Moi! Ongelma on tämä!!! Missähän mättää kun vaimoni on vähän ylipainoinen ja hän ei halua laihduttaa?? Hän sanoo vaan että en ainakaan laihduta jos muut hokee. Minä ainakin saisin moisista puheista lisäpuhtia laihdutukseen. Ja sa että onnistuu kyllä laihduttamaan jos haluaa.Noo myös olen sanonut että lähdetään lenkille yhdessä ym pyöräilemään mutta hän ei halua lähteä kanssani :(. Sanoo vain mene yksin. Ja tuntuu että joka ilta ja aamu on kauhean nihkeätä nukkumaan mennessä ja herätessä. Ja nytkin keskellä päivää vaimoni meni nukkumaan kun aloin puhua että alettaisiin kuntoilemaan yhdessä. Minulle vaimoni kelpaa sellaisena kuin, on mutta, olisi hyvä laihduttaa terveys sysistä esim: aikuisiän diabeettes ym....... Vastauksia kehiin....
Mistä kiikastaa??
nakke nakuttaja.....
14476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos on varmaa, ettei vaimolla ole jotain sairautta (vai onko siis jo se diabetes vai oliko vain ennakointia viestissäsi), niin hän tuntuu olevan ainakin jonkin verran masentunut. Siihen viittaa moinen nukkuminen päivisinkin, masentunut ei jaksa.
On hyvä, jos vaimo kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Ehkä sinun pitäisi lopettaa laihduttamisesta puhuminen, koska se saattaa ahdistaa entisestään. Me ihmiset nimittäin toimimme eri tavoin eri tilanteissa, ja jos sinä saisitkin lisäpuhtia muiden hokemisesta, kuten väität, niin on paljon ihmisiä, joita sellainen vain masentaa. Lisäksi olet kovin määrätietoisen tuntuinen "onnistuu kyllä laihduttamaan jos haluaa". Asiassa olet oikeassa, mutta kaikki eivät ole yhtä määrätietoisia.
Kilot ja laihduttaminen ovat ulkonäköpaineiden kanssa rimpuileville naisille niitä vaikeimpia asioita. Kannattaa muistaa, että vaikka olettekin aviopari, ette voi elää toistenne elämää ettekä toistenne puolesta. Jos vaimo ei halua laihduttaa, ei sinun painostamisesi sitä miksikään muuta. Ei vaikka olisit kuinka oikeassa terveysasioissa sun muissa. Mutta minä kiinnittäisin enemmän huomiota niihin piirteisiin, jotka viittaavat tosiaan masennukseen. Onko vaimolla muuten kaikki ok, vai onko jotain vaikeuksia? Yritä tukea häntä positiivisella tavalla. Kehu niitä asioita, jotka vaimossa ovat hyvin ja jätä välillä mielestäsi ne heikot puolet. Useimpia piristää kuulla, että on hyväksytty, mutta masentaa ajatella, että jopa oma puoliso arvostelee tästä tai tuosta.
nooo vaimo on jo montavuotta ennen kuin olemme edes tunteneet niin hän on syönyt masennuslääkkeitä nykyään enää vaan puolikkaan päivässä!! No on täs tietty kaikkee sopeutumis ongelmaa ym uusi paikkakunta uudet ihmiset ym. Ja olemme työttömiä. Eli viihdymme samojen seinien sisällä liian tiiviisti yhdessä! Voisiko tässä olla osa syy välien kireyteen?? Olen kyllä kehunut vaimoani kauniiksu ym ja että hän on mahtava kokki jne... Ja tilannetta ei varmaan helpota että mun äitee ei ole oikeen ottanu hyväksyäkseen koko liittoa vaan haukkui meidät saatanan hulluiksi erään aivan tyhmän asian vuoksi mikä hänelle ei kuulu pätkääkää. Ja muutenkin tuntuu että mikään ei ole hyvä mitä teen vaan kaikki mitä teenkin on väärin... Lisää kommentteja kaivataan.....
No tuossahan sitä tulikin jo yhdelle pariskunnalle... Mutta oletko tietoinen, että monet lääkkeet paitsi aiheuttavat lihomista, voivat myös estää laihtumista. Itse en ole ammattilainen, joten tarkemmin en tiedä, mutta tämä kannattaa huomioida. Lihomista, mielialojen vaihtelua ja kireyttä aiheuttavat monille naisille jo e-pillerit, joten jos vaimosi käyttää niitä, sekään ei asiaa paranna. Mutta noiden mielialalääkkeiden kontolle pistäisin kyllä osan asiasta. Ja joka tapauksessa, kun vaimolla on noin paljon taipumusta masennukseen, laihduttaminen ei ehkä ole hänen pääasiallinen mielenkiintonsa kohde. Yritä tehdä se, minkä voit, saadaksesi vaimon toipumaan masennuksestaan, ja miettikää noita kilojuttuja vasta sitten. Muista kuitenkin, että yhtään sen paremmin kuin toisen laihdutusterapeutti, kukaan ei voi olla toisen mielenterveysterapeutti, eli muista pitää huolta myös itsestäsi.
ensiksi on hienoa, että jaksat kannustaa naista laihdutuksessa ja että vaimosi kelpaa sinulle sellaisenaankin, mutta muista että älä tee laihdutuksesta vaimollesi "pakkopullaa", kaikki eivät laihdu niin helposti kuin toiset eivätkä välttämättä jaksa sellaista rääkkiä jota itse olet tottunut vetämään päivittäin
kuitenkin vaimosi ensi reaktio naisena varmasti on luonnollisesti: "enkö mä kelpaa sinulle tälläisenä?" , vaikka tätä ei olekaan ääneen sanottu, sinuna menisin suoraan HETI tänään vaimosi luokse puhumaan asiasta, tee ehdottomasti selväksi hänelle se mitä juuri itse kerroit viestissäsi:"HÄN KELPAA SINULLE NÄIN", itse ainakin naisena uskon vaimosi käyttäytymisen johtuvan juuri tästä, sekä siitä että olet asettanut hänelle liian kovat tavoitteet liian lyhyellä aikavällillä
sinun olisi myös hyvä tehdä ERITTÄIN SELVÄKSI se että miksi toivot vaimosi petraavan liikunnan ja ruokailun suhteen, TERVEYSSYISTÄ! eikä muista
suosittelisin sinun ehkä asennoituvan laihdutukseen eri tavalla, älä toilota sanaa LAIHDUTUS koko ajan hänelle, vaan pyydä ilman kummempia takaa ajatuksia häntä kävelylle, tee siitä liikunnasta oikeasti hänellekin mukavaa ja kysy mikä laji innostaisi häntäkin liikkumaan, älä aseta liian suuria tavotteita, ottakaa kirjaimellisesti askel kerrallaan
jos näistä ei ole apua, sinun täytyy ottaa entistä suorempi asenne, PUHU SUORAAN JA KYSY MIKÄ ON VIALLA?
minusta ajatuksissasi ei ole mitään pahaa, kuulostat vilpittömältä, tietenkin haluan painottaa, että nämä ovat asiat vain minun näkökulmastani naisena, vaimosi on taas ERI PERSOONA, kun keskustelet asiasta muista että äänensävysi on puolet puheestasi, voimia kuitenkin teille molemmille syksyyn kohti terveellisempää elämää! =)
Niin olen koittanutkin vaimolleni sanoa että kelpaat minulle tuollaisena kuin olet ja samaa hänen äitinsäkkin on sanonut. Vaimollani on tulossa eräs leikkaus tässä isyksyllä ja olisi hyvä siihenkin mennessä saada edes muutama kilo tiputettua niin leikkaus olisi turvallisempaa. Ja olen vilpitön ihminen :) Ja sanoinkin vaimolleni että ei meidän hikivaluen tarvi kuntoilla kunhan edes vähän päivässä. Minullakin painoa on kummiskin 96kg ja olen 185cm pitkä eli joku kilo olis kiva saada pois. Olisi molempien kannalta mukavempaa aloittaa kuntoilu kun olisi tsemppari mutta ei muu auta kun itse alkaa pitämään itsestään huolta. Niin ja kiitos tsempeistä :). Ja lisää saa keskustella :)
Ensinnä kannattaa aloittaa ruokavalion kuntoon laittamisesta. Nimittäin nykypäivänä suurten energiamäärien syöminen on niin helppoa, että mikään määrä kuntoilua ei auta siihen. Siispä laihduttamisen aloittamisessa tärkeintä on laittaa ruokavalio kondikseen.
Kuntoilu toki auttaa kaikkiin vaivoihin, mutta nro 1 laihdutuskeinoksi siitä ei ole, kun se mikä lenkkipolulla lähtee, otetaan iltapalassa takaisin .
se paino lähe sillä ku jättää sipsit, limut, jäätelöt, hampurilaiset ym syömättä ja syö normaalin kotiruuan päivittäin....
ei yksin auta, ellet liiku! Pelkällä ruokavaliolla voi pudottaa kiloja jonkin verran, mutta elimistö sopeutuu nopeasti ruokavalion muutokseen ja alkaa käyttää vähemmän energiaa, jos sitä saadaan vähemmän. Ainoa keino on sekä että: ruokavalio liikunta. Pienikin liikunnan lisäys auttaa aluksi, kun kunto kohoaa, niin sitä alkaa itsekin haluta enemmän.
Niin, ja vaimosi tapauksessa, tekemisen puute on pahin vihollinen: kun ei ole tekemistä tulee syötyä enemmän, jatkuvaa napostelua, että saa edes jotain mielihyvää. Nyt tarvittaisiin yhteinen mieluinen tekeminen teille molemmille, jolloin voit tsempata samalla vaimoasi ja osoittaa, että hän on sinulle tärkeä.
Onnea yrityksellenne.
Olet saanut jo runsaasti hyviä ajatuksia ja vinkkejä, joten koetan tässä vielä yhdestä näkövinkkelistä korostaa sitä että onko aivan pakko ylipäätään pyrkiä mihinkään tavoitteisiin, jos vaimosi ei mihinkään syty? Joskus voi vaan vahingossa "eksyä" lenkille eli aloita jostakin pienestä kivasta esim. käppäilystä lähipuistikossa tai pienestä piknik-retkestä jonnekin minne jaksaa huonokuntoinen pyöräillä. Tee ulkoiluretkiin jokin tarkoitus, koska aikaahan teillä ilmeisesti on.
Samalla saat luotua uutta sisältöä suhteellenne ja vaimosi masennuksesta huolimatta hän voi kahdessa-kolmessa viikossa tottua siihen, että käytte jossakin ulkona joka päivä. Hyvässä lykyssä vaimosi voi jopa piristyä hieman ja ryhtyä oma-aloitteisesti haluamaan ulkoilua yksin tai yhdessä.
Aina ei kannata niin suoraviivaisen rehellisesti paljastaa hyviä aikomuksiaan, vaan silkasta rakkaudesta juonitella jokin kiva idea toisen eduksi.
No tota joo...
en tunne yhtään sinua enkä vaimoas.
Mutta vastaankin ihan omasta puolestani, luulen että vastaukseni provosoi jota kuta mutta mitäs sitten.
Sori vaan mutta kyllä sä kirjoitat mun korvaan kaks suuntasesti... sua ei haittaa mutta kuitenkin sua haittaa tyyliin.
Itse olen sen verran uppiniskanen ihminen että tekisin ihan tasantarkkaan samalla tavalla kun vaimos.
Toi kuullostaa niiiiiin säälittävältä: "kyllä sä mulle kelpaat, MUTTA....plaa plaa plaa ja seli seli"
Minuun sais enemmän puhtia se että miehellä olis munaa sanoa oikeasti mistä kiikastaa, koska jo rivien välistä voi lukea että kyllähän ne on noi kilot mitkä korpee. Sairaudet on vaan selityksiä.
sen hoikan ja kauniin naisen! Mitä pahaa siinä on, jos se sattuu olemaan oma vaimo, joka on "hukkunut sinne kiloihinsa"? Olen kyllä "nakke nakuttajan" kannalla, vaikka nimimerkkisi ensin tulkitsinkin "nakke nalkuttajaksi". Olen myös hiukan uppiniskainen itse, ja koin tekstisi kuten ylläoleva kirjoittaja.
Sitten ajattelin hiukan tarkemmin ja kyllä, se terveys on siinä se pointti. Jos masentunut ihminen ei ole kiinnostunut terveydestään, niin jonkun muun pitää häntä vetää perässään. Ajaa ylös sieltä sohvan uumensita keinolla millä hyvänsä. Muuten ollaan pahoissa vaikeuksissa. Eli kannustan kyllä mielessäni alkuperäistä kirjoittajaa jatkamaan ponnsituksiaan ja kokeilemaan kaikkea, mikä voisi tuoda tulosta.
Kuka teillä hoitaa ruokaostokset? Käykö vaimo edes kaupassa? Jos käy, niin mene mukaan ja ohjaa näitä ostoksia vaivihkaa uuteen suuntaan. Olisi tosi hienoa, jos pääsisitte kauppaan kävellen/pyörällä, siinähän liikuntaa tulisi kivasti. Voitte valita kaempanakin olevan kaupan.
Netistä löytyy hyviä vinkkejä joka lähtöön, niin ruoasta, liikunnasta kuin masennuksestakin. Etsivä löytää.
Vaimoni on suorastaan sairaalloisen ylipainoinen, diabetes vaivaa, jaloissa on nivelten kulumia ja nivelsidevaivoja. Sydänoireita on lisäksi aika-ajoin.
Syöminen on ryöstäytynyt käsistä, varsinkin makean himo.
Liikkumiseen ei ole enää kunnolla mahdollisuuksiakaan.
Runsas ylipaino on johtanut tähän tilanteeseen. Aika avuton olen asiassa, ei ole oikein mitään tehtävissä ainakaan minun taidoin.
suoraa totuutta? Pamautat vaimollesi päin naamaa, että tuolla menolla tapat itsesi, mikä olisi sinusta (ehkä?) epämieluisaa, koska (ehkä?) rakastat häntä. Että haluaisit elää vaimosi kanssa vielä monia vuosia, eikä se tule onnistumaan näillä näkymin? Kokeile.
Tiedän että tämä ei saa kauhean positiivista kommenttia, mutta sun ei mielestäni kannattais valehdella itsellesi eikä vaimollesi. Jos ylipaino häiritsee, siihen ei mikään maailman "kelpaat mulle sellaisena kuin olet" -puheet auta. Mitä hyötyä on sellaisesta valheesta, johon kumpikaan ei usko?
Mitä tulee itse ylipainoon, masennuslääkkeiden aloittaminen, lopettaminen ja niiden annostusten muuttaminen aiheuttavat muutoksia ruokahalussa, vaikka eivät aina välttämättä olekaan se ainoa syy painon nousuun. Jos masennuslääkkeillä on hoidettu vain oiretta (kuten nykyään yleensä tehdään), ei se masennuksen aiheuttaja ole poistunut yhtään mihinkään, jolloin annosten vähentäminen palauttaa ihmisen vain samaan tilaan missä se oli ennen annosten nostamista. Sitten on tietty monia sairauksia, jotka vaikuttavat serotoniini/adrenaliini -tasapainoon, jolloin lääkityksen kanssa voi joutua elämään loppuikänsä.
Eli: masennuksen aiheuttajat eivät välttämättä poistu lääkkeillä.
Tsemppiä sulle, masentuneen kanssa eläminen ei ole helppoa.