Voiko serkkujen välinen ystävyyssuhde muuttua rakkaussuhteeksi?Ja miten suku tämän katsoo?Meneekö välit sen siliän tien?
Serkkujen välinen suhde?
ystäviä
355486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
puuhaa omasta mielestä! It`s wrong wrong!
Ihan laillista ja hyväksyttäväähän tuo on. Ongelmia saatta tietysti tulla sitten jos ero tulee ja samoissa sukujuhlissa pitää ravata...
Joo siis on laillista, mutta miksi sen pitää olla juuri se oma SERKKU.
Mieti itse tilannetta jossa sinun lapsesi ja esim. VELJESI lapsi alkaisivat touhuilemaan keskenään...eikö se olisi jotenkin outoa??
Tai jos omat lapsenlapsesi menisivät keskenään naimisiin?
Ei millään pahalla, mutta eikö täältä maailmasta todellakaan löydy ketään muuta?!
Millä ihmeen perähikiällä te asutte, kun pitää omassa suvussa naida? Eikö vieras veri kelpaa vai eikö ole riittävästi tarjolla?
Laki sallii serkusten väliset liitot, mutta fakta on että sisäsiittoisia jälkeläisistä tulee.
persettä.
Siinä ei ole käytännössä minkäänlaista riskiä että serkukset saisivat jotenkin vammautuneita jälkeläisiä.
mutta perinnölliset sairaudet jyllää, kaikki ihmiset kantaa piilevinä perinnöllisiä sairauksia ja kun serkukset bylsii niin on erittäin suuri riski että jälkeläisillä on perinnöllisiä sairauksia
MItä Serkumpi sitä Herkumpi!!
Jos on piileviä perinnöllisiä sairauksia niin se ei sitä merkitse etteikö ne perinnölliset sairaudet tulisi esiin myös jonkun muun kanssa. Lopettakaa nyt vittu vieköön tuosta asiasta jauhaminen kun ette tiedä perinnöllisistä sairauksista yhtään mitään.
Tiedätkö sinä sukusi perinnölliset sairaudet ja jos nyt menet serkkusi kanssa naimisiin, niin kuinka monta polvea ajattelit harrastaa sisäsiitosta että perinnölliset sairaudet alkavat todenteolla jylläämään?
mm. isäni kuoli perinnölliseen sairauteen joten tiedän että tiedän näistä asioista enemmän kuin sinä. et ole tainnut käydä kouluja kun heittelet hatusta noita väitteitäsi.
Oliko isäsi serkkunsa kanssa naimisissa?
Entä kummalta puolelta tuo perinnöllinen sairaus tuli?
Vaihtoehdot:
- isäsi isän
- isäsi äidin
- äitisi isän
- äitisi äidin
Kyllästyttää saman asian jauhaminen. Jos teillä on jokin sairas seksifantasia insestistä tai jotain, niin menkää jollekin seksipalstalle.
Serkut voivat muuten Suomessa mennä naimisiin ja hankkia lapsia keskenään, se ei ole rikollista.
insestifantasiaa se semmoinen on kun kyse on sinunkin mukaasi täysin laillisesta asiasta? Painu itse hevon vittuun esittelemästä idiotismiasi!
Kielenkäyttösi kertoo älykkyytesi, siitä päätellen sinä olet kotoisin todella sisäsiittoisesta suvusta. ÄLÄ ENÄÄ ITSE JATKA SITÄ!
Oletko muuten hyvä banjonsoittaja?
Varmaan parempi kuin sinä, sinullahan on sisäsiittonne vuoksi vain kolme sormea joista yksikään ei ole peukalo.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Serkku
Suomessa serkukset voivat siis avioitua keskenään. Se kuinka monen suku tämän ymmärtää on sitten ihan toinen asia.
Ystäväni meni pikkuserkkunsa kanssa, tuloksena hirveät sukuriidat, häpeä, salailu jne. Ei kannata. Lopuksi välit poikki iäksi pikkuserkkuun ja sukuun, kaksi lasta riitojen keskellä.
Kannattipas!
Jos välit sukulaisiin menee siitä poikki että onnellinen pari saa toisensa, niin silloin saa mennäkin. On paljon helpompi elää omaa elämäänsä kun on idiootit pois nurkista kyttäämästä.
Lopulta ystäväsi ja hänen puolisonsa tajuavat etteivät he elä, eivätkä edes voi elää, sukulaistensa elämää, eivätkä sukulaiset heidän elämää ja he alkavat elää omaa elämäänsä ja kasvattamaan itse lapsensa tunnollisiksi aikuisiksi joilla on kunnon terve ja vahva henkinen selkäranka.
Elleivät tajua, niin sellaiset luuserit jotka antavat muiden päättää elämästään eivät mitään onnea ansaitsekaan.
Menin naimisiin v.1985, silloin piti allekirjoittaa paperit ettei sairasta epilepsiaa, ettei ole sukua puolisolleen ainakaan neljään sukupolveen, ettei suvuista löydy mielisairauksia jne. Ihan järkevää, muuten ei naimisiin saanut mennäkään. Sitten erosin ja nain uuden miehen ja kävi ilmi että tämän miehen vanhemmat ovat sukua keskenään, sen kyllä sitten miehestäkin alkoi huomata, kyllä sukurutsa tuo kaukaakin vaikka minkälaista vikaa ja varsinkin päähän. Enpä tiennyt sitä ja kyllä entinen laki oli parempi niin ei olisi tätäkään kärsimystä tarvinnut kärsiä.
Juttusi kuulosti huomattavasti vanhemmalta kuin vuodelta 1985.
Missä tuollainen avioliitto on solmittu? Kuulutko johonkin ihme lahkoon?
Ei ole Suomen laissa ikinä ollut tuollaisia ehtoja avioliitolle.
Serkukset ovat saaneet mennä naimisiin keskenään ainakin koko itsenäisyytemme ajan, en tiedä tsaarin Venäjästä, miten siellä olisi ollut asia.
4 sukupolvea ei ole mitenkään enää sukua, perintöäkään ei saa ensimmäiset serkutkaan, koska heitä ei lasketa vainajan sukulaisiksi.
Suomessa menin naimisiin, Tampereella ja olen evankelis-luterilainen.Se oli ihan normaali käytäntö.Epilepsiaa sairastavat eivät ennen saaneet mennä naimisiin esimerkiksi. Kun olin nuori tapasin monta itkevää poikaa, jotka eivät edes alkaneet seurustella kenenkään kanssa kun ei kerran naimisiinkaan saanut mennä. Itkivät siis discoissa huolensa tästä asiasta.
Avioliittilaki oli ennen sellainen, ei ollut niin vapaata kuin nykyään.Erolakikin tuli vasta 1989, sitä ennen piti mennä oikeuteen ja tunnustaa syyllisyytensä että kuka pani ja ketä että ero tulisi ja vielä piti olla kaksi todistajaa siitä!!! Ei ollut helppoa erota. Nythän se on ihan helppoa.
Molempien puolisoiden tuli allekirjoittaa paperit avioliiton saamiseksi, ei saanut olla sukua, eikä mielisairautta suvussa.
Avioliittolaki on uudistettu viimeksi 1987 ja serkusten avioliitto on ollut sallittu jo tätä ennen. Taitaa olla kirkon omat vaatimukset mitä olette menneet tuolloin noudattamaan.
Laki siis SALLI avioliiton serkusten kesken 1989.
Miten muuten perheenne, sukunne otti liiton vastaan. Onko välit säilyneet?
Tarkoitat varmaan toista liittoani? Ei kukaan tiennyt etukäteen, että miehen vanhemmat olivat sukua keskenään, en minäkään, se selvisi vasta avioliiton solmimisen jälkeen. En sitten viitsinyt kertoa siitä kenellekkään mistä se johtui että ukko käyttäytyi omituisesti ja oli raivohullu. Pystyi salaamaan sen kyllä pitkään. Käytös oli ERITTÄIN HAASTEELLISTA. Eipä se tietenkään hänen syynsä ollut, että oli rutsattu raukka parka.
Taidat keksiä noita satujasi ihan hatusta vetämällä, raukka parka kun elät kuvitelmissa. Mikäs on sinun ammattisi?
Musta toi suvun sisällä touhuaminen kuuluu siihen kategoriaan mitä ei kokeilla eikö tehdä. Epäilen että 98% on samaa mieltä asiasta. Eipä siinä kyllä välttistä välit mene mutta ei sitä varmasti hyvälläkään katsota.
Tai tätä sukuosiota yms.. Miten kukakin asiaan suhtautuisi. Lähinnä vanhemmat mietityttävät miten he ottaisivat asian vastaan, muista sukulaisista ei niin väliä.
Omalla kohdallani tapasin ihanan miehen, jonka kanssa oli todella mukavaa. Hänen kanssaan oli helppo ja turvallinen olla. Lieneekö sitten johtuneen siitä että kohta tämä ventovieras mukava mies johon olin korvia myöten ihastunut, ja hän myös minuun, osoittautui serkukseni jota en ole koskaan nähnyt suvun erimielisyyksien takia.
Vaikeahan se on mieltää enää hurjan ihastumisen jälkeen toista serkukseen, kun vanhempamme eivät ole lainkaan tekemisissä keskenään, eivät näe eivätkä juttele. Näin tämän serkkuni isän vasta jokin aika sitten ensi kertaa, äitiään en ole vieläkään nähnyt. Meillä on vain ajatus siitä että olemme serkuksia. Ei minkäännäköisiä 'normaaleja' sukulaisuussiteitä sukujuhlien yms kautta, kun sellaisia ei ole ollut.
Aluksi mietimme että onko sillä jotain väliä että olemme sukua, ja tulimme siihen tulokseen että kyllä sillä taitaa olla väliä. kuitenkin nyt olemme taas alkaneen lähentyä, josta en tiedä onko se hyvä juttu alkuunkaan. Miten vanhempamme ja ystävämme suhtautuisivat asiaan, hylkäisivätkö kaikki meidät kummajaisina? Minä tahdon lapsen ja perheen, sukulaisina se tuottaisi monenlaista ongelmaa. Olisiko mahdolliset lapset terveitä lainkaan? Miten hän suhtautuisi kun saisi tietää että mamma ja pappa ovat sisaruksia ja vanhemmat serkuksia. Kiusattaisiko häntä tästä hyvästä?
En tiedä. Suku on oikeasti pahin. Joudumme leikkimään tunteillamme omien vanhempiemme riitaisuuden vuoksi, emmekä ole tunteneet toisiamme koskaan ennen. Ero ei koskaan ole mukava juttu, vielä vähemmän mukava se on ihastuttuaan ja rakastuttuaan molemmin puolin, kunnes tajuaa ettei se ole "tervettä".
Serkusten välillä on vain 7% riski saada vammautunut lapsi. Normiparilla riski on 3% Serkukset saavat mennä laillisesti naimisiin ja hankkia niin paljon lapsia kuin haluavat.
Sinun ajatuksesi teidän suhteesta kulkee koko ajan sitä kautta mitä muut teistä ajattelisivat. Sinä rakastuit serkkuusi ja rakastuit siihen ihmiseen sen kehon sisällä ja nautit hänen kanssaan olosta niin kauan kun et tiennyt sukulaisuussuhteesta mitään.
Kun sait tietää, niin ensimmäinen ajatuksesi ja myös nykyiset ajatuksesti pyörivät koko ajan sen ympärillä mitä muut oikein ajattelevat.
Miten sinä määrittelet sen että teidän suhde olisi muka epäterve, koska ennen ennenkuin tiesit mitään sukulaisuussuhteestanne, teidän suhde oli hyvinkin terve ja rakkaudella kyllästetty ja sinusta myös tuntui siltä.
Tuo epäterveen tunne tulee pelkästään niistä peloistasi mitä muut teistä mahdollisesti ajattelevat, eikä mistään muusta. Se on toisinsanoen sitä että haluat elää helppoa elämää ja mennä muiden mielipiteiden mukana koska et uskalla puolustaa rakkauttasi. Kumpi on terveempää, se että olet kuin lammas ja kiellät itseltäsi elämäsi rakkauden ja onnellisuuden muiden tarpeettoman moralisoinnin perusteella, vai se että otat hänet mieheksesi ja elätte onnellisina ja rakastuneina elämänne loppuun saakka?
Minua ainakin häiritsisi helvetisti elää joka päivä elämääni muiden mielipiteiden pompoteltavana. Minusta se ei olisi edes elämisen arvoista elämää.
Tuollainen muiden pompoteltavaksi alistuminen kertoo erittäin huonosta itsetunnosta ja pelkuruudesta. Vielä teini-iässä sen ymmärtää jos ei "ala olemaan" jonkun tytön tai pojan kanssa kun ajattelee sitä mitä muut ajattelevat, mutta aikuisena pitäisi olla sen verran selkärankaa ja ryhtiä ettei anna muiden tuollaisissa asioissa pompotella yhtään.
Itsellä muut ottivat uutiset iloisena vastaan.. Isä vanhoillisena laittoi välit poikki kokonaan.. Enpä ole häntä kaivannutkaan.. Kun ei ennenkään elämääni osallistunut.. Jos sukusi oikeasti välittää sinusta, eivät ne sinua hylkää..
Itse olen seurustellut serkkuni kanssa pari vuotta. Molemmilla "entiset elämät" takanapäin. Naimisiin emme ole menossa, emmekä ole lapsiakaan tekemässä.
Päätimme, että kenenkään muun mielipiteellä ei ole merkitystä, kuin omien lastemme ja kumppanin äidin. Ja he ovat suhteemme hyväksyneet.
Muutamia ihmisiä on, jotka ovat selkänsä kääntäneet, kun ovat kuulleet että kumppani on serkkuni. Se on heidän valintansa, ja kertoo heistä paljon.
Eiköhän se ole jokaisen oma asia, kenen kanssa seurustelee. Pääasia on että on onnellinen!
H-E-L-V-E-T-T-* sentään siis kuvottavempia ihmisiä saa hakemalla hakea.Luokittelen teidät yhtä ala arvoisiksi kuin pedofiilit samaan kastiin kuulutte!!Ei ihme miksi näitä vammasia lapsiakin sitten syntyy kun nää vitun juntit panee sikojakin niin miks ei sit sitä omaa serkkuaankin sitten hahahah!!Säälipaskaaa....menkää sinne saunan taakse ja ottakaa se as.. myös sinne mukaan ja lopettakaa itsenne!Mooraliittomat paskat!!
Jos osaisit ajatella ja nähdä koko kuvan, tajuaisit että sinäkin olet sikinyt serkusten haarasta. Suomihan on niin sisäsiittoinen kun vaan voi olla. Ja monesta muusta maasta voi sanoa samaa. Serkusten välinen liitto oli vielä hyvin yleistä 1900-luvun alussa.
Ja urbaani legendakin todistaa sukulaissuhteiden lujuutta. Kun kaksi toisilleen tuntematonta sielua kohtaa ja kokee heti yhteenkuuluvuuden tunteen keskenään. Sama veri vetää luokseen ja ymmärtää.
Kun asian näkee kokonaisuudessan, tajuaa senkin mikä merkitys on tämän päivän maahanmuuttajilla. Joten tämä on isompi paletti kuin minun tai sinun kireähermoinen päänuppi. Kaikella on tarkoituksensa. Ja mitä edelliseen vataajaan tulee, tekevät sentään oikein sillä, etteivät saata yhteisiä lapsia enää tähän maailmaan.
Suomessa voi hakea oikeudessa erityislupaa naida oma setänsä, tätinsä, siskonsa,veljensä,enonsa,mummonsa,pappansa,ukkinsa,lapsensa,lastensa lapsi,isänsä,äitinsä.... Ja sellaisia lupia voidaan painavin syin myöntää... HYI VITTU!!!!!
Voi kuule, tuo nyt ei ole edes se sairain asia tässä yhteiskunnassa ja maailmassa, mitä ihmiset toimittaa. Se suurin sairaus on ihminen itse, ja se miten julmiin tekoihin ihmismieli pystyy.
tänne kanaa opettamaan?
Noh?
Mitä olet mieltä siitä että avioparilla jonka osapuolet eivät ole mitään sukua keskenään ja heillä on esimerkiksi 20% mahdollisuus saada vammautunut lapsi, saavat lain mukaan tehdä täysin vapaasti lapsia?
Pitäisikö se mahdollisuus sinun mielestäsi kieltää kokonaan, niin että ainoastaan täysin terveet ja riskittömät parit saisivat tehdä lapsia tähän maailmaan?
Avioparilla jonka osapuolilla ei ole mitään riskiä perinnöllisiin sairauksiin, on kuitenkin aina vähintään 3% mahdollisuus saada vammautunut lapsi. Serkuilla mahdollisuus on noin 7% Sen sijaan lukuisilla perinnöllisillä sairauksilla ilmenevyys on jopa 85% luokkaa ja aviopareilta ei siinäkään tilanteessa kielletä millään tavalla lapsen tekoa.
Joten kysyn vielä kerran ja toivon saavani erittäin hyvät perustelut vastauksellesi. PItäisikö sinun mielestäsi asettaa lain voimalla jokin raja jota suuremmalla riskillä ei saisi lapsia tähän maailmaan tuottaa ja kuinka suuri tuon rajan pitäisi olla?