Mitä tehdä kun mies käyttäytyy niin kuin ei välittäisi minusta lainkaan? Niin monta kertaa olen joutunut valittamaan kun hän ei kerro tykkäävänsä ikinä minusta, ei soita tai lähettele viestejä useasti, ei vastaa viesteihini varsinkaan jos ne ovat a) kiukkuisia tai b) hempeileviä. Mies kuitenkin sanoo että parantaa tapansa ja alkaa esim. vastaamaan viesteihini. Hän siis aina lupaa parantaa tapansa mutta ikinä niin ei käy. Yksi suuri riidan aihe on toisaalta taas se, kun riidan aikana hän saattaa vain lähteä kotiinsa eikä hänestä sen jälkeen kuulu mitään, kunnes minä soitan hänelle. Hän ei tunnu välittävän vaikka riidellään eikä ikinä pelkää että menettäisi minut. Minun pitää aina tulla vastaan ja ottaa häneen yhteyttä. Olen kai liian helppo ollut hänelle ja hän tietää että saa minut kuitenkin takaisin olisinpa kuinka vihainen tahansa.
Eilenkin itkin koko päivän kun mies edellisiltana lähti kotiin ja jätti minut yksin vaikka olisin halunnut olla hänen kanssaa ja nukkua yhdessä. Ja itkin silloinkin kun hän lähti mutta ei hän välittänyt, sanoi vaan että ala nukkumaan kulta.. eikä perääni soittanut. Itse en ikinä lähtisi enkä ole ikinä lähtenyt jos toinen ei halua ja jos toisella paha mieli. Tulee sellainen olo että en kelpaa hänelle, ällötän häntä tai jotain. Sitten seuraavana päivänä ei hänestä kuulunut mitään kunnes soitin ja hän pyysi anteeksi, siinä kaikki! Kun kysyin miksei halunnut olla kanssani niin ei osannut vastata..ja näin käy ainaa! Hän ei ikinä vastaa kysymyksiini! Kysyin häneltä haluaako olla yhdessä ja vastasi että kyllä. Miksi? Hän käyttäytyy niin väliinpitämättömästi ja mikään ei merkkaa hänelle mitään mutta silti haluaa olla yhdessä.
On niin rasittavaa kun toinen luulee että pelkkä anteeksipyyntö pyyhkii kaiken ja hän saa taas sen jälkeen olla ajattelematon ja itsekäs. En jaksa tätä enää. Olen miettinyt ja miettinyt olisiko helpompaa yksin ja varmasti olisi, mutta rakastan häntä silti. Haluan aina vain antaa hänen moukkamaisen käytöksensä anteeksi koska hän on niin tärkeä. Kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi?
Eilenkin itkin koko päivän kun mies edellisiltana lähti kotiin ja jätti minut yksin vaikka olisin halunnut olla hänen kanssaa ja nukkua yhdessä. Ja itkin silloinkin kun hän lähti mutta ei hän välittänyt, sanoi vaan että ala nukkumaan kulta.. eikä perääni soittanut. Itse en ikinä lähtisi enkä ole ikinä lähtenyt jos toinen ei halua ja jos toisella paha mieli. Tulee sellainen olo että en kelpaa hänelle, ällötän häntä tai jotain. Sitten seuraavana päivänä ei hänestä kuulunut mitään kunnes soitin ja hän pyysi anteeksi, siinä kaikki! Kun kysyin miksei halunnut olla kanssani niin ei osannut vastata..ja näin käy ainaa! Hän ei ikinä vastaa kysymyksiini! Kysyin häneltä haluaako olla yhdessä ja vastasi että kyllä. Miksi? Hän käyttäytyy niin väliinpitämättömästi ja mikään ei merkkaa hänelle mitään mutta silti haluaa olla yhdessä.
On niin rasittavaa kun toinen luulee että pelkkä anteeksipyyntö pyyhkii kaiken ja hän saa taas sen jälkeen olla ajattelematon ja itsekäs. En jaksa tätä enää. Olen miettinyt ja miettinyt olisiko helpompaa yksin ja varmasti olisi, mutta rakastan häntä silti. Haluan aina vain antaa hänen moukkamaisen käytöksensä anteeksi koska hän on niin tärkeä. Kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Sinä olet AHNAS, VAATIVA, VÄIJYVÄ, TILAA ANTAMATON, ITSEKÄS, sinä olet yksinkertaisesti VÄÄRÄSSÄ.
olet ilmiselvästi aivan järjettömän huomionkipeä ja mies ei vaan jaksa katsella kiukutteluasi ja osoittaa sinulle jatkuvasti huomiota, jotta olisit tyytyväinen. Luuletko, että KUKAAN vastaa johonkin kiukuttelutekstiviesteihin. Kyllä se olet sinä joka on itsekäs ja ajattelematon. Sinä olet se, joka käyttäytyy moukkamaisesti, kuten esimerkiksi nimittämällä miestä siaksi.
Te ette todellakaan ymmärrä millainen hän on! Voi olla että itsekkin olen liian vaativa mutta hän tosiaan ei ajattele minua yhtään! Miettikää nyt, kauhea riita ja minä itken ja sanon rakastavani häntä jnejne. hän ei vastaa mitään, on vain hiljaa. Ei soita, antaa vain olla ja minun kärsiä. Hän ei siis välitä. Silti haluan olla hänen kanssaan. Onko teidänkin suhteet sitten sellaisia, että mies ei välitä riidoista ja antaa niiden olla. Ei halua selvittää niitä? Minusta se ei vain ole normaalia...
aleta sinua hellimään, pusimaan, kehumaan, hellittelemään. Sinä olet täysi TORVI.
ja kusipäistä säälin hakemista. Yrität vain vollottamalla saada tahtosi läpi. En minäkään soittaisi ja olisin jo moisen kiukuttelijan lempannut ajat sitten.
Se ei ole vastenmielistä. Itken, koska välitän, välitän liikaa. Itken, koska pelkään ettei suhteemme toimi ja koska haluaisin toisaalta erota ja itken sitä. Itken, koska mies osaa olla niin ilkeä mua kohtaan ja se loukkaa. Olenko tosiaan näin kamala ihminen mitä annatte ymmärtää? Ei, en voi olla.
ja SE on vastenmielistä. Lopeta parkuminen ja kohtele miestä kuin paskaa niin jo menee perille.
Oletteko kuinka kauan seurustellut?
Mulla on ihan samanlainen tilanne, tosin me emme seurustele. Ollaan nytten kaksi kuukautta tapailtu. Aluksi oli todella ihanaa, toinen halili ja pussaili todella paljon, ja laitteli ikävä viestejä ja viestejä muutenkin. Mutta sitten yhtäkkiä täysi pysähdys kaikelle tuolle..
Kysyin sitten, että mistä ihmeetä moinen johtuu. Sain vastaukseksi, että hän tarvitsee vaan yksinkertaisesti aikaa. On kuulemma vaikea heittäytyä suhteeseen, kun on ollut niin pitkään sinkku (wtf, vissiin 5 kk? ). Mutta kuitenkin on kiinnostunut ja tahtoo minut vielä. Tämän keskustelun jälkeen alkoi taas näyttämään paremmalta, mutta nyt reilun viikon jälkeen alkoi taas alamäki. Ei mitään viestejä, ei oikein yhteydenottojakaan ja kohta ei olla viikkoon edes nähty.. Ärr muur. Ja jos tämä tilanne jotenkin tästä selviää, niin silti haluaisin katsoa jatkon, koska tykkään kuitenkin ihan hirveesti. Vaikka järki sanoisi, että laita jätkä vaan menemään eteenpäin itseksensä, kun ei nytkään osaa tykkäämistään osoittaa (jos sittenkään edes tykkää)..
Eli vähän samanlaiselta vaikuttaisi meidän tilanteet, mutta silti me pöhköt ollaan antamassa kaikki anteeksi! Jos te olette ihan seurustelusuhteessa, niin ihmettelen kuinka sinä kestät.. Kyllä tuossa kärsivällisyyttä koetellaan!
Kyllä ihan seurustellaan, 4kk ollaan oltu virallisesti ja 6kk epävirallisesti, jolloin mies juuri samalla tavalla oli on/off kun sun mies. Kyllähän se on ikävää kun tuntuu ettei toinen lainkaan välitä ja itse taas haluaisin aina puhua kaikki riidat läpi etteivät jää roikkumaan. Ja itse haluaisin aina leperrellä mutta mies ei ikinä vastaa sellaisiin hellyydenosoituksiin mitään, niin parempi olla hiljaa.
Ahdistaa todella kun haluaisin periaatteessa erota, koska sillon en joutuisi koko ajan pettymään eikä sydän särkyisi aina uudelleen ja uudelleen, mutta välitän miehestä silti - kuinka välinpitämätön hän ikinä onkaan. Ja koska mies ei yleensä kerro minulle tunteistaan niin tässä asiassa hän on aina niin "suloinen" kun haluaa jatkaa ja yrittää ja lohduttaa mua aina että suhteissa on riitoja, mutta ei silti kuulu lopettaa. Joten tottakai sydämmeni sulaa kun edes joskus hän näyttää jotenkin välittävänsä. Mutta vaikeaa on.. tuntuu kun mies ajattelisi vain itseään ja että hän ei tykkää musta yhtään. Ei yhtään panosta tähän suhteeseen... =(
onneksi en ole ainut. Alku meni kivasti ja tapailtiin ja kirjoiteltiin yms.. Sitten puolen vuoden jälkeen tuli riitaa ja muuta pettymystä. Hän vetäytyi, ei puhunut tunteista. ALoin jo epäilemään, että sillä on uusi nainen tai peräti useampia.. Hän sitten suuttui syytöksistäni ja epäilyistäni. Mistä olisin voinut tietää, jos toinen ei edes kerro. Eikä sitäkään mitä haluaa tai toivoo meidän jutulta. Oli kuulemma kuitenkin avioeron tuomittu talvella, että en ainakaan naimisissa olevan ihmisen kanssa duunaillu. Ehkä se ei vaan ollut kiinnostunut minusta tarpeeksi tai valmis suhteeseen. Itse oisin halunnut ja haluaisin vieläkin tavata, mutta on sellainen tunne kuin löyhässä hirressä roikkuisin. Miehet on kyllä outoja tai sitten mullaon ollut vaan huono tuuri.
Ei sun mies varmaan tajua mistä on kyse. Jos se luulee että haet vain huomiota, niin voi voi.. Hän ei vaan tajua miltä miehen kylmä käytös sinusta tarkoittaa tai tuntuu.
Harvempi mies osoittaa noin vuolaasti tunteitaan kuin sinä, joten se on hänelle ehkä jopa pelottavaa ja toivoo vain että rauhoitut.
Kannattaa puhua tunteistaan asiallisesti, ilman tunteenpurkausta, jos sitten menis viesti perille.
Jos ei, jätä mies. Hän ei sinusta välitä, vaan vain itsestään.
Kiva ku joku ymmärtää että en hae huomiota. Ärsyttää vain kun tuntuu, ettei toinen välitä. Ovatko kaikki miehet sitten sellaisia, että eivät kerro tunteistaan? Ja että "karkaavat" riitatilanteista eivätkä jaksa niitä selvittää.
Ei olla miehen kanssa puhuttu pariin päivään, koska minä halusin miettimisaikaa..en tiedä haluanko hänen kanssaan enää olla. Ja toisaalta hän tietää, että nyt kaikki ei ole ok, niin silloin hän ei ikinä ota yhteyttä. En tiedä miksi, ehkä hän pelkää tai ehkä hän vihaa just sitä kun olen surullinen ja jankutan juuri tästä hänen väliinpitämättömyydestään. Itseni mielestä se ei ole jankuttamista, mutta jos tosiaan on niin että se on vain miehen perusluonne, etteu välitä, niin tottakai se hänestä tuntuu jankuttamiselta. Täytynee löytää kultainen keskitie: Hänen ei tarvitse kertoa minulle tuneistaan vaan minulle on riitettävä se, että hän kuitenkin haluaa olla kanssani. Toisaalta jos minä joustan tässä niin hän saisi luvan laittaa oman kortensa kekoon suhteemme pystyssä pitämiseen ja osallistua riitojen selvittämiseen jnejne. esim. eilen laitoin hänelle viestin, missä kerroin, että setvittävää on mutta että riidat kuuluu parisuhteeseen. Ei vastannut. Tällaiset piirteet haluaisin että hän muuttaisi...
että sinä muuttaisit itsessäsi tuon jatkuvan jankuttamisen rakastamisesta ja sen osoittamisesta. Riitelyllä tarkoitat omaa jankuttamista saadaksesi tahtosi perille.
enää riidellä vaan hakee jo parempaa, eihän tommosta ongelmien kehittäjää kukaan pitkään katsele. Ukkosi on jo uusissa aatoksissa.....
Surullista on jos näin on, että mies ei enää halua olla kanssani. Onneksi hän vielä eilen ainaki sanoi että ei halua erota, mutta antaa mulle miettimisaikaa, jos minä haluan. Tämän keskustelun myötä olen tajunnut, että molemmissa on vikaa ja minun in ilmeisesti tyydyttävä siihen, mitä hän minulle nyt antaa..enempää ei tipu. Enkä minä siis halua erota. Elämämme siis jatkuu ainakin vähän aikaa vielä yhdessä, ellei ukkoseni sitten muuta mieltä, minä en ainakaan!
itsekäs, minä minä tyyppi....mutta tulet saamaan ansiosi mukaan....vapauden.
täytyy muistaa, että mies ja nainen ovat täysin erilaisia siinä miten kommunikoivat, osoittavat tunteita.. mies ei nauti asioiden keskustelusta samalla tavalla kuin nainen, eikä mies halua itseasiassa sitä ollenkaan.
Ei he halua koskaan puhua tunne-elämästä, oletko joskus kuullut kun jorma, pekka ja matti lähtee oluille ja keskustelemaan tämän hetkisistä tunteistaan ja parisuhteen kiemuroista ja ne puhuis samasta aiheesta noin kolme tuntia eritellen jokaisen yksityiskohdan, vivahteen tunneilmaisuissa...??? tuskin näin on.
Sano miehelles että hän saa sanoa koska puhutte asiasta, älä puutu asiaan sitä ennen. Keskity omiin juttuihin, älä "juokse" miehen perässä. Jos miehesi ei osoita halua keskustelulle eikä osoita millään tapaan välittämistä sinua kohtaan, vaihda mies. Vaikuttaa epäkypsältä mammanpojalta, jos ei tuon enempää tee suhteenne eteen ja halua nähdä ja tehdä myös sinua onnelliseksi.
miehet on oikeesti kyllä tosi heikkoja naisen sanoessa jotain epäkohtia suhteesta, menevät täysin lukkoon, ja se on maailman luokan loukkaus heitä kohtaan... miestä pitää palvoa kuin jumalaa, jotta hänen egonsa pysyy kunnossa... tai tällaisia miehiä olen kohdannut.. :D
lopunelämäksi tommoseen suhteeseen ja kohteluun sekä vähäiseen huomioon niin sitten anna mennä. Kannattaa oikeesti miettiä mitä elämältäsi haluat, sillä tilanne tuskin tosta kovin paljon paranee. Toista kun on lähes mahdotonta muuttaa. Kirpasee se kerran ja tarvitset aikaa, mutta jos uskot ansaitsevasi parempaa niin lähde ihmeessä kävelemään suhteessa. Parempi kerralla kärsiä ja unohtaa kun kärsiä hiljaa vuosia ja tajuta loppujen lopuksi, että kaikki onkin ollut vaan hukkaan heitettyä aikaa. Muista, että arki ei ole teille vielä vastaan tullut ja mitnkälaista se sitten olisi jos asuisitte vaikka saman katon alla. Juoksisko mies aina ees taas aina kun tulee riitaa? Kannattaa tietenkin vielä jutella asioista ilman draamaa ja yrittää lypsätä miehestä sen kaiken mitä tällä on sanottavaa, siten tiedät paremmin kohtaako teidän tulevaisuudensuunitelmat yhteen.. Tsemppiä!
MIES tarvitsee huoltoa ja huolenpitoa.!! hehe
ihmettele, että mies laittaa suhteelle vähän jarrua. Olette seurustelleet tuskin puoli vuotta ja jankutat koko ajan "minä RAKASTAN sinua" - ethän sä tunne miestä vielä tuskin ollenkaan... Ja jos tossa vaiheessa täytyy jo koko ajan olla riitelemässä ja niitä riitoja selvittelemässä ja mies ei osaa osoittaa mielenkiintoaan, niin ehkä on helpompi pistää poikki, ei tosta mitään tule. Puoli vuotta on kuitenkin helvetin lyhyt aika ja helpompi päästää irti tarpeeksi ajoissa ja etsiä itselleen sopivampi kumppani.
naiset tekee miehistä passattavia, kun eivät vaadi heiltä kunnon kohtelua itselleen! Ne miehet, jotka ei tee naisensa hyvänolon eteen mitään, saa unohtaa, he ovat niitä äidin jatketta etsiviä miehiä.. Ottaa ken tahtoo. Kun tulee vähänkään hankalampi jakso elämässä eteen, ei mies ole sun tukenasi.. Jos suhteen alussa jo huomaa, että miehestä ei ole puhumaan, tuntemaan myötätuntoa, niin mitä on tuleva??
Ei ainakaan parempaa!!
Lukekaa Miehet Marsista, Naiset Venuksesta.... siinä on ideaa..
Joo, kyllä ne miehetkin kaipaa huolenpitoa ja tarvii sitä mutta jos se suunta on yksipuolinen.... ...it's the highway!
omaa tekstiäni vuosia sitten. Oli ihan sama tilanne. Etsin syytä itsestäni. Aina. Mies myös mieluusti löysi syyn minusta omalle käytökselleen.
Menimme naimisiin ja olimme naimisissa 13 pitkää, kamalaa vuotta. Lapsiakin syntyi. Miehessä oli toki hyviäkin puolia, mutta parisuhteessa hän oli aina itsekäs. Minun olisi pitänyt joustaa äärettömiin. Aina olla se, joka tulee puolitiehen vastaan, aina se joka ensimmäisenä on tekemässä sovintoa ja antaa anteeksi, vaikka omasta mielestä miehessä olisi ollut enemmän vikaa. Eroonhan se sitten lopulta päättyi, en tähän pitkää tarinaa kirjoita.
Vaikka erosimme yhteisellä päätöksellä, ero oli miehelleni järkytys. Hän oli kuvitellut, että pyörtäisin ja peruisin eron. Itse hän ei tietenkään ottanut askeltakaan sovinnon suuntaan. Tyytyi vain sanomaan, että hän ei usko, että eroamme ja jos eroammekin, otan hänet kuitenkin takaisin. No en ottanut. Harkinta-aikana annoin tulla, miten kivaa oli ollut olla hänen kanssaan naimisissa. Ensimmäisen kerran koko aikana hän tuntui oikeasti kuuntelevan, mitä sanoin, vaikka olin samoja asioita sanonut koko yhdessäolon ajan. Hän sanoi, että tuohan olisi kauheaa, jos se olisi tuollaista minulla. Sanoin, että no niin on. Ei se oivallus silti johtanut häneltä mihinkään anteeksipyyntöihin tai sovitteluyrityksiin. Oli muutenkin enää liian myöhäistä yrittää mitään. En halunnut enää nähdä silmissäni koko ihmistä.
Niin, että siinä mies tuli yllätetyksi, kun minä "ilman ennakkovaroitusta" halusin erota. Eikä oppinut vielä sittenkään. Kohtelee lapsia törkeästi edelleen. Naimisiin ei ole mennyt eikä avoliittoon. En minäkään, mutta menen kyllä jahka sopivan löydän. Olen tietysti yhtä ja toista oppinut itsekin ja nyt osaisin varmaan itsekin paremmin rakentaa tasapainoisen parisuhteen. Tasapainoiseen parisuhteeseen kykenevää miestä on vain hankala löytää.
.................................................................
influenssa.
saatana!
kenenkään kynnysmatoksi, vaikka kuinka pahaa tekisi, hetken päästä mies ei kunnioita sinua yhtään, jos roikut hänesä jatkuvast.
Seuravan kerran et soita vaikka kuinka tekisi mieli.Itsehillintää ja katso kauanko kestää, ennen kuin herra suvaitsee ottaa yhteyttä.
ei ole mitään äijästä tänää kuulunu. Vissii kavereitten kanssa jossai viettämässä iltaa ja minua ei tietenkää ole pyydetty mukaan. Sovittiin alustavasti että viikonloppuna nähdää mutta eipä taideta nähdä. Tekisi niin paljon mieli soittaa mutta yritän olla soittamatta. Toivottavasti ei jää yritykseksi...
älä soita!
pikku hiljaa hankit mieheltäsi kunnioistusta sinua kohtaan, kun et juokse hänen perässään. Jos hän ei ota sinuun yhteyttä, hän ei ole sinua varten. Älä tee itsestäsi onnetonta, ottamalla miestä joka välittää kun siltä tuntuu. Kerran se kirpaisee, parempi kuin loppuelämän hidas kidutus..
en soittanut tai mitään, hän otti yhteyttä. Hän ole vain soittaessaan niin töykeä. Ei ohareiden teko ollut hänen mielestään mikään ihmeellinen asia, kun kuitenkin ehtii myöhemminki nähdä. No minä suutuin ja sanoin ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKINÄ että en jaksa tätä enää, että en ole onnellinen suhteessa. Mies meni hiljaiseksi ja sen jälkeen viestitteli ja soitteli koko illan/yön ja yritti hellytellä minua ja halusi nähdä. En suostunut ensin, kunnes sitten suostuin. Hän tuli luokseni pelko perseessä, että oikeasti jätän hänet. Kun hän oli ollut kanssani vartin ja oli varmistanut sen, että minä olen valmis leppymään (olen siis aivan liian helppo, tiedän) Hän ole valmis lähtemään takaisin kavereiden luokse. Hän pyysi jos voisimme keskustella tänään. Mitä teen? Lepyin eilen, kun hän tuli, mutta kun tajusin, että hän tuli vain varmistamaan etten ole tosissani eroamassa niin hän lähti..seurani ei kelvannut
Sun pitää päättää mitä haluat ja pysy siinä mitä päätät. Laita miehelle selkeät rajat ja selitä hänelle, ettet siedä mitä tahansa kohtelua ja jos saat huonoa kohtelua, sano, että suhteenne on ohi. Pysy kannassasi. Älä häily...
yhdessä.Suomalainen mies ei osaa puhua.Mutta kaikkein loukkaavinta on välinpitämättömyys.Kyllä parisuhteessa olivilla on myös velvolisuus kertoa missä on ja milloin tulee kotiin.Tee ratkaisusi itse,elämä yksin on joskus hyvä ratkaisu.
Tuo asetelma ei korjaannu koskaan tekemällä syyllisiä vaan mies ja nainen on tuossa merkityksessä SIKA vaan eri karsinassa.
Toive on olla itse läsnä niiden karsinaitojen madaltamisessa ja keksiä keinoja sikojen yhdessä ololle ja onnistumiselle.
Onnistuminen ei tule siitä miten sika toinen on vaan miten sika itse on ja onko kyvykäs tekemään vastuu ehdotuksia ilman kiristämättä ja lempeydellä.