Eli, suoraan asiaan.
Miesystäväni ei ole nykyään kovin avoin minulle. Ennen hän kehui, kuinka kanssani on helppo jutella mistä vain milloin vain, mutta nykyään hän ei juttele asioistaan minulle.
En tietenkään pakota häntä juttelemaan ja kertomaan jostain asioista jos hän ei halua, mutta minusta vaikka lähiaikojen suunnitelmista yms. pientä voisi kertoa.
En tiedä, onko minussa vika? Eikö hän ehkä luota minuun?
En ole pettänyt häntä, olen onnellinen tässä suhteessa.
Mutta hänen avoimuuteensa ja asioista jutteleminen nyt kiikastaa, minusta tuntuu pahalta. Miksei hän halua jutella kanssani?
Meillä on kolmen vuoden ikäero, olen nuorempi ja hän juttelee enempi siskolleen erilaisista oman elämänsä asioista. Mutta entäs minä? Tyttöystävä?
Olen sanonutkin kyllä hänelle, että olisi minulle avoin ja juttelisi kanssani eri asioista, kerta hän on todennut että minun kanssa voi keskustella.
Tämä tuntuu pahalta. En ymmärrä mikä nyt on :(
P.S. Olen avoin miehelleni ja juttelen hänelle päivän tapahtumista ja muista arkipäiväisistä asioista.
En vain ymmärrä, miksei hän voi. :(
Miesystäväni ei ole nykyään kovin avoin minulle. Ennen hän kehui, kuinka kanssani on helppo jutella mistä vain milloin vain, mutta nykyään hän ei juttele asioistaan minulle.
En tietenkään pakota häntä juttelemaan ja kertomaan jostain asioista jos hän ei halua, mutta minusta vaikka lähiaikojen suunnitelmista yms. pientä voisi kertoa.
En tiedä, onko minussa vika? Eikö hän ehkä luota minuun?
En ole pettänyt häntä, olen onnellinen tässä suhteessa.
Mutta hänen avoimuuteensa ja asioista jutteleminen nyt kiikastaa, minusta tuntuu pahalta. Miksei hän halua jutella kanssani?
Meillä on kolmen vuoden ikäero, olen nuorempi ja hän juttelee enempi siskolleen erilaisista oman elämänsä asioista. Mutta entäs minä? Tyttöystävä?
Olen sanonutkin kyllä hänelle, että olisi minulle avoin ja juttelisi kanssani eri asioista, kerta hän on todennut että minun kanssa voi keskustella.
Tämä tuntuu pahalta. En ymmärrä mikä nyt on :(
P.S. Olen avoin miehelleni ja juttelen hänelle päivän tapahtumista ja muista arkipäiväisistä asioista.
En vain ymmärrä, miksei hän voi. :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen mies mutta naiseni ei puhu mulle mitä sen päässä liikkuu tai mitä se sisimpään kuuluu siten että se pysähtyy ja miettii tosissaan ja haluaa että minä kuuntelisin.
Olen ollut hirveen turhautunut mutta olen saanut sen käsityksen että hän ei osaa vielä oikein luottaa minuun. Pikku hiljaa ja teen selväksi sen että olen luottamuksen arvoinen hänelle. Mutta myöskin on tullut esille että eipä sitä tarvi puhua kun ei ole mitään mistä vatvoa jos asiat on oikeasti hyvin ja niin ne on meillä. Mitä nyt ulkoiset asiat vaivaa joskus. Alkaa miehen rooli ja naisen rooli löytyäkö ja tunnistaa ne itsessään ja toisessaan?