Kerron oman tarinani.
Neljä vuotta sitten kohtasin reissussa miehen.. olin vapaa ja hän ei puhunut omasta tilaanteestaan mitään, joten päädyimme viettämään yön yhdessä. Minä ajattelin pitäväni hauskaa ja sen olevan yhden yön juttu. Hän pyysi kuitenkin numeroni ja siitä se alkoi.. kahdenviikon päästä sain tietää että hän elää parisuhteessa, on elänyt jo 10vuotta, lapsia ei sentään ole. Hän otti jatkuvasti yhetyttä, soitteli monia kertoja päivässä, näimme joskus montakertaa/kk joskus oli kolmenkin kk:den tauko , mutta hän soitti jokaikinen päivä silti. Minä huomaamattani jäin koukkuun, rakastuin, ja alkoi tuntumaan todella pahalta. Yritin puhua asioista, ei siitä mitään tullut ei hän halunnut jutella (tietenkään). Yritin tapailla muita, olin suhteessakin jonkaikaa, ei se onnistunut koska olin niin kiinni tuossa miehessä.
Viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt irti, en vastaa puheluihin, viesteihin, pyydän jättämään rauhaan.. ei auta. Hän piinaa ja piinaa, saattaa soittaa kymmeniä kertoja putkeen jos en vastaa.. viimekeväänä sitten aivan hajalla, itkien pyysin että anna minun mennä, en kestä enää, rakastan niin paljon ja inhoan itseäni, minun on pakko saada itsetuntoni takaisin. Hän jätti minut muutamaksi viikoksi rauhaan.
Sitten ilmoitti että on nyt eronnut, että rakastaa minua ja ei voi olla ilman minua. Menin shokkiin, paniikkiin, kuitenkin suostuin "katsomaan" mitä voisi tulla, että edetään rauhassa jne.. no, nyt hän on juhlinut ja viipottanut menemään kohta kolmatta kuukautta, ei olla nähty, ei ole kuulemma aikaa, mutta soittelee silti joka päivä, yhtään kaunista sanaa en ole kuullut, koko erosta ei ole puhunut mitään, eikä myöskään "meistä". Olen antanut tilaa enkä viitsinyt "painostaa", olen yrittänyt parikertaa aloittaa keskustelun siitä että mitä hän minusta oikein haluaa, hän vain toteaa että mikä minulla nyt on hätänä, onhan aikaa jne...
MINÄ HALUAN ELÄMÄNI TAKAISIN, OLEN IHAN RIKKI, MIKSI IHMISET TEKEVÄT TUOLLAISTA! Ok, olen tyhmä ja idiootti, mutta ihan yhtälailla on tuo mieskin! Nyt riittää haistakoon se vaan pska, pakotan itseni unohtamaan koko tyypin!
Neljä vuotta sitten kohtasin reissussa miehen.. olin vapaa ja hän ei puhunut omasta tilaanteestaan mitään, joten päädyimme viettämään yön yhdessä. Minä ajattelin pitäväni hauskaa ja sen olevan yhden yön juttu. Hän pyysi kuitenkin numeroni ja siitä se alkoi.. kahdenviikon päästä sain tietää että hän elää parisuhteessa, on elänyt jo 10vuotta, lapsia ei sentään ole. Hän otti jatkuvasti yhetyttä, soitteli monia kertoja päivässä, näimme joskus montakertaa/kk joskus oli kolmenkin kk:den tauko , mutta hän soitti jokaikinen päivä silti. Minä huomaamattani jäin koukkuun, rakastuin, ja alkoi tuntumaan todella pahalta. Yritin puhua asioista, ei siitä mitään tullut ei hän halunnut jutella (tietenkään). Yritin tapailla muita, olin suhteessakin jonkaikaa, ei se onnistunut koska olin niin kiinni tuossa miehessä.
Viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt irti, en vastaa puheluihin, viesteihin, pyydän jättämään rauhaan.. ei auta. Hän piinaa ja piinaa, saattaa soittaa kymmeniä kertoja putkeen jos en vastaa.. viimekeväänä sitten aivan hajalla, itkien pyysin että anna minun mennä, en kestä enää, rakastan niin paljon ja inhoan itseäni, minun on pakko saada itsetuntoni takaisin. Hän jätti minut muutamaksi viikoksi rauhaan.
Sitten ilmoitti että on nyt eronnut, että rakastaa minua ja ei voi olla ilman minua. Menin shokkiin, paniikkiin, kuitenkin suostuin "katsomaan" mitä voisi tulla, että edetään rauhassa jne.. no, nyt hän on juhlinut ja viipottanut menemään kohta kolmatta kuukautta, ei olla nähty, ei ole kuulemma aikaa, mutta soittelee silti joka päivä, yhtään kaunista sanaa en ole kuullut, koko erosta ei ole puhunut mitään, eikä myöskään "meistä". Olen antanut tilaa enkä viitsinyt "painostaa", olen yrittänyt parikertaa aloittaa keskustelun siitä että mitä hän minusta oikein haluaa, hän vain toteaa että mikä minulla nyt on hätänä, onhan aikaa jne...
MINÄ HALUAN ELÄMÄNI TAKAISIN, OLEN IHAN RIKKI, MIKSI IHMISET TEKEVÄT TUOLLAISTA! Ok, olen tyhmä ja idiootti, mutta ihan yhtälailla on tuo mieskin! Nyt riittää haistakoon se vaan pska, pakotan itseni unohtamaan koko tyypin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
todella on,nauttivat toisen kärsimyksestä.
Jos kerran haluat olla erossa miehestä niin ole sitä myös !
Vaihda puhelinnumerosi salaiseksi !
Hommaa lähestymiskielto jos on tarpeen .Takuulla pääset eroon miehestä jos tahdot sitä tosissasi. Ensin tulee löytyä omaa tahtoa jotta saavutat rauhan tässä
tilanteessasi.
Mies pommittaa sinua olemassaolollaan sinua vielä mutta ole lujatahtoinen.
Hyvät naisihmiset älkää piinatko itseänne uskottomuusepäilyllä
tehkää asioille jotain ?
Laittakaa aikaraja epäilyksille jollei mitään paljastu niin lopettakaa epäilyt
tai hakekaa apua mikäli epäily kalvaa teitä aikarajan jälkeenkin.
Jatkuva toisen ihmisen epäileminen syö teitä ja jyrsii kuin rotta sielua. Poistukaa
sellaisesta suhteesta joka vahingoittaa mieltänne päivin ja öin.
Ollessanne avo-avoliitoissanne tai ap:n tapauksessaan ex-varatun miehen
kanssa.
Kahdenkeskeisen toimivan suhteen perusta on aina luottamus ja yhteisten
päämäärien tahtominen.
Luottamuspula on aina häiriö suhteen tilassa.
Jos keskusteluyhteyttä ei synny välillenne hakeutukaa oman avun piiriin .
Miettikää myös miltä teistä tuntuisi jos teidän tekemisiänne epäiltäisiin ilman syytä ?
lähestymiskieltoa kuule postimyynnistä saada. Kyllä täytyy olla joku pahoinpitelijä tai häirikkö ja sellainen tuo mies ei kait ole. Lähestymiskielto olisi AIKA liitoiteltua :D Vaihda vaan vaikka se numero.
mielestäsi häiriköintiä? Minä ainakin kieltäisin miestä enää soittamasta ja vaihtaisin numeroni salaiseksi. Jos äijä vielä sen jälkeen ottaa jotenkin yhteyttä niin menisin poliisin luokse selvittämään mitä mahdollisuuksia on saada häirikkö aisoihin.
On ollut todella typerää antaa miehen dominoida vuosia suhdetta. Mahtaa olla todella mahtava tyyppi! Siinä mielessä syytä on kyllä naisessa itsessäkin, kun antaa käyttää tuolla tavalla itseään hyväksi. Jos nainen ei itse karaistu ja opi pitämään puoliaan niin mikä estää jonkun toisen miehen jatkossa käyttäytyvän samalla tavalla. Siinä mielessä kannattaisi ryhdistäytyä ja ottaa oma elämä hallintaansa. Eikö jonkinlaista keskustelua ja apua löytyisi jostain? Omat voimat eivät välttämättä siihen riitä.
Olen nähnyt samantapaisen kuvion. Se on näännyttävää. On jäänyt koukkuun eikä kykene jatkamaan elämäänsä. Vuosia kuluu siinä helvetissä. Siitä ei pääse välttämättä omin avuin irti vaan tarvitsee ammattiapua.
hypätä yksi askel eteenpäin eikä maata paikoillaan. Viimeisissä lauseissa oli jo totuuden siementä. Itse olet ahdinkosi seppä ja ainoa joka sinua eteenpäin vie. Koettaisit keksiä ettei se mies ole sinusta kiinnostunut, kamppeistasi korkeintaan. Tuon kun oivallat, eheytyminen voi alkaa. Jos se sankarisi olisi sinusta muutenkin kuin patjana kiinnostunut, tuskin hän neljää vuotta olisi miettinyt? Ja miettisi edelleen. Lopeta itsesääli ja suhde.