Äitini on ollut masentunut koko ikänsä. Meillä melki kulkeekin masennus sukuvikana, mutta nyt kun äitini täyttää parin vuoden päästä viisikymmentä, hänen masennuksensa on pahentunut. Koko kulunut vuosi on ollut perheelleni raskas. On ollut kuolemantapauksia, eroja, rahahuolia jne. Onhan noita samoja huolia meillä ollut ennenkin ja aina äiti on jaksanut nuosta asioiden yli, mutta nyt näyttää voimat alkavan olla lopussa.
Äiti on minulle on hyvin tärkeä ja pelkään todella hänen puolestaan. Hän sairastaa kroonista migreeniä ja verenpainetautia, mikä osaltaan verottaa jatkuvasti hänen voimiaan. Tänään hän tuhahti minulle, että on hyvin tympääntynyt ihmisiin ympärillään ja omaan elämäänsä. Tiedän, ettei äitini ole koskaan päässyt elämään omaan unelmaansa, vaan on aina uhrannut kaiken perheensä puolesta. Tyttärenä yritän auttaa äitiä kaikintavoin aina kun käyn kotona. Siivoan, tiskaan, teen ruokaa jne, mutta se ei riitä. Tahtoisin antaa äidille mahdollisuuden elää omaa unelmaansa, mutta valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta siihen. Olen yrittänyt saada muuta perhettä huomaamaan äidin olotilan, mutta kukaan ei tunnu tajuavan. Aikuiset veljeni asuvat yhä kotona ja rasittavat tällä tavoin jatkuvasti äidin voimavaroja. Ruoka ynnä muu, tuntuu olevan veljilleni yhä tiukka itsestäänselvyys. Isänikään ei tilannetta auta, eikä isosiskoni meneillään oleva vaikea avioero.
Tahtoisin niin kovasti auttaa äitiäni, koska hän on minulle kaikki kaikessa. Maailman paras kuuntelija ja neuvonantaja. Rakastakin rakkaampi äiti. En vain tiedä miten häntä auttaisin. Äitini kävi terapeutilla, mutta sitten häneltä loppui rahat ja kai jopa oma tahtokin koko asiaan. Jotenkin tyttärenä minun on vaikea raahata äitiä mihinkään terapiaan tai muuta. Hän on aikuinen ihminen, joka osaa hakea apua itselleen. Mutta sitä elämää, jota hän haluaisi elää hän ei pääse elämään niin kauan kun koko perhe pyörii hänen äidin varassa. Tahtoisin niin auttaa häntä ja antaa hänelle sen elämän, jonka hän todellakin ansaitsee. En vain tiedä miten.
En tiedä onko täältäkään mitään apua. Ainakin sain hieman purettua ajatuksiani.
Äidin masennus
15
2558
Vastaukset
- *äitiliini*
Olin itse samassa pisteessä.Alistettuna naisen ja palvelija rooliin.Ajoin aikuiset poikani asumaan omilleen.En jaksanut siivota ja pyykätä raskaan työni lisäksi heille kaikea valmiiksi.MIkä helvetin pakko on alistua siihen.kaikilla ei ole vaan voimia vastustaa sitä mihin kaikki muut ovat jo tottuneet.Auta sinä ja hommaa niille kosseille asunnot ja lähetä heidät omaan elämäänsä.Tai sitten äidin täytyy ottaa asumusero perheestään.onko mitään mahdollisuutta saada omaa asuntoa muualta?olisiko helpompi lähteä siitä pois?Me asutaan silti ihan lähekkäin ,että voivat pyytää apua kun tavitsevat mutta eihän ne ikinä opi itsenäisiksi jos asuvat siinä mamman helmoissa.JOskus se äitikin siitä joutuu poistumaan ja mikäs sitten avuksi?Tee palvelus ja pelasta se äitisi.
- tyttären iso huoli
Jos se olisikin niin helppoa. Äitini ei koskaan suostu muuttamaan erilleen perheestään ja miehestään. Periaatteessa äitini ei voi potkia veljiäni pois, koska he eivät ole hänen biologisia lapsiaan. Ovat siis peräisin isäni aikaisemmasta avioliitosta. Isäni hemmottelee poikiaan ja perään raivoaa, kun pojat eivät koskaan kasva aikuisiksi. Pokkaa heillä ei ole lapsiaan pois potkia, koska vanhemmillani on sellainen periaate, että jos lapsilla ei ole rahaa asua omillaan he asuvat kotona. Toimisihan se, jos saisi ne köllit tekemään osansa kotitöistä. Mutta kun heidät on kasvatettu siihe, että kaikki kotityöt ovat naisten hommia. Olen kironnut heille, vaikka kuinka monta kertaa asiaa, mutta ei mene perille. Naisten motkotuksia. Saatanan idiootit.
Kaikkea tätä soppaa vaikeuttaa vielä äitini äiti. Mummoni on hyvin voimakastahtoinen nainen, joka ei pidä tytärtään missään arvossa. Mikään ei kelpaa. Olen mummollenikin jo useasti sanonut, että voisi hieman katsoa mitä suustaan päästään. Missä hemmetin jästipääsuvussa sitä joutuukaan elämään. Ja äiti parka keskellä sitä kaaosta, joka päivä. Ei koskaan omaa rauhaa. Hommaisin hänelle vaikka luksusloman, mutta näin opiskelijana ajatus on jokseenkin mahdoton.
Ja niin kauan kuin joku muu puhuu näitä asioita, niin kukaan ei usko. Äitini pitäisi itse räjähtää ja saada aikaiseksi muutos. Pelkään vain, että hän saa aikaisemmin hermoromahduksen ja sydänkohtauksen kuin tunteenpurun. - Tipsu77
tyttären iso huoli kirjoitti:
Jos se olisikin niin helppoa. Äitini ei koskaan suostu muuttamaan erilleen perheestään ja miehestään. Periaatteessa äitini ei voi potkia veljiäni pois, koska he eivät ole hänen biologisia lapsiaan. Ovat siis peräisin isäni aikaisemmasta avioliitosta. Isäni hemmottelee poikiaan ja perään raivoaa, kun pojat eivät koskaan kasva aikuisiksi. Pokkaa heillä ei ole lapsiaan pois potkia, koska vanhemmillani on sellainen periaate, että jos lapsilla ei ole rahaa asua omillaan he asuvat kotona. Toimisihan se, jos saisi ne köllit tekemään osansa kotitöistä. Mutta kun heidät on kasvatettu siihe, että kaikki kotityöt ovat naisten hommia. Olen kironnut heille, vaikka kuinka monta kertaa asiaa, mutta ei mene perille. Naisten motkotuksia. Saatanan idiootit.
Kaikkea tätä soppaa vaikeuttaa vielä äitini äiti. Mummoni on hyvin voimakastahtoinen nainen, joka ei pidä tytärtään missään arvossa. Mikään ei kelpaa. Olen mummollenikin jo useasti sanonut, että voisi hieman katsoa mitä suustaan päästään. Missä hemmetin jästipääsuvussa sitä joutuukaan elämään. Ja äiti parka keskellä sitä kaaosta, joka päivä. Ei koskaan omaa rauhaa. Hommaisin hänelle vaikka luksusloman, mutta näin opiskelijana ajatus on jokseenkin mahdoton.
Ja niin kauan kuin joku muu puhuu näitä asioita, niin kukaan ei usko. Äitini pitäisi itse räjähtää ja saada aikaiseksi muutos. Pelkään vain, että hän saa aikaisemmin hermoromahduksen ja sydänkohtauksen kuin tunteenpurun.Moi!
Kyllä on sääli sinusta ja äidistäsi. Ymmärän tunteet tosi hyvin.
Mitä jos ottaisit viikonloppu reissu äidin kanssa , katso VikingLine äkkilähdot ( risteilyt) , voi saada tosi edulisessti ja toivotavasti saate oma laatu aika äitin kanssa ja äiti saa tauko. - jatkoromaanin
tyttären iso huoli kirjoitti:
Jos se olisikin niin helppoa. Äitini ei koskaan suostu muuttamaan erilleen perheestään ja miehestään. Periaatteessa äitini ei voi potkia veljiäni pois, koska he eivät ole hänen biologisia lapsiaan. Ovat siis peräisin isäni aikaisemmasta avioliitosta. Isäni hemmottelee poikiaan ja perään raivoaa, kun pojat eivät koskaan kasva aikuisiksi. Pokkaa heillä ei ole lapsiaan pois potkia, koska vanhemmillani on sellainen periaate, että jos lapsilla ei ole rahaa asua omillaan he asuvat kotona. Toimisihan se, jos saisi ne köllit tekemään osansa kotitöistä. Mutta kun heidät on kasvatettu siihe, että kaikki kotityöt ovat naisten hommia. Olen kironnut heille, vaikka kuinka monta kertaa asiaa, mutta ei mene perille. Naisten motkotuksia. Saatanan idiootit.
Kaikkea tätä soppaa vaikeuttaa vielä äitini äiti. Mummoni on hyvin voimakastahtoinen nainen, joka ei pidä tytärtään missään arvossa. Mikään ei kelpaa. Olen mummollenikin jo useasti sanonut, että voisi hieman katsoa mitä suustaan päästään. Missä hemmetin jästipääsuvussa sitä joutuukaan elämään. Ja äiti parka keskellä sitä kaaosta, joka päivä. Ei koskaan omaa rauhaa. Hommaisin hänelle vaikka luksusloman, mutta näin opiskelijana ajatus on jokseenkin mahdoton.
Ja niin kauan kuin joku muu puhuu näitä asioita, niin kukaan ei usko. Äitini pitäisi itse räjähtää ja saada aikaiseksi muutos. Pelkään vain, että hän saa aikaisemmin hermoromahduksen ja sydänkohtauksen kuin tunteenpurun.Suomalainen nainen saa esikuvansa menneiltä sukupolvilta.
Suurin perinteitä muuttanut yhteiskunnallinen muutos on 1960-luvulta, maatalouden työväestö siirtyi tuolloin, koneiden vietyä työn pelloilla ja metsässä, kaupunkeihin, tehtaisiin.
Yhteiskunta ei kyennyt vastaamaan väestön muuttuviin elinoloihin.
Tehtaat olivat asutuskeskuksissa, joissa ei ollut asuntoja kaikelle siirtyvälle väestölle.
Maaseudulle jäi tyhjiksi mökkejä ja töllejä kaupungissa ei ollut asuntoja, (monta henkeä samassa huoneessa) lapset jäivät lastenhoitoon.
Vanhempien työ oli tehdas-saleissa joista ei voinut pitää silmällä, eikä neuvoa tarvittaessa, lapsia hoitavia lapsia. Isovanhemmat jäivät syytingille maataloihin, eli sukupolvien välinen lasten hoito-apu hukkui asuinalue ja rakenne muutoksiin.
(Hyvää historian dokumenttia Marja-Leena Mikkola Raskas puuvilla 1972)
Silloinen perheen äiti oli
– perintönsä veljelle luovuttanut > syytingin myötä
-tai suoraan historiaa > omaisuus kuluu miehelle,
-sisä/taloustyöt naisentyö > perinteen astinlauta,
-kiltiksi tytöksi kasvatettu,
-miehen palvelija.
Vielä tänä päivänä, koko elämänsä avioliitossa eläneillä naisilla on kuva, hyvästä naisesta, joka on yhteisenelämän tarkoituksena, palvellut miestään.
Nämä naiset ovat pienipalkkaisten teollisuustöiden eläkeläisiä, joilla eläkekertymä yltää kansaneläkkeen tasolle.
(olen vanhustyössä, tietoni ovat työasioissa saatuja)
Tämä on naisen historia ja yleisesti hyväksytty elämäntapa. Tätä ei muuta yhteiskunta rakenne, ei yleiset lait, eikä sosiaalipolitiikka.
Tämä on taisto joka on jokaisen naisen henkilökohtainen, koska saavutetuista eduista ei haluta luopua. > Passattu mies > kotityöroolit.
Ehkä jotain näkykulmaa kansan historiasta löytäisit, se ei tarkoita että käytäntöä pitäisi oikeana tai hyvänä. “Perinteiden” muuttaminen ja ajan tasalle eläminen, vie aikaa ehkä useamman sukupolven..
Äitisi on yhteiskuntarakenteen orja. http://fi.wikipedia.org/wiki/Orjuus
Miehen syntymä lahja on olla isäntä http://fi.wikipedia.org/wiki/Isäntä - -----------
tyttären iso huoli kirjoitti:
Jos se olisikin niin helppoa. Äitini ei koskaan suostu muuttamaan erilleen perheestään ja miehestään. Periaatteessa äitini ei voi potkia veljiäni pois, koska he eivät ole hänen biologisia lapsiaan. Ovat siis peräisin isäni aikaisemmasta avioliitosta. Isäni hemmottelee poikiaan ja perään raivoaa, kun pojat eivät koskaan kasva aikuisiksi. Pokkaa heillä ei ole lapsiaan pois potkia, koska vanhemmillani on sellainen periaate, että jos lapsilla ei ole rahaa asua omillaan he asuvat kotona. Toimisihan se, jos saisi ne köllit tekemään osansa kotitöistä. Mutta kun heidät on kasvatettu siihe, että kaikki kotityöt ovat naisten hommia. Olen kironnut heille, vaikka kuinka monta kertaa asiaa, mutta ei mene perille. Naisten motkotuksia. Saatanan idiootit.
Kaikkea tätä soppaa vaikeuttaa vielä äitini äiti. Mummoni on hyvin voimakastahtoinen nainen, joka ei pidä tytärtään missään arvossa. Mikään ei kelpaa. Olen mummollenikin jo useasti sanonut, että voisi hieman katsoa mitä suustaan päästään. Missä hemmetin jästipääsuvussa sitä joutuukaan elämään. Ja äiti parka keskellä sitä kaaosta, joka päivä. Ei koskaan omaa rauhaa. Hommaisin hänelle vaikka luksusloman, mutta näin opiskelijana ajatus on jokseenkin mahdoton.
Ja niin kauan kuin joku muu puhuu näitä asioita, niin kukaan ei usko. Äitini pitäisi itse räjähtää ja saada aikaiseksi muutos. Pelkään vain, että hän saa aikaisemmin hermoromahduksen ja sydänkohtauksen kuin tunteenpurun.Äitisi pitäisi ottaa etäisyys mummoon tai ei tavata.. vain puhelimessa kuulumiset. Ehkä vanhainkodissa olisi eri asia käydä katsomassa jos on kunto huono aikanaan. Tms.
Lisäksi äitisi pitäisi lakata huolehtimasta asioista. Ja lakata tekemästä sitä mitä ei jaksa. Jos ei helpota huolet, psykiatri voi antaa ensin neuvoja ja sitten terapeutti terapioida.
Tauteihinkin on niksejä(kannatta lukea kaikenlaisia juttuja) ja lääkkeitä, jos perehtyy - mutta yhteensopivuus varmistaa verenpaine ja migreenilääkkellä esim. Onko äiti silmänsä tutkituttanut koska migreeniä voisin millin auttaa silmälasit tummennettuna. - -----
----------- kirjoitti:
Äitisi pitäisi ottaa etäisyys mummoon tai ei tavata.. vain puhelimessa kuulumiset. Ehkä vanhainkodissa olisi eri asia käydä katsomassa jos on kunto huono aikanaan. Tms.
Lisäksi äitisi pitäisi lakata huolehtimasta asioista. Ja lakata tekemästä sitä mitä ei jaksa. Jos ei helpota huolet, psykiatri voi antaa ensin neuvoja ja sitten terapeutti terapioida.
Tauteihinkin on niksejä(kannatta lukea kaikenlaisia juttuja) ja lääkkeitä, jos perehtyy - mutta yhteensopivuus varmistaa verenpaine ja migreenilääkkellä esim. Onko äiti silmänsä tutkituttanut koska migreeniä voisin millin auttaa silmälasit tummennettuna.Pitää alkaa elämään sitä elämää mitä haluaa myös.
- tyhmä ja
----- kirjoitti:
Pitää alkaa elämään sitä elämää mitä haluaa myös.
ylimielinen.
- mielipiteesi...
tyhmä ja kirjoitti:
ylimielinen.
Perusteletko kommenttisi? Kiitos.
- ....
tyhmä ja kirjoitti:
ylimielinen.
Haukkumisesi on herjaamista. Ihan ystävällisesti sanoin aiemmat kommentit, joten missä on ylimielisyyttä ja tyhmyyttä. Olet itse varmaan sellainen sitten kun haukut.
Ei ongelmat aina parane ilman apuakaan. Jos vuosikausia joku on masiksessa. Se on turhauttavaa jos ei sitten edes yritä muuttaa mitään elämässä, vaan jatkaa samaa mikä aiheuttaa masista. Se vaan pitkittyy sitten.. - eks-narsistinvaimo
siis tuo äitiliinin edellinen. Luepa ap. se vielä kerran ajatuksella läpi, mieti miten voit soveltaa.
Ilmoita perheen äijille että äiti saa lähitulevaisuudessa aivohalvauksen tai sairaalahoitoa vaativan depression jos meno ei muutu. Ts. kodin yleiskone on menossa rikki peruuttamattomasti!
Tuo ikä, tiedän, omat mielialani ovat olleet yli nelikymppisenä välillä kuin suohaudan pohjissa. Itseäni auttoi estrogeeni-hormonikorvaushoito. Asiantuntijatieto on, että vaihdevuosi-ikäisen masennusta ei tahdo saada korjaantumaan ilman hormonihoitoa, jos estrogeeniarvot ovat matalat (veikkaan että äidilläsi ovat tuossa tilanteessa).
Mutta ei se hormonikaan kaikkea muuta. Ilmoita äidillesi että hän on läheisriippuvainen, ensiksi äidistään ja sitten perheen miesväestä. Läheisriippuvuus toisella osapuolella ja narsismi toisella (usein miehellä) on sikäli "toimiva yhdistelmä", että sairas kuvio voi toimia vuosikymmeniä, ilman että perheen sisällä kukaan osaa viheltää pilliin. Lueta äidillä joko Narsistien Uhrien Tuen kotisivuja, sopivaa kirjallisuutta tai molempia. Muistaakseni Melody Beattie on kirjoittanut kirjan Irti läheisriippuvuudesta, korjatkaa lukijat jos meni väärin. Narsismista löytyy nykyään monia hyviä teoksia. Jotenkin alkaa tuntua, että äitisi ei ole sairas, vaan koko kuvio on. Etsikää apua! Jos hän tunnistaa narsismiasian, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto elää omaa hyvää elämää. On varmaan ilmaisiakin tahoja, joissa voisitte käydä juttelemassa tilanteesta. Vaikkapa mielenterveystoimisto.
Äitisi ei taida jaksaa voimaantua itse niin paljon, että hakisi apua ja iloa elämäänsä talon ulkopuolelta, synkkä ennustukseni on, että siihen "keikahtaa" hellan ja nyrkin väliin eli saa jonkin psykosomaattisen vakavan sairauden, jotta pääsee edes sairaalaan lepäämään. Eli mieti niitä selviämiskeinoja vielä häntä varten ja myös joku toinen lähipiirin positiivinen auttaja itsesi ohella. Todella hienoa että välität !! tyttären iso huoli kirjoitti:
Jos se olisikin niin helppoa. Äitini ei koskaan suostu muuttamaan erilleen perheestään ja miehestään. Periaatteessa äitini ei voi potkia veljiäni pois, koska he eivät ole hänen biologisia lapsiaan. Ovat siis peräisin isäni aikaisemmasta avioliitosta. Isäni hemmottelee poikiaan ja perään raivoaa, kun pojat eivät koskaan kasva aikuisiksi. Pokkaa heillä ei ole lapsiaan pois potkia, koska vanhemmillani on sellainen periaate, että jos lapsilla ei ole rahaa asua omillaan he asuvat kotona. Toimisihan se, jos saisi ne köllit tekemään osansa kotitöistä. Mutta kun heidät on kasvatettu siihe, että kaikki kotityöt ovat naisten hommia. Olen kironnut heille, vaikka kuinka monta kertaa asiaa, mutta ei mene perille. Naisten motkotuksia. Saatanan idiootit.
Kaikkea tätä soppaa vaikeuttaa vielä äitini äiti. Mummoni on hyvin voimakastahtoinen nainen, joka ei pidä tytärtään missään arvossa. Mikään ei kelpaa. Olen mummollenikin jo useasti sanonut, että voisi hieman katsoa mitä suustaan päästään. Missä hemmetin jästipääsuvussa sitä joutuukaan elämään. Ja äiti parka keskellä sitä kaaosta, joka päivä. Ei koskaan omaa rauhaa. Hommaisin hänelle vaikka luksusloman, mutta näin opiskelijana ajatus on jokseenkin mahdoton.
Ja niin kauan kuin joku muu puhuu näitä asioita, niin kukaan ei usko. Äitini pitäisi itse räjähtää ja saada aikaiseksi muutos. Pelkään vain, että hän saa aikaisemmin hermoromahduksen ja sydänkohtauksen kuin tunteenpurun.Jos äitisi omistaa puolet aasunnosta niin voi heittää pojat pois nurkistaa. Hänen pitäisi sanoa miehelleen että joko lähtee pojat tai hän lähtee niin asioihin tulee jotain järjkeä. Veljesi pitäisi laittaa tekemään kotitöitä niin äitis jaksaisi paremmin. Teeppä niin että kun veljesi vaatteet likaatuu niin piilota heidän vaatteensa vaikka muivipussiin etteivät löydä ja sitten kun heiltä loppu vaatteet niin lyöt pussin niille ja sanot että pyykätkää.
- Kenkäenkeli
tyttären iso huoli kirjoitti:
Jos se olisikin niin helppoa. Äitini ei koskaan suostu muuttamaan erilleen perheestään ja miehestään. Periaatteessa äitini ei voi potkia veljiäni pois, koska he eivät ole hänen biologisia lapsiaan. Ovat siis peräisin isäni aikaisemmasta avioliitosta. Isäni hemmottelee poikiaan ja perään raivoaa, kun pojat eivät koskaan kasva aikuisiksi. Pokkaa heillä ei ole lapsiaan pois potkia, koska vanhemmillani on sellainen periaate, että jos lapsilla ei ole rahaa asua omillaan he asuvat kotona. Toimisihan se, jos saisi ne köllit tekemään osansa kotitöistä. Mutta kun heidät on kasvatettu siihe, että kaikki kotityöt ovat naisten hommia. Olen kironnut heille, vaikka kuinka monta kertaa asiaa, mutta ei mene perille. Naisten motkotuksia. Saatanan idiootit.
Kaikkea tätä soppaa vaikeuttaa vielä äitini äiti. Mummoni on hyvin voimakastahtoinen nainen, joka ei pidä tytärtään missään arvossa. Mikään ei kelpaa. Olen mummollenikin jo useasti sanonut, että voisi hieman katsoa mitä suustaan päästään. Missä hemmetin jästipääsuvussa sitä joutuukaan elämään. Ja äiti parka keskellä sitä kaaosta, joka päivä. Ei koskaan omaa rauhaa. Hommaisin hänelle vaikka luksusloman, mutta näin opiskelijana ajatus on jokseenkin mahdoton.
Ja niin kauan kuin joku muu puhuu näitä asioita, niin kukaan ei usko. Äitini pitäisi itse räjähtää ja saada aikaiseksi muutos. Pelkään vain, että hän saa aikaisemmin hermoromahduksen ja sydänkohtauksen kuin tunteenpurun.Ehkä voit keskustella äitisi kanssa. Voit ottaa selvää hänen puolestaan esimerkiksi jonkun mukavan asunnon etsimisestä ja omillaan asumisesta. Eikä äitisi tilanne ko. suhteessa vaikuta kovin onnelliselta. Ehkä hän on liian väsynyt ja peloissaan ottamaan selvää avioeroista ym. Ehkä hän antautuu ajattelemaan, että nekin ovat "naisten kotkotuksia". Tarjoudu auttamaan äitiäsi kunhan hän itse tekee päätöksensä.
Huomioin miten sinä vaikutat hyvin samanlaiselta minkälaiseksi kuvailit äitisi. Äitisi elää muille ja sinäkin huolehdit muista.
- että välität
mutta joskus pitää myös ymmärtää omien voimavarojensa ja vaikutusvaltansa rajat. Aikuisella ihmisellä on paitsi vastuu, myös oikeus hoitaa omat asiansa siihen malliin kuin itse katsoo parhaaksi ja jaksaa. Tämä koskee niin sinua kuin äitiäsi. Vanhemmat myös hyvin harvoin noudattavat lastensa neuvoja, koska luonnollinen neuvomissuunta menee toisin päin. Voit luottaa siihen, että olet todella tehnyt kaikkesi äitiäsi auttaaksesi, mutta ketään ei voi auttaa vasten heidän omaa tahtoaan, sillä apu pitää myös vastaanottaa.
Masentuneelle melkein mikä tahansa sosiaalinen toiminta kodin ulkopuolella on avuksi, sillä silloin pääsee ponnistamaan kodin piirin ulkopuolelle ja saa uusia kannustavia kokemuksia. Ja perheenäidille on tietysti tärkeää huomata, että koti ja perhe pysyy pystyssä ilman äidin jatkuvaa huolehtimista ja huolenpitoakin, jotta sitä kotisitoutumistaan uskaltaa vähentää. Mieti mikä äitiäsi kodin ulkopuolella voisi kiinnostaa ja tarjoa sitten mahdollisuuksia sellaiseen toimintaan: ulkoilu luonnossa tai puistossa, museokäynnit, konsertit, yleisöluennot, marttatoiminta, lukukerhoilu jne. Pääasia on, että äitisi ylipäänsä uskaltautuu ajattelemaan, mikä hänestä olisi kivaa ja mitä hän tahtoisi tehdä ja että niitä asioita voi tehdä perhe-elämän ohessa. - Huolestunutsinusta
Minusta sinun ei pitäisi joutua kantamaan vastuuta äidistäsi. Jos liikaa keskityt häneen voi käydä niin, että alat sabotoida omaa elämääsi. Sinä et voi häntä pelastaa. Tietenkin jos sinulla olisi rahaa voisit kustantaa terapeutin, mutta muuten ehdotan luovuttamista. voit sanoa rakastavasi, mutta että et kykenen auttamaan.
Minulle tuli mieleen, että toivottavasti tässä ei nyt ole käynyt niin, että sinä toimit vanhempana äidillesi. - -87
Sinuna ehdottomasti koittaisin auttaa äitiäsi kaikin puolin. Masentunut ei kykene ajattelemaan selkeästi.
Vaikka ajatellaan että aikuinen ihminen älä sotkeudu niin itse tekisin kaikkeni äitini puolesta jos
hän vielä eläisi.. :(
Äitini kuoli vuosi sitten..epäselvä tapaus mutta kuulin että hän halusi kuolla ja aavistin sen itsekin.
Olisimpa ollut enemmän läsnä, mutta oman masennuksen takia omatkin voimat oli vähissä.
Koita houkutella äitisi terapiaan, jos ei muuta, pois tuosta kaaoksesta.
Ehkä elämä alkaa hymyillä hänellekin pikkuhiljaa.
Itse joudun elämään kauhean syyllisyyden kanssa lopun elämää, enkä toivoisi sitä pahimmalle viholliselle... :(
Äitini hymyili aina kun nähtiin, vaikka sisimmissä hän kärsi...Ei siihen tarvita kuin hetken mielijohde, niin ihminen on ikuisesti poissa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400005238012- 2332745
- 262611
- 1642009
- 1211891
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?61685Kansallismieliset järjestöt muistelivat Tammisunnuntaita eri puolilla maata
Ugissa muisteltu kunnolla. 🔥 https://www.kansalainen.fi/kansallismieliset-jarjestot-muistelivat-tammisunnuntaita-eri-p21496- 801252
Nyt mielipiteitä kehiin?
Niin ,onko arvon kuhmolaiset teidän mielestänne kaupungin hommissa turhia työpaikkoja/työntekijöitä? Mielipiteitä tu621198IS: Paljastus - Tästä syystä Marika jätti Diilin kesken -Tilittää: "Jäi vähän karvas maku, koska..."
Diilissä lähti yllättäen yksi kisaaja. Voi harmi, leikki loppui liian varhain… Diilissä Jaajo Linnonmaa etsii vetäjää Ka41175