Eli oon käynyt noin 100 naisen kanssa livetapaamisia. Niistä seurauksena 2 pitkää suhdetta, 1 lapsi ja yksi lyhyt tapailu. Kysymyksenä nyt onkin että kuinka monta naista joudun vielä seulomaan että löytäisin sen ihmisen jonka kanssa voisin viettää loppuelämäni - nykyään kun kaikki tähtää tuohon pirstaloitumiseen ja vaihtamiseen?
Eihän teillä tietenkään oikeata vastausta ole mutta voisitte vaikka kertoo omista määristä niin tietäisin kuinka mä kartalla sijoittuisin - kiitos jo etukäteen.
Eihän teillä tietenkään oikeata vastausta ole mutta voisitte vaikka kertoo omista määristä niin tietäisin kuinka mä kartalla sijoittuisin - kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä kysymys kuuluukin, kuinka monta naista joudut seulomaan ennen kuin löydät itsesi?
...tuo itseni löytäminen... se, että haluan auttaa toisia, olen herkkä ja toisia / elämää kunnioittava - se ei tarkoita että olisin heikko sillä tilanteen vaatiessa astun mieluummin askelen eteenpäin kuin pakenen. Se mitä haluan tuntuu aiheuttavan sen, että vastapuolella pelätään ihmistä joka ei ajattelekaan itseään kaiken aikaa... tossa täytyy olla jotain vikaa kun se on niin huomaavainen ja kiltti... outoa =O
Tilanne on muuttunut miesten suhteen huonommaksi. Naiset vaativat enemmän kuin ennen ja siihen haasteeseen vastaaminen vaatii seulontaa. En tiedä monta naista pitäisi kahlata mutta 100 kuulostaa paljolta.
Onko pakko löytää joku? Käy treffeillä ja pidä hauskaa. Ja kun menee poikki niin etsi uusi jos siltä tuntuu. Jos suhde ei tuota enemmän mielihyvää kuin haittaa...mitä järkeä?
Itse olen käynyt noin 200 treffeillä. Jutellut mesessä ja maililla noin 500 naisen kanssa ja maannut 92 naisen kanssa. Olen täysin tietoinen etten vietä kenenkään kanssa loppuelämääni. Ja ettei sellaista naista löydy jonka kanssa viettäisin. Ja kun sen ymmärtää voi keskittyä nauttimaan hyvästä naisseurasta.
mun sitten luopua tuosta romanttisesta ajatuksesta, että voisin viettää loppuelämäni jonkun kanssa jotta voisin nauttia tästä hetkestä - hmmm - pistää kyllä miettimään =/
Eihän mulla ole tarkoitus kahlita toista eikä itseäni sillä ajatuksella että meidän on nyt pakko sitten olla vaikka mikä tulis - se vaan tuntuu niin paljon mukavammalta sellainen tilanne että kumpikin haluais oikeesti zempata toistensa eteen - tätä toimintamallia ei tunnu enää tulevan vastaan.
Mä mietin tota joskus kun parisuhteet vain eivät kestäneet ja ongelmia ja riitelyä oli enemmän kuin mukavia hetkiä. Minun kohdalla ainakin on täysin selvää ettei pidempään pysty olemaan saman kanssa onnellinen. Naiset vaan haluavat kuitenkin niin eri asioita niin paljon. Mitä nopeemmin tuon hyväksyy sen parempi.
ja pitkä suhde 4kk?
Ikää himpun päälle 40 v ja 2 suhteessa mennyt yht. 16 vuotta että en laske 4 kk:n tutustumista kuin korkeintaan tapailuksi. Suhde on kun asutaan yhdessä.
olet noihin saldoihin saanut painella, vai oletko eri mieltä..?
Kannattaiskohan vähäsen himmailla vauhtia ja keskittyä määrän sijaan laatuun..? Sua taitaa vaivata "entäs jos kuitenkin tulee parempi"-tauti??? Et anna itsellesi ja naiselle edes kunnon tilaisuutta tutustumiseen, vaan olet menossa jo kohti seuraavaa "kukkaa" pysähtymättä miettimään, josko tässä olis ollut aineksia jollekin pysyvälle... Kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä...
ruveta himmaileen - nää poikamiesajan rumbat vaan on ihan vaan sitä yhtä eikä se oikeasti innosta. Mutta onko tämä vain ja ainoastaan musta itsestä kiinni? Eikö mistään muusta kuin mun menemisestä? Kuinka monen tuttavuuden takanaon hän, joka haluaisi vuorostaan olla omaehtoisesti pitkässä suhteessa kenties loppuelämän? En usko siihenkään että jos jättäisin näitä tuttavuuksia käymättä niin löytäisin paremmin itselle sopivan - uskon että isommasta määrästä oikean löytäminen on mahdollisempaa - mutta edelleen kysyn kuinka iso määrä pitää nykypäivänä käydä läpi?