Haluan kertoa oman esimerkkini suhteesta, jossa on esiintynyt paljon niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Ja mistä kaikki alkoi.. Ehkä vaan haluan hieman purkaa tuntojani!
"Tapasimme" netissä, keskustelimme msn:n välityksellä, jossain vaiheessa vaihdoimme numerot, soittelimme ja viimein tapasimme. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka en toki tuohon termiin muutenkaan sinänsä usko! Hän kuitenkin vaikutti maanläheiseltä, mukavalta ja luotettavaltakin. Myös arvomme kohtasivat, sillä molemmat etsivät vakavammasti otettavaa suhdetta. (Tässä vaiheessa jo pieni mustasukkaisuus alkoi tulla pintaan: hän ei hyväksynyt, jos olin miespuolisten kavereiden kyydissä/epäili ihan jatkuvasti missä olen, kenen kanssa jne.) Erityisesti minä, sillä halusin jonkun joka ottaa minut vakavasti. Välimatkaa meillä oli n.300km.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vietinkin melkein kaiken aikani hänen luonaan.. Keväällä, kun tämä asensi autonrenkaita, hän heitti puukapulalla kohti minua, kun en osannut auttaa tätä. Jouduin lähtemään karkuun, että välttyisin vielä suuremmalta raivolta. Kesällä miehellä alkoi jo päässä napsuilla enemmänkin, hermostui mm. keittiön viemäristä mikä oli tukossa, kun itse ei ollut huolehtinut asiasta. Milloin en ollut siivonnut, millon tehnyt ruokaa.. Useasti vietinkin oudossa kaupungissa puistossa päivää itkien, kun olin lähtenyt karkuun tämän raivokohtausta, kun ei jaksanut moista kuunnella.. Myöhemmin hän toki pyysi anteeksi, mutta pahoittelut oli hyvin pieniä.
Kesällä tapahtui mm: löysin miehen puhelimesta viestejä, todella törkeitä ehdotteluviestejä koskien seksiö muille naisille. Hermostuin humalassa lukiessani miehelle, ja löin häntä tämän nukkuessa silmään. Mies paiskasi minut suoraan rappukäytävään yhden kerrostasanteen alemmaksi, ja jätti virumaan käytävään.. Myöhemmin yöstä kuitenkin sovimme.. -Luottamus taisi mennä jo tuossa vaiheessa-
Syksyllä hain samalle paikkakunnalle opiskelemaan, omaan asuntoon.. Riitelimme usein. Olin viettämässä erästä syysiltaa mieheni luona, kun siivosimme yhdessä. Pari poikkipuolista sanaa, etten osaa siivota, tai minusta ei ole mitään hyötyä vei innostukseni. Lopetin laittoiden luutuamisen, tämä pakotti minut jatkamaan. KOhta hän jo kuristi minua, kun en osannut siivota oikein. Pääsin lopulta lähtemään tämän luota!
Typerää, ja lapsellista, mutta menin miltei suoraan kapakkaan. Siellä oli yksi puolituttu mies, kenen kanssa juttelin, ja mieheni tiesi, että tämä toinen mies olisi minusta kiinnostunut. Yhtäkkiä mieheni ilmestyi kapakkaan, oli suunnattoman raivona kenen kanssa juttelin. Olimme kapakassa loppuun asti, ja minä erittäin humalassa. Seuraavana aamuna heräsin molemmat silmät mustina, kehossani 40 mustelmaa, käsi ei onneksi murtunut.. Hän sitoi minut ilmastoteipillä, ja hakkasi vyöllä. Hän myös teippasi oven turvalukon päälle, etten päässyt lähtemään tämän luota..
Olimme pari viikkoa erossa, kun sovimme hänen lepertelyiden jälkeen. Toki myös itse osakseni ikävöin häntä, koska en pystynyt käsittämään mitä hän minulle teki. En tosin varmasti vieläkään oikein pysty käsittelemään asiaa.. Toki myönnän, että oli lähellä, etten ottanut toista miestä luokseni..
Myöhemmin talvella päätimme muuttaa yhteen, pidemmän aikaa meillä menikin tosi hyvin syksyn-episodin jälkeen! Periaatteessa mitään uutta ei tässä vaiheessa toisesta enää paljastunut.. Normaaleja pikkuriitoja, ja tavallista elämää..
Puoli vuotta olemme nyt asunnossa asuneet, ja tilanne on todella kärjistynyt.. Mielessäni on monta kertaa käynyt, että olenko todella näin arvoton tai tyhmä, kun tätä kestän. En kehtaa enää miltei kavereilleni kertoa miehen nykyisestä käytöksestä, koska nolaan itseni kerta kerralta yhä pahemmin, koska itsehän olen hänen kanssaan vielä ollut.
Mies ei ole ollut tänä kesänä ollenkaan töissä, koska on tehnyt päättötyötään. Itse olen taas töissä käynyt, mistä tämä tuntuu olevan jotenkin kateellinen?? Asunnolla ei ole tapahtunut yhtikäs mitään, kun aamulla olen töihin lähtenyt tai sieltä tullut. Pari kertaa tämä on laittanut ruoan valmiiksi, mutta hän ei pyyykkää, ei tiskaa, ei siivoa muuta kuin pakosta. NE EIVÄT KUULEMMA KUULU MIEHILLE!! MIkäs sitten kuuluu, jos ei töidenkään teko nykyään. Saan jatkuvasti kuulla tyhmyydestäni, rumuudestani, olevani sairas-ihminen, tai minusta ei ole mihinkää'n. Olen siis laiska, en kunnon nainen. Hyvä jos kahdesti on mies pessyt omat pyykkinsä koko 7kk aikana.
Viimeksi tänään, kun kävin "kotona" pyörähtämässä, tervehti mies minua iloisesti. Kohta olikin jo täysi sota käynnissä, koska kieltäydyin etsimästä hukassa olevaa lappua. Sain kuulla olevani lutka, ääliö, idiootti, ja kun tulisin takaisin asunnolle saisin kokea, mitä vastaavasta vittuiluista seuraa??! Tämä on mielestään ollut aivan liian lepsu minun suhteeni, ja aikoo tehdä asiaan muutoksen..
Itselläni on ollut todella ahdistavat tunteet viime aikoina, kun ei omalle asunnolleen enää pysty menemään, ettei tarvi varpaillaan seisoa mitä seuraavaksi..
"Tapasimme" netissä, keskustelimme msn:n välityksellä, jossain vaiheessa vaihdoimme numerot, soittelimme ja viimein tapasimme. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka en toki tuohon termiin muutenkaan sinänsä usko! Hän kuitenkin vaikutti maanläheiseltä, mukavalta ja luotettavaltakin. Myös arvomme kohtasivat, sillä molemmat etsivät vakavammasti otettavaa suhdetta. (Tässä vaiheessa jo pieni mustasukkaisuus alkoi tulla pintaan: hän ei hyväksynyt, jos olin miespuolisten kavereiden kyydissä/epäili ihan jatkuvasti missä olen, kenen kanssa jne.) Erityisesti minä, sillä halusin jonkun joka ottaa minut vakavasti. Välimatkaa meillä oli n.300km.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vietinkin melkein kaiken aikani hänen luonaan.. Keväällä, kun tämä asensi autonrenkaita, hän heitti puukapulalla kohti minua, kun en osannut auttaa tätä. Jouduin lähtemään karkuun, että välttyisin vielä suuremmalta raivolta. Kesällä miehellä alkoi jo päässä napsuilla enemmänkin, hermostui mm. keittiön viemäristä mikä oli tukossa, kun itse ei ollut huolehtinut asiasta. Milloin en ollut siivonnut, millon tehnyt ruokaa.. Useasti vietinkin oudossa kaupungissa puistossa päivää itkien, kun olin lähtenyt karkuun tämän raivokohtausta, kun ei jaksanut moista kuunnella.. Myöhemmin hän toki pyysi anteeksi, mutta pahoittelut oli hyvin pieniä.
Kesällä tapahtui mm: löysin miehen puhelimesta viestejä, todella törkeitä ehdotteluviestejä koskien seksiö muille naisille. Hermostuin humalassa lukiessani miehelle, ja löin häntä tämän nukkuessa silmään. Mies paiskasi minut suoraan rappukäytävään yhden kerrostasanteen alemmaksi, ja jätti virumaan käytävään.. Myöhemmin yöstä kuitenkin sovimme.. -Luottamus taisi mennä jo tuossa vaiheessa-
Syksyllä hain samalle paikkakunnalle opiskelemaan, omaan asuntoon.. Riitelimme usein. Olin viettämässä erästä syysiltaa mieheni luona, kun siivosimme yhdessä. Pari poikkipuolista sanaa, etten osaa siivota, tai minusta ei ole mitään hyötyä vei innostukseni. Lopetin laittoiden luutuamisen, tämä pakotti minut jatkamaan. KOhta hän jo kuristi minua, kun en osannut siivota oikein. Pääsin lopulta lähtemään tämän luota!
Typerää, ja lapsellista, mutta menin miltei suoraan kapakkaan. Siellä oli yksi puolituttu mies, kenen kanssa juttelin, ja mieheni tiesi, että tämä toinen mies olisi minusta kiinnostunut. Yhtäkkiä mieheni ilmestyi kapakkaan, oli suunnattoman raivona kenen kanssa juttelin. Olimme kapakassa loppuun asti, ja minä erittäin humalassa. Seuraavana aamuna heräsin molemmat silmät mustina, kehossani 40 mustelmaa, käsi ei onneksi murtunut.. Hän sitoi minut ilmastoteipillä, ja hakkasi vyöllä. Hän myös teippasi oven turvalukon päälle, etten päässyt lähtemään tämän luota..
Olimme pari viikkoa erossa, kun sovimme hänen lepertelyiden jälkeen. Toki myös itse osakseni ikävöin häntä, koska en pystynyt käsittämään mitä hän minulle teki. En tosin varmasti vieläkään oikein pysty käsittelemään asiaa.. Toki myönnän, että oli lähellä, etten ottanut toista miestä luokseni..
Myöhemmin talvella päätimme muuttaa yhteen, pidemmän aikaa meillä menikin tosi hyvin syksyn-episodin jälkeen! Periaatteessa mitään uutta ei tässä vaiheessa toisesta enää paljastunut.. Normaaleja pikkuriitoja, ja tavallista elämää..
Puoli vuotta olemme nyt asunnossa asuneet, ja tilanne on todella kärjistynyt.. Mielessäni on monta kertaa käynyt, että olenko todella näin arvoton tai tyhmä, kun tätä kestän. En kehtaa enää miltei kavereilleni kertoa miehen nykyisestä käytöksestä, koska nolaan itseni kerta kerralta yhä pahemmin, koska itsehän olen hänen kanssaan vielä ollut.
Mies ei ole ollut tänä kesänä ollenkaan töissä, koska on tehnyt päättötyötään. Itse olen taas töissä käynyt, mistä tämä tuntuu olevan jotenkin kateellinen?? Asunnolla ei ole tapahtunut yhtikäs mitään, kun aamulla olen töihin lähtenyt tai sieltä tullut. Pari kertaa tämä on laittanut ruoan valmiiksi, mutta hän ei pyyykkää, ei tiskaa, ei siivoa muuta kuin pakosta. NE EIVÄT KUULEMMA KUULU MIEHILLE!! MIkäs sitten kuuluu, jos ei töidenkään teko nykyään. Saan jatkuvasti kuulla tyhmyydestäni, rumuudestani, olevani sairas-ihminen, tai minusta ei ole mihinkää'n. Olen siis laiska, en kunnon nainen. Hyvä jos kahdesti on mies pessyt omat pyykkinsä koko 7kk aikana.
Viimeksi tänään, kun kävin "kotona" pyörähtämässä, tervehti mies minua iloisesti. Kohta olikin jo täysi sota käynnissä, koska kieltäydyin etsimästä hukassa olevaa lappua. Sain kuulla olevani lutka, ääliö, idiootti, ja kun tulisin takaisin asunnolle saisin kokea, mitä vastaavasta vittuiluista seuraa??! Tämä on mielestään ollut aivan liian lepsu minun suhteeni, ja aikoo tehdä asiaan muutoksen..
Itselläni on ollut todella ahdistavat tunteet viime aikoina, kun ei omalle asunnolleen enää pysty menemään, ettei tarvi varpaillaan seisoa mitä seuraavaksi..
Vastaukset 7
Vanhimmat
eikö naiset osaa elää omaa elämää......vittu tommosia kaheleita. Oma vikanne.
Minun mielestäni on todella julmaa käskeä sinun ryhdistäytyä. Sitähän sinä itse olet yrittänyt ja päätynyt umpikujaan. Mies mollaa sinua koko ajan, ja se vaikuttaa, vaikka kuinka yrittäisi itselle kertoa ettei se ole totta.
Minun mielestäni sinun ei tarvitse ryhdistäytyä, ei olla järkevä ta muutakaan. Ainoa asia mitä sinun oikeasti pitäisi tehdä, on se, että otat yhteyttä esim. sosiaalivirkailijaan, turvakotiin yms. Johonkin paikkaan mistä saat apua. Et itse välttämättä pysty tilanteessasi ajattelemaan järkevästi ja tarvitset tukea. Ei haittaa vaikka et heti eroaisikaan. Tärkeintä on saada sinun elämä raiteilleen, vaikka tekisit virheitäkin.
Apua ja neuvoja on saatavissa, kunhan vain itse uskallat soittaa sen puhelun. Uskalsithan tännekkin kirjoittaa. Ja voin kertoa, että kun olet soittanut, niin helpottaa jo vähän. En ole hyvä kirjoittaja, mutta koitin jotain laittaa, kun oli niin saman kaltainen tilanne, kuin joskus itsellä. Voimia sulle:)
kuinka tuossa käy; se hakkaa sut joku päivä niin, että jos et siihen kuole olet sairaalahoidossa ja pitkään. Sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Kaikki mitä sanot mikä ei tue tuota väitettäni on puppua. Katso totuutta silmiin, miehesi on väkivaltainen ja arvaamaton ja sen hyvin tietäen oot muuttanut vielä yhteen sen kanssa. Nyt olisi viimeinen hetki ryhdistäytyä ja lähteä kun vielä omin jaloin voit siitä suoriutua. Muuten lähdet kotoas paareilla joku päivä.
Pääasia että jätät äijän, mene sitten vaikka turvakotiin tai vuokraa itsellesi kämppä salaa. Päivääkään en olisi tuollaisessa suhteessa sinuna. Täytyy ihmisen itseään jotenkin arvostaa ja pitää itsestään huolta.
Luehan ihan tarkasti uudestaan tuo kirjoittamasi teksi, mieti tarkasti! Mene ja pakkaa laukkusi sen jälkeen. Ihan oikeasti! tiedän mistä puhun. Tuo tilanne tulee pahenemaan sitä mukaa kun miehes yrittää ottaa sulta luonnetta pois. Et sinä ole sille miehelle rakas vaan omaisuutta. Älä hyvä ihminen pilaa nuorella iällä elämääsi tollasen miehen kanssa.
Nyt otat järjen käyttöön ja lähdet siitä suhteesta välittömästi. Tuo mies ei käytöstään muutu, se vain pahenisi ellei hakeudu hoitoon. Se mikä sinua on siinä suhteessa pitänyt on vain unelma millainen toivoit suhteen olevan. Ja nyt olet jäänyt odottamaan, että unelmasi toteutuisi. Ja toisaalta et voi uskoa, että joku käyttäytyy näin ja tämä tosiaan tapahtuu sinulle. Lähde välittömästi ja ole kiitollinen, että olet vielä hengissä. Kumppanisi on sairas, tuo ei ole tervettä käytöstä. Sinulla ei ole mitään syytä jäädä tälläiseen suhteeseen! Hae itsellesi apua, jotta voit irrottautua lopullisesti näin järkyttävästä suhteesta. Mikään suhde ei ole sellainen, että sitä jäisi ikuisesti itkemään ikävissään. Se on harhaa, jos luulet rakastavasi tätä miestä näiden tekojen jälkeen. Ryhdistäydy ja luota siihen, että elämä kantaa eteenpäin. Ansaitset jotain parempaa ja olen varma, että löydät uuden rakkauden. Joskus siihen menee aikaa. Ja mikä ihme hinku meillä naisilla on aina löytää itsellemme mies - elämä itsenäisenä naisena on ihan yhtä arvokasta. Ei mies elämää auvoiseksi tee,pikemminkin päin vastoin, kyllä se onni on ihan itsestämme kiinni.
Olit kuitenkin kännissä, sillä muuten olisit varmasti luokannut itsesi tuossa tapauksessa.
Minua ainakaan mies ei lyö ku kerran vahingossa, ja sekin on viimeinen kerta.
Hae apua hyvä ihminen!