Naiset ovat tänä päivänä tarkkailijoita ja rankaisijoita ja sen kyllä huomaa.
TheOnelta hyvä kommentti.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8400899/39506694
Ilmiö, jonka itse olen usein havainnut on se, että nainen katsoo oikeudekseen loukkaantua mistä vain ja tietenkin miehen on sitten parhaansa mukaan pyrittävä tämä hyvittämään...
Kun sitten taas mies loukkaantuu jostain naisen tekemästä/sanomasta on hän vain lapsellinen/pikkumainen/naurettava/huumorintajuton/juntti/jne, eikä mies TODELLAKAAN ole oikeutettu anteeksipyyntöön naisen taholta. Saati sitten, että nainen yrittäisi mitenkään tätä hyvittää...
TheOnelta hyvä kommentti.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8400899/39506694
Ilmiö, jonka itse olen usein havainnut on se, että nainen katsoo oikeudekseen loukkaantua mistä vain ja tietenkin miehen on sitten parhaansa mukaan pyrittävä tämä hyvittämään...
Kun sitten taas mies loukkaantuu jostain naisen tekemästä/sanomasta on hän vain lapsellinen/pikkumainen/naurettava/huumorintajuton/juntti/jne, eikä mies TODELLAKAAN ole oikeutettu anteeksipyyntöön naisen taholta. Saati sitten, että nainen yrittäisi mitenkään tätä hyvittää...
Vastaukset 15
Vanhimmat
esitetty yleistys, jonka täytyy perustua varsin suppeaan otantaan. Samalla tavoin naiset voisimme alkaa väittää, että akkamaisten miesten osuus lisääntyy koko ajan, missä miehet?
mulle on ihan yks hailee millaisia naiset on, kun omani ei ole sellainen
Miehestä se voi tuntua "mistä vain"-tyyppiseltä asialta, mutta naisesta ei.
Toisaalta oletko aina ollut varma, että kyse on loukkaantumisesta. Jos onkin kyse esim. kyllästymisestä, mielenkiinnon suuntautumisesta toisaalle, erimielisyydestä, josta ei halua vääntää tms. Joskus myös naisen huomattua miehen valehtevan, hän lakkaa kommunikoimasta tälle. Ilman, että sanoo tietävänsä toisen valehtelevan.
Anteeksi on vaikea pyytää, jos kokee itsekin tulleensa kohdelluksi väärin, vaikka tietäisi toisen loukkaantuneen jostain.
Pitkävihaiset ovat erikseen, mutta nuku yön yli. Mitään anteeksipyyntöä ei aina tarvita, asiat vain lakkaavat suututtamasta, kun antaa höyryjen vähän aikaa nousta päästä. Näkee sen jälkeen asiat useammasta kulmasta.
:)
tuollaisia puolisoita oikein löydätte?!?
Pakkoko sitä on tuollaiseen suostua? Herraisä sentään. Vakka kantensa valitsee...
suuttumaan ja loukkaantumaan, mutta kipakka sitten myös sänkypuuhissa;9 Ja sovintoseksiähän pittää jokaisen riian jälkeen harrastaa:) Että piän mielummin kipakan, kuin tasasen ilottoman ja kiukuttoman tallustajan::
että TheOne ei ymmärrä miksi on loukannut jotakuta naista:D
Luetun ymmärtäminen ei näemmä ole sun vahvimpia osa-alueita.. X)
Joten tarkennetaan sulle hieman:
-itse olen se joka useimmiten pyytää anteeksi (uskoinpa sitten olleeni oikeassa tai väärässä), koska pidän kiukuttelevia naisia melko lapsellisina (tulee omat muksut lähinnä mieleen) ja siinä toisen kiukkupuuskassa on turha lähteä tarkemmin analysoimaan kyseisen riidan problematiikkaa tai logiikkaa ylipäätään...
Olen vain pistänyt merkille, että monille naisille se anteeksipyytäminen on melkosen kova paikka. Itselleni se on vain sana muiden joukossa..ja jos sillä saa toisen hyvälle mielelle...ni toki pyydän anteeksi...ja antaa toisen kuvitella olleensa oikeassa! ;)
tässä kyse vaan siitä, ymmärtääkö mistä ja miksi nainen on loukkaantunut.
Mikä selittänee sen, et miksi useimmat naiset eivät osaa/halua pyytää anteeksi... ;)
naisiin. Mikä taas kertoo ehkäpä jotain susta. Naisena pyydän usein anteeksi, vaikka tiedän, että minua on loukattu ja anteeksipyytäjän pitäisi olla joku toinen. Kun vain en jaksa vihanpitoa.
vaadittu, että miehen pitäisi ymärtää, mistä nainen oikeasti on loukkaantunut. Se on avaruusteknologiaa suunnattomasti vaikeampaa tiedettä.
ole outoa, että joudut usein tilanteisiin, joissa sinun täytyy pyytää anteeksi vaikka olet se loukattu osapuoli? Eikö, kun olet muuten niin fiksu, olisi myös fiksua välttää sellainen tilanne? Onko pakko viedä tilanne niin pitkälle?
ilmiötä.
Mulla on kaikkien terveiden poikaystävieni kanssa tämä riitely-/loukkaantumispuoli sujunut suht. koht. mallikkaasti eli en ole koskaan jättänyt pyytämättä anteeksi, jos siihen on ollut syytä. Ja usein onkin ollut, mutta kyllä se aika fifty-fifty on mennyt.
Hyvittelyjä en oikeastaan ymmärrä, kyllä tavan riidoissa pitäisi anteeksipyynnön riittää, jos ei ole tullut materiaalista hävikkiä.
juttu on mulle hämärä. Mitä sillä tarkoitetaan? Ehkei mua ole koskaan hyvitelty, kun en tiedä. En sellaista kaipaakaan, mitä sitten lienee. En välttämättä anteeksipyyntöjäkään, jos asia on jo menneen talven lumia, mitä itsellä nopeasti on.
Suutun helposti ja lepyn helposti joidenkin ihmisten seurassa. Joidenkin seurassa taas en koskaan suutu. Mistä johtuu, vaikea sanoa. Ei välttämättä liity ollenkaan siihen etten viihtyisi heidän seurassaan, keihin suutun tms.
Pyydän kyllä anteeksi, jos ymmärrän loukanneeni jotakuta tai viimeistään silloin, jos joku kertoo loukkaantuneensa. Tosin ihmisen pitää olla tarpeeksi tuttu, koska en uskalla alkaa arvailemaan ja tekemään kärpäsestä härkästä.
Mitä tuo tarkkailu tässä yhteydessä tarkoitti?