Tuntuu siltä, että joko pitäis muttaa omaan talouteen tai sitten asennoitua että elän lapsen kanssa.
Tänään töistä tullessani sain taas todeta, että työtön mieheni ei ole tehnyt MITÄÄN kotona ollessaan, vaan kaikki oli täsmälleen (ja vielä pahemminkin) kuin aamulla lähtiessäni. Tiskit tiskaamatta, peti petaamatta, vaatteita ympäri kämppää, pyykit koneessa (laiton aamulla koneen päälle ja muistilapun), posti hakematta, kaikki verhot kiinni, kahvinkeitin päällä, videokasetit lattialla, akuankkoja joka pöydällä ja vessassa, sängyssä...
En voi koskaan edes kutsua meille ketään kahville vaikka töiden jälkeen tai ylipäänsä tarkistamatta "tilannetta", kun tiedän että minun pitää siivota tunti-pari ennekuin tänne kehtaa vieraita päästää.
Kaiken huíppu oli viime perjantaina lomalta tullessani. Täälä oli pidetty ryyppyjuhlat toiseen malliin. Miestä ei missään, mutta pulloja oli joka paikassa, tuhkaa ja kaljaa lattioilla ja pöydillä, sohvat levitettyinä, samat astiat (ja vähän lisääkin) tiskialtaassa kuin lähtiessäni, pelikortit hujan hajan, kaljapäkin kuoria sielä sun täälä ja nekin oli jostain syystä pitänyt repiä. Minulle oli tulossa vieraita parin tunnin kuluttua. Oletin, että täälä on siistiä kun mies oli luvannut poissaollessani siivota. Jonkin verran kiehutti kun näin tämän kämpän kunnon.
Mä en jaksa enää. Miten tätä asiaa saa muutettua?
En haluaisi miestä jättääkään, muuten on loistava mies mutta ei ymmärrä siisteyden päälle....
Tänään töistä tullessani sain taas todeta, että työtön mieheni ei ole tehnyt MITÄÄN kotona ollessaan, vaan kaikki oli täsmälleen (ja vielä pahemminkin) kuin aamulla lähtiessäni. Tiskit tiskaamatta, peti petaamatta, vaatteita ympäri kämppää, pyykit koneessa (laiton aamulla koneen päälle ja muistilapun), posti hakematta, kaikki verhot kiinni, kahvinkeitin päällä, videokasetit lattialla, akuankkoja joka pöydällä ja vessassa, sängyssä...
En voi koskaan edes kutsua meille ketään kahville vaikka töiden jälkeen tai ylipäänsä tarkistamatta "tilannetta", kun tiedän että minun pitää siivota tunti-pari ennekuin tänne kehtaa vieraita päästää.
Kaiken huíppu oli viime perjantaina lomalta tullessani. Täälä oli pidetty ryyppyjuhlat toiseen malliin. Miestä ei missään, mutta pulloja oli joka paikassa, tuhkaa ja kaljaa lattioilla ja pöydillä, sohvat levitettyinä, samat astiat (ja vähän lisääkin) tiskialtaassa kuin lähtiessäni, pelikortit hujan hajan, kaljapäkin kuoria sielä sun täälä ja nekin oli jostain syystä pitänyt repiä. Minulle oli tulossa vieraita parin tunnin kuluttua. Oletin, että täälä on siistiä kun mies oli luvannut poissaollessani siivota. Jonkin verran kiehutti kun näin tämän kämpän kunnon.
Mä en jaksa enää. Miten tätä asiaa saa muutettua?
En haluaisi miestä jättääkään, muuten on loistava mies mutta ei ymmärrä siisteyden päälle....
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mieheltä voi vaatia mitä vain muttei liikaa ;)
Pieni pulma..
Mut kyllä se siitä!
Lykkyä tykö! :)
UKKO OJENNUKSEEN!!!!!
Parempi ohje on, että pakotat miehesi ottamaan töitä. Aivan se ja sama, onko työ koulutusta vastaavaa, mutta jotain kuitenkin. Laitat sen vaikka McDonaldsiin tai SOL:ille siivoojaksi. Loppuu himassa nysvääminen, hän saa elämälleen tasaisen rytmin ja vielä rahapalkankin.
Miten saat muutettua, et mitenkään.Kyllä sun vaan pitää miettiä miten kauan jaksat tuota sietää.
... voi voittaa vastustajaa, on lyöttäydyttävä yhteen tämän kanssa"...
Menneinä vuosina huomasin samaisen ilmiön. Puhuin kuin ruuneperi, pyysin, anoin, uhkailin... ei tuottanut tulosta, kunnes keksin keinon.
Miehellä oli ärsyttävä tapa jättää kaapinovet, laatikot, ym auki tai raolleen. Mitään sanomatta avasin järjestelmällisesti kaikki keittiön kaapit ja laatikot aposen auki. Aluksi mies hämmästeli, kunnes alkoi sulkea niitä vähin äänin... viesti meni perille.
Suihkun jälkeinen märkä pyyhe jäi helposti sängylle tai sohvalle, samoin likaiset vaatteet. Tungin ne ukon kenkään... ja kappas, pyyhe löysi tiensä kylppäriin ja vaatteet pesukoneeseen. Ja lattialle jääneet verkkarit... pari kertaa mies kävi nukkumaan verkkarien kanssa kunnes onnistui laittamaan nekin pesukoneeseen tai vaatenaulakkoon.
Kokeilepa miten hyvältä ruoka maistuu likaiselta lautaselta, tai mitä tapahtuu kun sukat ja alushousut lopulta loppuvat vaatekaapista...
Eivät miehet ole invalideja, vaan mukavuudenhaluisia. Miksi tehdä mitään jos toinen tekee sen puolesta? Puhuminen on usein turhaa, mutta käytännön jipot menevät aika usein perille...
Niin joo... ja muutaman kerran kun pari-kolme tuntia pidin perunoita lämpimänä miestä varten (ei kuulunut, ei näkynyt ajallaan, oli kaverin luona ties mitä soittimia testaamassa), annoin lautasella alkupalaksi cd-levyn, kasan ruuveja tai muuta maistuvaa. Pientä v-mäistyyttä, eikö?? Mutta toimi!!
Pannaanpa vinkki korvan taakse tulevia tarpeita varten...
...hyvältä..! Täytynee kans ottaa moiset konstit käyttöön. Jos sitten jättäis ne tiskit tiskaamatta, ja kävis itse mitään puhumatta ulkona syömässä. Ja likaiset kalsarit vaikka kylppärin lattialle, niin että viimeistään suihkuun mennessä ne alkaavat haittaamaan. Pannussa vuorokauden lojunut kahvi tekisi terää ukon tyynyllä, kun se illalla menee nukkumaan.
Onneksi äidin koira korjasi osittain tuota videokasettiongelmaa, se nimittäin meni ja lorautti kunnon väkevät kuset herran kasettilaatikon päällä.. Kyllä sitä pisti vihaksi, ja mä nauroin ja nauroin.... =D
Joo jotaki täytyy keksiä, ei tästä näin tule mitään. Eilen tehosi se, että pyörrin kannoillani ja menin "evakkoon" muualle. Siivottu oli! Ei sekään loputtomiin auta, ei aina jaksa moneksi tunniksi kadota maisemista kun tahtoisi olla kotonakin...
Pätee muuten miehen "kouluttamiseen" samat jutut mitä pätee koiranpennun koulutukseen ja kasvatukseen! Aluksi lähdetään tietty sitä että mihin pissataan ja miten.
... ala orjaksi. Taitaa olla loputon tie tuommoinen. Äijä ulkoruokintaan.
Kuulostaa aika tutulta. Paitsi että mun mieheni kyllä käy töissä. Mutta se ei tee mitään oma-aloitteisesti. Ja jos pyydän kauniisti niin aina tulee haisevia vastalauseita ja epämääräisiä selityksiä miks ei muka just nyt voi tehdä pyytämääni asiaa. Roskapussi voi maata oven vieressä vaikka kuukauden, ei tule ukolle mieleen että senkin vois mennessään viedä pihalle. Ehkä pari kertaa vuodessa hän yllättää minut, töistä tullessani kämppä on siivottu! Tai tiskit tiskattu. Mutta se on niin harvoin...
Hän vetoaa raskaaseen työhönsä. Kotona ollessa ei kertakaikkiaan jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua ja katsoa telkkaa. Sitten kerran se kehtas jopa ilmoittaa mulle, että naisen pitäs olla jämptimpi kuin minä olen. Mä teen myös raskasta vuorotyötä, harvat vapaapäivät kuluu mulla siivoamiseen ja pyykinpesuun. Ei mulla oo varaa viettää kalsareissa koko päivää tai nukkua viiden tunnin päikkäreitä. Jonkunhan ne kotityötkin on tehtävä.
Tässä mun miehen tapauksessa ongelman ydin on kotikasvatus. Äiti on aikoinaan tehny pojalle jopa aamupalaleivät valmiiks, siivonnu huoneen ja tuonu aina pyykit viikattuna kaappiin jne. Eli pahin karhunpalvelus mitä omalle pojalleen voi tehdä. Nyt olen huomannut että oman veljeni kohdalla ollaan uhkaavasti samoilla kasvatuslinjoilla. Pahinta on se, että minusta on tullut "nalkuttava eukko" kun joka asiasta pitää erikseen huomauttaa, mitään ei muuten tapahdu. Toinen vaihtoehto olis tietenkin alistua kohtaloonsa ja kaikessa hiljasuudessa hoitaa kotihommat itse.
Joo, kotoa tämä minunkin ukkoni ongelma lähtee. Hän on lapsena ollut kovasti sairastelevainen, ja tietenkin sitä myötä mamman silmäterä. Kaikki on tehty puolesta, juuri kuten sanoit. Pyykit silitettyinä kaappiin, ruoka melkein lautaselle valmiiksi.
Minä olen myös saanut nalkuttavan akan maineen miehen kavereiden silmissä. Kun ne pitävät tätä uutta asuntoamme ihanteellisena ryyppykämppänä, niinkuin ukkoni edellistäkin asuntoa. He tulevat illalla tänne, juovat pohjat, lähtevät baariin, tulevat yöllä takaisin, mesoavat aamuun asti, nukkuvat ja lähtevät pois.
Ja KAIKKI SE PASKA jää minun siivottavakseni. Kaverit eivät tee yhtään mitään, saattavat kysyä että onko minulla mitään syötävää.
Mies aina sanoo, että kyllä hän siivoaa sitten kun krapula hellittää. Se tarkoittaa aikaisintaan seuraavaa päivää, ja minä en halua elää sellaisessa törkymäärässä hetkeäkään, saati vuorokautta.
Kun herrat eivät osaa kunnioittaa toisen kotia, vaan jättelevät pullot, pahvit, pikaruokaroskat, pullonkorkit ja kaikki siihen mihin ne kädestä tippuvat. Kaljaa kaatuu maahan, kengillä ravataan sisällä, tullaan tupakin kanssa heilumaan olohuoneeseen, kerran joku oli jopa räkinyt lattialle. Kynttiläntalilla sotketaan joka paikka, sitä on tällä hetkellä tapeteissakin.
Aikani tuota katselin, ja sitten riitti. Ensin yritin sitä, etten yksinkertaisesti antanut heidän tulla niin usein. Kerran-pari kuukaudessa. Sitte kokeilin sitä, etteivät he saa jäädä yöksi. No, sekään ei pitänyt, kun porukka tuli baarista ja totesivat, etteivät ole ajokunnossa, niin minkäs teet.
Viime viikonlopun episodin jälkeen sanoin, että joko minä tai he. Kyseistä poikaporukkaa ei kukaan enää huoli omalle kämpälleen, tiedetään millaisia he ovat.
En huoli enää minäkään. Käskin ukon tehdä selväksi kaikille herroille, että meille ei ole enää asiaa edes aloittelemaan, kun ei osata käyttäytyä millään tavalla.
Ja kaikki ovat itsenäisesti eläviä, yli 23-vuotiaita. Ei se ikä näköjään tuo mitään järkeä sinne nuppiin. Noh, taas meni heiltä ryyppypaikka alta. Oma vikansa.
Mitäs mahtais kaverit tuumata jos soitat sinivuokot seuraavan kerran tyhjentään kämpän? Niska-perse otteella lähtee vähän isompikin kevyesti!
Joo, olishan tuo ihan ok idea. Itseni kannalta tietenkin. Mutta entäs ukko? Pitää sitäkin ajatella kun sen kanssa kuitenkin aion olla. Sen kaverit tuskin enää haluais olla tekemisissä mieheni kanssa, jos ne poliisien voimalla täältä ajettais ulos. Selvin päin nämä heput on ihan ok tyyppejä, mutta sitten kun kaikki ovat juovuksissa ja saman katon alla, niin vastuu katoaa totaalisesti.
Se olikin semmoinen äärimmäinen juttu. Tiedän mitä ryyppyralli on keskellä yötä ja itse siinä sitten yrität saada unen päästä kiinni. Ei hyvä. Kaatelin ukkojen viskit totaalisen kyllästyneenä altaaseen ja sanoin että "valomerkki"! Pari päivää mykkäkoulua ja mies suostui ymmärtämään asian minunkin näkökulmastani.
mä oon kanssa niin kiukkunen ämmä että heitän kans pihalle jos siltä vaikuttaa, enkä murehdi onko känniläisillä kyyti vai ei. Menkööt taksilla kotiinsa, meidän koti ei oo mikään hotelli ainakaan. En oo kyllä joutunu mitään radikaalia tekemään kun heti tein selväksi, että joka iikka korjaa jälkensä. Pojat on totelleet kiltisti ja jopa tiskaavat kun pyydän ;)
ihan siltä kuin asuisit jonkun teini-ikäisen pojankoltiaisen kanssa.
Laita se äijä ojennukseen.
Jumakekka mä olisin käyny kurkkuun kiinni jos mun kämppä olis tohon kuntoon laitettu!
Lapsillekki hei jo opetetaan että omat jäljet korjataan.
Kyllähän minä melkein sen päälle kävinkin. Se oli krapuloissaan jossain sukujuhlissa, kun se sitten soitti. Oikeastaan sihisin sinne puhelimeen että mulla ei ole sulle enää mitään asiaa, että saat painua helvettiin nyt. Olin sitä jo jättämässä, päätin sen saman tien kun tulin kotiin että nyt tämä paska saa loppua.
Mutta se sitten käänsi pääni, kun vaadin sen että meille ei jumaliste tule yksikään hänen kaverinsa ryyppäämään, kun täälä kuvitellaan voivansa olla niinkuin navetassa. Tai vähän vielä sotkuisemmin kuin navetassa...
Oli kyllä totaalinen tunnetilojen muutos, kun kotiinpäin ajellessani olin niinkuin aurongonpaiste, varsinkin kun muistin matkalla että mieshän lupas siivota, mun ei tarvitsekaan. Meinasin aluksi mennä suoraa kauppaan, mutta toin sitten matkatavarat ensin kotiin. Onneksi toin, en olisi ikinä ehtiny siivota ennekuin vieraat tulee, jos olisin menny ensin kauppaan. Hetken katselin ympärilleni ja sitten naksahti.
Mä raivosin täälä, itkin pettymystäni ja paskaa oloa ja sitä, etten ikinä ehdi siivota ennekun vieraat tulee... Tuli sellainen olo että "ei voi olla totta, taas käy näin". Oli petetty olo. Mä vihasin sitä äijää, jos olisin isompi niin olisin heittäny sen pihalle ja toivottanu helvettiin. En oo vielä koskaan vihannu sitä niin lujaa.
Nyt sitten odotellaan, että hänen juhlallinen lupauksensa pitää, eli hänen kaverinsa eivät tule enää meille tekemään yhtään mitään, kun ei osata olla. Vaadin myös sitä, että heille tehdään selväksi se, kuka käskyn on antanut, ja että minulta on turha tulla kitisemään että "eikö me kuitenkin voitaisi tulla".
Olisit antanut sotkujen olla ja sanonut, että meillä tää siivous hoidetaan vuoroviikoin ja tää on miehen viikko... Kirkkain silmin hoitanut kahvit pöytään ja rupatellut mukavia ja aina välillä... että "miehen kaverit oli vähän kylässä ja siivosivat sitten jälkensä."
Sitä saa mitä tilaa.
Eipä olisi paljon järkeä ollut, olisin vaan saanut sukulaisten vihat niskaani että miksi olen moisen äijän kanssa. He eivät näkisi asiasta muuta kuin sen yhden puolen, eli sen että äijä ja sen kaverit on yhtä siistejä ku sika isona. Ja minä en halua olla omassa kodissani paskan keskellä, siivosin siksi että olin heittämässä äijää jo pihalle kovaa kyytiä.
Heititkö pihalle? Hyvä ettet antanut anteeksi mokomaa käytöstä! Se ukkohan ei välitä sinusta paskaakaan näköjään, kilometritehtaalle vaan. Miettiköön sitten että miten tässä näin kävi?
En heittäny pihalle. Ainakin tähän asti on lupaus pitäny, että kaverit ei tuu meille kännäämään, ja siivouskin toimii. Vissiin poika pelästyi sitä mun remuamistani.