Päätin, etten halua olla vähään aikaan ollenkaan tekemisissä isäni kanssa! Tänäänkin lateli leimaavia termejä, millainen muka olen ihmisenä. Hänen tapansa selvittää asiat ovat huutaminen, raivoaminen ja syyttäminen, sellainen henkinen väkivalta. Ne ketkä eivät sitä hyväksy, ovat päästään yliherkkiä. Lisäksi hän pistää ajatuksiaan ja sanojaan muiden päähän. Väittää omia luulojaan toisten ajatuksiksi ja motiiveiksi. Sanoi jopa haluavansa tarkistaa fb-sivuni, etten siellä puhu heistä paskaa.
Suoranaista kontrollointia. Minä olen kuulemma nolannut hänet myös ihmisenä, muiden ihmisten edessä. Vaatii, ettei hänestä puhuta muille koskaan negatiiviseen sävyyn. Minä olen aikuinen ihminen. Vastaan omista teoistani ja sanoistani. Tietääkseni saan puhua kenen kanssa haluan ja avautua jos niin koen. Valehtelu on eri asia, enkä sitä hyväksy. Pysyttelen kauempana.
Suoranaista kontrollointia. Minä olen kuulemma nolannut hänet myös ihmisenä, muiden ihmisten edessä. Vaatii, ettei hänestä puhuta muille koskaan negatiiviseen sävyyn. Minä olen aikuinen ihminen. Vastaan omista teoistani ja sanoistani. Tietääkseni saan puhua kenen kanssa haluan ja avautua jos niin koen. Valehtelu on eri asia, enkä sitä hyväksy. Pysyttelen kauempana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jep!mullakin välirikko isäni kans,kirjoitti oikein vittumaisen kirjeen,jossa syytettiin mua kaikesta!Ja laitoin viestin,että älä ota yhteyttä!Ärsyttää tommoset tyypit ,että suutuksissaan voi mua suututtaa huolettomasti!
ihminen, ja oli jo aikuinen ihminen ennen kuin sinä synnyitkään. Se, että hän ei ilmeisesti osaa kontrolloida omia ikäviä tuntemuksiaan kuin siirtämällä ne muiden ihmisten harteille, ei mitenkään muuta sitä, että hänen aikuisena ihmisenä tulee osata toimia omien tunteidensa kanssa ja olla niistä vastuussa. Koska hän ei osaa tai ymmärrä tätä, eikä siten muiden ihmisten rajoja, sinun pitää ottaa vastuu omista rajoistasi ja kertoa hänelle, että ne on ylitetty silloin kun ne on ylitetty.
Oman kokemukseni perusteella isäsi kaltainen henkilö ei suhtaudu vastineeseesi hyvin, ja sinun pitää itsestäsi vastuullisena aikuisena ihmisenä ottaa vastuu omista tunteistasi ja niiden kanssa toimimisesta. Isääsi et pysty muuttamaan, mutta itseäsi pystyt.
Kirjoituksesi osui oikeaan! Hänelle on ehdottu joiltain taholta mm. keskustelu-apua noihin vihanhallinta ym. juttuihin. Mm. hänen oma äitinsä sekä minun äitini. Mutta ei.. kai se on joku ylpeys-juttu, että ei pysty niistä keskustelemaan järkevästi ja ongelmaa myöntämään! Hänen omasta mielestään kyse on vain "temperamentti"-eroista ja painokkaasti puhuminen ja huutaminen on vain persoonallinen ja sitä kautta hyväksyttävä tapa selvittää asioita.
Se raivo mikä hänessä välillä nousee ja miten hän sen vallassa käyttäytyy, se on jotain aivan järkyttävää ja joka kerta se nostaa pelon ja paniikin rintaan saaden välillä oman perheensäkin lähtemään yöllä muualle. Mun olis jotenkin helpompi selittää asia itelleni, mikäli syynä olis alkoholi tai muut päiheet, psykoosi tms, mutta että hän toimii niin aivan selväjärkisenä. Joskus jatkuvaa riitaa/raivoa jne saattaa kestää useita päiviä. Joskus taas lyhyemmän aikaa. Sen jälkeen sitten elämä hymyileekin ja on taas kondiksessa. Minä nykyään yritän välttää tapaamisia silloin, kun on hermo kireällä. Ennen olin vain hiljaa kohtauksen aikana, en yrittänyt puolustautua en mitään, mutta nykyään en siihen kykene. Ja tämähän on tietysti isästä sietämätön tilanne, kun hänen arvovaltaansa kyseenalaistetaan ja sanomisia vastustetaan.
>>Minä olen aikuinen ihminen. Vastaan omista teoistani ja sanoistani. Tietääkseni saan puhua kenen kanssa haluan ja avautua jos niin koen. Valehtelu on eri asia, enkä sitä hyväksy. Pysyttelen kauempana.>puhu vain omasta puolestasi, äläkä toisen suulla
Juuri noin viimeksikin tapahtui! Hän väitti että olen sanonut mm.ystävilleni asioita, joita en ole koskaan sanonut! Olen muka sanonut ystävilleni, että elämäni on pilalla ja siinä olevat ongelmat ovat lähtöisin vanhemmista. Ja että mulla on itelläni elämässä asiat huonosti, joille haluan vain löytää syyllistä! Ensinnäkään en ajattele elämäni olevan pilalla, joten en ole voinut sellaista sanoa. Ja toisekseen mulla on asiat paremmin kuin monella muulla (on työtä, pari hyvää ystävää, talousasiat kunnossa jne..), joten en ymmärrä tuollaista ajatusta! Voisko olla niin, että nuo on isän omia ajatuksia, jotka se siirtää muhun? Voisko isä alitajusesti syyttää itseään joistain asioista, ja kuvittelee ne minun ajatuksikseni? Sillä eihän se ole mitenkään mahdollista, että se olis muutenkaan päässyt kuulemaan mun ja mun kavereiden yksityisiä keskusteluja, ellei oo vakoojaa laittanu perään *vitsi*.
ootko ihan varma ettei meillä olis sama isä? kuullostaa nimittäin pelottavan tutulta ;)