Olenpa tässä ehtinyt keski-ikään ja eräs kaverisuhde on alkanut hiertämään.
Olen miettinyt mistä kaverini käytös/itsekkyys johtuu,enpä ole vastausta keksinyt,mutta jotenkin tällä hetkellä korpeaa niin pahasti että mieleni tekisi vältellä kyseistä hemmoa tästä lähtien.
Kumminkin kaverisuhteemme on kestänyt jo 15vuotta,ja olemme olleet yhteydessä ihan viikottain.
On tietenkin ollut hetkiä jolloin olen nauttinut hänen läsnäolostaan,tiedän että hän osaa olla mukava ja kiva keskustelukumppani,maailmankatsomuskin aina sopii yksiin.
Mutta viime viikolla tunsin suorastaan vihaa hänen seurassaan,ja mietin miksi minä kaveeraan tälläisen kaverin kanssa viikottain(yhteinen harrastus).
Hän osaa olla erittäin itsekäs mielipiteissään, samalla hän selvästi haluaa että yhteinen harrastus tapahtuu hänen ehdoillaan ja välillä tunnen olevani kuin hänen muusansa tai piikansa.
Todenteolla hän joskus kysyy mielipidettäni,mutta selvästi ei välitä siitä vaan aina kaikki tehdään aina hänen mielensä mukaan,olen ymmärtänyt että hän kysyy ainoastaan muodonvuoksi että tuntuisi siltä että teemme yhdessä.
En nauti enää edes harrastuksestani,koska tunnen olevani vaan paikalla koska kaverini ei viitsi yksin harrastaa.
Jos minulla sattuu olemaan jotain uutta,huomaan hänen käytöksensä olevan hieman sarkastisesti vinoilevaa,siitä voin aina päätellä että illasta ei tule mukava.
Oma mielipiteeni kyseistä kaverista on että hän on perin juurin kateellinen luonne,häntä oikeasti korpeaa jos toisella on hyvin asiat tai jotain uutta.
En vaan ymmärrä miksi hän on sellainen,huomaan hänen usein korostavan kaverisuhteitaan ,mutta kuitenkin hän kuuluu kastiin joka röyhkeästi ja nopeasti haluaa ystävystyä ihmisten kanssa ,ikäänkuin keräilemällä pisteitä kenellä on eniten kavereita.
Jokaiselle hän esiintyy olevansa paras kaveri,mutta tylysti vaihtaa puolta kun kiinnostavampi kaveri astuu paikalle.
Itseään hän myös kehuskelee,ja hän esittää olevansa kovin haluttu myös naismaailmassa vaikkakin mitään suhdetta hänelle ei edes ole.
Olisiko narsissi kyseessä?
Pieni esimerkki.
Kaverini soitteli minulle ja ehdotti että mentäisiinkö huomenna ulos syömään,suostuin tietenkin heti koska olin otettu kutsustä.
Samaan hengen vetoon kaverini kysyi että mennäänkö samalla kyydillä ja josko tulisin hänet kotoa hakemaan,en nähnyt asiassa ongelmaa vaan asia sovittiin niin.
Seuraavana päivänä sovittuun aikaan menin kaveriani hakemaan,jolloin hän pyysi minua sisälle odottamaan koska ei ollut vielä pukeissa.
Ajattelin etten minä koskaan tekisi noin välinpitämättömästi jos kerran toinen tulee hakemaan olisin sovittuna aikana kyllä valmiina.
No,siinä hän hiljalleen pukeutui ja vilkuili kelloaan.
Viimein hän oli valmis ja lähdimme kävelemään autolleni kun hän kysyi että ei kai sinua haittaa jos haemme matkalta hänen kaverinsa mukaan syömään,sanoin ettei se minua haittaa.
Noukimme hänen kaverinsa kyytiin,ja sen jälkeen roolini oli ainoastaan autonkuljettajan rooli .
Siinä kyllä tunsin tunteideni tulleen loukatuksi ja ei siinä ruokakaan maistunut.
Parin tunnin päästä heitin kaverukset koteihinsa ja pääsin tuosta ikäväksi muuttuneesta tilanteesta pois.
Kaverinihan ei ollut moksiskaan koko tapauksesta,ei hän varmaan edes ajatellut että siinä oli mitään väärää.
Mutta minä mietin,että mitä tämä kaverisuhde oikein on.
Tämä tapaus nousi taas mieleeni,koska hänen käytöksensä on tappanut minussa pikkuhiljaa sen alueen että viihtyisin edes vähän hänen seurassaan,vai onko se niin että nyt vasta olen ymmärtänyt ettei kaveruus ole kuin yksipuolista.
Mitähän pitäisi tehdä,heivata koko kaverisuhde vai jatkaa viikottaisia tapaamisia joissa useimmiten ahdistun kun lähden hyvillä mielin kotiin.
KERTOKAA VIISAAT.
Olen miettinyt mistä kaverini käytös/itsekkyys johtuu,enpä ole vastausta keksinyt,mutta jotenkin tällä hetkellä korpeaa niin pahasti että mieleni tekisi vältellä kyseistä hemmoa tästä lähtien.
Kumminkin kaverisuhteemme on kestänyt jo 15vuotta,ja olemme olleet yhteydessä ihan viikottain.
On tietenkin ollut hetkiä jolloin olen nauttinut hänen läsnäolostaan,tiedän että hän osaa olla mukava ja kiva keskustelukumppani,maailmankatsomuskin aina sopii yksiin.
Mutta viime viikolla tunsin suorastaan vihaa hänen seurassaan,ja mietin miksi minä kaveeraan tälläisen kaverin kanssa viikottain(yhteinen harrastus).
Hän osaa olla erittäin itsekäs mielipiteissään, samalla hän selvästi haluaa että yhteinen harrastus tapahtuu hänen ehdoillaan ja välillä tunnen olevani kuin hänen muusansa tai piikansa.
Todenteolla hän joskus kysyy mielipidettäni,mutta selvästi ei välitä siitä vaan aina kaikki tehdään aina hänen mielensä mukaan,olen ymmärtänyt että hän kysyy ainoastaan muodonvuoksi että tuntuisi siltä että teemme yhdessä.
En nauti enää edes harrastuksestani,koska tunnen olevani vaan paikalla koska kaverini ei viitsi yksin harrastaa.
Jos minulla sattuu olemaan jotain uutta,huomaan hänen käytöksensä olevan hieman sarkastisesti vinoilevaa,siitä voin aina päätellä että illasta ei tule mukava.
Oma mielipiteeni kyseistä kaverista on että hän on perin juurin kateellinen luonne,häntä oikeasti korpeaa jos toisella on hyvin asiat tai jotain uutta.
En vaan ymmärrä miksi hän on sellainen,huomaan hänen usein korostavan kaverisuhteitaan ,mutta kuitenkin hän kuuluu kastiin joka röyhkeästi ja nopeasti haluaa ystävystyä ihmisten kanssa ,ikäänkuin keräilemällä pisteitä kenellä on eniten kavereita.
Jokaiselle hän esiintyy olevansa paras kaveri,mutta tylysti vaihtaa puolta kun kiinnostavampi kaveri astuu paikalle.
Itseään hän myös kehuskelee,ja hän esittää olevansa kovin haluttu myös naismaailmassa vaikkakin mitään suhdetta hänelle ei edes ole.
Olisiko narsissi kyseessä?
Pieni esimerkki.
Kaverini soitteli minulle ja ehdotti että mentäisiinkö huomenna ulos syömään,suostuin tietenkin heti koska olin otettu kutsustä.
Samaan hengen vetoon kaverini kysyi että mennäänkö samalla kyydillä ja josko tulisin hänet kotoa hakemaan,en nähnyt asiassa ongelmaa vaan asia sovittiin niin.
Seuraavana päivänä sovittuun aikaan menin kaveriani hakemaan,jolloin hän pyysi minua sisälle odottamaan koska ei ollut vielä pukeissa.
Ajattelin etten minä koskaan tekisi noin välinpitämättömästi jos kerran toinen tulee hakemaan olisin sovittuna aikana kyllä valmiina.
No,siinä hän hiljalleen pukeutui ja vilkuili kelloaan.
Viimein hän oli valmis ja lähdimme kävelemään autolleni kun hän kysyi että ei kai sinua haittaa jos haemme matkalta hänen kaverinsa mukaan syömään,sanoin ettei se minua haittaa.
Noukimme hänen kaverinsa kyytiin,ja sen jälkeen roolini oli ainoastaan autonkuljettajan rooli .
Siinä kyllä tunsin tunteideni tulleen loukatuksi ja ei siinä ruokakaan maistunut.
Parin tunnin päästä heitin kaverukset koteihinsa ja pääsin tuosta ikäväksi muuttuneesta tilanteesta pois.
Kaverinihan ei ollut moksiskaan koko tapauksesta,ei hän varmaan edes ajatellut että siinä oli mitään väärää.
Mutta minä mietin,että mitä tämä kaverisuhde oikein on.
Tämä tapaus nousi taas mieleeni,koska hänen käytöksensä on tappanut minussa pikkuhiljaa sen alueen että viihtyisin edes vähän hänen seurassaan,vai onko se niin että nyt vasta olen ymmärtänyt ettei kaveruus ole kuin yksipuolista.
Mitähän pitäisi tehdä,heivata koko kaverisuhde vai jatkaa viikottaisia tapaamisia joissa useimmiten ahdistun kun lähden hyvillä mielin kotiin.
KERTOKAA VIISAAT.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulle kävi juuri samoin, paitsi tilaisuus oli eri. Päätin seurailla vähän pidenpään ja totesin, etten kelvannut kuin autonkuljetajaksi, muuksi seuraksi en kelvannut. Lopetin...
Huonoa käytöstä ei tarvitse ottaa keneltäkään vastaan. Jos tapaaminen tuo ahdistusta, niin miksi jatkaa tapaamisia? Autokuskit ja ystävyys ovat kaksi eri asiaa. Ystävänsä eteenhän mielellään tekee asioita ja auttaa häntä, mutta valitettavasti jotkut ihmisluonteet käyttävät tätä ystävällistä pyytettömyyttä hyväkseen.
Onkohan teillä todellakin oikeasti samanlainen maailmankatsomus? Vai olisiko ystäväsi jopa narsisti, joka sinusta hyötyäkseen vain esittää katsomuksiaan?