Tässä asia topicki!

Seurustelin reilu vuoden erään jätkän kanssa ja olen jälkeenpäin miettinyt, että rakastinko ja arvostinko oikeasti häntä. Se oli ensimmäinen suhteeni ja minulla oli tosi huono itsetunto silloin. Kun tapasimme, olin kovin otettu siitä, että hän oli kiinnostunut minusta. Taisin siis rakastua enemmän siihen tunteeseen, että olen haluttu. Meidän huumorintajumme kyllä synkkasi hyvin ja seksi oli loistavaa, hän pukeutui ihan siististi ja rennosti, mistä pidin, mutta hän oli liian hoikka miesmakuuni. Voin toki pitää joitakin hoikkiakin miehiä hyvännäköisinä, mutta pääasiassa pidän lihaksikkaammista ja "isoista" ja turvallisista miehistä.

Mutta, ei ulkonäkö minulle tärkeintä ole. Myöhemmin huomasin, että ajattelemme melko erilailla asioista. Ja jos ajatusmaailmamme yms. olisi sopineet paremmin yhteen, ei hänen ulkonäössä olevat puutteet olisi varmasti haitanneet yhtään. Minä pidän "nuivista" miehistä, hän oli hieman liian ylipositiivinen. Pidän miehistä, jotka metsästää/kalastaa tai harrastaa muuten jotain miehisiä lajeja (esim. paintball, kuntosali, itsepuolustus yms.), hän ei harrastanut mitään niistä. Lisäksi oli muutamia muita piirteitä, joita en arvostanut hänessä ja joita jäin kaipaamaan. Noh, ainakin opin lisää, et mitä asioita arvostan miehessä ja parisuhteessa. Tavallaan kadun tuota suhdetta, mutta toisaalta, kyllä kaikki kokemukset jollain lailla kasvattaa. Ja toki niitä hyviäkin muistoja on.

Nyt olen sinkku ja aion pysyäkin niin kauan kunnes (ja jos) löydän miehen, joka oikeasti kolahtaa ja jota ihailen ja arvostan. :)

Ajattelin taas kaivaa tämän vanhan keskustelun esille, kun täälläkin nykyään tuntuu olevan sen verran uutta porukkaa, jolle asiaa hieman taas valaista ja samalla olisi myös muutenkin ihan kiva taas kuulla lisää kannanottoja, jos vaan tulisi :)