rangaistavaksi, sanon minä.
Eikö olisi hyvä, että pari voisi valita valamuodon ja jos siinä vannotaan uskollisuutta niin sen pettämisestä joutuisi edesvastuuseen kuten mistä tahansa muusta väärästä valasta?
Näin seksin oston ja myynnin (lukuunottamatta ihmiskauppaa ja paritusta) voisi laillistaa eikä kellään pettämistä pelkäävällä (vaimolla, kai yleensä) olisi mitään nokankoputtamista.
Avioerohakemuksen jättäminen luonnollisesti purkaisi tämän vastuun.
Ja sama pätisi rekisteröityyn parisuhteeseen.
Mä väitän, että tämä vähentäisi avioerojen määrää, kun ei rynnättäisi naimisiin niin suin päin.
Mitä mieltä olette?
Eikö olisi hyvä, että pari voisi valita valamuodon ja jos siinä vannotaan uskollisuutta niin sen pettämisestä joutuisi edesvastuuseen kuten mistä tahansa muusta väärästä valasta?
Näin seksin oston ja myynnin (lukuunottamatta ihmiskauppaa ja paritusta) voisi laillistaa eikä kellään pettämistä pelkäävällä (vaimolla, kai yleensä) olisi mitään nokankoputtamista.
Avioerohakemuksen jättäminen luonnollisesti purkaisi tämän vastuun.
Ja sama pätisi rekisteröityyn parisuhteeseen.
Mä väitän, että tämä vähentäisi avioerojen määrää, kun ei rynnättäisi naimisiin niin suin päin.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 66
Vanhimmat
Kielletään avioliitto - näin eroja syntyy noin 0 kpl.
ei ollut pelkästään avioerojen määrän vähentäminen vaan se, että mietittäisiin kunnolla ennen kuin hypätään siihen kelkkaan. Että ei annettaisi katteettomia lupauksia.
kuitenkin asuvat yhdessä, lisääntyvät, mutta eivät ole liitossa. Nämä myös päättyvät - eli ihmiset eroavat. Näissäkin epävirallisissa liitoissa annetaan lupauksia ja vannotaan ikuista rakkautta. Eli ehdotuksesi suojelee avioliittoa instituutiona - ei asiaa itsessään.
komp
ja näin mun ei varmaan ikinä tarvitse mennä naimisiin! ;)
jäädyttää avioliitto käsitteenä ja käydä museoissa katsomassa vaha-aviopareja. Siellä ne elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka - ja aina uskollisina.
Eiköhän se ole parempi, että kukin päättää omasta kehostaan. Jos tuollainen sopimus vaikuttaisi jonkun kanssa ennen avioliittoa hyvältä ajatukselta ja tärkeältä, olisi parempi olla menemättä sen ihmisen kanssa naimisiin. Luottamuksen pitäisi olla kunnossa, jos aikoo naimisiin.
joten eikö asiaa tulisi harkinneeksi kunnolla ennen vannomisia?
harkita muutenkin kunnolla. Jos ei harkitse, niin kostautuuhan se nykyäänkin, yleensä enemmän miehelle.
Minä kannatan tuota. Sopimus on sopimus, ja sen rikkominen on erittäin väärin. Tuo puuha on vieläpä semmoinen jossa voi syytön (petytty) vaikkapa saada pahoja tautejakin. Jo pelkkä pettäminen rangaistavaksi on hyvä ajatus, ja oikeudenkäyntii voisi raahata vaikkapa sen pettämiskumppaninkin vielä. Tuommoinen pistäisi nämä alapäällään ajattelevat hiukkasen enemmän ruotuun ja miettimään etukäteen mitä tekevät.
Tuon haluamisen takana on mulla se ajatus että otettaisiin reilusti sitten ero jos ei kerran puoliso riitä. On myöskin mahdollista puhua etukäteen ja tehdät uudet sopimukset vaikkapa avoimesta liitosta tai mies saa ihan puolison suostumuksella virkistäytyä vieraissa mutta pääasia on että se vieraissa ramppaaminen olisi toisenkin tiedossa ettei joudu valheessa yms. eleleen tauteja hämmästellen.
Kyllä se voi erojakin vähentää mutta varmasti vähentää niitä jumalattomia riitoja joita monissa perheissä on kun toinen jää kiinni pettämisestä. Tuo laki tukisi selkärankaa, ja voisi vähentää sitä pettämistäkin ja sen myötä sitten riitoja ja eroja.
Avioliittohan on ennen muuta lainopillinen sopimus aviopuolisoiden välillä, jossa joko rakkautta ja uskollisuutta on tai sitten ei. Samaan voi toki päästä myös avioehdoin, testamentein jne... Lakimiehet ainakin rikastuisivat uudistuksen myötä.
Kuka sitten määrittelisi pettämisen rajan, vai porrastettaisiinko se aivan kuin vaikkapa varastamisessa. Flirtti=näpistys, suudelma=varkaus, pano=törkeä varkaus. Millainen olisi todistustaakka? Millaisia rangaistuksia niistä annettasiin?
Minusta koko homma haiskahtaisi, että parisuhteesta karsittaisiin romantiikka minimiin. Kaikki olisi jotenkin kliinistä. Vai pitäisikö tunteille määritellä hinta? Minusta se on todella sairas ajatus. Älköön kukaan ainakaan minun kärsimystäni hinnoiltelko.
Vai olisiko taka-ajatuksena vähentää avioliittojen määrää? Kenen etua se palvelisi? Pariskunnan varakkaamman osapuolen, eli ylensä miehen?
Olisi tietysti raha. Raha on ainoa jonka menetys kirpaisee nykysuomalaista edes jollain tasolla. Kunnian yms. menetyksestä ne ei välitä mitään, joten raha on ainoa keino sekä estää että rangaista.
Sopimuksen määrittelee tietysti ko. pariskunta itse että mitkä ovat pettmisen rajat yms.
Joku pimeä summa (jonka jokainen pariskunta määrää itse) vaikkapa 20 000 euroa joutuu maksamaan sitten pettäjä petetylle korvaukseksi. Ja se on siis ihan irrallinen raha, jota ei lasketa mukaan vaikkapa avioeron osituksissa yms. mukaan.
Tieto siitä että joutuu maksamaan, hillitsee myös intoa pettää ja ajatteleen muita vaihtoehtoja. "Onpa pantava misu.. meniskös tökkäseen sitä.. ei saakutti, en mä viittikkään kun jos jään kiinni joudun maksaan itseni konkurssiin.. äh, antaa olla, menen vetään ennemmin käteeni.
ainakin mun :)
Musta hyvä rangaistus oli sama kuin mistä tahansa muusta väärästä valasta.
Ehkä ihmiset oppisivat, että romantiikkaa ja sitoutumista voi olla ilman avioliittoakin? Ja että jos avioon menee, niin se on syytä todellakin ottaa tosissaan.
Ehkä mä oon vaan kyynistynyt, en tiedä.
Mitäs muuten luulet, kumpiko sukupuoli ylensä enemmän toivoo naimisiin pääsevänsä? Ja edelleen, kummankohan sukupuolen eduksi laki mahtaisi kääntyä?
"Musta hyvä rangaistus oli sama kuin mistä tahansa muusta väärästä valasta."
Esim. avioeroa haluavaa tulisi rangaista. Vihkivalassahan on vannottu "kunnes kuolema teidät erottaa."
Minä väitän, että pettämisellä on eräs yhteys kaikkiin muihinkin rikoksiin. Suurin osa niistä tehdään kännissä tai huumeissa miettimättä seurauksia. Yhdysvallat on oivallinen esimerkki, missä kovat rangaistukset ja kaksinaismoralistinen ilmapiiri yhdistyvät suureen rikollisuuteen ja mm. teiniraskauksiin ja abortteihin. Edellisen johdosta en usko kovien rangaistusten pelotteeseen. Mutta teitä konservatiivejä ei ole ennenkään tilastoilla vakuutettu vaan aatteilla. ;-)
että naiset haluavat enemmän naimisiin. Pettämisestä en sitten tiedä, mutta veikkaan, että naiset jäävät harvemmin kiinni. Toisaalta naiset lienevät pahempia itsesyytösten suhteen ja näin varmasti tunnustavat useammin.
Vaikka mistäs mä tietäisin? Ei oo kokemusta kummastakaan, ei avioliitosta eikä pettämisestä (siis syyllisenä osapuolena).
lupaamaan. Siksi parien pitäisi saada itse päättää mitä vannovat.
Mä olen kuin sä ja voisit muutenkin yrittää puhua itse asiasta siirtymättä henkilökohtaisen loukkaamisen linjalle. Multa kyllä irtoaisi, myös mutta ei oikein nyt huvita. Keskustelu kiinnosta enemmän :D
Kaikilla on yhteys kaikkeen. Pettämisen hyväksymä ilmapiiri yllyttää vain pettämiseen. Pettäminen on kuitenkin täysin sanansa ja itselaatimansa sopimusten syömistä. Sen hyväksymällä, homma siirtyy myös muihin pikkuhiljaa. Kuten on siirtynytkin. Ihmiset nykyään hyvin vähän seisoo sanojensa ja tekojensa takana, puhutaan melkeimpä mistä hyvinsä. Ne yrittää vastuutaan vältellä viimeiseen saakka. Se nykytyyli vaikuttaa joka paikassa.
Tämä on kuin lumipalloefekti joka vaan suurenee ja laajenee koskien kohta varmaan kaikkea.
Mitäs sitten tehdään kun et voi kenenkään sanaan luottaa eikä kukaan pidä sopimustaan. Aivan sama mikä paperi on ja mitä siinä lukee, kun ei ole aikomustakaan pysyä siinä.
Amerikkä ei käy esimerkiksi, koska siellä on asiat erilailla jotka vaikuttaa erilailla kaikkeen. Ne taitaa jo olla sopimusten rikkomisessa muutaman askeleen meitä edelläkin. Jos vaan hyvä lakimies löytyy, niin voi uida pakoon mitä vaan omaa lupaustaan.
Huono kehitys ja kun sitä ei edes yritä hillitä niin se vaan pahenee. Nyt tämä ymmärtävä ja hyysäävä ilmapiiri pettäjiä kohtaan tekee sen että se vaan kasvaa ja lisääntyy, kun porukka ajattelee ettei sillä ole mitään väliä ja ymmärtäjiä löytyy,
Tuskin mitään saa ikinä aukottomaksi mutta eikö olisi hyvä edes yrittää ettei anarkia saa valtaa?
En tarkoituksella käynyt henkilökohtaisuuksiin. Tilastot eivät vain mielestäni tue väitettäsi rangaistusten ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Sen sijaan kiinnijäämisriski ennaltaehkäisee. Mutta millaisessa Orwellin maailmassa oikein haluamme elää? Minä en kaipaa tippaakaan lisää holhousta enkä kyttäystä. Minä uskon valistukseen ja ihmisen omaan vastuusessn omista teoistaan.
voi käyttää kumpaankin suuntaan eli kiellot vain lisäävät kieltoja jolloin kohta hengittäminenkin on luvanvaraista.
Ja pettäminen on aikas kulttuurijuttu - rakastajat voivat olla myös hyväksyttyjä jolloin pettäminen on enempi määritelmäkysymys. Kahden ihmisen välinen liitto on maailmasssa oikeastaan vähemmistö - eikä sille mitään selkeitä perusteita ole. Suomessa vallitsee kristillinen perinne ja siksi pidämme sitä mallia oikeana.
Miksi ihmisellä saa olla useampi ystävä?
"Tilastot eivät vain mielestäni tue väitettäsi rangaistusten ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta."
-Vaikea on tehdä kattavaa tilastoa kun vertailua ei ole. Ei ole rinnakkaismaailmaa tässä samaan aikaa, jossa olisi toinen käytäntö ja voitaisiin verrata niitä. Vain siten saisi sen kattavan tiedon. Kokemuksella sanoisin että rangaistuksella (riittävän kovalla) on ennaltaehkäisevä vaikutus. Olen kuunnellut ihan suomalaisten pikkurikollisten keskustelua kun ne mietti että tekeekö yhden rikoksen ja mitä siitä saisi. Aikansa pohdittuaan tuli siihen tulokseen, että kannattaa tehdä koska mahdollinen kiinnijääminen ja rangaistus on minimaalinen hyötyihin nähden.
Rangaistuksen tärkeä osa on myös se itse rangaistus väärästä teosta väärintekijälle. Moni ei viitsi montaa kertaa ottaa ainakaan samasta asiasta vaan olkaa oppia jo kerrasta.
Minä myös käytän menestyksekkäästi lasteni kanssa tuota keinoa. Kerron etukäteen mikä on rangaistus jostain esim. jälki-istunnon saamisesta (1h jälkkää=1vko kotiarestia, 2h jälkkää=2vkoa kotiarestia). Kyllä se kummasti niitä hillitsee, ja kun kuuntelee niin pohtivat jopa etukäteen esim. kun kaveri soittaa ja kysyy että mennäänkä huoltsikalle kesken koulupäivän huomenna (siitä saa 2h) ja tytär vastaa "emmää viitsi, kun jos jään kiinni saan kotiarestiakin enkä halua olla 2 viikkoa kiinni.
"Sen sijaan kiinnijäämisriski ennaltaehkäisee."
-Mitä hyötyä on kiinnijäämisessä on jos ei tule rangaistusta? Kunnian ja kasvojenmenetyshän ei oikein enää pelota ketään. Harvalla on enää mitään menetettävää :)
"Mutta millaisessa Orwellin maailmassa oikein haluamme elää? Minä en kaipaa tippaakaan lisää holhousta enkä kyttäystä."
-En juuri minäkään mutta minä vahdinkin itse itseäni tarkasti ja käyttäydyn samalla tavalla yksin ollessa. En minä pölli heti jotain kun vahti selkänsä kääntää. Mutta minä olenkin minä ja minunkaltaisille ihmisille tuo sopii, kun ei meitä oikeasti tarvitse vahtia. En mä ajele edes punaisia päin keskellä yötä vaikkei mistään tulis ketään.
Mä tiedän myöskin paljon ihmisiä jotka tekevät ihan mitä sattuu rikkoen vaikka mitä lakeja tms. kun vaan tilaisuus tarjoutuu. Juuri heidän takiahan ei voi vahtimista lopettaa, koska he tekevät muille väärin. Yhteisössä pitää tulla toimeen toisten kanssa eikä saa väärin kohdella. Myöskin yhteisiä sopimuksia on noudatettava jotta kaikkien yhteisössä elelevien olo on jouhevaa, turvallista ja samantasoista.
"Minä uskon valistukseen ja ihmisen omaan vastuuseen omista teoistaan."
-Minä myös. Tuo on myös semmoinen opittu taito ja jos sitä ei opeteta, sitä ei tule, ja sitten on taas yksi joka sooloilee ja saa mukaansa muitakin jotka alkavat esimerkin innoittajina sooloilemaan.
Se on myöskin myöhäistä enää siinä vaiheessa, kun väärin on jo tehty. Siinä vaiheessa pitää rangaista näytiksi väärintekijälle että raja on nyt tässä ja sinä teit väärin. Se on myöskin näyttöä kasvatuksellisesti muille, että se on väärin tehty ja raja on siinä.
Minä pidän valistuksesta ja haluankin että kaikki ihmiset omaisi sisäsyntyisesti noi eikä mitään vahtia ei tarvita. Ei tarvita edes poliisia kun kukaan ei tee väärin. Mutta se on aivan utopistinen ajatus. Aina on erilaisen kasvatuksen saaneita, jotkut ei ole ollenkaan, ihan omasta halusta rikollisia, tai vaikkapa tilapäisestä mielenterveysongelmista kärsiviä yms. ja jne. jotka pitävät yllä koko ajan tätä väärinkäyttäytymisen linjaa, jonka vuoksi ei voi rangaistuksista luopua eikä vahtimisesta.
Mielestäni rangaistuksen tulisi olla todella ankaria jotta niillä on ennaltaehkäisevää vaikutusta kuin myös toimivat sitten väärintehneiden pitämiseksi poissa yhteisöstä jotta ei ole vaaraksi muille, niille jotka käyttäytyvät hyvin. On ihmisiä jotka eivät ihan oikeasti välitä yhtään kanssaihmisistä ja voivat vaikka murhata viinapullon tähden yms. erittäin väärää. Heille ei valistus auta, ja pitää kuitenkin suojella muita yhteisön ihmisiä tuollaiselta piittaamattomalta ihmiseltä.
Eli siis.. Valistusta, kuin myös jokaisen ihmisen oikeudentajua yms. pitää kehittää jo ihan vauvasta lähtien, mutta pitää myös olla keino niiden varalta jotka eivät syystä tai toisesta kuitenkaan opi tai ei halua oppia tuota. Täytyy olla monenlaista ja valistus ja rankaisu ovat tärkeitä muotoja siinä. Täytyy myös muistaa, että vaikka kaikkia syntyviä pystyisi nyt jostain syystä kouluttaan, menee monia vuosia ennenkuin ne alkaa oleen niin isoja että rikostilastoissa näkyisi vähentävinä. Kuitenkin on vanhempia jotka näyttävät huonoa esimerkkiä joten aikaa menee enemmän. Kaikkien ei-vauvasta koulutettavien pitäisi ekaksi kuolla ja vielä sitä seuraava sukupolvi, niin sitten vasta alkaa oleen hallinnassa valistukset yms.
Aivan mahdotonta, joten rangaistuksia tarvitaan aina, eikä ongelmaa poisteta eikä vähennetä rangaistuksia lieventämällä poistamalla.
Muitten pettämisajatuksista yhtään. Jokainen määrittelee itse sen pettämisrajan. jos toinen sen hyväksyy ja nimensä pistää alle, on rajat ja määrät selvillä. Muista viis.
mutta lait jos mitkä vasta kulttuurijuttuja ovatkin.
aletaan määrittelemään laillisia sanktioita niin ollaan kaukana vain kahden ihmisen sopimuksesta. Eli samaa mieltä kanssasi - kunhan pidetään laki poissa asioista - paitsi jos sopimusrikkeissä toinen ryhtyy henkilökohtaiseen sanktion perintään = kosto.
olotiloissaan, käteisenä tai vain uhkana, aiheuttaa ongelmia. Tässä tapauksessa jo silloin kun pariskunta "sopisi" korvauksesta. Siitähän tulisi huutokauppa, kun kummankin pitäisi jo siinä osoittaa, kuinka varmoja ovat siitä ettei itse petä. Ja jos toinen erehtyisi tarjoamaan pienempää summaa kuin toinen, niin sehän olisi selvä, miksi tämä pihistelee...
Sanktionkin voi määritellä pariskunta itse. Laki vaan valvoo että sanktio tulee voimaan, jos niin halutaan.
Pariskunta määrittelee pettämisen kielletyksi ja pettämisen seksuaaliseksi kanssakäymiseksi. Pettäjä joutuu maksamaan 20 000 e petetylle. Toinen pettää, ja toinen vie asian oikeuteen jossa määrätään pettäjä maksamaan vaikka ulosotolla. Asia on pihvi.
Tyyliä kyräilyineen ja syyttelyineen on nyt jo ihan pelkän avioehdonkin ympärillä, ja kyllä siitäkin porukka ylitse pääsee jos haluaa. Jos ei halua, niin ei ne mitään liittoa oikeasti halunnutkaan, joten on ihan vaan hyvä että jää se sitten väliin.
rangaistukseksi kastraatio ja naisille pillun silpominen! Eiköhän siihen ne lutkailut lopu!
Jos sellaista pelkää, ei kannata alkaa suhteeseen. Mä en kannata sanktioita, uskollisuuden tulee lähteä omasta halusta, ei sanktioiden pelosta.
yhtä mieltä..nii mustakin uskollisuus tarttee tulla omasta ittestä..eikä velvotteesta..taikka juur sanktiosta....muuteski uskosin ettei sanktiot sitä uskottomuutta mihikää poistaisi...toki uskottomuudesta puhuttaisi vain hiljempaa ja sitä harrastettaisiin salaa kuten nytkin....jokui mahollisesti kiinni jäämisen pelossa jättäsi pettämättä..mutta vähän kuten raamattukin..tuo pitäisi vain osan kaidalla tiellä..=o)
ihmisten miettivän enemmän mitä lupaavat. Liian monet menevät avikseen painostuksesta, säälistä, taloudellisesta pakosta tms. Rangaistuksen pelko ehkä poistaisi liian kevyet tahi "väärät" perusteet.
Lisäksi ehkä tajuttaisiin, ettei avioliitto ole mikään pakko.
Näkisin tuon pyrkimyksenä vahvistaa porukan selkärankaa ja sitoutumista itse tehtyihin sopimuksiin, kuin myös sitten antaa se rangaistus jos ja kun sitä sopimusta rikotaan.
Henkirikoksiakin toi vois vähentää, kun olis mahdollisuus antaa se rangaistus väärintekijälle muutenkin kuin mora keuhkoon tyylillä.
Tässä on kuitenkin kysymys asiasta johon tyyppi on omasta tahdostaan mennyt kuin myös luvannut olla uskollinen. Hän myös pääsee liitosta pois heti kun haluaa. Käräjäoikeudessa paperin täyttäminen vie varmaan 10 minuuttia, jonka jälkeen hän on sitoumuksestaan vapaa. Silti hän ei tee mitään edellä mainittua ns. kunniallista keinoa vaan alkaa salaa paneskeleen muita mikä siis on kiellettyä kaikin puolin. Hän voi myös vuosia paneskella muita ja leikkiä samalla rakastavaa puolisoa huijaten puolisoaan ja hyväksikäyttäen sitä törkeästi.
Siis, pettää ei tarvi ja erota pystyy erittäin helposti. Minusta on todella vastenmielistä että ekaksi luvataan ola uskollisia eikä kuitenkaan olla. Sen pitäisi olla rangaistavaa. Ja onkin.. jos musta on kyse. Mä kyllä rankaisen ankarasti, joten tyyppi vois päästä tuossa virallisessa rankaisussa hieman helpommalla :)
..kaikkien lupausten rikkomisesta tars saaha sanktioita..se opettasi vielläkii tehokkaammin olemaa rehtiä..=o)
on vaan mun mielestä väärä motiivi. Mä pitäisin yhtä loukkaavana sitä, että mun nainen olisi uskollinen sanktioiden pelosta, kuin että se kävisi vieraissa.
Heh, mä mieluummin ajattelen, että mä oon niin kauhee panomies, että sen ei tartte lähtee vieraisiin.
kun uskollisuus on mulle selkärankaa vaativa uhraus, ollaan jo viittä vaille eroomassa. Mä kun olen selkärangaton :)
Nyt oikein tajunnut tuota. Siis selkärankaa vaativa osuus on se että kunnioittaa itse laatimaansa sopimusta. Toinen saa myös hyvitystä sopimusrikkomuksesta rikkomisen tapahduttua, eli ihan normaali käytäntö elävästä elämästä.
Uskollisuutta tärkeämpi on uskollisuus omille sopimuksilleen ja lupauksilleen, ja mä en edes haluaisi mennä yhteen sellaisen kanssa joka ei siihen pysty.. mutta kun ne perkeleet eivät etukäteen kerro etteivät omaa mitään selkärankaa sanojen seisomisen suhteen vaan valehtelevat ja lupailevat kaikenlaista mitä eivät sitten aiokkaan pitää. Niitä varten pitää olla rangaistus. Pari kertaa kun ottavat rangaistuksia, oppivat joko oleen huijaamatta toisia tai eroaan ennekuin alkavat sopimuksia rikkoa.
Mä en ole uskollinen siksi, että se on mulle joku uhraus, vaan siksi, että se tuntuu itsestä oikealta ja hyvältä ja mulle ei nyt kelpaa muut. Jos homma olisi toisin, niin ei pettämisellä olisi mitään väliä, se olisi vaan viimeinen niitti.
..laatimatta tykkänään sopimuksia kuten avioliitto..=o)
..loogista..=o)
..*jatkakaa*..
mutta en jatka kauaa, pitänee kohta mennä nukkuun.
Ymmärrän tuon, mutta sä et taida ymmärtää mitä minä ajan takaa.
Minäkään en ole ikinä uskollinen uhrauksen takia, enkä myöskään petä siksi etten pysty lopettamaan suhdetta ennen sitä. Minä olen uskollinen koska haluan sitä, ja sitä samaa minä vaadin toiseltakin. MInä pystyn lopettamaan suhteen, jos minusta tuntuu etten ole onnellinen ja vierasta tekee mieli, minun ei tarvitse tehdä toislee kaikkein vittumaisinta tmppua ja pettää sitä. Sitä samaa minä vaadin toiseltakin. Jos hän lupaa minulle olla uskollinen, niin minä myös vaadin että hän pitää lupauksensa. Luottamuksen takana täytyy olla ripaus tietoa siitä että toinen on kykenevä pitämään lupauksensa yms. Nykypäivänä ei ole kuin kalpea toivo siitä että tyyppi olisi sellainen joka pitää lupauksensa ja puheensa.. sen pohjalta pitäisi sitten luottaa. Mä haluan siihen mukaan sen sopimuksen jossa se joutuu helkkarinmoiseen kuseen pettäessään lupauksensa.
Mä en tavallaan välitä naimisesta. Mä en välittäisi erosta (normaalia enempää) Mä välitän siitä, että pettämällä toinen osoittaa olevansa arvoton, ei siihen pysty luottamaan yms. eikä sen puheisiin. Miten käy luottamuksen ja olon jatkossa kun tietää että toinen valhtelee silmät kirkkaina vaikka olisi parasta aikaa just nussimassa jotain vierasta. Mä haluan saada kiinni noi, jotta voin heittää ne pihalle mutta kun ne perkeleen madot yrittää vielä peitelläkkin ettei jää kiinni. Pirut!. Sen lisäksi haluan niille rangaistuksen lupaustensa rikkomisesta.
Mä en vaadi ikuista liittoa. Mä vaadin, että se pidetään mitä luvataan, ja jos ei siihen kykene, ottaa sitten reilusti eron eikä aiheuta kohtuutonta vaikka mitä toiselle.
Jos tuntuu ettei siihen kykene, ei sitten tee koko sopimusta. Pääasia on, että se mitä luvataan, myös pidetään.
Mä haluan että ihmiset ajattelee mitä höpisee, ja myös seisoo sanojensa ja lupaustensa takana. Mä vaadin sitä, ja sillä en hyväksy venkuilua. Mä vihaan valehtelua joksi tuommoisen katson. "Joojo.. mä lupaan ola uskollinen että mä nyt pääsen sun luokse hyyrylle ja sä teet kaiken ja kuitenkin mä sitten panen kaikkia sillä aikaa ku sä siivoot jee.. ku mähän vaan valehtelen että mä saan itelleni hyötyä eikä ole aikomustakaan pitää puheita. Valehtelen mitä haluat kuulla.. " AAARGH!!!! Niskalaukaus noille!!
tehtäisiin syrjähypyistä pakollisia? Joka vuosi on ehdottomasti mentävä jonkun vieraan kanssa sänkyyn.
Sitähän voisi kiertää sopimalla kohteen kanssa, ettei mitään tapahdu, jos ei halua itse toimintoa, mutta jossain olisi yönsä vietettävä.
Loppuisi epäilyt siihen paikkaan, koska kaikki olisi "totta".
Muuten saa olla uskollinen jos haluaa.
Jos on ihan pakko olla uskollinen, voi sitten elää avoliitossa.
ratkaisu kuin rankaiseminen. Aloittaa siitä, että vähentää avioliittojen määrää. Eipä niitä avioerojakaan enää niin paljon tule. Samalla vois vähentää avoliittojen määrää ja vähenee avoerotkin. Siinä on ainostaan yksi mutka matkassa. Arjen juoksevissa kuluissa on aina suosittu avio- ja avoliittoja ja sinkkuja on syrjitty. Sinkkuus on kalliimpaa kuin liitto.
Sinkkuna ei oo hyvä olla, joten miksei tehdä avioliitostakin vähän vaikeampaa, kjäh! ;)
No ei sentään niinkään, mutta halusin vähän herätellä. Kun tiedän LIIAN paljon avioliittoja, jotka perustuvat pelkälle valheelle ja sitä vain odottaa, että korttitalo romahtaa. Tai siis pelkää, kun oikea elämä ei ole Salkkareita tai Päivien viemää.
muuttaisi kuin tilastoja.
Mun mielestä jokaisen parin pitäisi itse saada määritellä avioliittosopimuksen sisältö ja sopimusrikkomuksesta määräytyvät sanktiot. On oikeestaan aika kummallista ettei näin ole. :/
Miksi juuri pettäminen olisi sanktioitu? Miksei muu henkinen tai fyysinen laiminlyönti tai muu paskamainen käytös? Mikä nostaa seksuaalisen uskollisuuden suurimmaksi hyveeksi parisuhteessa?
Miten sanktioidaan rakkauden loppuminen - sekin kait sisältyy aviolupaukseen?
mitä siinä valassa vannotaan. Ja siksi, että kaikki muukin vannottu on laissa määritelty sellaiseksi, josta pitää pitää kiinni.
Jos lupaa rakastaa ja kunnioitta, niin jälkimmäistä pitää noudattaa siten, ettei pahoinpitele. Rakastaminen on minusta vaikeampi juttu.
Ja seksuaalisesta uskollisuudesta minä en puhunut vaan uskollisuudesta ylipäätään. Suurin osa kokee asian ensisijaisesti seksuaalisena, minut tähän joukkoon mukaan lukien. Minusta jollain unen tasolla ei voi pettää, vaikka sellaisiakin varmaan löytyy, jotka tämän tuomitsevat. Toisaalta näyttöä on vaikea antaa toisen unista ja ajatuksista, joten jätettäköön se ulkopuolelle.
tai muu virtuaalikumppani? Saaks sen kanssa pelehtiä? Onko kuvaston käyttö masturboidessa pettämistä, mutta ilman kuvastoa ei?
mä käyttäisin kyllä vanhanaikaisesti fyysisiä todisteita. Jos löytyy rakkaudentunnustuksia toiselle jostakin välimuistissa on se kai konkreettinen todiste... En mä tiedä, ajatukseni on raakile. Tätä vartenhan meillä on kansanedustuslaitos, sen valiokunnat ja virkamiehet. :)
Vihkikaavassa ei muuten vannota mitään, siinä tahdotaan. Minäkin tahtoisin voittaa lotossa, ainakin yritän voittaa, mutten voi luvata onnistuvani. Että se siitä saivartelusta...
minkäarvoinen se sitten on, jos siinä ei oikeasti luvata mitään?
Nyt mä en ainakaan näe enää MITÄÄN syytä mennä naimisiin.
jos siinä ei kerran luvata mitään, niin mitä vitun merkitystä koko paskalla on? Muuten kuin täysin kliinisen juridisessa mielessä?
Mähän tahdon jo nyt, koko ajan, rakastaa ja olla uskollinen. Ja mielellään silleesti, että tää olis niinkuin se vika juttu, jos se kerran on tahdosta kiinni. Mähän siis oon jo naimisissa! Vittu.
Tällaisissa monikulttuurisissa avioliitoissa ei kysellä, haluaako mennä naimisiin. Sitä on mentävä, jos mielii samassa maassa asua. Että kuten jo sanoin, avioliitto on valtion silmissä ennen kaikkea lainopillinen sopimus. Ja sikäli se on hyvinkin arvokas. ;-)
No niin, nyt ajatuksemme alkavat lähestyä toisiaan. ;-)
Nykyään siinä tahdotaan.
että sä pidit avioliittoa romanttisena asiana ja että mä en, mutta täähän taitaa olla päinvastoin. ...tai sitten me käsitetään romantiikka eri lailla :)
ja siitä sitten seuraakin se, että aletaan neuvottelemaan, mistä kaikesta asetetaan sanktiot. Vaimo tietysti haluaisi sanktioida myös vessanpytyn kannen ylösjättämisen, mutta mitä miehelle korvaukseksi? Määräaika, mitä useammin kampaajalla ei saa käydä? Ja kun se pikkujouluristeily sattuu kaksi päivää ennen määräaikaa, neuvotellaan, kuinka monta kertaa kansi saa olla ylhäällä vastineeksi kampaajakäynnin aikaistamisesta.
Meidänkin häissämme mentiin ensin maistraatissa naimisiin. Kirjoitettiin kliinisesti nimet papereihin ja virkailija sanoi jossain vaiheessa, että "Onneksi olkoon."
Sitten oli seremonia, joka oli se romanttinen osuus, jota todistamassa ja juhlimassa oli omaisia ja ystäviä. Siinä konkreettisesti huomasi, että rakkaus ja sopimus ovat eri asioita, vaikkei toista olisi ollut ilman toista.
ootte menny maistraatissa vihille..mekin mentii mut meillä oli mun äiree todistajana ja sieltä sitte joku poika..siel oli kivialttari mihin laskettiin sormukset..jokka sitte tarinan edetessä vaihettiin sainko mie ensiksi sen ja sitte mies sen rinkulan..ja sitte lopuksi sai toki suudella sulhasta..=o)
..en vain muista sanakaa koko toimituksesta..sii oli joku laamannin laatima runokii mu meni iha ohi..ko jänskätin vain et muistan sanoo tahdon..=o)) ..mu auton peräs oli juhlallisesti "just married"..blakaatti..
...hyvä, että naisetkin joutuis sen jälkeen joskus "maksumieheksi". Nykyään kun se taitaa olla enimmäkseen mies, joka ottaa taloudellisesti ja henkisesti takkiin pahemmin erossa. Ei muuta ku eroilmoitukset lehteen ja mikäli tapaukseen liittyy pettämistä, niin pettänyt osapuoli kerrottaisiin kaikelle kansalle... =D