Olen tällä hetkellä töissä Suomen johtavan logistiikka-alan yhtiön lajittelukeskuksessa Vantaalla. Jo vuodessa olen saanut täysin tarpeekseni tämän läävän työilmapiiristä, työajoista sekä itse työnkuvasta.
Ensinnäkin, työni on tappavan tylsää, konemaista eikä tarjoa minkäänlaisia haasteita - kaikkein vähiten aivoille. Pelkkää tasapaksua liukuhihnatyötä, jota tehdessä alan ymmärtää sitä onnetonta työnsä ääreen sekoavaa kulkurihahmoa Chaplinin elokuvassa "Nykyaika". Mitään kehittymismahdollisuuksia tässä työpaikassa ei ole, ellet osaa nuoleskella tarpeeksi ruskeakielisesti oikeita henkilöitä. Minusta ei siihen ole, ällöttää ajatuskin.
Ja esimiehet/työnjohtajat sitten - he ovat täysin vieraantuneet käytännön töistä. Heidän päivänsä kuluu vain tuotantohallin yläpuolella kiertävää kävelysiltaa pitkin löntystäminen ja työntekijöiden alituinen kyylääminen sieltä käsin. Hyvin usein sitä tuntee vaan äkkiä tuijotuksen niskassaan eikä tarvitse edes katsoa ylös arvatakseen mistä on kyse. Kaiteeseen nojaten nämä hiillostajat - jotka itse ovat varsinaisia työn sankareita - antavat sitten meille käskyjä, joiden mukaan meidän pitäisi työskennellä aina vaan nopeammin, tehokkaammin ja virheettömämmin - ja painuvat taas itse kahville tai tupakalle. Me työntekijät olemme tälle esimiesportaalle pelkkiä lajittelukoneen osia - robotteja, joissa tulisi olla mahdollisimman vähän inhimillisyyttä.
Suorastaan säälittävän naiivisti nämä bossit sitten luulevat, että minä - parikymppinen nuori ihminen - jaksaisin innostua tästä kuivasta, henkisesti tylsistävästä työstä, johon olen alun alkaenkin ryhtynyt puolipakolla kun en viitsinyt oikein kotonakaan makoilla työttömänä ja rahattomana. Raha onkin se ainoa syy, miksi roikun edelleen mukana - muutoin koko pulju saisi minun puolestani upota (mieluiten esimiehineen päivineen) vaikka suohon.
Työajat puolestaan rasittavat työn ulkopuolista sosiaalista elämää todella paljon, arkisin kutistaa sen lähes olemattomaksi. Syy siihen on, että joudun tekemään pelkkää iltavuoroa. Joudun siis olemaan joka arkipäivä - myös perjantaisin - töissä lähes kello kymmeneen illalla. Revi siitä sitten riemua, kun kaikki muut käyvät päivätöissä. Työaikojen takia varsinainen vapaa-aika jää myös erittäin vähäiseksi, kun heti heräämisestä lähtien täytyy vilkuilla kelloa ja suhteuttaa päivän "vapaa-ajan" riennot sen mukaan, koska työt alkavat. Ainoaa todellista vapaa-aikaa viikonloppujen ohella edustaakin ne tunnit, jotka olen vielä valveilla töistä pääsemisen ja nukkumaanmenon välillä. En myöskään voi lähteä enää mukaan mihinkään harrastuksiin enkä järjestöihin, koska lähes kaikki toimii/kokoontuu arki-iltaisin - samaan aikaan kun raadan niska limassa tässä kiittämättömässä p*skaläävässä.
No, kesäloman pidän (ekaa kertaa sitten kouluaikojen) ja sen jälkeen alan taas etsiä uusia töitä joko konsernin sisältä tai jos ei sitä kautta saa, niin sitten jostain muusta lafkasta. Tähän puljuun en kuitenkaan jää enää toiseksi vuodeksi, se on vissi ja varma. Opintojakin voisi jatkaa, työn ohessa.
Ensinnäkin, työni on tappavan tylsää, konemaista eikä tarjoa minkäänlaisia haasteita - kaikkein vähiten aivoille. Pelkkää tasapaksua liukuhihnatyötä, jota tehdessä alan ymmärtää sitä onnetonta työnsä ääreen sekoavaa kulkurihahmoa Chaplinin elokuvassa "Nykyaika". Mitään kehittymismahdollisuuksia tässä työpaikassa ei ole, ellet osaa nuoleskella tarpeeksi ruskeakielisesti oikeita henkilöitä. Minusta ei siihen ole, ällöttää ajatuskin.
Ja esimiehet/työnjohtajat sitten - he ovat täysin vieraantuneet käytännön töistä. Heidän päivänsä kuluu vain tuotantohallin yläpuolella kiertävää kävelysiltaa pitkin löntystäminen ja työntekijöiden alituinen kyylääminen sieltä käsin. Hyvin usein sitä tuntee vaan äkkiä tuijotuksen niskassaan eikä tarvitse edes katsoa ylös arvatakseen mistä on kyse. Kaiteeseen nojaten nämä hiillostajat - jotka itse ovat varsinaisia työn sankareita - antavat sitten meille käskyjä, joiden mukaan meidän pitäisi työskennellä aina vaan nopeammin, tehokkaammin ja virheettömämmin - ja painuvat taas itse kahville tai tupakalle. Me työntekijät olemme tälle esimiesportaalle pelkkiä lajittelukoneen osia - robotteja, joissa tulisi olla mahdollisimman vähän inhimillisyyttä.
Suorastaan säälittävän naiivisti nämä bossit sitten luulevat, että minä - parikymppinen nuori ihminen - jaksaisin innostua tästä kuivasta, henkisesti tylsistävästä työstä, johon olen alun alkaenkin ryhtynyt puolipakolla kun en viitsinyt oikein kotonakaan makoilla työttömänä ja rahattomana. Raha onkin se ainoa syy, miksi roikun edelleen mukana - muutoin koko pulju saisi minun puolestani upota (mieluiten esimiehineen päivineen) vaikka suohon.
Työajat puolestaan rasittavat työn ulkopuolista sosiaalista elämää todella paljon, arkisin kutistaa sen lähes olemattomaksi. Syy siihen on, että joudun tekemään pelkkää iltavuoroa. Joudun siis olemaan joka arkipäivä - myös perjantaisin - töissä lähes kello kymmeneen illalla. Revi siitä sitten riemua, kun kaikki muut käyvät päivätöissä. Työaikojen takia varsinainen vapaa-aika jää myös erittäin vähäiseksi, kun heti heräämisestä lähtien täytyy vilkuilla kelloa ja suhteuttaa päivän "vapaa-ajan" riennot sen mukaan, koska työt alkavat. Ainoaa todellista vapaa-aikaa viikonloppujen ohella edustaakin ne tunnit, jotka olen vielä valveilla töistä pääsemisen ja nukkumaanmenon välillä. En myöskään voi lähteä enää mukaan mihinkään harrastuksiin enkä järjestöihin, koska lähes kaikki toimii/kokoontuu arki-iltaisin - samaan aikaan kun raadan niska limassa tässä kiittämättömässä p*skaläävässä.
No, kesäloman pidän (ekaa kertaa sitten kouluaikojen) ja sen jälkeen alan taas etsiä uusia töitä joko konsernin sisältä tai jos ei sitä kautta saa, niin sitten jostain muusta lafkasta. Tähän puljuun en kuitenkaan jää enää toiseksi vuodeksi, se on vissi ja varma. Opintojakin voisi jatkaa, työn ohessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotenkin minulla on ihan samanlainen olo kuin sinulla, vaikka olen ihan erilaisessa työssä...taitaa johtua siitä, että johtamistyyli on samanlainen.
Olen suuressa callcenterissä vastailemassa jos jonkinlaisten yritysten puhelimiin, pääasiassa vakuutuksia ja veroja ja muuta puisevaa.
Meidät on 'automatisoitu'. Työvuorot tulevat lain puitteissa, toki. Toiveita ei voi esittää, eikä vuoroja voi oikein vaihtaa, kun jokaisella on hiukan erilaisia yrityksiä vastuullaan.
Tauot merkitsee esimies taululle aina aamulla. Ne on ne lakisääteiset. Kaksi 10 minsan taukoa ja ruokatunti.
Koneissa on pelkistetyt käyttöliittymät, jotka toimii suurin osa dospohjaisesti, osa on taas raskaita ohjelmia, joiden avaaminen kaataa koneen.
Ei sähköpostia tms turhaa. Tulostinta ei saa käyttää kuin työasioihin, ja esimies käy tarkistamassa tulostinlaarin 10 minuutin välein ja vie ylimääräiset pois. Jos yrität ehtiä tulostaa työpaikkailmoituksen, jonka hakisit sitten kahvilla (ylimääräisesti paikalta ei saa poistua, koska puheminuutit lasketaan), voi olla että tulostetta ei enää ole siellä.
Olo on kuin eläimellä karsinassa. Ja esimiehellä on aikaa kytätä ja vahtia ja laskea työsekunteja.
Voiko tommosta olla vielä nykypäivänä??
Nehän kirjaavat nykyajan call centereissä myös puheluiden kestot, vastausnopeuden, puhelun päättämisnopeuden ja kaiken mahdollisen muun, mitä nyt vain tilastoida voi. Ja huomauttelevat liian pitkistä puheluista ja liiasta lörpöttelystä. Tervetuloa nykyaikaan ja tehokkuusajatteluun! Palkka alalla on tosi surkea, maksimi 1400 euroa kuukaudessa.