Noniin nyt minulle vain yksinkertaisesti riitti. Erosimme puolisoni kanssa noin 2.5kk takaperin noin kahden vuoden suhteen jälkeen. Meidän piti olla yhdessä lopun ikäämme ja lässyn lässyn lää. Tiedätte kyllä. Ja meillä menikin todella hyvin ja rakastimme toisiamme. Noin 6kk sitten alkoikin mennä huonommin ja puolisoni alkoi polttamaan tupakkaa säännöllisesti ja usein. Hän vaihtoi kaveripiiriä ja aloimme erkaantua. En mitenkään syytä häntä tästä vaan molemmat aloimme kliseisesti sanottuna "kasvaa erillemme". Minäkin olin muuttunut passiiviseksi ja kärsin luultavasti jonkin asteisesta masennuksesta.
Jonkinlaisena sysäyksenä erollemme toinen mies yritti iskeä naistani erään baari-illan jälkeen. Pian tämän jälkeen hän muuttikin yhteisestä asunnostamme pois ja ei enää pitänyt oikeastaan mitään yhteyttä. Muutaman kerran harrastimme seksiä tänä "harmaana" aikana. Joskus silloin tällöin hän soitteli miten ikävä on ja ymmärtää kuinka turvallista oli silloin, kun olimme vielä yhdessä. Aiemmin mainitsemani mies oli näet lievästi pahoinpidellyt häntä. No ei siinä sitten mitään vielä. Nyt sain kuulla, että he ovat yhdessä! Ei helkutti. Rakastan vielä edelleenkin exääni ja olisin halunnut yrittää korjata kaiken. Eipä siihen tilaisuutta enää ole. Myönnän toki että juoksin nyt onneni ohi kun en tajunnut tehdä asioille mitään silloin kun se oli vielä mahdollista. En vain kyennyt eikä mieleeni tullut että näinkin voisi käydä.
En tiedä pystyykö tähän tunteeseen nyt samaistumaan kukaan, mutta olen menettänyt elämänvaloni tyystin. Fantasioin joka yö ennen nukahtamista siitä ettei tarvitsisi enää herätä koskaan. Olen suunnitellut jo valmiiksi miten ostan typpi- tai heliumkaasua ja hengittelen sillä itseni ikuiseen uneen tyynesti ja rauhallisesti. Ilman että jää mitään kauheita verilammikoita muiden siivottavaksi tai vastaavaa. Minulla on vain niin voimaton ja kerrassaan surkea olo. Eihän tämä maailma mihinkään muutu jos minä täältä poistun ennen aikojani. Olemme vain kivipallolla äärettömän suuressa avaruudessa. Elämäni on totaalisen merkityksetön minkään kannalta. Jos olo äityy todella pahaksi, en toisaalta pelkää hirttäytyäkään. Pelkään kuitenkin sen tuottamaa fyysistä tuskaa, vaikka se ei ole mitään verrattuna tähän olooni mikä minulla nyt on.
Kommentoikaa vapaasti. Teki mieli vain purkautua tänne, sillä eihän tämä viesti mitään tule muuttamaan. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla teidän näkökantojanne asiaan.
Jonkinlaisena sysäyksenä erollemme toinen mies yritti iskeä naistani erään baari-illan jälkeen. Pian tämän jälkeen hän muuttikin yhteisestä asunnostamme pois ja ei enää pitänyt oikeastaan mitään yhteyttä. Muutaman kerran harrastimme seksiä tänä "harmaana" aikana. Joskus silloin tällöin hän soitteli miten ikävä on ja ymmärtää kuinka turvallista oli silloin, kun olimme vielä yhdessä. Aiemmin mainitsemani mies oli näet lievästi pahoinpidellyt häntä. No ei siinä sitten mitään vielä. Nyt sain kuulla, että he ovat yhdessä! Ei helkutti. Rakastan vielä edelleenkin exääni ja olisin halunnut yrittää korjata kaiken. Eipä siihen tilaisuutta enää ole. Myönnän toki että juoksin nyt onneni ohi kun en tajunnut tehdä asioille mitään silloin kun se oli vielä mahdollista. En vain kyennyt eikä mieleeni tullut että näinkin voisi käydä.
En tiedä pystyykö tähän tunteeseen nyt samaistumaan kukaan, mutta olen menettänyt elämänvaloni tyystin. Fantasioin joka yö ennen nukahtamista siitä ettei tarvitsisi enää herätä koskaan. Olen suunnitellut jo valmiiksi miten ostan typpi- tai heliumkaasua ja hengittelen sillä itseni ikuiseen uneen tyynesti ja rauhallisesti. Ilman että jää mitään kauheita verilammikoita muiden siivottavaksi tai vastaavaa. Minulla on vain niin voimaton ja kerrassaan surkea olo. Eihän tämä maailma mihinkään muutu jos minä täältä poistun ennen aikojani. Olemme vain kivipallolla äärettömän suuressa avaruudessa. Elämäni on totaalisen merkityksetön minkään kannalta. Jos olo äityy todella pahaksi, en toisaalta pelkää hirttäytyäkään. Pelkään kuitenkin sen tuottamaa fyysistä tuskaa, vaikka se ei ole mitään verrattuna tähän olooni mikä minulla nyt on.
Kommentoikaa vapaasti. Teki mieli vain purkautua tänne, sillä eihän tämä viesti mitään tule muuttamaan. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla teidän näkökantojanne asiaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoitat hyvin siitä tyhjyyden ja surun tilasta, jossa on eron jälkeen. Kirjoituksesi ainakin lohdutti minua. Jollakin toisellakin on samanlainen olo kuin minulla.
Miesystävä löysy kesälomareissultaan toisen naisen, ehdimme olla yhdessä yli seitsemän vuotta. Ei voi asialle mitään, muuta kuin pitää näppinsä erossa heidän romanssistaan ja yrittää toipua yksin, lukemalla näitä palstoja ja kertomalla omista tunteista naiskavereille, eli niille, joilla on itselläänkin kokemusta siitä kun mies pettää, jättää ja vielä tekee sen selän takana ensin.
Täällä ollaan vielä hengissä. Mielialat menevät totaalista vuoristorataa... Nyt hieman jo ihmettelen tuota aiempaa kirjoitustani. Voisipa siis väittää että olen aivan hukassa itseni ja kaiken muunkin suhteen. Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa vaan jättää kaikki taakse aiemmasta elämästä. Hah! Ihan kuin minä jokin tietäjä muka olisin. No mutta pyrin itse tähän ja se tuntuu auttavan.
Suosittelen kuuntelemaan Soul Captain Bandin "Taistelun arvoinen" -biisiä ja koittaa sisäistää sen sanoma. Voimia vaan sinullekin. Saa nähdä että hyppäänkö enää mihinkään suhteeseen kun tuntuu kaikilla muillakin menevän loppujen lopuksi vaan päin vittua. Teilläkin oli jopa seitsemän vuotta takana :/ Tämä olo vaan on niin perseestä vaikka suhteen aikana olisikin ollut vaikka kuinka ihanaa.
Saako kysyä minkätyyppinen kesälomareissu eli jokin festari, etelänmatka vai kotimaan matkailu, laiva? Melkomoista touhua juu :(
Taitavat erota vielä. Ole huoleti. Lisäksi on varmaan muitakin uniikkeja ihmisiä, joku voi tulla kohdalle. Taitaa olla tuon kaiken lisäksi syysmasista, kaamosta, meillä kaikilla, jospa se vielä piristyy taas.. voimaton piristyy välillä. Et ole merkityksetön, vaan merkityksellinen, upea ihminen. Katsopa peiliin sieltä näkyy mahtava ihminen. :)
Vaikutat nuorehkolta? Ensimmäinen ero pitemmästä suhteesta? Uskon että tuntuu tyhjältä. Itse olen 48 ja erosin itse kolme vuotta kestäneestä suhteesta. Kipeää sekin teki ja tuntui tyhjältä, mutta aika on siitä ihmeellinen asia että se auttaa. Ehkäpä teilläkin suhteeseen se arki alkoi tulla. Mikähän tuohon silloiseen alakuloosi oli syy? Jos se vielä oli tai on pohjalla, sinun kannattaisi puhua jonkun kanssa asiasta. Etenkin jos tuntuu että elämässäsi ei ole minkäänlaista valoa ja ajattelet itsetuhoisia ajatuksia. Ihan älyttömän paljon voimia sinulle, jotta pääset ylitse tästä kriisistäsi. Vain ajankulu autta ja muista hakeutua ihmisten ilmoille kaikesta huolimatta. Huomaat kriisin yli päästyäsi olevasi vahvempi ja kokeneempi. Luota ihmisiin, kaikesta huolimatta.
Oikein ja oikein. Silloiseen alakuloon oli syynä intistä kotiutumisen jälkeinen tyhjän päälle jääminen ja toimettomuus. Mistään ei löytynyt duunia, aika raskasta se oli vaikka ei ehkä siltä kuulostaisikaan. Nyt olen kuitenkin aloittamassa parin viikon päästä opiskelut täällä aivan toisella paikkakunnalla n. 500km päässä edellisestä elämästäni. Tänne on muuttamassa yksi kaveri viikon päästä eli en tule olemaan aivan yksin vaikka koulukavereita ei vielä olekaan.
Vielä tuosta itsetuhoisuudesta, että en usko tekeväni mitään vaikka suunnitellut olenkin. Sellaiset ajatukset yleensä heräävät kun joku asia lyö jalat alta juuri kun on pääsemässä niille. Ensin ero -> sitten vielä tuo uusi mies heti perään. Kyllä se aika syvältä viiltää. Tuntuu kyllä siltä etten parisuhteeseen ole aivan heppoisesti enää alkamassa. Ei siitä nyt edes tulisi mitään enkä ymmärrä miten exänikään pystyy siihen. Muutoin kyllä ihmisiin luotan kuten ennenkin. Pitää antaa ajan parantaa.
Opiskelut kun alkaa, niin pian unohdat exän. Opiskelun kautta tulee niin paljon uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Lisäksi tulee olemaan paljon opiskelurientoja, niin et kerkeä edes exää ajattelemaan. Tuo on hyvä hetki aloittaa "uus" elämä, kun automaattisesti tulee paljon uusia aktiviteettejä. Nauti nyt täysin rinnoin nuoruudestas ja vapaudesta (toki myös käsittele ero, ettei jää kaiveleen). Opiskelujen kautta varmasti löytyy saman henkisiä uusia ystäviä molemmista sukupuolista. Toiset vakavampia ja toiset hyvän päivän tuttuja. Tsemppiä syksyyn ja avoimin mielin menoihin mukaan!
"Aiemmin mainitsemani mies oli näet lievästi pahoinpidellyt häntä."
Vahingonilo paras ilo!
En itse pysty näkemään asiaa muulta kantilta kuin että hän jätti minut ja otti toisen miehen joka kuitenkin oli kajonnut häneen tuolla tavoin. Olen siis huonompi vaihtoehto kuin naistenhakkaaja? Itse en ole koskaan tehnyt mitään tälläistä =/
Mitä se toinen mies oli ex-avopuolisollesi tehnyt? :O
Et sinä ollut yksin vastuussa suhteenne päättymisestä etkä olisi siihen voinut juuri vaikuttaakkaan. Hänellä on omat aivot ja hän teki tieten tahtoen oman valintansa. Jos mies ei olisi ollut tuo pahoinpitelijä, niin hänen tilallaan olisi ollut joku toinen. Nyt vain sattui niin ikävästi, että se sattui olemaan juuri tuo mies, joka pahoinpiteli. Lakkaa syyttelemästä itseäsi. Et ole voinut asialle mitään. Hän valitsi näin, et sinä. Jatka omaa elämääsi. Ota päivä kerrallaan pian huomaat, että pystyt elämään jo päiviä ja lopulta viikkoja ajattelematta häntä. Ja kun olet riittävästi surrut eli tehnyt surutyötä, on aika uuden alun. Surutyö on tehty ja olet valmis uudelle rakkaudelle. Myös hänellä oli tilaisuutensa, mutta hän ei käyttänyt sitä. Olet ansainnut jonkun, joka kunnioittaa ja arvostaa sinua enemmän kuin hän. Ja sitten jaksat taas paremmin. Tosin ei elämä yhdestä naisesta riipu ei kahdestakaan. Sinkkunakin voi olla ihan kivaa.
On niin kovin vaikea ymmärtää miksi suomalaiset nuoret eivät voi olla ystäviä keskenään ilman että heti muutetaan yhteen ja aloitetaan "leikkimään kotia".
Nuorena parannetaan maailmaa useiden ystävien kanssa, tehdään yhdessä asioita, jaetaan ilot ja surut, liimaantumatta kehenkään yhteen ihmiseen aivan kokonaan. Kyllä se erikoisystävä sieltä sitten vuosien mittaan erottuu, ystävä jonka kanssa rakennetaan oikea koti ja hankitaan perhe.
Muistappa tämä, iloitse nuoruudestasi ja uusista ystävistäsi (ei huorakumppaneista vaan aidoista ystävistä!) joita uudella paikkakunnalla ja koulussa saat! Jätä tuo "yksi-ainoa-tyttoystävä-vain-ei-muita" kokonaan pois ajatuksistasi.
Sen aika tulee vuosien päästä.