Muutaman vuoden kestänyt avioliitto on laimentunut kertarysäyksellä ja mies ei tunnu välittävän sen parantamisesta, hänen mielestään kaikki on kunnossa... hänelle riittääkin se että seksiä saa ja samankaton alla asutaan ja että kaverit luulee kaiken olevan kunnossa.
En itsekkään tahtoisi eroa ihan suorilta käsin, törmäsinkin tänään asumusero aiheeseen ja mieleeni tuli kysymys että jos tilanne menee niin huonoksi että tahdomme asua erossa ja kokeilla siten kaipaammeko toisiamme siinä määrin ettei haluta erota. Onko asumuseron aikana puoliso edelleen velvollinen pitämään toisesta huolta rahallisesti? Olen itse opiskelija ja puolisoni on töissä. Sosiaalitoimistosta en voi mitään apuja saada enkä muutenkaan saa kuin opintotukea ja kesäisin pitää mennä kesätöihin ettei puoliso joudu kokonaan elättämään. Eli onko puoliso edelleen velvollinen "elättämään" minua jos olemme asumuserossa, ei se ainakaan järkeenkäyvältä kuulosta.
Rakastan miestäni kovin muttei se tarkoita sitä että pitäisi uhrata koko elämänsä rakkaudettomaan elämään...minusta tuntuu että minulla olisi niin paljon annettavaa ihmiselle joka minua todella rakastaisi, kuitenkaan puolisoni ei tunnu kokevan suurta rakkautta minua kohtaan.
En itsekkään tahtoisi eroa ihan suorilta käsin, törmäsinkin tänään asumusero aiheeseen ja mieleeni tuli kysymys että jos tilanne menee niin huonoksi että tahdomme asua erossa ja kokeilla siten kaipaammeko toisiamme siinä määrin ettei haluta erota. Onko asumuseron aikana puoliso edelleen velvollinen pitämään toisesta huolta rahallisesti? Olen itse opiskelija ja puolisoni on töissä. Sosiaalitoimistosta en voi mitään apuja saada enkä muutenkaan saa kuin opintotukea ja kesäisin pitää mennä kesätöihin ettei puoliso joudu kokonaan elättämään. Eli onko puoliso edelleen velvollinen "elättämään" minua jos olemme asumuserossa, ei se ainakaan järkeenkäyvältä kuulosta.
Rakastan miestäni kovin muttei se tarkoita sitä että pitäisi uhrata koko elämänsä rakkaudettomaan elämään...minusta tuntuu että minulla olisi niin paljon annettavaa ihmiselle joka minua todella rakastaisi, kuitenkaan puolisoni ei tunnu kokevan suurta rakkautta minua kohtaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puolisosi ei ole velvollinen rahoittamaan elämääsi asumuserossa etenkään, jos teillä ei ole yhteisiä lapsia.
Hävettää vähän sun puolesta. Ei ihme, että suhde on pilalla, jos ensimmäisenä ajattelet rahaa eron kynnyksellä.
Koittakaapas päästä juttelemaan tilanteestanne ammattiauttajalle. Perheasiain neuvottelukeskukseen pääsee ilmaiseksi.
Mies pitää vaan saada tajuamaan, että naisellakin on tarpeet.
Pakko ajatella, sillä jos edelleen mies katsottaisiin velvolliseksi "elättämään" olisi se todellakin tyhmää, eikä taatusti sitä tekisi...eli mitä muuta voin kuin ajatella kaikki asiat ennenkuin teen mitään liikkeitä, ei sitä taivasalle huvittaisi jäädä, ainakaan näin talven tullessa. Tälläkin hetkellä vaikka olen se pienituloisempi käytän mieluummin rahat meidän elämiseen kuin hän, itse hän laittaa ne mieluummin ihme projekteihin ja sukulaisilleen(Afrikkaan)...enkä sitä ole valittanut, mutta sittenkun mies olettaa että kaikki omat rahani laitan meihin ja omillaan hän tekee mitä huvittaa, eikä todellakaan halua käyttää vaimoonsa/avioliittoonsa, koseskeluvaiheessa kaikki oli toisin, sittenkun sai narun kaulaan niin heti muuttui asiat. Raha on aina esillä joka asiassa. Olisikin helpotus elää yksin kun voisi kumpainenkin ajatella vaan omaa napaansa ja olla vapaasti itsekkäitä.
Fiksua ajatella asioita ennen ratkaisuja, mutta ei, miehesi ei ole elatusvelvollinen. Ei edes nyt, kun asutte saman katon alla.
avioliittolain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan...
miten opintorahan/asumistuen kanssa käy. Luulisin, että asumuserossa ollessasi sinut katsotaan yksinäistaloudessa eläväksi? Ainakin meillä meni niin, että lapset ei saanu opintotukea yhteistaloudessa, mutta kun muutimme pois, niin johan lapsille maksettiin. Mutta tämä on pelkkä luulo. Ota itse selvää.