Hain yksin avioeroa eli jätin 1 vaiheen hakemuksen. Samalla vaadin yhteiselämän lopettamista. Kauanko teillä on mennyt, että olette saaneet päätöksen yhteiselämän lopettamisesta? Ja miten prosessi menee?
Haluaisin miehestä äkkiä eroon, sillä elämä on hänen kanssaan yhtä helvettiä.
Haluaisin miehestä äkkiä eroon, sillä elämä on hänen kanssaan yhtä helvettiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lähtemään. Sillä se loppuu nopeiten. En edes miettinyt omaa eroani hakiessa moista. halusin perhehelvetistä pois eikä miehellä ollut siihen sanomista kun lapset halusivat samaa kuin minä
se vaan menee, että ei kukaan ulkopuolinen tuu sun tai miehes tavaroita pihalle pistämään.
että nyt se loppuu. Muuten et eteen päin pääse. Joko sinä lähdet tai mies lähtee, kumpi paremmin onnistuu. Harkinta-aikaa voi elää samassa talossakin, mutta yhtä tuskaa se on. Se ei ole lopullinen päätös, etkä voi ajatella asioita, kun toinen on liian lähellä. Tarviit totaalisen eron, aikaa ajatella rauhassa ja miettiä, miten jatkat. Siksi on parempi, että jompi kumpi lähtee.
Oma ukko "lähti ajattelemaan elämäänsä" muualle, palasi takaisin 3 kk:n kuluttua, todettiin, ettei se onnistu sittenkään ja minä lähdin kun sain siitä paskaelämästä tarpeekseni. Taustalla katkeruus, kun perhe ei riittänytkään, vaan miehen täytyi etsiä sitä omaa elämäänsä. Koska olimme molemmat jo aikuisen iässä liittoon mennessämme, ei ollut kyse nuorten liitosta, johon on sokeasti sitouduttu. Elämää oli eletty yksin ja kaksin, joten kyse ei ollut edes siitä, ettei koskaan ollut saanut elää omaa elämää. Olen sen verran ylpeä, etten katsele toisen kitumista, vaan lähdin omilleni. Hyvin on sujunut. Välillä tulee muistoja mieleen ja ajattelen, että olisko sitä sittenkin kannattanut jatkaa, mutta järki voittaa aina: miksi haluaisin takaisin sinne, missä en ole minkään arvoinen? Vain puheissa joskus toinen haluaa/tarvitsee/kaipaa, mutta teoissa sen näkee: kynnysmattona ei ole kiva olla. Jos toisen sisimmässä olet huora, varas, valehtelija, pettäjä ja täys paska, niin siinähän se vastaus piilee.
Jos miehen kanssa voisi sopia asioista, niin olisihan se tehty jo ajat sitten.
Olen yrittänyt erilaisia kompromissiehdotuksia, että hän lähtee, että minä lähden lapsen kanssa, että vuokrataan asunto ja vuoroviikoin asutaan kotona lapsen kanssa... Kaikkea olen yrittänyt ehdottaa. Hänen vastauksensa on, että hän ei lähde kotoa mihinkään ja jos vien lapsen häneltä hän tappaa minut. Ja jos minä lähden mun pitäisi kuitenkin maksaa talon lainat jne. Käytännössä silloin minulla ei ole mahdollisuutta maksaa vuokraa...
Siispä laitoin avioerohakemuksen yhteyteen vaatimuksen yhteiselämän lopettamisesta eli että oikeus ottaa kantaa kumpi muuttaa ja kumpi jää. Onko kukaan edennyt tätä kautta? Ja kauanko prosessissa on mennyt?
Jätin erohakemuksen, hankin asianajajan, ja hän alkoi hoitamaan mm. yhteiselämän lopettamis-asiaa. Meillä ihan sama tilanne, näköjään... Vaikka asiasta on parisen vuotta, mies ei edelleenkään jätä rauhaan. Onneksi eroprosessi kaikkineen on ohi!
Voimia sinulle!