä pääsee pitkälle, ihan missä vaan.
kuin palkkakuoppaan kiltteydessään tai lastenvaippoja vaihtamaan kotiin..ikävä kyllä siitä ei makseta, Suomi on kallis maa eikä kaikki miehet tue naistensa kotona oloa. Ei sitä rahattomanakaan viitsi olla.
No suurin osa miehistäkin tekee tylsää ja huonosti palkattua työtä, että miksi naisen pitäisi olla sen kummempi?
Varsinkin jos on lapsia, sehän on silloin luonnollista ettei pääse työtä painamaan.