-
Voiko kuolema tuntua kodilta?
dff
24197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ikinä kokeillut, eikä nyt ole tarvettakaan. Katsotaan sitten mihin päädyn kun nyt ensin saan tämän nykyisen kaupaksi.
Epäilisin sen ainakin voivan tuntuvan helpotukselta.
tuntemukset ole kuolleella kuitenkin aika vähissä.
- home sweet home -
elämä näyttäytyy painajaisena, kun sieltä uudesta kodista katsoo?
sieltä katsottuna juhlalta, jotka oli ja jatkotkin vietettiin.
juhlissa ajateltiin, että voi kun ne jo loppuisivat?
ja meni, jatkojen jälkeen alkoi väsyttää.
Pian, ellei tehdä erittäin vaarallista leikkausta, joka pitäisi tehdä
Odotin siihen pääsya 9kk----sitten soitin TYKSiin ja tavoitin röntgenhoitajan, joka hoitaa jonotusta.
Hän ihmetteli, onko minulla jotain huolestuttavia oireita sitten?--EI OLE
Hoitaja sanoi, että papereissani sanotaan, että viimeisessä jälkitarkastuksessa todettiin, että olen toipunut hyvin ja ensi tammikuussa tehdään vielä yksi magneettikuvaus varoiksi---------sitten on case closed---eikä ole mitään syytä huoleen.............
Olen jo ilmoittanut asian tutkittavaksi--MIKSI LÄÄKÄRIKSI OPISKELEVA ANTOIN NOIN KAAMEAN PROGNOOSIN---9kk luulin, että kuolen pian............................
ennustaminen ei kuulu lääketieteeseen. Se on sivujuoni, johon lääkäri suostuu potilaan toiveesta tai sitten jostakin muusta typerästä syystä. Vain pätevöitynyt ammattihenkilö voi asettaa prognoosin. Olen pahoillani kärsimyksestä, jonka tollo sinulle aiheutti koska olen joutunut kokemaan vastaavan käsittelyn itsekin.
missäpä muualla tanatomaanikko asuu.
Kun on ajatellut jotain usein riittävällä intensiteetillä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä päätyy ajattelemaan sitä yhä useammin.
On tietysti ratkaistava millaisen vuokrasopmiksen tekee vai haluaako peräti omistusasunnon.
Ajatuksia ei voi rajoittaa mutta tekoja voi. Tekoja voi myös suunnata siten, että ajatusten on pakko suuntautua muualle. Jos haluat muuttaa, edessä on raju käsittely.
Minulle tehtiin jo 4 vaarallista operaatiota nukuttamatta tuosta syystä
Ne kestivät 5-8tuntia--en suostunut ottamaan edes tavanomaista esilääkitystä
Diapamia.
Vain muutaman kerrän pyysin kirurgilta puudutusta, kun kipu kävi sietämättömäksi
En pelännyt hetkeäkään---4litraa oli jo varattuna verta, jos kirurgin käsi lipsahtaa
Ne eivät vaikuttaneet elämääni muuta kuin,, sen että voinut tehdä pitkällisiä suunnitelmia.
Se oli sikäli hyvä, etten pannut paksuksi ketään sinunkaltaista kusipäätä YH.ksi
Liskot on oman sorttisensa lauma ja sellaisenaan juuri paras.
mennyt edes vähän paremmin jossain vaiheessa? No, nyt olet taas siinä kunnossa että tarvitset manaajaa.
Mikäpä siinä. Olen minä siihenkin tottunut.
holtittomasti. Mutsi saisi kyllä aikaan jonkun sekundakakaran sekundamiehen kanssa, mutta se valitsi meidät :D
ymmärretään rauhasta ja turvasta.
Pitkään vakavasti sairas saattaa tuntea kuoleman kodikseen.
Kun saa Damokleen miekan pään päälle, siihen TOTTUU......
Suunnitelmat vain muuttuvat ja vain välillä miettii, paljonko hiekkaa vielä tiimalasissa on......tekisikö jotain sellaista, ettei tarvitse välittää seurauksista enä
Minulla ei ole mitään sielua, joka surisi tai katuisi mitään...
onely "dust to dust"
Ei kuolema ole vain piste, johon kaikki loppuu. Se on kaksoispiste, josta kaikki vasta alkaa.
näin. Parempi olisi, että kuolema tulisi vasta siinä vaiheessa, kun se tuntuisi kotiinpääsyltä. Mutta sitähän ei voi valita. Paitsi tietysti itsemurhan.
http://www.youtube.com/watch?v=wYrE1exhwIg&feature=related
The Night is Calling(Bator/Turner)
Memories of so long ago
Strange feelings I don't really know
Drawing me from my sancturary
Wandering with shadows
Animal instinction cries
Hear the creature locked up inside
Don't you run from the celebration
Follow me into temptation
Price we pay for nocturnal admission
Chorus
The night is calling
When the day's killed by the night
I'm awake until mornin' light
Fantasy becomes my possession
Craving Immortality
Let me show you my darkest dream
Rituals that will set me free
Dine with me my forbidden feast
Learn the beauty of the beast
Walking in the dark among the danger
Chorus
When pleasure becomes the pain
When the feeling's not the same
Taste the fear of this life's convention
Sin was always man's invention
Run with me to nocturnal salvation
Chorus
Kuolema tuntua kodilta? Jos nyt ajatellaan ihmistä ja ihmisten biologista hengissäselviytymisviettiä, meidän automaattisia refleksejä niin kuoleman hetkellä voisi kyllä pelottaa ja ahdistaa, että tässäkö se oli jos kuolemanvaara tulisi yhtäkkiä ja äkkiarvaamatta. Se tuskin olisi kauheen kodikasta :D, mutta toisaalta jos ajatellaan ihmisen henkistä viisautta, henkistä vakaumusta ja muita vastaavia tekijöitä, voi kuolema olla tavallaan paluu kotiin.. Toki jos uskoo jälleensyntymisoppiin ja/tai on henkisesti sisäistänyt kuoleman läsnäolon jokapäiväisessä elämässämme ja sen väistämättömyyden hetkenä minä hyvänsä.
Itse omasta puolestani koen, että kuolema kyllä on tavallaan paluu kotiin, paluu sinne mistä on lähtenyt ja kuolemaani tavallaan jo odotan, mutta vasta kun olen saanut elää monta upeaa ja vähemmän upeaa vuotta elämästäni. Kuoleman kokeminen jotenkin vaan kiehtoo ja utelias kun olen niin pitäähän se sitten nähdä alusta loppuun kun sen aika tulee, miltä se tuntuu ja mitä kuoleman jälkeen tulee eteen :)
Aikoinaan ennen kuin isäni kuoli oli hän toivonut hautajaisiinsa jotain iloista ja rokkimusiikkia koska hänen mielestään kuolema oli iloinen asia. No sitä mun on pakko kompata, se on once-in-a-lifetime-kokemus, mutta surevaa sukua ja ystäviä kunnioittaen se ei taas kaikille ole mitään niin iloista.. Hautajaisissa soi siis Adagio Albinoni ja tyttäret nauraa siunaustilaisuudessa, hyvä me :P
Joskus olin kesätöissä kirkolla. Siinä tuli ajeltua hautausmaan nurmikkoja, vähän lapiolla viimeistelin hautoja, komppasin kirkon kellareja ja vetelin mikropitzaa alttarilla. Mielestäni kuolema oli kotoista ja oikein letkeää.
Olen minäkin ollut haudankaivajan apulaisena ja nähnyt ihmisen luita maa-aineksen seassa.