Kuinka hyvä olet

En minä toisen tunteita osaa tuntea, mutta kuvitella osaan.

Miksi noin pessimistinen sävy?

mutta työssä auttaa kummasti kun oma elämä ei ole todellakaan ollut ruusuilla tanssimista. On helpompi edes koittaa kuvitella miltä tuntuu.

tässä esimerkissä, koska hyvin harvoin oikeasti kyseenalaistan toisten ihmisten valintoja. Osaksi siksi, ettei ole varaa siihen ja osaksi, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta. Ehkä osaksi siksi, koska empatia on raskas laji.

hyvin vaikea asettua toisten saappaisiin kun mulla on niin iso jalka että yleensä puristaa.

.

pitää olla vähintään neljäneloset saappaat

se on ehkä parasta mussa, että oon empaattinen. Tai joskus se saattaa kyllä olla pahastakin, ainakin mulle ittelleni. Mutta mä vastaisin kysymykseen "Kuinka hyvä olet asettumaan toisen saappaisiin" että erinomaisesti.

Empaattisuudeksi kai sitä kutsutaan. Ylensä se tuntuu olevan naisten heiniä. Ainakin Rouva Ratkikka on aivan käsittämättömän hyvä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Olen suorastaan kateellinen. Hyvä kun itse pystyn sympatiseeraamaan kanssaihmisiäni.

mitä ehjempi toisen persoonallisuus on. On hyvin vaikeaa asettua sellaisen ihmisen asemaan, jolla ei ole omaa minuutta eikä rajoja.

mutta sentään yritys hyvä kymmenen.

mutta vain mun läheisten. Ihan ventovieraita kohtaan en tunne empatiaa, enkä osaa heidän asemaansa asettua. Kyllä mun tarvii tuntea se ihminen niin hyvin kuin mahdollista, jotta tuo onnistuu. Olen itkenyt toisten (läheisteni) puolesta, useinkin. Olen murehtinut toisten asioita ja ollut huolestunut heidän puolestaan. Ei siinä muuten mitään, mutta haitaksi se on silloin, kun unohdan itseni ja sen että omissa asioissakin olisi kenties hiukan kuntoon laitettavaa, jonka ehkä kuitenkin kuuluisi olla tärkeysjärjestyksessä ykkösenä..

Harvoja ihmisiä ymmärrän ja vielä harvempi ymmärtää mua. Edes kaikkien ystävieni enkä perheenjäsenteni valintoja ja ajatuksia en ymmärrä, mutta niinkauan kuin jotain yhdistävää on, ja jonkinlainen side meidän välillä, ei tuo haitaksikaan ole.

..tunsin toisen fyysisen kivunki ko hää kuvaili sen hyvin..taian olla liikaki herkkää välist tuntemaa ihmisten tuskat..ja surut..=oI

..must sekää ei ole pelkästää vahvuus..

riippuen.

Suurimmaksi osaksi vastaus on, Kyllä.

...varsinkaan, jos se toinen on nainen.

että aika hyvä. Joskus tuntuu, että liian, koska aina ei haluaisi tuntea muiden ikäviä tuntemuksia. Se on satuttavaa. Koska ongelma on siinä, että on kuitenkin ne omat saappaat, joissa on käveltävä ja omat silmälasit joiden läpi näkee sen rajatun alueen, mitä näettäväksi suodaan.

Joskus tekee mieli heittää saappaat veke tai toisaalta silmälasit pois, ettei näkisi mitään.

Asiaan kuuluvaa musiikkia löysin:

http://www.dailymotion.com/video/xcrfa_depeche-mode-walking-in-my-shoes_music

Olen itsekäs paskiainen. En huomioi muita ihmisiä syvällisesti. Autan kyllä ovien avaamisessa ja kassien kantamisessa, mutta muuten haluan olla rauhassa. Paitsi silloin kun itse kaipaan apua.

Kärsin liiaksi kanssaihmisten puolesta, joten pyrin välttämään empatian osoituksia.

tosi hyvä.

saappaissa ja annan muiden kulkea omissa.

aika keskinkertainen. Asian mittaamista vaikeuttaa se, etten osaa sanoa miten hyviä ihmiset yleensä ovat asettumaan toisen saappaisiin, joten oman kyvyn sanallinen arvioiminen on tätä taustaa vasten vaikeaa. Jotakin surkean ja erinomaisen väliltä, todennäköisesti.

Näkökulma-ase:

The Point-of-view gun is a device created by Douglas Adams for the movie versionof The Hitchhiker's Guide to the Galaxy; it does not appear in any of the previous versions of the story.

According to the film, the gun was created by Deep Thought prior to its long pondering of the Answer to Life, the Universe, and Everything. When used on someone, it will cause them to see things from the point of view of the person firing the gun. According to the Guide, the gun was commissioned by the Intergalactic Consortium of Angry Housewives, who were tired of ending every argument with their husbands with the phrase: "You just don't get it, do you?"

Hyvä, vaikka välillä en asetu jo ihan senkin takia, että toisen touhut on ihan käsittämättömiä eikä niitä pysty ymmärtämään vaikka mitenpäin ajattelis.