"kakkonen" varattu tai sinkku, mies tai nainen kertoa.
Mietittekö koskaan, että miltä puolisoista tuntuu jos homma leviää käsiin. Pahimmassa tapauksessahan kaksi perhettä hajoaa tai voi se tietysti joskus olla hyväkin, jos raskaita epäilyjä on ollut ja huomaa, etteivät ne ole olleet turhia.
t. petetyn ystävä ja tuki
Mietittekö koskaan, että miltä puolisoista tuntuu jos homma leviää käsiin. Pahimmassa tapauksessahan kaksi perhettä hajoaa tai voi se tietysti joskus olla hyväkin, jos raskaita epäilyjä on ollut ja huomaa, etteivät ne ole olleet turhia.
t. petetyn ystävä ja tuki
Vastaukset 65
Vanhimmat
ja varattu. Kyllä ajattelen miltä vaimostani tuntuisi, jos sortuisin pettämään häntä. Itse asiassa niin on käynytkin kerran ja ne asiat on jo puitu kauttaaltaan läpi ja sovittu, että elämä jatkuu. Pitkään aikaan sen jälkeen ei ole ollutkaan mitään syytä omasta puolesta epäillä uskollisuuttani, kunnes...
Viime vuosina on alkanut ajatus harhailemaan ja on ollut jonkinlaisia vakavampia ihastuksia. Jos nämä ihastukset pysyisivät yksipuolisina niin ei siinä mitään. Kunnollinen tunteiden lukkojarrutus kyllä pelastaisi tilanteen. Tahtoo vain käydä niin, että toinen nainenkin tuntuu olevan aika valmis leikkimään. Tämä on mielestäni aika ihmeellistä, sillä en ole mikään ihmeellinen komistus, vaan ulkonäöltäni kai aika tavallinen. Katson kyllä avoimesti kaikkia ihmisiä silmiin ja olen varmaan vilpittömän oloinen ja luotettavan tuntuinen.
En etsi, enkä halua mitään salasuhdetta toisen naisen kanssa. En halua edes pikku syrjähyppyä. Sydän vain läpättää joskus oudosti. Aikuisena miehenä tajuan kuitenkin, etten voi tehdä ihan mitä huvittaa ja, että olen vastuussa perheestäni. Olen tehnyt aikaisemmin virheitä ja haluan muistaa niiden opetuksen. Vaimoni ja perheeni ei todellakaan ansaitse sellaista mielipahaa ja tunnekuohuntaa enää koskaan uudelleen.
Yleensä olen ihastunut työn aikana tapaamiini naisiin. Työssäni olen yhteydessä pidemmän aikaa johonkin henkilöön ja silloin muodostuu pakostakin jonkinlainen suhde, pelkästään työ- tai tietynlainen kaveruussuhde. Sen takia en voi vain kävellä pois paikalta, jos toinenkin ihminen ihastuu minuun. Yleensä puhun silloin perheestäni muistuttaakseni sillä tavalla olevani varattu. Se auttaa jonkin verran, mutta jotkut naiset jatkavat "peliään". Naimisissa olevat naiset tekevät sitä. Ymmärrän pikkuflirtin, mutta...?
Uskottomuus palstalla oli jossain vaiheessa hyvä kirjoitus: "Rakkaus on" ja sitten pitkä selostus ja muistutus mitä rakkaus on. Siitä muistan miten paljon on menetettävää. Vaimollani ja minulla on todella hyvä suhde. Rakkautta ja välittämistä riittää puolin ja toisin. Siksi välillä ihmettelen itseäni ja tuntemuksiani. Ei minulla pitäisi vielä mitään ikäkriisiäkään olla, enkä mielestäni tarvitse älyttömästi jännitystäkään elämään. Sitä saa ihan tarpeeksi jo laskujen maksamisestakin. (Viimeinen lause oli sitten vitsi.)
Se sydämen läpätys, ihastuminen ja flirtti ovat ihan mukavia juttuja pienissä määrin. Niitä melkein väistämättä tulee, mutta eihän ne tarkoita, että jotain pitää tehdä. Itse olen pyrkinyt nauttimaan mukavista tuntemuksista, jos niitä osuu kohdalle, menemättä sen pidemmälle. Ja siis onnistunutkin pyrkimyksissäni.
Kannattaa siis miettiä ne omat rajansa ja sitten noudattaa niitä. Ei ihminen välttämättä muutu vastakkaiselle sukupuolelle sokeaksi, kuuroksi ja tunnottomaksi, vaikka seurusteleekin. Itseään ei välttämättä voi kieltää haluamasta, mutta halujen toteuttaminen on varsin helposti estettävissä. Eihän sitä kaikkea kuitenkaan saa :)
missä näkyy se kuinka olemme yliseksuaalisoineet kaiken. Kun olemme tavanneet jonkun kiinnostavan henkilön ja tykästymme häneen, alamme heti pohtia mahdollista seksin osuutta. Käytän itse termiä tykästyminen mieluummin kuin ihastuminen, koska ihastumisella käsitetään enemmän juuri tuota seksuaalista jännitettä.
Mitä enemmän me kielletään kokemasta jotakin tunnetta, sitä enemmän se valtaa mielen. Ihminen on omituinen olento.
Olen joskus maininnut että tällaiset luonnolliset ihmissuhteet ovat kieroutuneet. Miksi ei saisi tykätä jostakusta ihmisestä vaikka hän olisi vastakkaista sukupuolta? Itse ainakin olen antanut luvan itselleni (kuten toiselle) tykätä. Mielenkiintoista on, että silloin en tunne tarvetta liittää siihen seksiä mukaan.
On aika luonnollista että sitä pientä jännitettä syntyy, mutta sitä energiaa voi käyttää sen oman puolison kanssa, Ihminen on kokonaisvaltainen olento, tietyt tunteet synnyttävät meissä fysiologisia reaktioita, vaikka emme sitä aina huomaa tai kytke toisiinsa. Tämä on varsin kulttuurisidonnainen juttu, miten opimme nämä reaktiot yhdistelemään – eli antamaan niille nimet.
Meidät on etenkin opetettu seuraamaan sukuelintemme reaktiota, ja kytkemään se aina seksiin. Monelle miehelle on tuttua että siitin reagoi jäykistymällä moniin tunnetiloihin – eikä se merkitse että ”panettaisi”. Naisilla ase on tietysti huomaamattomampaa, mutta ihan samat reaktiot hänelläkin on.
Tämä meidän elämäntapamme on siinä mielessä luonnoton, että ihminen on rakennettu enemmän ”jännittävämpään” elämään ja turhaudumme tässä vähän liian turvatussa maailmassa. Vaikka se on illuusio, mikään ei täällä ole pysyvää. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu tämä turvahakuinen elämäntapa. Ei sitä kukaan estä, että elämästään rakentaa vähän jännittävämpää, vaikka elämä voi puistella lupaa kysymättäkin.
Kirjoituksesi oli oiva esimerkki siitä, että vaikka meillä on ”eläin” ruumiissamme, kyllä sen kanssa voi tulla toimeen niin, ettei riistäydy käsistä ja tuhoa meitä.
Niin, kyllä kanssaihmistä mielestäni saa pitää, jopa tykätä. Jos huomaa että se toinen alkaa kuvitella ihan liikaa, on hyvä laittaa hänelle vähän jäitä hattuun. Tätä saa muuten olla usein tekemässä. Otan vastaan myönteisenä sen että toinen tykkää, mutta kerron että seksin voi sitten unohtaa.
Olen saanut muuten mielenkiintoista palautetta miehiltä. Suurin osa kokee sen helpottavana. Saa jutella, jopa syvällisiäkin, ilman että tarvitsee ”ostaa” sitä seksillä. Seksin tarjoamista pidetään ”vaatimuksena”, ettei vain loukkaisi naista. Tämä on ihan uusi ilmiö minulle. Naiset kuulemma haluavat olla mieluummin haluttavia, ja he voivat jopa suuttua ellei seksiä edes jotenkin tarjoa heille. Kiinnostaa todella tietää, mikä tämän käyttäytymisen takana oikein piilee?
seurannut.
kakkossuhteisiin lähteneet ei mieti kuin itseään ja omaa hyvää oloaa. Omaetu/hyväolo oikeuttaa nämä empatiakyvyttömät valehtelemaan ja valehtelemaan..
No sittenhän on hyvä olo kun oma puoliso on masentunut ja pahimmassa tapauksessa itsetuhon valinnut. Mutta jokainenhan elää omaa elämäänsä valintojensa ja seurauksien kanssa.
VALHE SEURAA VALHETTA, EHKÄ ME KAIKKI MAKSAMME JOSKUS OMAT VALHEEMME JA VARSINKIN NE JOIHIN OLEMME OTTANEET MUKAAN LÄHIMMÄISEMME HEIDÄN TAHTOMATTAAN.
ystävän puolesta itkevä
joutuu maksamaan vielä kaiken pahan mitä lähimmäiselleen tekee tavalla tai toisella.
Teoriasi mukaan paha saa palkkansa mutta miksi sinä saat tätä pahaa
osaksesi vaikket ole sitä anssainnutkaan ?
palkkansa. Jokainen on ansainnut kohtalonsa.
Kyllä minä mietin. Tuntuu että mietin enemmän kuin pettävä osapuoli. Hän näyttää osaavan sulkea ikävät asiat ja toisen kanssa ollessaan puolison/minut pois mielestä. Minä en saa tätä hetkeksikään pois päästäni, kunpa saisinkin. Mietin miten meidän kaikkien käy Sitten. Omatunto soimaa ja kyselee miksi olen tälläiseen ajautunut, enhän minä ole "sellainen nainen". Meidän juttu on muka viatonta koska on tunteet pelissä, eikä kumpikaan osaa luopua toisesta, jne, jne, seli, seli. Ehkä joskus alussa oli vaihe jolloin lopettaminen olisi onnistunut (puhun kuin mikäkin narkomaani), mutta nyt meistä on jo tullut liian tärkeä, liian iso osa toistemme elämää. Mutta samalla tavalla hänen puolisonsa on hänelle iso osa elämää. Onneksi lapsia ei ole, enkä usko että perheelliseen kykenisin sekaantumaankaan. Joka tapauksessa se on joku puh pah pelistä pois. Jotakuta sattuu, joku putoaa tyhjän päälle. Motiivit tähän itselläni on että koen törmänneeni johonkuhun sellaiseen jota olen aina etsinyt, hänen kanssaan palat tuntuvat loksahtavan paikoilleen. Paitsi se yksi. Tähän voisi kommentoida että vapaita miehiä on maailma pullollaan, no niin on uskollisiakin. Mutta miksi sitten haluta tuollainen pettävä liero? En tiedä. Mieluummin lakkaisin sormia napsauttamalla tuntemasta näitä tunteita häntä kohtaan ja rakastuisin vapaaseen sopivaan mieheen. Helpommin sanottu kuin tehty, ei tämä kivaa ole.
En selittele, enkä puolustele. Tässä on vain niitä asioita joita tämä kakkonen miettii. Kysymyksiä vailla vastauksia. Jos ykkönen saa joskus tietää, hän saa tulla haukkumaan minut pystyyn.
Joku tuossa ylempänä puhui valehtelusta, mutta ei minun kakkosena tarvitse valehdella kenellekään. Se on pettäjä joka valehtelee.
Sinä valehtelet ja varastat. Miten ne palat loksahtaa paikalleen. Vaikuttaa normaalilta miehen hu.... käynniltä.
Loppujen loupuksi kysymyksesi laatu on vähän tyrmäävän yksikertainen.
Mietittekö koskaan miltä puolisosta tuntuu ?
Pidätkö muita ihmisiä jotenkin ajatuksiltaan vajavaisina vai miksi ylipäätään täytyy kysyä asioita joita et muka osaa itse ajatella ?
Koko keskuste palstalla USKOTTOMUUS kulkee vain tiettyjen mielipiteiden
suuntaisesti ja ainoan teille oikean ajatusmallin mukaisesti .
Jos jotain aitoa keskustelua edes pyritään tuomaan esiin se tukahdutetaan
syyllistämällä pettäjät siinäpä se.
Olen tullut myös kiitos ja näkemiin ajatukseen koko palstan suhteen.
Puoliso:Miksi petit tahdon tietää mikä tämän takana on ?
Toinen puoliso yrittää selvittää miksi hän on pettänyt ?
Mikään selvitys ei riitä, ole kelvollinen.
Miksi ei ?
Miksi edes vaatia selitystä kun itsellä on jo valmis vastaus ?
Mitään aitoa keskustelua välillenne ei tule koskaan syntymään
mikäli toinen teistä katsoo puolisoaan halveksien vuoren huipulta
toisen rämpiessä omassa suossaan ja ryvettyneessä tilassa.
Vielä kun puheilla heitätte rapaa kasvoille ja tukitte pettäjän suun.
Niin pettäjä sai mitä tahtoi ja te mitä teille jäi ?
Tätäkö vain halusitte ihan oikeasti.
Kostoa ?
Palstalla.
Minä moraali hyvä minä hyvä .
Minä hyvä sinä huono mies taikka nainen.
Missä sinä loista siinä puoliso ei olemassa.
Jos sinä ei lainka ymmärrä toista huono sekin.
ei pitänyt ikinä aloittaa suhdetta varattuun mieheen ei koskaan ja kuitenkin nyt olen siinä tilanteessa, jossa olen hukassa omien tunteideni kanssa. Taistelin vastaan kauan ja en halunnut aloittaa mitään, miettien miehen vaimoa ja lapsia.
Kuitenkin en tiedä, enkä osaa edes selittää kuinka jouduinkaan tähän, en ole ylpeä itsestäni enkä siitä tilanteesta missä olen.
Eikä kuitenkaan tämä ole kevyttä meille kummallekaan, ei miehelle eikä minulle... mutta kun olemme yhdessä unohdamme koko muun maailman, siellä on vain me kaksi tunteinemme ja rakkautemme
Anteeksi kaikki satutetut puolisot ja perheet
.. ja harvemmin tulee mietittyä, mitä meidän kummankaan puolisot tuumisivat, jos käry kävisi... Miksi mitäisikään miettiä? Elämä on nyt ja tietoisesti emme yritä ketään loukata, mutta miksi meidän pitäisi tunteitammekaan kieltää?
Minulla siis pidempi suhde varattuun, pian 25v naimisissa olleeseen mieheen, oma avioliitto kestänyt 15v. Tämä suhde täytyy vaan elää, kumpikaan meistä ei pysty tätä lopettamaan, vaikka riskit kyllä tiedetään.
Kunhan molemmat on varovaisia ja tietää mitä tekee, niin kiinnijäämisen riski on oikeasti TODELLA pieni!! Tätäkin suhdetta jatkunut jo vuosia ja tapaamme kuitenkin viikoittain... Kun kotiasiat sujuvat kunnialla ja leppoisasti ilman suurempia riitoja, ei kotiväellä ole mitään syytä epäillä uskottomuutta. kummallakaan meistä ei ole aikomusta ainakaan tällähetkellä erota.
Täytyy vain järjestää asiat niin että tällainen kaksoiselämä onnistuu ;)
niin, että suurella todennäköisyydellä jäätte kiinni: mieheni tosiaan kanssa "järjesteli" asioita niin, ettei kuunaan päivänä jäisi kiinni, mutta kun tottuu siihen kaksoielämäänsä niin, ei sitten huomaakaan yhtä pikku virhettä, jonka tekee jossain vaiheessa. Että ei todellakaan kannata luottaa siihen, ettei kiinni jää, ennemmin tai myöhemmin käry käy.
jauhaa paskaa!
tosiasiat otettava tosiasioina, näin se asia vaan menee.
Niinhän ne petturit aina miettivät, että kun ollaan varovaisia, niin kiinni ei jäädä. Muista vaan se, että petturi tekee aina jonkun virheen, ja suhde paljastuu. Jos puheesi on totta, kun sanoit, että suhteenne on kestänyt jo vuosia, niin silloin teidän puolisonne ovat todella sokeita, jos ette ole jääneet kiinni.
Tiedän muutaman vastaavanlaisen tapauksen kuin teillä, ja kiinni on jääty jossain vaiheessa. Yhdessä tapauksessa kaverini vaimo joka petti miestään jäi kiinni niin, että kun tämä vaimo oli varannut hotellin työmatkalla, noin parinsadan kilometrin päästä kotoa, ja tietenkin sitten vaimo yöpyi salarakkaansa kanssa samassa hotellissa, niin sattuikin niin, että kaverini veli oli samaan aikaan remonttihommissa samassa hotellissa.
Aamupalalle kaverini vaimo tuli salarakkaansa käsipuolessa, ja samaan aikaan aamiaiselle tuli myös kaverini veli. Jäivät saman tien kiinni. Kaverini veli on sanonut, että olisi ollut näkemisen arvoinen ilme tällä vaimolla kun hän näki miehensä veljen. Ja se selitysten määrä oli aivan uskomaton mitä pas.... tämä vaimo oli selittänyt.
Lopputuloksena tästä oli kaksi avioeroa. Kaverini otti eron vaimostaan, ja kaverini ilmoitti tämän salarakkaan vaimolle mitä hänen miehensä puuhaa. Vaimo haki myös eroa. Eli turha luulla, että kiinni ei voisi jäädä.
Sitä tentataan vastauksia kakkosilta ja pettäjiltä, että miksimiksi ja sitten kun tulee asiallisia vastauksia eikä sitä käsittämätöntä "sain mieheltäs munaa"-linjaa ja jopa anteeksipyyntöjä, niin tyrmätään ne heti. Aivan kuin vaimot haluaisivat pitää sen illuusion että toinen nainen on joku hirveä rietas ja itsekäs vosu. Sillä tavoin se että mies on ihastunut toiseen ei tunnu niin pahalta. Vaikka luultavasti juuri vaimo sattuneesta syystä tietää miehen naismaun.
Toivottavasti tuo "Älä jauha paskaa" ei ole yleinen kommentti sinun ja miehesi välisissä rakentavissa keskusteluissa. Ei se miestä ainakaan läheisemmäksi tee.
Kyllähän sitä aikuiset ihmiset aina riskit tietävät, jos julkisella paikalla käsi kädessä liikkuu... tuokin kiinnijääminen olisi ollut vältettävissä ;)
Eikä sitä puolisoiden tarvitse sokeita olla, minulla ainakin on perusasiat kotona hyvin, samoin rakkaallani. Miksi kotona pitäisi näyttää hapanta naamaa? Se että elää kaksoiselämää ei todellakaan pahenna arkielämää, pikemminkin päinvastoin!
Jotta tämä toinen elämä pysyisi salassa, täytyy kotielämäkin sujua, varmasti olisimme paljastuneet jo kauan aikaa sitten, jos kotona kiukuttelisin/nipotettaisin yms.
Enkä usko että olisimme ainut pidemmän aikaa tapaillut "pari", meitä on varmasti monia :)
ei vaikuta millään lailla kaksoiselämäsi, että olet kotona jopa onnellisempi kuin ilman sitä, niin silloinhan tämä valehtelu ja kakoiselämä on sinulle ihan "elämäntapa". Eli omatuntoa sinulla ei ole lainkaan, et osaa asettua miehesi asemaan jos hän saisi tietää. Eli todennäköisesti koko elämäsi tulee olemaan tuollaista, kepluttelua kahden miehen kanssa...
Ei "normaali" ihmisen pää yksinkertaisesti kestä jatkuvaa valehtelua vuodesta toiseen eli yleensä käytös jossain vaiheessa alkaa kotona muuttumaan.
Mutta sinä taidat kuulua niihin ikuisiin pettäjiin. Sellaisiin, jotka eivät missään vaiheessa välitä muista, pääasiassa on vain aina minä itse.
Miksi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että rakastaa kahta miestä? Itse tiedän, että molempia rakastan... turha siis väittää tätä himoksi tai joksikin muuksi. Molemmat miehet on minulle omalla laillaan todella tärkeitä ja niin kauan kun tämä elämä toimii, en syyllisyyttä aio tuntea. Kuinka moni voi rehellisesti sanoa, että on koko elämän tyytyvainen vain sen "oman" kumppanin kanssa? Kyllä elämä on huomattavasti mukavampaa, kun on kaksi rakasta ihmistä jakamassa sen hyviä hetkiä!
Ehkä kuulun sitten niihin "ikuisiin pettäjiin"... mutta onko sillä oikeasti sitten merkitystä? Jos mieheni on tyytyväinen kotielämään ja salarakkaani meidän kahden yhteisiin hetkiin, niin miksi muuttaa systeemiä? Itselle tämä elämäntyyli sopii ;)
Mielestäni tyhmintä mitä voi tehdä, on kertoa pettämisestä puolisolle... Jotta saa "hyvän omantunnon" täytyy siis pahoittaa toisen mieli... Kyllä sen verran "munaa" täytyy olla jokaisessa, että pystyy elämään omien ratkaisujen kanssa! Ei elämässä tarvitse takertua siihen puolisoon kuin hukkuva oljenkorteen ;)
että vastasit, "ITSELLE tämä elämäntyyli sopii". MINÄ ITSE. Toivottavasti miehelläsi on myös toinen.
Oletko koskaan ajatellut, että jos miehesi saisi tietää, että miehellesi voi tulla enemmmän kuin vain "paha mieli", niinkuin sanoit? Jos hän sairastuu tapauksesta?
Ei, et sinä varmaan mieti muuta kuin itseäsi, kun et yksinkertaisesti osaa.
sanot, että tuokin kiinnijääminen olisi ollut vältettävissä. Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, perustuuko sinun elämäsi kokonaan kaksoiselämälle, ja valheelle. Meinaatko, että jos kaverini vaimo ei olisi ollut salarakkaansa kädessä kiinni niin he olisivat silloin välttyneet kiinnijäämiseltä?
Miksi muuten olet naimisissa jos on pakko pettää omaa miestään? Ja toki sallit myös sen, että miehelläsi on salapano josta et tiedä mitään, vai mitä? Reilua, eikö totta?
Sitä paitsi olen eri mieltä, että on melkein mahdotonta jäädä kiinni. Niin moni muukin on olettanut, mutta tehnyt jonkin pienen virheen joka paljastaa salasuhteen. Ex vaimonikin kuvitteli, että voisi elää minun kanssa, ja samalla pettää minua. Toisin kävi, ja jäi kiinni. Ja yleensä aina pettäjän käytös muuttuu niin , että jossain vaiheessa toinen alkaa epäillä häntä.
Eikö se tosiaan tunnu miltään ,edes koskaan, valehtelu ja salailu?
Tiesitkö, että aina on näkijöitä jos on tekijöitä?
hyvin vakavaan masennukseen kun sain mieheni kiinni pettämisestä.en ymmärrä mitä ajattelee ihminen joka pettää kumppaniaan,kukaan ei ole ansainnut sellaista.se suhde ei ollut pitkä mutta kertakin riittää,meillä se käry vaan kävi hyvin ikävissä merkeissä.mieheni loukkaantui erittäin vakavasti,ja makasi tehohoidossa 1,5 kk .viikko sen jälkeen kun mieheni loukkantui sain hänen tavaransa ja puhelimensa.joka sitten oli saatava auki että saan ilmoitettua hänen omaisilleen minulla niitä numeroita ei ollut.ilmoitin kaikille jotka tärkeiksi tiesin,ja hänen työnantajaltaan sain luvan käyttää mieheni puhelinta.no annoin puhelimen olla päällä että saavat ihmiset soitella ja kysyä tilanteesta,mainittakoon sen verran että paljon toivoa ei annettu.no sitten rupesi viestiä tulemaan oikeen urakalla ja ajattelin että olen unohtanut jollekin ilmoittaa miehestäni.ja shokki oli valtava kun tajusin että mieheni oli pettänyt minua.en muista seuraavista viikoista mitään,tyttäreni löysi minut huutamassa ja olin aivan sekaisin,tyttäreni soitti lääkärilleni joka määräsi rauhoittavia.kävin sairaalassa päivittäin ja suljin tämän asian pois mielestäni,pääasia oli kuitenkin mieheni että hän vielä heräisi ja tulisi kuntoon.ja kuin ihme olisi tapahtunut hän heräsi enkä tietenkään heti asiaa sanonut.annoin hänen rauhassa toipua se oli se tärkeämpi juttu kuitenkin.kun hän sitten kotiutui ja oli mennyt muutama viikko niin sitten varovasti kysyin että mikä tämmöinen juttu on.no siinä ei enää kieltäminen käynyt,kun kerroin että olen kyseisen ihmisen kanssa ollut jutuissa.mieheni ilmoitti ettei halua erota,vaikka olin itse mielessäni jo eroa tehnyt.hän pyysi anteeksi ja sanoi olevansa pahoillaan.nyt siitä on reilu2.5 vuotta aikaa,enkä sano että tämä olisi helppoa ollut.anteeksi olen antanut,mutta mieheni on myös paljon muuttunut ehkä onnettomuus mistä pelastui sai ajatukset muuttumaan,ja yksi niistä oli viina hän joi siihe aikaan reippaasti,mutta sen jälkeen ei pisaraakaan,ja on oikeasti eri mies.mutta kyllä hänen teki myös pahaa katsoa minua,ennen niin iloinen ja elämästä nauttinut ihminen oli kun kävelevä ruumis ruoka ja juoma ei sisällä pysynyt vaan laihduin 12 kg,normaali painoni oli muutenkin vaan 47 ei ollut kiva kulkea missään kun tiesi miten kamalalta näyttää.mutta anteeksi anto ei ole helppoa mutta jos molemmat sitä haluaa ja tahtoo se voi onnistua.itse olen sitä mielttä että me onnistumme. mutta silti myös halveksin ihmisiä jotka näin toimivat,myös miestäni ja hän tietää sen.joku voi todellakin vaikka päästä hengestään kun saa tietää puolison pettäneen.reilu ero ja sitten vasta uutta suhdetta rakentamaan.
satuttaa näin paljon, mielestäni ihmisten tunteilla ei saisi leikkiä, voi olla niin kova paikka jonkulle, että sairastuu pahasti.
En koskaan ole kysellyt, onko miehelläni toinen. Itseni tässä asiassa tuntien, tiedän että tuskin hirveää kohtausta nostaisin, jos näin on. Minulle kun vapaus elää omaa elämää, avioliitossakin, on todella tärkeää.
Ehkä sitä vaan pysyy näimisissa, kun toinen on kuitenkin ihmisenä todella mukava, hauskoja yhteisiä hetkiä on edelleen paljon, lapset yms.
ottamaan puhelimen pikku kätöseen ja varaamaan ajan hoitoon.
vaan ihmetyttää minua. Et kylläkään rakasta miestäsi jos et nostaisi meteliä siitä, mikäli hänellä olisi toinen nainen. Edelleenkin hämmästyttää se, että miksi pitää olla naimisissa jos koko ajan pettää. Jos kerran oma mies on ihmisenä todella mukava, ja on yhteiset lapset, luulisi olevan entistä vähemmän olla hinkua menemättä vieraisiin. Minulle sinun logiikkasi kyllä aukene lainkaan.
että kaksoiselämää ja salasuhteita kannattavan kirjoittajan tekstissä kokemattomuus nyt puhuu... Harva suhtautuu pettämiseen ihan noin kevyesti. Kun on sellaisen kerran kokenut kohdallaan, niin luulisi äänen kellossa muuttuvan...
Miksi mennä vieraalle lähteelle... jos tosiaankin oma mies on mukava... vähän taitaa olla tahallista kärjistelyä mukana.
No en ole vaimo, olen mies enkä hiiri. Paskan jauhamisella tarkoitan naisia, jotka alkavat tekemään syrjähypystä vakavampaa kuin se on! Itse meinasin aiheuttaa oman avioliittoni särkymisen oman töppäilyn ja salapanon selittelyn takia. Hän yritti selittää asiasta enammän kuin ikinä oli minulle merkinnyt.
Kovin hepposesti ajattelet tästä elämästä. Avioliitossa toisen mielen voi pahoittaa monella tavoin, mutta jos petät puolisoasi, et aiheuta vain pahaa mieltä vaan voit
toiminnallasi raunioittaa puolisosi vuosikymmeniksi - puhumattakaan mahdollisten lasten elämästä.
Niin se elämä vaan menee. Osa meistä on yksiavioisia, osa tahallisesti "moniavioisia".
Olin onnellisessa avioliitossa. Kolme lasta ja hyvät puitteet elämiseen, kunnes mieheni matkatyö alkoi syödä yhteiseloa ja myös alkoholi astui yhä voimallisemmin näyttämölle. Niinhän siinä kävi, että ainainen yksinäisyys antoi syyn tai tekosyyn pettää puolisoa. Kyllä se kadutti eikä se oikeastaan ollut edes kivaa, mutta sitten kävikin niin, että tapasin miehen, johon rakastuin tulisesti (tiedän, että rakastuminen tapahtuu vain silloin, kun sille antaa luvan, mutta näin nyt kävi). Kaikista maailman ihmisistä ja lukuisista miessuhteista, siis niistä avioliittoa edeltäneistäkin, tunsin että tuo ihminen on todellinen puoliskoni.
Koimme jokseenkin huonoa omaa tuntoa; molemmilla pulisot ja lapset. Jäimme kiinni, erosimme ja lopetimme suhteen..Kummankaan elämä ei enää palannut entiselleen ja aikojen päästä tapasimme taas. Tunteet eivät olleet hävinneet.
Perhe-elämämme kävivät helvetillisiksi. Olimme todellakin pilanneet liittomme näillä kuvioilla, olkoonkin että jo entuudestaan molemmilla oli perustavaa laatua olevia ongelmia kotona. Erosin ja miesystäväni eroaa parhaillaan. Edelleen, kahdeksan vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että hän on puoliskoni. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja tiedän sydämessäni tehneeni hirveän vääryyden pettäessän edellistä miestäni, mutta silti valitsin tämän tien.
Me olemme onnellisia, mutta hirveän kivinen tie tämä on ollut. Pettäminen on rankka juttu. On ollut raskasta kantaa syyllisyyttä ja jos saisin vuosia takaisin, en tähän ryhtyisi. Ensin pöydän pitäisi olla puhdas ja sitten vasta uusi suhde saisi alkaa.
Aina löytyy niitä naisia joiden kanssa voi pettää, varsinkin kun "unohtaa " kertoa olevansa varattu.
Sormus vain pois ja leikitään sinkkua.
Aika paksua Uskollisuuden vartionti on siis sinusta AINA ja VAIN naisen asia. Miehellähän ei sinun näkemyksen mukaan löydy siihen eväitä.
PS uskollisia miehiäkin löytyy. Jollakin ihmisillä kun ei tunnu löytyvän kykyä vastustaa kiusausta. Varmaan varastavatkin jos joku ei ole koko ajan "estämässä". Kannattaako sitä pikkupoikaa miehenä pitää ( kyvytön itsenäiseen päätöksen tekoon ) ja etsiä aikuinen mies ( jolla on selkärankaa )
Ennemmin valvoo kopallisen kirppuja kun yhtä uskotonta puolisoa.
Fakta on vain puoliso on antannut sinulle uskollisuuslupauksen, älä vaadi kolmatta vahtimaan että miehesi pitää sen lupauksen.
nykyinen miehesi pettää sinua ja jäät yksin eikä kukaan huoli sinua.
ajatellut LAPSIA, mitä he ovatkaan saaneet kärsiä, toivon todella, että onnesi on nyt sen arvoista...
Viitaten edelliseen tarinaani...lapset ovat jo aikuisia molemmilla, joten ei tässä ihan kakaroita enää olla. Totta puhutte; yksinkin voi jäädä. Sille ei kait mahda mitään. Paha saa palkkansa..
miehesi suhtautuu sinun uskottomuuteen? Minä miehenä antaisin sulle välittömästi monoa.
lukemisen jälkeen, ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä on tyly maailma! En tiedä miten paha geenivirhe minussa miehenä on, mutta pahaa tekee lukea miten naiset ja miehet puolustelevat salarakkaan ottamista.
Aikaisemmin epäilin, että olen tulkinnut asioita pahasti väärin kun tuntuu, että naiset ovat tyrkyllä. Niin todellakin on! Nyt voin sanoa, että onneksi olen tehnyt aikaisemmin virheeni, ollut uskoton vaimolleni. Tästä kokemuksesta tiedän kutakuinkin mitä odottaa, jos hairahtuisin. Eli ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Tyytyväisenä menen kotiin vaimoni luokse ja jatkan nähtävästi naivina mahdollisimman rehellistä suhdettamme. En ole itsekkään mikään pyhimys ja vaikka jokainen eläköön ja tehköön omat valintansa niin nyt kyllä ensimmäistä kertaa minua etoo ja oikein kunnolla!
Toisista kirjoituksista tuli kyllä esille ihmisen läheisyyden ja rakkauden kaipuu. Mikäpä sen parempaa, jos olisi hyvä ja rehellinen kumppani. Mutta miten voi odottaa löytävänsä sellaisen, jos kuitenkin itse käyttäytyy kieroillen. Hyvän pysyvän suhteen luomiseen tarvitaan aikaa. Välillä pitää olla kärsivällinen, koska suhteessa on ylä- ja alamäkiä. Jos vaimoni olisi eronnut minusta hölmöilyni takia, meillä ei olisi sitä mitä nyt on. Luottamuksen palautuminen kesti aikansa ja jouduin itsekkin olemaan kärsivällinen. Suhde ei enää palautunut ennalleen, vaan se tuli aikaisempaa paremmaksi.
Voi juma potaskaa tuo ämmä syytää ja luulet sä jumankeikka
et toi sun tyrkkyjuttus uppooa johonki ?
paskat geeenivirhe!
ykköseltä vai kakkoselta, kun noin vituttaa?
mieheltä, joka on pannut vierasta naista..! Olet pannut vierasta, vaimosi on antanut anteeksi - ja sinä katsot oikeudeksesi jälkiviisaana tulla tänne moralisoimaan muita!
Hupaisaa lätinää kertakaikkiaan!
Vai on naiset tyrkyllä... HAH! Ja mikä on sinun puolustuksesi sille, että vierasta piti ronkkia?! Aivan sama kuin myymälävaras selittäisi tekojaan sillä, että mutkun siellä oli niin kivoja juttuja esillä... Ai niin, mutta sinä olet varmaan niitä miehiä, jotka suoraan kotiovelta kaapattiin ja väkisin kaadettiin vieraaseen sänkyyn, niinhän..?!
Vai "jouduit itsekin olemaan kärsivällinen"...HAH taas! Prkl, se on vähintä, mitä sinä saatoit tehdä siinä tilanteessa. Vaimosi ei potkaissut sinua pihalle siitä huolimatta, että petit häntä! Hoh hoijaa... Paatostelet täällä rinta kaarella siitä, miten asiat tulisi tehdä ja hoitaa - silti et ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Ilmeisesti ainut ihminen maailmassa, jota todella rakastat, olet sinä itse ; panosi oli vain pano, ja vaimosi on vaimo - jos häntä rakastaisit, et olisi vieraaseen lihaan koskenut.
Aira olisi ollut naputtelemassa. Yhtä tulista katkeruutta kuin aina ennenkin. satuinko osumaan oikeaan?
mennä sun juttus katkeruuden puolelle, heh oikein naurattaa noin tyly lynkkaus. Mieshän vain tunnusti tehneensä HÖLMÖYDEN ja arvostaa nyt sitä, mitä heillä vaimonsa kanssa on. Hieno mies, oppi virheistään, eikä taatusti tee samaa virhettään, on mielestäni ymmärtänyt, mikä on tärkeintä! Jotkut ihmiset oppivat virheistään, toiset taas eivät, mikä sinänsä on sääli.
virheistään, on hieno ja tavoittelemisen arvoinen asia - jos nyt niitä virheitä ei sitten niin millään pysty itseään estämään tekemästä. Jälkiviisastelu ja ylimielisyys tuollaisissa tapauksissa on tyhmää - kun lopputulos oli hänelläkin armeliaan ja rakastavan vaimon käsissä.
että nyt aletaankin puolustaa uskotonta miestä, kun joku erehtyi naureskelemaan tän tyypin paatostelulle. Tekeekö vaimon anteeksianto teon tekemättömäksi?
tässä pointtini. "Tyrkyllä" -sana oli huono valinta...
En tosiaankaan toiminut hienosti pettäessäni vaimoani. Hänen viisauden ansiosta suhteemme on jatkunut hölmöilystäni huolimatta ja olen kai jotain oppinut.
Alkuperäinen kirjoittaja halusi kokemuksia laidasta laitaan, siksi kirjoitin meidän kokemuksesta. Aina ero ei ole paras ratkaisu pitkällä juoksulla. Virheiden tekeminen on inhimmillistä.
puolustele tätä miestä, väärin teki vaimoaan kohtaan ja edelleen halveksin ihmisiä, jotka pettävät, mutta jos he yhdessa ovat asiasta selvinneet, ja mies oppinut virheistään, niin meidänkö tehtävä on häntä täällä haukkua? Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että jotkut ihmiset voivat muuttua ja oppia virheistään. Anteeksianto on myös rakkautta, vaikka se niin pirun vaikeaa onkin näissä pettämisjutuissa.
Älä välitä sinä mies siellä. Jouduit nyt sijaiskärsijäksi kaikkien miesten puolesta.
Täällä naisten tunteet välillä kuumenevat liikaa, kun ei tunneta kasvotusten.
Niin moni pettää ja niin harva siitä kertoo puolisolleen.
Kiva kun kerroit kokemuksiasi. Omasta puolestani saat kertoa lisääkin, me "kuumat" naiset kuitenkin opitaan sinulta, vaikka täällä välillä kiukutellaankin kuin nuoret tytöt.
minua niin tietysti hieman potutti kun yritti olla rehellinen ja avoin. Sitten muistin vaimoni reaktion tapahtuneeseen. Siinä oli itkua ja huutoa. Vähän meni astioitakin uusiksi... (että siihen verrattuna tuo oli pientä.)
Uskottomuus on kova pala. Siitä seurannut syyllisyys ja itsensä ruoskinta on ollut myös ajoittain raskasta... tiedän, tiedän ansaitsin sen.
Sen verran tilanteestamme, että olin uskoton kun olimme vielä aika nuoria. Molemmat olimme aika varattomia ja suhteemme siteeksi oli vain rakkautta. Ero olisi ollut siinä mielessä helppo ratkaisu ettei ollut omaisuutta jaettavana, eikä lapsia. Vaimoni joka olisi varmasti löytänyt uuden miehen helposti päätti kuitenkin toisin. Tälle perustalle jatkoimme suhdettamme. Se on ollut perustana kahdelle muksullemme, työllenikin ja elämässä pärjäämiselle. Tuo ratkaisu ja halumme yrittää vielä uudelleen on ollut kuin lottovoitto tai jopa enemmän.
Tällä haluan vain kertoa, että virheistäkin voi ottaa opiksi. Jos olisimme antaneet periksi tai vaipuneet katkeruuteen niin mitä se olisi hyödyttänyt? Ymmärrän asenteen, että siinä jätkä on saanut kaiken. Kyllä, niin on ja se on pitkälti vaimoni ansiota. Ehkä jopa tähän päivään saakka olen ruoskinut itseäni asialla ja siksi jankkaa tätä. Viime päivinä olen ymmärtänyt asioita lisää. Nyt tuntuu jopa tyhmältä kirjoitukset ihastuksista ja tunteiden äkkijarrutuksesta. Näistä asioista en ole enää huolissani. Tunnen olevani tämänkin jälkeen taas plussan puolella, eli jotain on tästäkin opittu.
hyvä kasvutarina.
Hyvä että olet osallistunut keskusteluun. Minulla on käsitys että moni muukin mies olisi valmis ottamaan virheistä opiksi, mutta joku kummallinen asenne naisilla tekee sen mahdottomaksi. Kai kuvitellaan että tuomion enkelinä on jotenkin ”vahvempi”?
Vaimosi on ollut viisas ja rakastava, ja hän on uskaltanut nöyrtyä. Sinä itse olet sitä myös, sillä olet osannut nöyrtyä oikeassa paikassa. Voiko tämän lähemmin kaksi ihmistä kohdata toisiaan?
Täytyy kysyä, kun sanoi että olet plussan puolella, minkä koet olevan se paras juttu nyt?
Paras juttu perheen lisäksi on mielenselkeys ja jonkinlainen positiivinen luottamus tulevaisuuteen. Olen iloinen tilanteestamme, mutta yritän säilyttää nöyryyteni tiedostamalla, että kaikki voidaan pyyhkäistä hetkessä poiskin...
Olin kakkosen tapainen, mutta itse olin kyllä vapaa, mies oli varattu.
Tottakai mietin!
Kun ajauduin kakkoseksi tai tarkemminkin ottaen minut useaan otteeseen saman miehen kakkoseksi houkuteltiin, tiesin kyllä hyvin, että niskassani on ERITTÄIN raskas vastuu.
Toisaalta sitä helpotti tietoisuus siitä, että mies olisi joka tapauksessa pettänyt, olin olemassa tai en. Enkä todennäköisesti ollut se huono vaihtoehto kakkoseksi, sillä kannoin vastuuni ja kohtasin hänen vaimonsa erittäin ystävällisesti ja vastuullisesti. Olin valmis auttamaan ja tekemään paljon asioita vain sen takia, että mahdolliset vahingot olisivat niin pienet, kuin mitä siinä tilanteessa oli mahdollista olla.
Eivät kaikki kakkoset ole niitä aloitteen tekijöitä, meillä kyllä mies teki aloitetta hartiavoimin minun suhteeni. Enkä voinut kieltäytyä, sillä rakastuin välittömästi. En välttämättä saa täällä olevien vaimojen anteeksiantoa, mutta tiedoksi, että vaikka olinkin rakastunut, yritin alussa ja välissä pitää miehen loitolla niin paljon kuin pystyin. Siinä meni unettomia öitä, painajaisunia ja alkoholiakin tais mennä normaalia enemmän. Olin aivan sairas kieltäytyessäni silmäpussit turvoksissa ja mustina. Helpotusta tuli vain periksi antamisesta.
Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minä sain tarpeekseni kyllä kakkosena olosta. Sen kyllä kerron enemmänkin itsekkäistä syistä kuin lähimmäisrakkaudesta... Ja realistina tiedän, että toista miestä ei ole, jonka kakkosena haluaisin koskaan olla.
Aika on tehnyt tehtävänsä, joskus hieman kaihertaa, mutta järki jo voittaa!
Ai, että paha sai palkkansa?
Joo, ikävä kaihertaa toisinaan hieman ja joskus haluaisin kaataa miehen päälle kaikki murheeni, kuten aikoinaan.
Mutta hyviä puolia ovat kauniit muistot, paljon lisää viisautta, elämänkokemusta ja ihmistuntemusta. Opin itsestäni paljon uusia puolia ja olen vahvempi kuin ennen suhdetta. Sain suhteen aikana jonkinlaisen herätyksen itseni suhteen, löysin uusia lahjoja itsestäni jne.
Joten tämä suhde meni kaikesta huolimatta plussan puolelle näin jälkikäteen ajatellen.
Menikö suhteenne myös lopulta vaimolla plussan puolelle?
Se oli plussan puolella koko ajan. Ei edes lopulta.
Oli vain kaksi repeilevää ihmistä, jotka yrittivät pysyä erossa toisistaan, mikä ei onnistunut.
Ja sitten oli toiset kaksi repeilevää ihmistä, joiden avioliitto ei tahtonut onnistua millään.
Ja sitten oli yksi repeilevä ihminen, joka tiesi miehensä pettävän.
Ja sitten olin minä repeilemässä.
Se ei ollut todellakaan helppoa.
En ollut pano. Seksi näytteli meidän välillä pientä osaa koko jutusta, sitäkin tosin oli joskus, mutta avioliitossa seksi oli iso osa sotkuja.
Olin henkinen pakopaikka, ystävä, kaveri, pyskologi. Seksisotkunsa mies sai hakea muualta ja annoin siihen luvan.
Samalla tavalla kuin voi olla fyysistä riippuvuutta toisesta ihmisestä, voi näköjään olla myös henkistä riippuvuutta. Tulipa sekin nähtyä.
Sitä henkistä riippuvuutta on aika paljon ihmisten välillä. Jotkut puhuvat siinä kohtaa rakkaudesta... mene ja tiedä?
Eikö kysymys pitäisi kuulua miettiiko se PETTÄJÄ koskaan miltä tuntuu omasta puolisosta jos ja kun homma leviää käsiin.
Turha syyllistää sitä kolmatta osapuolta jos pettäjä pettää antamansa lupauksen.
Muuten minä olen itse naimississa enkä harrasta salasuhteita tai hypi aidan yli, mutta en myökään katsoisi sitä omalle puolisolle "luvalliseksi"
Mieleeni ei vain koskaan tulisi olla katkera sille toiselle naiselle jos mieheni pettäisi. Häntä kohtaan kyllä tuntisin "katkeruutta" petoksesta.
Jos siis oma mies tai vaimo on lurjus, rökittäkää sitä eikä sitä kolmatta. Kolmas ei ole antannut "lupausta" uskollisuudesta mutta usein se oma on.
Juuri se pettäjä ei ajattele mitä tekee omalle perheelle, isoin vastuu on siis sillä naimisissa olevalla.
Teidän suhteenne tila jää helposti käsittelemättä mikäli näette toisen
naisen tai miehen olleen suhteenne vihollinen !
Ymmärrän kyllä miksi näette kakkosissa vihollisenne, koska teillä on sama
rakkauden kohde välillänne on harvoin sympatioita vaikkakin sisimässään
kumpikin tietää tilanteen oikean laidan.Varsinkin pettäjän puoliso tietää
hyvin ettei mikään voi viedä heidään suhdettaan karille jollei jompikumpi
muuta käytöstään uskottomuuden suhteen.(kuten pettäjäkin )
Miehenne /Naisenne ei ole teille kilpailija vaan elämänkumppani!
Naisten kesken kilpailette miehenne osoittamasta rakkauden määrästä !
Mutta suhteenne todellinen vihollinen asuu tämän jälkeen teidän
omissa sydämmissänne ,jollette kykene anteeksiantoon .
Kysymys on kuitenkin puolisonne muuttuneesta seksuaalisuudesta jonka
nimi on uskottomuus.Kuinka käsitellä näin vaikeaa asiaa ?
Syyttely ei johda kuin umpikujaan .