Hän sanoisi sinulle, että se on nyt loppu. En rakasta enää, minulla on toinen, en jaksa enää kanssasi tms. syystä.
Kuinka sun kävisi siinä tilanteessa?
Kuinka sun kävisi siinä tilanteessa?
Jos sinut jätettäisiin nyt
Miten reagoisit?
84395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 84
Vanhimmat
...alkaisin kattelemaan töitä ihmisten ilmoilta. Sit ku jotain löytyis pistäisin talon myyntiin ja ostaisin jostakin lähiöstä rivarin pätkän.
ahdistusin ja en tietäisi miten olla..varmaan haluaisin kysellä ja jutella ja anella aikani kunnes tajuan itsekin jotain..pelkään jätetyksi tulemista, olen itse aina jättänyt ja oon joskus miettiny et ansaitsisin sen ittekki.. mut pelkään ihan pirusti sitä..oon tosi heikko luonne ja ahdistun pienemmästäkin jutusta suhteessa..
eli toisin sanoen en todella tiedä kuinka reagoisin, varmaan hyppäisin katolta..
..ei tulisi yllätyksenä. Ehkä sen takia se ei aiheuttaisi mitään maailman lopun fiiliksiä. Ois jopa aivan ymmärrettävää jos hän haluaisi lähteä. Sen verran kamalaa tää meidän yhteiselo ilmeisesti on...
..hyvä heiluis!
Siis jos haluaa lähteä, ni ok. Mut jos selittää, et on jo joku ja (ilmeisesti) on jo pettänyt mua, ni se vaatii jo veriuhria! ;)
...liian iso kolaus itsetunnolle, jos naisesi pettäisi sinua... Vai miksi se tuntuu olevan sinulle ajatuksenakin sellainen pahimman luokan painajainen.
..tai rankaisematta katso läpi sormien jos joku kehen luotan ni tieten tahtoen rikkoo tämän luottamuksen...sama pätee ystävyyssuhteisiin..
..tietää varmaks sanoo..mitekä mun kävis..mut sen mie ainaski tiiän et se mua satuttas kovasti..oisi melekonen pettymys ja itkuksi pistäsin..sillä sydän siin särkysi ihan muruiksi..varmaanki tahtosin puhua asiaa lävitte mitekä sii tuolleen kävi..se mua loukkaisi kans et sil oisi jo uuski vartomas..varmaaki viel enempi ko se et vain muuten oisi rakkaus palannu loppuun..='o{
...mut varmaan mie siitki viel selviäisin ajan kaa..tarttisi kummiskii miettii kumpaiko tähä taloo jäisi..vai jäisikö sitte kumpikaa..vaatisi kaikenlaisia järjestelyi avioliiton purkamii ja omaisuuden jakamii..sekä ittesä kokoomii..ja uuttaa tulevaisuuttaa kohen sitte katsomiikii..mitäkä seki sitte toisi tullessaan...hmm
olisi jo toinen, menisin ja naisin uuden ex-naiseni kaveria.
Jos vain tunteet olisivat kuolleet, nukkuisin yön yli ja aamulla soittaisin lakimiehelle.
miten tuollaisessa tilanteessa reagoisin, jos eteen tulisi, mutta uskoisin että sellaisen miehen jättäessa jota rakastan varmaan menisin jonkinasteiseen sokkiin, etenkin jos se tulisi ihan yllätyksenä. Mulla on kans aika kova menetyksenpelko ja siitä johtuen uskon, että tuo jättäminen vois laukaista jotain vanhoja lapsuusmuistojakin mieleen, hylkäämisentunnetta. Koska kuitenkin arvostaisin miehessä hänen rehellisyyttään ja suoruuttaan, se helpottaisi tilannetta huomattavasti ja varmaan pystyttäisiin puhumaan asioista. Kokisin kyllä tarvetta miehen ihan kokonaisvaltaiseen läsnäoloon tuossa tilanteessa. Puhelimessa tuolaista en haluaisi kuulla, vaan ehdottomasti kasvotusten.
"Puhelimessa tuolaista en haluaisi kuulla, vaan ehdottomasti kasvotusten."
Minulle olisi samantekevää, miten sen kuulen, mutta miksi sinulle olisi niin ehdottoman tärkeää kuulla se kasvotusten?
Siksi että koko prosessiin olisi varattava vähintään yksi päivä. Me keskusteltaiin asiasta, sovittaisiin jatkosta(pysytäänkö ystävinä jne), päädyttäisiin kenties sänkyyn kerran, ehkä toisenkin... Musta mies ois vähintään ton velkaa mulle tosta uutisestaan.
myyt itsesi.
kovinpa yrität olla vitsikäs.
voisi vertauskuvallisesti sanoa, että olisit kuin vanha kahvinkeitin, joka vaatisi parit kahvinkeitot vielä omistajaltaan, ennen kuin uusi kahvinkeitin otettaisiin käyttöön ja itse joutaisi täysinpalvelleena kaatikselle.
sinut jonkun toisen takia, niin hänellä on mielestäsi velvollisuus mennä kanssasi sänkyyn vielä ainakin kerran tai pari?
viettäisi sun kanssa koko päivän tuommoisia kelaten? Sehän haluaa jättää sut, ei viettää päivää puhuakseen kanssasi tunteista ja menneestä suhteestanne. Oikeastaan kun ajattelee, juuri tuollaiset ajanvietot voivat aiheuttaa sen, että suhde karituu alupitäenkin.
kyllä. Musta se keventäis huomattavasti tunnelmaa ja seksin jälkeen ois varmaan helpompi puhuakin. Kyseessä kun nyt edelleen ois mies, jota rakastan.. huolimatta siitä mitä se ois mulle sanonut. Ei mun tunteeni häntä kohtaan nappia painamalla sammuisi.
sen päivän mun kanssa viettää. Mä tunnen miehet, joiden kanssa suhteen aloitan ja ne on kaikki samanlaisia kuin minä..
ja hymyilyttää toi sun vertauskuvasi,,
Mähän en aloittais ees suhdetta miehen kanssa, jonka en tietäisi kykenevän mun kanssa eroseksiin :D Mun kanssa kaikissa vaikeissa tilanteissa seksi on se paras lohduke. Jollei mies tätä ymmärrä, niin meille tulee vaikeuksia.. paljon sellaisia...:)
Olet ilmeisesti myös ns. sovintoseksin kannattaja? Kyllä seksi sopii joka tilanteeseen... =D
Kyllä se seksi vaan on paras lääke tuohon(kin). Riidoissa en ikinä haluaisi erota miehen kanssa joka on mulle tärkeä ja jota vielä rakastaisin.
..eroseksin jälkee vasta ketuttaaki..se kaikki hyvä menee jollekki muulle ku MULLE..='o(
että se seksi ei silloin ole tosiaan vain sitä seksiä vaan on kyse niin paljon suuremmasta... tavallaan siinä punnitaan se meidän välinen kunnioitus ja solidaarisuus. Se mitä meidän välillä on, pysyy sinä hetkenäkin, eikä siihen mahdu se uusi nainen, eikä kukaan muukaan.
En mä osaa sitä selittää... mutta kyllä se merkkaa paljon, että jättäjä on valmis ottamaan vastuun teostaan edes siksi yhdeksi hetkeksi... asettumaan munkin asemaani.
..kykene aattelee sit noin vaiks saatan käsnää mitäkä ajat takaa..hmm must se on suhe sitte sitä myören kaluttu kun kerta tahtoo irti siitä nii irti lasketaan..en mä jää sitä sitte haikailemaan ainaskaan sen miehen nähden..
...must siin ei sillon oo muuta kun menneiden sinetöinti kysees tuossa eroseksissä..oon mäki sitä harrastanu mut must siit jäi vaan pahempi mieli kun et oisi vaan sanonnu et hymyillää kun tavataan..et se oisi sitte kerrasta poikki...sit niiku meinaan sillo se on kummiski ehkäpä rajua hetken mut tuntuu sitte perästäpäi kaikista selkeimmälle..eenkä mä oikee usko et mulla antas ees ylpeys myöden tuos kohassa enää olla "vaan rakastaja"..kun uuskin kerta on löydetty..ja tuommosen ratkasunki teki et vallaan sen..nii menköös sitte sen haaruihi kiehnäämää..joteki nii mä sen sitte aattelen..
=o)
..oikisesti musta se mies ei asetu naisen asemaan panemalla sitä..se saa vaan turhasta tuplaherkkuja..potku perseelle ois oikea meininki..=o)
ole aika retkumainen, joka pystyy noin joustavasti panemaan siellä ja tuolla toisaalla.
karvoihin katsomista. Ystävänä hän vois olla mulle yhä edelleen miten tärkeä tahansa, vaikka seksiin kykenisikin mun lisäksi jonkun toisenkin kanssa. Parisuhdemielessähän sillä ei pitäis olla mulle enää väliä, jos se kerran mut haluu jättää.
...entäpä jos se mies sitte sun ystävänäs tahtoo myöskin seksii sun kanssa..vaiks sil jatkuuki se uus suhe siin samalla nii suostutko..???..voisikko heittäytyä sen miehen rakastajaksi..???..=o7
ystäviesi käyttäytymisestä... Entä, jos hän seuraavaksi panisi parhaan ystävättäresi tai sisaresi paksuksi. Aina vain olisitte ystäviä?
mä seksiin voisin suostua ihan ystävänäkin, mutta vaan jos oltais kummatkin vapaita. En mä koe, et se mun palveluksiani sit enää jatkossa tarvis, jos sillä joku toinen muija on jo.
ystävät tollasta? Tuskin.
..aattelis ettei tarttis..mut miks monilla on sitte rakastajia joka puolella..jollei palvelukset passaisi mistä niitä vaa on saatavissa..??..=o/
..hmm..itelle on ikää ko "tarjottu"..tommoseen mahollisuutta joskus..mutta musta se on kuvion ylösalas kääntämistä..osat vain vaihtusi..ja mies saiai pelaa samojen akkojen kans häpeemättä yhtää mimmoi porsas se oikiasti onkaa..musta siin oisi naisenki sillo fiksuu pikkasen miettii et mimmoi naine se oikee on..musta siin on itsekunnioitus melko nollissa mikäli suostusi tuoho kuvioitten ylösalasin kääntämisee..=oI
...hmm..itte en mitekää käsnää tuota ystäväseksiä..mullakin on miehii ystävinä..taikka kaverina..jokui entinenki mutten millokaa alkasi heiän kanssaa seksisuhteisiin..varsinkaa niien eksieni kans..enkä varmaan muuteskaan..sillain ahne ko oon nii tahon koko miehen pitää yksin itelläni kunnon parisuhtees..=o)
rakkaussuhteeseen sisältyy myös ystävyys ja kun on jo kerran ystävyyssuhteessa petetty ja toisen luottamusta käytetty väärin, niin mikä estää tapahtuman toistumisen?
Onko pelkkä ystävyys ylevämpää kuin rakkaus (joka minun näkemykseni mukaan sisältää myös ystävyyden)?
ystävyyden. en voi sanoa, että ystävyys olisi ylevämpää, kuin rakkaus, mutta tavallaan ystvyys velvoittaa hieman enempään, kuin rakkaus. Sä voit rakastaa kyllä kahta samanaikaisesti(tosin omasta kokemuksesta tiedän, et se aika lailla kuluttaa). Ystävyys taas parhaimmilaan on läpi elämän kestävä side ja sitä ei ihan huvin vuoksi vaan oo varaa rikkoa.
et ehkä ole kokenut rakkautta vaan ainoastaan ystävyyttä seksillä höystettynä.
Ystävyyssuhde ei todellakaan velvoita enempään kuin rakkaussuhde vaan päinvastoin.
..palsta klassikko.
"Et sä oo koskaan ketään oikeasti rakastanut"
no se on hemmetin hyvä, että sinä tiedät paremmin mitä minä olen kokenut ja mitä en. Pettämistä en ole kokenut, joten kaikki osaltani on vain jossittelua. Myöskään se, jos suhteessaoloaikana rakastuu toiseen EI ole pettämistä. Sille kun ei mitään voi jos niin tapahtuu. Vasta jos se etenee seksiin asti, tai muihin tekoihin, sitä voi pitää pettämisenä.
Mulle riittää, et mä itse tiedän rakastavani, yhä edelleen, vaikka ystävyyttä suuremmasta tuskin koskaan tulee olemaan kyse. Mun ei tarvi sitä rakkauttani kenellekään vakuutella. Se ei siitä vakuuttelusta enää tämän todemmaksi tunteeksi edes voisi muuttua.
Joku mies jättäisi kumppaninsa sinun takia. Olisitko ok sen kanssa, jos miehesi harrastaisi exän vaatimuksesta tahtomattaan hänen kanssaan seksiä vielä kerran tai pari?
Se nyt suurimmassa osassa eroista kyllä kuuluu kuvioon erotilanteissa. Ei tossa nyt musta mitään ihmeellistä ole.
Eiks kaikki muka sitä tee? :)
etsiä toisenlaisia miehiä, kun kerran ei ole samanlaisten kanssa onnistunut? Suhteitahan ei enää kerry, jos yksikin onnistuu. Se on kuin etsisi avaimia; ne on aina siellä, mistä niitä viimeksi etsii. Etsiminenhän päättyy aina niiden löytymiseen.
Että se olisi sinusta ok kuitenkaan... Jos itse rakastuisit toiseen ja jättäisit edellisen (jota et enää rakastaisi), en oikein usko, että hänen vaatimuksestaan vastentahtoisesti suostuisit seksiin. No, mä en ainakaan koskaan ole harrastanut mitään eroseksiä. Ei voisi vähempää seksi enää kiinnostaa sen ihmisen kanssa siinä tilanteessa.
Enpä kyllä usko sitäkään, että ainakaan se toiseen ihastunut pilaisi uuden suhteensa jo ennen sen alkua seksillä exänsä kanssa.
ei toimi mun kohdalla. Se, että on löytänyt samanlaisen, ei tarkoita että sen kanssa on kokemusta parisuhteesta. En mä sitäPaitsi ole ollut kuin yhdessä oikeassa suhteessa. Mutta, en edes aloittaisi suhdetta jos mies ei olisi samanlainen kuin minä: että keskustelee perinpohjin asiasta silloin kun keskusteltavaa on. JA ERON YHTEYDESSÄ SITÄ TODELLAKIN ON. Sitä tarkoitin smanlaisella. Tunnen kyllä miehen jo siinä vaiheessa kun suhdetta harkitsen aloittavani sen verran, että tiedän kykeneekö se keskustelemaan vaikeistakin asioista mun kanssani, vai ei.
eivät olekaan sinä.
on sitten jotain vialla.
onkin siinä, että sä ajattelet eroa jo suhteen alussa.
Se epäilemättä onkin niin. Mutta vaikeaa se on muullakaan tavoin toimia, kun on todella vaikea luottaa siihen että joku voisi haluta olla just mun kanssa. Se ei tarkoita, ettenkö luottaisi siihen ihmiseen ystävänä, mutta en luota itseeni niin paljon, että uskoisin voivani olla se mitä se toinen haluaa.
sanojani vääristellään. "Ehkä" on eri sana kuin "ei koskaan".
Oletko vänksyn linjoilla eli "ystävyys velvoittaa hieman enempään, kuin rakkaus" vai närästikö puska-rekka-asetelma pitämään rekan puolta?:)
sulla on jnkl. alemmuuskompleksi, vaikka ihan fiksulta ja positiiviselta ihmiseltä muuten vaikutatkin? Miks ei muka kukaan haluaisi olla sinun kanssasi, useimmilla on enemmän tai vähemmän ongelmia ja luurankoja kaapeissa. Myös mielenterveysongelmaiset, psykopaatit, yltiömustasukkaiset, alkkikset yms. löytävät seuraa... Mikset sinä muka olisi tarpeeksi hyvä tai jopa täydellinen jollekin?
mitään merkitystä, jos vaikka olisinkin täydellinen jollekin. Mutta kun mulle ei ole mitään merkitystä sillä "jollain". Tietysti sitä haluaa olla yarpeeksi hyvä vain ja ainoastaan sille, jota itsekin pitää sellaisena. En ikinä haluaisi suhdetta "jonkun" kanssa vain sen takia, että saan olla suhteessa jonkun kanssa.
Se, että olen jo nuoruudesta asti kärsinyt heikosta itsetunnosta ei ole mitään verrattuna siihen, että nyt on ihan oikeesti asioita, jotka tekee musta omasta mielestäni vielä entistäkin huonomman ihmisen.
Mutta mä kelpaan ystävänä silti. Musta sekin on paljon, koska mä en koe aina, että olisin edes sitä ystävyyttä ansainnut.
Ei tarkoittanut "kelle tahansa, joka huolii", vaan ihmiselle, jota kohtaan tunnet samoin. "jollekin" on sitä kuvaava sana, mutta jonkin ajatusnegaation kautta oletit sen olevan jotain, jota kukaan muu ei huolisi. Ei huonoja ihmisiä kovin paljon ole, mutta itse laskisin siihen ryhmään sellaiset, jotka eivät arvosta toisia. Jos kaikilla ihmisillä olisi arvostusta toisiaan kohtaan, rikoksiakaan ei tapahtuisi.
ymmärsit kuitenkin pointtini.
Mä lasken huonoihin ihmisiin kuuluvaksi suurimman osan ihmisistä. Pohjimmiltaan enemmistö on pahoja, ilkeitä, viekkaita omaneduntavoittelijoita, kiipijöitä ja petollisia valehtelijoita, jotka kyllä esittävät halutessaan hyvää, mutta tosipaikan tullessa paljastuu se todellinen luonto. Hyviä on vain harvat ja valitut. Ei niitä ainakaan mun elämääni kovin montaa ole siunaantunut, joten sitäkin suuremmassa arvossa ovat he muutamat.
Niin, kuten huomaat en yleisesti ottaen ihmisiin kovin paljoa luota.
koko ihmiskunta olisi kuollut jo ajat sitten. Ihmisen olemassaolo ja selviytyminen pohjautuu toisten ihmisten vastaavaan. Ihminen on laumaeläin.
Ensin tulisi shokki ja tuntuisi, kun koko asia olisi vain pahaa unta. Sitten huonosti nukutun yön jälkeen toteaisin tosiasiat ja vetäisin lärvit parkuen maailman pahuutta. Kolmannen päivän kankkusessa miettisin, lunastaisinko kämpän itselleni vai pistettäisiinkö se myyntiin.
Kun sotasuunnitelma olisi tehty, yrittäisin jatkaa elämääni todistellen itselleni, etten minä halua petturia enkä muutoinkaan ihmistä, joka ei halua minua. Kun olisi muutettu erilleen, aloittaisin railakkaan sinkkuelämän löytääkseni uuden kauniimman puoliskon.
Jep, niin minä tekisin kuin tein viimeksikin, kun 7-vuotinen avoliittoni loppui. Mikä ei tapa, se karaisee, kuten tavataan sanoa.
..tot itsevarmuutta löytyy..et uus puoliskokii sitte löytys..nii oikiasti tuossa tilanteessa ei pitäskään jäähä märisemään vaa jatkaa elämäänsä tähdäten hyviin juttuihin..=o)
..nii aikasa märistyään mäkin varmaan tekisin..toki mikää ei takaa et se uus löytys..xo))..semmoi jonka kans viihtyskin..
aikani soffalla ja jatkaisin elämää haikeana, eipä ois paljon vaihtoehtoja.
koska osaan ennakoida ihmisten käyttäytymisen. Jos jostain kumman syystä noin kävisi, lähtisin purkamaan omia ajatuksiani ja etsimään vikaa sieltä päästä.
ennakoit ihmisten käyttäytymisen, niiden ajatuksistako?
ilmenemismuodoista.
Niinku että esim. joku sanoo sulle pian jättävänsä sut. Siitä osaat ennakoida, että niin saattaa käydä?
ennakoiminen vaatii vain matematiikan sovellutusta.
puhuttua kieltä matematiikan sovelluksena? Onhan molemmissa tietysti logiikkansa ja sääntönsä.
mutta ehkä enemmän nonverbaalista viestintää.
väkivaltaa, sylkemistä päin kasvoja tms. vai vain ehkä vaikkapa pelkkä vapaan käden heilautus eri tavalla uunista paistia ottaessa?
verbaalin ja nonverbaalin sekoitusta. Noista vaihtoehdoistasi valitsen vapaan käden heilautuksen, koska väkivalta ja sylkeminen ovet ehdottoman out of my life.
koska olen käynyt eron mielessäni läpi, jo monien riitojen aikana. Käytännön järjestelyt tuottaisivat eniten päänvaivaa. Lasten takia kokisin ehkä suurinta surua. Miten kertoa heille jne. Olisin myös yllättynyt, koska mies ei ole koskaan ehdottanut eroa, itse uhkaillut erolla turhankin usein tietäen silti, etten sitä tee. Utelias olisin uuden naisen suhteen. Ehkä vähän mustasukkainenkin.
Vähän robotin lailla hoitaisin käytännön järjestelyt, lasten tapaamisasiat, asumis-asioiden uudelleen miettimiset. Kun kaikki olisi "kunnossa" elämän jatkamiseen, lähtisin baarin kavereiden kanssa. Siellä itkisin ekan illan ystävien olkapäätä vasten. Seuraava baari-ilta olisi jo helpompi. Baareilu ehkä lisääntyisi, koska vapaita, lapsettomia viikonloppuja tulisi enemmän. En muuttaisi enää yhteen kenenkään kanssa todennäköisesti, ainakaan pitkään aikaan. Nauttisin yksinolemisen hyvistä puolista. Seuraava miessuhde olisi mieluiten kaukosuhde, jossa tavataan säännöllisesti, muttei asuta yhdessä, ehkä koskaan.
Näin nyt kuvittelen, ehkä todellisuus kuitenkin olisi toinen.
Henkisesti ajatellen olisi pahempaa, jos toinen jättäisi ilman pettämistä. Se söis vaikka mitä, mutta koska asiaan liittyy pettäminen muuttuu homma paljon helpommaksi. Se suuttuminen, inho, viha ja halveksunta vie kaikki positiiviset tunteet samantien pois, joten negatiiviset tunteet kantaa asian yli sukkelaan. Myöhemmin kun akuutimpi vihanpurkaus menee ohi, voin surra itse päättynyttä suhdetta vähän aikaa, mutta miestä en.
Mulle toi on ehkäpä paras tapa erota, koska sitten en jää sureen sitä itse miestä enkä edes haikaileen suhteen uudelleenlämmitystä tms. Tyyppi kuolee mulle tuon mahdollisuuden tiimoilta, eikä liikuta yhtään vaikka se erois uudesta sutturastaan parin kuukauden päästä ja vonkais takaisin. Eisittenniinikinäonnistu.. Tuossa tulee kertajärkytys, minkä yli pääsee vihan ansiosta joka tappaa ne tunteet toiseen, joka taas mahdollistaa uuden elämän ja toisten katselun.
Mä olen eronnut monella tyylillä, ja tiedän kokemuksesta että jos eropäätös on mun, en sure sitä varmaan viikkoakaan. Ylipäätänsäkkin järkeilen realistina aika kylmän loogisesti noi asiat eikä ne mua kauaa heiluta. Uusia tulee aina, kun edellinen nyt sitten ei onnistunut.
..saman tapasia aatoksia..aiheesta..mikäli itte teen eropäätösen se on nii loppuu saakka sillon ajateltu et saattaa mul kiukutus itkuja tulla ja välist pikkasen haikeetakin koska mikäli suhe on piempääki ehtinny jatkuu nii on sii jotaki hyvääki sillo ollu..jonka myttääntyminen toki liikuttaa..mut loppuviimeksi ei sit pitkään sure sillon varsinkaa kun itte on erota päättänny..toisin en tiiä miltä tuntuu tulla jätetyksi..nii et mies oisi jättänny..
...vaikkapa musta tommoi pettäminenkin on yks tapa jättää toinen tavallaa..koska siin hylkää sen suhteen luottamuksen ja se mikä oli ennen puhasta on sen jälke tahriintunu....=oI
niipä eipä ne menneet suhteet mullakaan takasin tule..yhen kans on kokeiltu tämmöstä eroon takas..jojottelua..mut se on ihan järjetöntä..eroo sitte tykkänää..eikä raasta huuattamalla..=o)
Vain kerran. En mä niin paljoa eroriidoista tykkää, että viittisin saman tyypin kanssa kuukauden-kahden välein eroriidellä ja palata yhteen yms. ja jne.
Vatsahaavanhan tuommoisella pelleilyllä vain saa, ei muuta :)
Se on kun on ite sen eropäätöksen tehnyt, niin sitähän on työstänyt jo kauan, ja se johtuukin siitä omasta halusta erota, joten isoja vaikeuksia ei tule. Kyllä mullekkin on joskus jostain tyypistä tullut hiljaisella hetkellä parin sekunnin haikeuskohtaus, mutta se menee heti ohi kun muistuttaa itselleen että erohaluihin oli syynsä, ja ne ei muutu. Sitten muistelee niitä huonoja puolia vähän aikaa, niin haikeus lentää ikkunasta ulos kuin naton ohjus ja sitä on vaan taas iloinen että älys ottaa eron :)
Kyllä toi pettämisen kautta jättäminen on vihonviimeistä, en edes pahimmalle vihamiehelleni tekisi sellaista, mutta mun kohdalla se on juurikin hyvä koska se nostaa sen vihan, ja paljastaa toisen todelliset kasvot. Mulle kun se kunniallisuus ja luotettavuus yms. on niin kovin tärkeitä, niin tuossahan ne murenee samantien joten suhde ja tunteet kuolee siihen. Ei tosiaankaan sen jälkeen itketä viikkokausia sängyssä äijän perään. Juuei.. hyvä vaan kun lähti. Ainoa mistä täytyy pitää sitten kiinni on se ettei anna missään tapauksessa sille toista mahdollisuutta vaikka kuinka tulis itkeen ja vonkaan. No ei sekään mitenkään vaikeaa ole kun palauttaa vaan muistiin, että tämä nyt sitten on se valehtelija johon ei voi luottaa, niin ei todellakaan tee mieli edes kokeilla.
Kyllä mä olen myös sitä mieltä että tavallaan kovin turhaan ihmiset itteensä kiduttaa vaikka kuinka kauan. Myöskin tuommoinen erotaan-ei erota leikki on aikas pahasti voimavaroja syövää, enkä usko että siinä mikään parantuu kuin pieneksi ajaksi korkeintaan, jonka jälkeen leikitään taas. Mikäs siinä jos se jollekkin sopii, mutta mulle sopii tuo lyhyempi kaava.
..sen kerran kun olin oikee säälittävää ja kauheen retkussa miehee et annoi sille tilasuuden jos toisenkii tulla takas nii opin siin sen ettei kannata antaa uusia tilaisuuksia..varsinkaan kun sielläkin oli taustalla ne toiset naiset...joitteka tähen sen pellolle nakkasinki....sil tiellä se on edelleekii..jotenka..oon pannu eräänki kerran käet ristii noin niiku kuvainnollisesti siit et viimein tulin järkiini ja tein kunnon riuhtasun ja irti se mies musta ja mun elämästä..=o))
..sillain olin toiminnu aiemminki..sillain toimisin nyttekii..mut se poikkeus opetti tosiaan ettei jojoilus ole mitää ituu..pelkästään kahta suurempi tuska ja pettymys..kun se sitten taaskin lipsuu sinne harhapoluille..jotta tuo sun linja on mustakin oikeen järki ratkasu..=o)
Klassista. Tuossa sun tapauksessa huomaa oikein selvästi sen ettei ne toisen vieraissajuoksemiset johdu aina huonosta suhteesta yms. vaan on olemassa ihan patologisia pettäjiä jotka pyörii naisissa ihan vaan sen naisissa pyörimisen ilosta (nimim. kokemusta on).
Kyllä se oikeasti on niin että jos erottu, niin ei kannata yhteen mennä, koska eron aiheuttavat jutut on kuitenkin olemassa. Moni menee yhteen koska muistelee niitä hyviä puolia, ja sitten vähän ajan päästä alkaakin taas näkyyn ne huonot, ja silloin kyllä kiroaa omaa tyhmyyttään, ja taas on ero edessä.
Noh, me ollaan tuo opittu ja meidän ongelmia ei ainakaan lisää ero samasta miehestä toisen.. kolmannen.. neljännen yms. kerran. :)
..tuollain siin nimeomaa käviki..kun kuvailit..eikä ollu kivaa parkua monee kertaa yhen miehen perää..silimätki siin vain rupiaa särkemää..ja tulee nii huono olokii..jotta mieluusti sitte vinkasee sen minkä vinkasee..ja sitte puuteria nenää ja uutta elämää kohen hymy naamalla..=o)
Mua ei ole jätetty koskaan, en tiedä miten reagoin.
..Mielikuvitusta, niin minäkin teen. Nekin joilla on kokemusta joutuu käyttää mielikuvitusta, koska jokainen ero on erilainen (ainakin kuvittelisin niin).
mutta onneks koskaan ei tiedä kuinka helvettiä se sillä kertaa on.
Ensiks pitäs varmaan vähän sulatella uutista. Menisin pizzalle ja ottaisin ison keppanan. Positiivisesti ajatellen voisin siitä eteenpäin käydä pizzalla ja kaljalla ihan niin usein kun huvittais.
Eropaperisota olis tietty edessä. Mutta se on vaan paperia.
Vaimon suku... noh, en usko että tulis isompaa kränää. Jos tulis niin mitä mä niistä, enhän mä enää kuuluis siihen piiriin.
Mun suku... niitä tuskin edes kiinnostais. Ehkä pari täti-ihmistä alkais tyrkyttään "oman kylän tyttöjä".
Sit rupeisin pistään asioita viivan alle:
- ei oo lapsia, ei ole ongelmaa
- muutto varmaan tulisi ensteks eteen, riippuen siitä haluaisko eukko jäädä nykyiseen kämppään vai ei. Joka tapauksessa kämppä on turhan kallis/iso yhdelle.
Ei ole omistusasunto joten sen arvosta ja myynnistä nykymarkkinoilla ja loppuvelasta ei tarttis huolehtia.
- molemmilla on rahaa, jos kaikki menis 50/50 niin kyl se vähän kirpaisis mutta ei se katastrofi olis, jos kummallekin jäis omat fyrkat niin tilanne ois ihan niinku ennenkin
- mulle jäis auto, eukko veis lähes kaikki tavarat, reissu Ikeaan olis tiedossa
Miten mun polla kestäis?
- hyvin. On kestänyt tähän astikin.
Mitäs sitte?
- Mainio hetki vaihtaa duunia ja maisemaa. Käytännössä tie auki ihan minne vaan. Jos vaikka lähtis jonnekin lämpimään etsimään hommia? Tai ihan vaan kiertäis muailmaa vuoden kaks rinkka selässä, ei tarttis hommata sitä kämppää ja muita kamoja ihan heti... myisin auton, vähä rompe faijan luo jemmaan siksi aikaa. Tai sitte ostaisin jonkun halvan mummonmökin periferiasta ja rupeisin elämään luonnonläheisesti.
Suoraan sanoen:
- selviytyisin hienosti ja eukolla varmaan olis kivaa siellä jossakin
...tutun oloinen suunnitelma. Ihan kuin omani.
Lähen nyt lenkille jokatapauksessa.
Kiitos pätkästä elämää... ja kävelisin jokeen, avaisin perhorasian... Varmaan kyynelten läpi näkisin sinä päivänä jokeni virtaavan.
Niin sanoisin "ihan jees, vähän ahdistikin jo noi aikataulujen kanssa vekslaamiset"
Muillon eipä tulis yllätyksenä. En usko rakkauteen, aina löytyy parempia kuin minä, niin tiedänhän sen ettei mua kestä kukaan, ja jatkaisin elämää kuten tähänkin saakka.
Mutta jos toinen vain liukenee ilman mitään sanomista, niin se on kakkamaisempi juttu. Siinähän sitten tovin kummastelisin "mitäs mä nyt oon tehnyt" ja enkö nyt sen vertaa merkinnyt että olisi vaikka sanonut "sä oot saatanan vittumainen ämmä"
Elikkäs, sanomiselle löytyy helpommin omasta päästä selitys, ja se on sitten siinä, sanomattomuudelle vain hiljaisuus ja se syö aina silloin tällöin mieltä.
Voisin kuvitella,et alkaisin juosta korvikkeen perässä!
luulisin, että se olisi paha fiilis. Jos vanhoja muistelee, niin käytäisiin kriisikeskustelu ja meikä häipyisi. Se tuntuisi todella pahalta, mutta mä vollaisin vasta yksin, jos edes silloin kehtaisin.
Se olisi varmaa, että hankkisin laastarin.
vain välimatka..
ei tullut selityksiä, vain hiljaisuus.
mietin, josko vihdoin pitäisi hakea elintenluovutustestamentti.
ja elvytyskielto.
ja pitäisikö kaapit siivota, ennekuin vaihtaa hiippakuntaa.
tämä "kylmän rauhallinen" järjestelyn halu ja mietintä pelästytti itsenikin.
ehkä se on vain halu saada jonkinlaista järjestystä siihen shokkiin.
siihen sotkuun, jota ei muuten voi siivota.
"siivota" kaikki kerralla.
nou hätä, en ajattele enää niin. vaikka huonoja hetkiä tulee vielä aivan varmasti.
Pari voileipää ja menen punaisen lampun alle onnea etsimään
Tuon tyyppiset kommentit osoittavat, että naisella on täysin epärealistinen käsitys itsestään. Ikään kuin nainen olisi jotenkin parempi kuin muut naiset. On vain hyvä, että tuollainen nainen lähtee opettelemaan elämää. Kyllä siperia opettaa naiselle, mikä on oikea asenne. Niin ja kuten sanottu, parempia naisia on markkinoilla pilvin pimein.