Missä menee raja suhteessa paskan nielemisen suhteen?
Mitä jos mies on hyvän sään mies; kun menee hyvin ollaan niin rakastavaa ja hellivää, mutta heti kun tulee pienikin erimielisyys alkaa huorittelu, ämmättely ym (johon ei todella syytä).
Millä prosenttisuhteella mennään, pitääkö hyvää olla 99%ja paskaa saa olla 1%? Onko n. 70-30 -suhde liian huono?
Mistä saada perspektiiviä suhteeseen ja mittasuhteita asioihin?
Rakkaus on niin voimakasta, mutta riittääkö se jos aina haluamattaan satuttaa toista?
Mitä jos mies on hyvän sään mies; kun menee hyvin ollaan niin rakastavaa ja hellivää, mutta heti kun tulee pienikin erimielisyys alkaa huorittelu, ämmättely ym (johon ei todella syytä).
Millä prosenttisuhteella mennään, pitääkö hyvää olla 99%ja paskaa saa olla 1%? Onko n. 70-30 -suhde liian huono?
Mistä saada perspektiiviä suhteeseen ja mittasuhteita asioihin?
Rakkaus on niin voimakasta, mutta riittääkö se jos aina haluamattaan satuttaa toista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sietokyvyssä. Tietenkin jos puolet on paskaa ja puolet vaan hyvää, on aika sairasta jos siinä jaksaa vielä rakastaa. Myöskään en niele sitä että ihminen joka(muka) rakastaa käyttäisi tuollaista kieltä rakkaalleen, tai ainakaan se ei ole sellaista rakkautta mitä minä haluan. Itse en luonnollisesti näin toimi. Sinä itse määrittelet sen miten sinua saa kohdella.
Minä en ala katselemaan huonosti käyttäytyvää puolisoa. Ovi on siinä raamien kohdalla kun alkaa asiaton haukkuminen tai muu huono käytös. Takaisn saa tulla sitten kun pää on viilentynyt ja osataan olla kiltisti.
ensimmäisessä haukkumasanassa....
Mun mielestä on ihan sama mitä se 99% on, jos mua huoritellaan tai ämmitellään. Siinä kulkee mun raja. En siedä minkään asteista paskaa, enkä kaada sitä toisenkaan niskaan. Minulle on annettu lapsuudessa sellaiset eväät, että osaan arvostaa itseäni ja muita. Kyllä mun tunteet kuolee huoritteluun, eihän niitä prosentteja voi erotella. Onhan sen pakko vaikuttaa siihen "ihanuuteenkin".
Haluan, että minua kohdellaan samoin, kuin minä muita. Tällä kaavalla väärät ihmiset ovat karisseet kyydistä, ja elämäni on onnellista ja tasapainoista sopivien ihmisten kanssa.
Jos kyseessä jotain aiheettomia mustasukkaisuuskohtauksia tai joku semmoinen normaali riitatilanne mitä nyt parisuhteissa aina tulee, niin ensimmäinen huorittelu neutraloi kyllä ne hyvät päivät, osoittaa että ihmisellä on kasvamisen varaa vielä huomattavasti. Toteaisin että emme ole samalla tasolla ollenkaan ja siinä menis mun raja. Ja takaisin ei olis tulemista vaikka tois kuorma-autollisen kukkia seuraavana päivänä, kunnioitusta ei osteta.
Voi olla että parikymppisenä en olisi ollut tässä asiassa näin jyrkkä mutta itse aikuistuessa odotan että myös miehet aikuistuvat tähän ikään mennessä.
En tiedä mikä olisi tilanne jos tekisin jotain niin hirveätä että juoksisin vieraissa ja pettäisin toisen luottamuksen, sitten ehkä sietäisin aika paljonkin toisen raivoa.