Olin mieheni kanssa pari viikkoa sitten anopin hautajaisissa, ja tuntuu että ikävä ja paha olo senkun lisääntyy.
Tunsin anoppini yli 20 vuotta. Välimatkaa oli muutama sata kilometriä, mutta vierailimme toistemme luona useamman kerran vuodessa, ja aina vähintään viikon kerrallaan.
Alusta asti meillä oli kahden aikuisen ihmisen välinen asiallinen ja kunnioittava suhde. Joskin alkuvuosina luonteemme erilaisuudet aiheuttivat ehkä hieman varautuneisuutta. Vuosien saatossa välimme muuttuivat todella läheisiksi ja pystyimme keskustelemaan mistä tahansa.
Anopilleni olivat lapsenlapset todella tärkeitä, ja vaikka meillä ei lapsia olekkaan, anoppi suhtautui minuun yhtä lämpimästi kuin kahteen muuhunkin miniään. Anoppini kunnioitti kaikkien lastensa perhe-elämää, eikä puuttunut tai antanut minkäänlaisia neuvoja pyytämättä.
En oikein tiedä miksi kirjoitin tämän sekavan tekstin, ehkä purkaakseni pahaa oloani. Haluan vain sanoa että kyllä ihaniakin anoppeja löytyy.
Tunsin anoppini yli 20 vuotta. Välimatkaa oli muutama sata kilometriä, mutta vierailimme toistemme luona useamman kerran vuodessa, ja aina vähintään viikon kerrallaan.
Alusta asti meillä oli kahden aikuisen ihmisen välinen asiallinen ja kunnioittava suhde. Joskin alkuvuosina luonteemme erilaisuudet aiheuttivat ehkä hieman varautuneisuutta. Vuosien saatossa välimme muuttuivat todella läheisiksi ja pystyimme keskustelemaan mistä tahansa.
Anopilleni olivat lapsenlapset todella tärkeitä, ja vaikka meillä ei lapsia olekkaan, anoppi suhtautui minuun yhtä lämpimästi kuin kahteen muuhunkin miniään. Anoppini kunnioitti kaikkien lastensa perhe-elämää, eikä puuttunut tai antanut minkäänlaisia neuvoja pyytämättä.
En oikein tiedä miksi kirjoitin tämän sekavan tekstin, ehkä purkaakseni pahaa oloani. Haluan vain sanoa että kyllä ihaniakin anoppeja löytyy.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole.
Elämä jatkuu, muistot säilyy.
Minulle se oli kyllä ihan ja sama. Ei se ollut mikään hirviö, mutta kolea ja etäinen ihminen. Ajattelin vain että mielummin anoppi kuin appiukko.
Meillä oli kivaa yhdessä, juotiin kaljaakin ja katselimme vanhoja kotimaisia elokuvia.
Mun eks-anoppi kuoli samana iltana kun olin käynyt puhumassa, että eroan hänen pojastaan. Tilanne oli melko karu, kuolema niin ennalta aavistamaton. Onneksi oltiin ihan sovussa, ei jäänyt hampaan koloon mitään. Surulla muistan, hän olisi ollut hyvä ihminen elämänpiirissäni. Meni todella mahtava ihminen, pidetty ja sydämellinen, ystävällinen jopa minulle, joka ei sen suvun kuvioihin sopeutunut eikä sopinut.
Elämä vaan kuljettaa, eikä sen käänteille mahda mitään.
mutta mikäs pahan tappaisi.
ja se sama pätee myös suhun siinä vaiheessa kun pentus menee naimisiin. Joten voit varmaan jo pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan sen köyden ostamista ja rasvaamista.
Ihmiselle tärkeän ihmisen kuolema aina sattuu ja tuottaa surua.
Ole miehesi tukena, hän menetti äitinsä.
Minua ei kyllä saisi anopin läheiseksi ystäväksi, vaikka ei anoppia vielä olekaan. Ja antaisin miehen surra.
inhota anoppiasi tai ainakin olet päättänyt olla olematta hänen ystävänsä vaikka sinulla ei sellaista edes vielä ole? Olet päättänyt että JOS joskus sinulla on anoppi ja sitten kun hän kuolee, sinä et sure, antaa miehen surra?
Olet siis päättänyt suhtautumisestasi ihmiseen jota et ole edes tavannut, jo nyt?
Onnea vaan sinun mahdolliselle tulevalle anopillesi, muistathan sen että jos joskus sinulla on joku varteenotettava kumppani, kerro hänellekin ajatuksesi hänen äidistään jo ennen kuin olet ko äitiä edes tavannut...luulen että säästyy tuonkin tapaamisen vaiva.