Tapasimme vuosi sitten. Suhteemme oli aika myrskyisä.Mies veti herneet nenään mistä milloinkin, suuttui ja huusi ja sitten "hävisi" aina pariksi päiväksi jonnekin. Ei vastannut puhelimeen jne.
Enhdimme kuitenkin vuoden aikana matkustaa kahdella mantereella, remontoida asuntoani, käydä konsertissa, harrastaa yhdessä, viettää iltaa jne. Milloinkaan mies ei kertonut, että haluaisi, että jokin asia olisi toisin - ei sannallakaan.
En ole täydellinen. Olen suorasukainen ja sanoinkin aina, että paras puhua silloin kuin jokin on vinossa eikä sitten myöhemmin kun mitään ei ole tehtävissä.
Suhteen alkumetreiltä alkaen kärsin miehen tyhjistä lupauksista mm. hoitaa jonkin asian ja myöhästelyistä jne. Tyhjät puheet ja lupaukset syövät muuten aika paljon. Vertasin tilannetta siihe, että lupaat tehdä lapsesi kanssa jotain, mutta et teekään. Samalla tavalla aikuinenkin harmistuu tilanteesta.
Kävimme vielä kesällä festareilla ja matkalla kyselin ja puhuin, että onko kaikki ok ja mies vakuutti, että kyllä, kyllä. Mutta seuraavalla viikolla mies ei enää vastannut puhelimeen saati sitten tekstareihin.
..... tätäkö se raukkaus on, tätäkö se "puhun ja pussaan" lupaukset ovat? Missä ovat kaikki kypsät ja sivistyneet miehet??
Ja vuosipäivän kunniaksi sain miehen kiinni, palautti avaimen ja sanoi, että ei ole enää tunnetta?
Ymmärrän, että tunne häältyy ja voi kadaotakin tai päättyä.
MUTTA MIKSI MIES EI PUHU!!
Vuosi meni tämän miehen kanssa ihan turhaan. Enkä enää tiedä mikä tämän miehen puheissa on ollut totta ja mikä ei. Terapiaa ehdotin, mutta ei kuulemma ole ammattiauttajan tarvetta.
Hmmmm....., kuka meistä sitten tarvitsee ammattiauttajaa, jos ei mies joka "häviää" lähes 3 viikoks ja&tai käsittelee vaikeita asioita pistämällä suun suppuun?
Onko kyseessä huono itsetunto, mustasukkaisuus vai luonnevika??
Enhdimme kuitenkin vuoden aikana matkustaa kahdella mantereella, remontoida asuntoani, käydä konsertissa, harrastaa yhdessä, viettää iltaa jne. Milloinkaan mies ei kertonut, että haluaisi, että jokin asia olisi toisin - ei sannallakaan.
En ole täydellinen. Olen suorasukainen ja sanoinkin aina, että paras puhua silloin kuin jokin on vinossa eikä sitten myöhemmin kun mitään ei ole tehtävissä.
Suhteen alkumetreiltä alkaen kärsin miehen tyhjistä lupauksista mm. hoitaa jonkin asian ja myöhästelyistä jne. Tyhjät puheet ja lupaukset syövät muuten aika paljon. Vertasin tilannetta siihe, että lupaat tehdä lapsesi kanssa jotain, mutta et teekään. Samalla tavalla aikuinenkin harmistuu tilanteesta.
Kävimme vielä kesällä festareilla ja matkalla kyselin ja puhuin, että onko kaikki ok ja mies vakuutti, että kyllä, kyllä. Mutta seuraavalla viikolla mies ei enää vastannut puhelimeen saati sitten tekstareihin.
..... tätäkö se raukkaus on, tätäkö se "puhun ja pussaan" lupaukset ovat? Missä ovat kaikki kypsät ja sivistyneet miehet??
Ja vuosipäivän kunniaksi sain miehen kiinni, palautti avaimen ja sanoi, että ei ole enää tunnetta?
Ymmärrän, että tunne häältyy ja voi kadaotakin tai päättyä.
MUTTA MIKSI MIES EI PUHU!!
Vuosi meni tämän miehen kanssa ihan turhaan. Enkä enää tiedä mikä tämän miehen puheissa on ollut totta ja mikä ei. Terapiaa ehdotin, mutta ei kuulemma ole ammattiauttajan tarvetta.
Hmmmm....., kuka meistä sitten tarvitsee ammattiauttajaa, jos ei mies joka "häviää" lähes 3 viikoks ja&tai käsittelee vaikeita asioita pistämällä suun suppuun?
Onko kyseessä huono itsetunto, mustasukkaisuus vai luonnevika??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miehen ikä?
Hän täyttää 50 vuotta ensi vuonna.
Hei,
miksi kysyit miehen ikää?
Arvioitko, että olisi esim. 50 -villitys tulossa vai vasta poikanen kyseessä?
häipyy, ei vastaa puhelimeen, tekstareista puhumattakaan. Kun joskus saapuu, ei ole tietääkseenkään, että olen yrittänyt tavoittaa, ei että on ollut "kateissa". Töitä onneksi on aina syyttäminen, firman asiat vaativat menemään milloin mihinkin, osakkaat vaativat huomiota, milloin mitenkin.
Se rakkaus, jota olen tuntenut on alkanut viilentyä. Hänen seurassaan on ihan kiva vielä olla, mutta siihen nähden, että olen rakastanut vuositolkulla käsittämättömän paljon tilanne "ihan kiva" on aika vähän. Aikoinaan kuviossa oli selkeästi vaimo, tilanteet heitteli sen takia. Nyt ei ole enää vaimoa, mutta jotain on, ilmiselvästi. En vaan saa asiaa hänestä ulos.
Tunteet varmaan viilenee vielä tästäkin. Joku päivä varmaan en tunne kuin puistatusta.
Siihen saakka.
Onkohan kyseessä huono itsetunto ja sitä kautta epävarmuus?
Kuullostaa kyllä aika lapselliselta. Eikös murkkuikäiset käyttäyty juuri noin?
Aika erikoisen sällin olet napannut?
Keskustelu psygologin kanssa olisi varmaan ollut hyvä juttu? Joskos takana on jokin vanha suhde tai vastaava?
Kuullostaa enemmän siltä että se todellakaa ei ollut tosissaan sun kanssa. Jos sitä todella kiinnostaisi, niin ei se tolla tavalla käyttäydy sitä ihmistä kohtaan josta todella välittää.
ammatti-ihminen olisi tästä tilanteesta sanonut. Onkohan kukaan lukija pätevöitynyt?
Tai voi joku mieskin vastata, että miksi mies ei puhu kuten on joskus luvannut?
Onneksi olkoon että pääsit eroon moisesta mököttäjästä! Ei ole aikuisen ihmisen käytöstä häipyä tavoittamattomiin, kun menee sukset ristiin. Terapeutista voisi hyvinkin olla apua, hänelle ainakin.
Kukaan ei ole täydellinen ja parempi onkin näyttää oikea luonteensa heti, eipähän mene hukkaan useita vuosia :D
Niinpä, järki sanoo juuri noin, mutta juuri tänään ensimmäistä kertaa sydän sanoo ihan toisin. Miksi?