Onko väärin haluta varakas mies? Yleensä sitä pidetään kylmänä, narttumaisena ja kaikkien syntien äitinä. Tosiasia kuitenkin on, että usein rakkaus lentää ikkunasta ulos kun rahahuolet astuvat ovesta sisään.
Varmasti lähes jokainen on joskus haaveillut elämästä jossa ei tarvitsisi katsoa joka kerta hintalappua kun jotain ostaa, eikä tarvitsisi joka ostosta erikseen pohtia, tehdä kahta työtä selvitäkseen vuokrasta tai asuntolainasta. Tottakai maailmassa on paljon todellista köyhyyttää ja hätää, siihen verrattuna on pieni murhe, voiko ostaa 500 euron laukun vai 19.95 maksavan keinonahkaversion. Onko silti väärin haaveilla siitä, että kohdalle osuisi helppo elämä?
Haluaisin päästä kokeilemaan, miltä tuntuisi elämä jossa rahaa ei tarvitse miettiä, vaan sitä on "riittävästi". En tarkoita elämää jossa lentäisin omalla yksityiskoneella maasta toiseen ja bailaisin kaikki illat, mutta elämää jossa voisin hemmotella itseäni ja läheisiäni laskematta joka euroa. Tyytyisin ilomielin kumppanuusliitton tai järkiavioliittoon jos se olisi taloudellisessa mielessä huoleton vaihtoehto. En usko ikuiseen rakkauteen enkä siihen että on vain se yksi oikea jokaiselle jossain, ennemminkin uskon liittoon jonka perustana on hyvä ystävyys, suhde jossa osapuolet viihtyvät keskenään, vaikkei jalat alta vievä rakkaus olisikaan kyseessä.
Varmasti lähes jokainen on joskus haaveillut elämästä jossa ei tarvitsisi katsoa joka kerta hintalappua kun jotain ostaa, eikä tarvitsisi joka ostosta erikseen pohtia, tehdä kahta työtä selvitäkseen vuokrasta tai asuntolainasta. Tottakai maailmassa on paljon todellista köyhyyttää ja hätää, siihen verrattuna on pieni murhe, voiko ostaa 500 euron laukun vai 19.95 maksavan keinonahkaversion. Onko silti väärin haaveilla siitä, että kohdalle osuisi helppo elämä?
Haluaisin päästä kokeilemaan, miltä tuntuisi elämä jossa rahaa ei tarvitse miettiä, vaan sitä on "riittävästi". En tarkoita elämää jossa lentäisin omalla yksityiskoneella maasta toiseen ja bailaisin kaikki illat, mutta elämää jossa voisin hemmotella itseäni ja läheisiäni laskematta joka euroa. Tyytyisin ilomielin kumppanuusliitton tai järkiavioliittoon jos se olisi taloudellisessa mielessä huoleton vaihtoehto. En usko ikuiseen rakkauteen enkä siihen että on vain se yksi oikea jokaiselle jossain, ennemminkin uskon liittoon jonka perustana on hyvä ystävyys, suhde jossa osapuolet viihtyvät keskenään, vaikkei jalat alta vievä rakkaus olisikaan kyseessä.
Vastaukset 53
Vanhimmat
..haluta rikasta miestä...
..olettaen tietenkin, et sussa itsessäs on jotain niin erikoista mikä sais tämän kroisoksen kiinnostumaan juuri susta eikä niistä tuhannesta muusta pyrkyristä... ;)
Reilu peli, tottakai, täytyyhän mussa olla sitä jotain :) Ja pitää siinä kroisoksessakin olla JOTAIN muutakin kuin ne rahat... jos ÄO on pienempi kuin kengännumero, ei tule mitään...
..sillä kroisoksella on hirveän alhaista ÄOta...ei se olis muuten sitä omaisuuttakaan kyennyt tekemään ja hallinnoimaan. ;)
Oma lukunsa tietty he, jotka perivät rahaa tekemättä itse mitään...
väärin haluta mutta että haaveissa eläisit on.
haaveet ja haaveissa eläminen kaksi eri asiaa tosin olen itsekkin ajatellut...hihihih elättäjämiestä osaisinko edes vain tyytyä kerrankin vain elämään...eeh elättäjämiehen kanssa ilman että mun pitäisi koko suomalaista yhteiskuntaa kantaa :) hartioillani :) ainakin haaveissani.
koska jos oikeasti haluat tätä, voit myös saada sen. Usein vaan on niin, että varakkaat ovat pihejä, eli ei se vihreä oksa olekaan niin mukava. Ja se ystävyyteen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuva avioliittokin saattaa osoittautua henkisesti riittämättömäksi. Taidat olla todella pettynyt tällä hetkellä ihmissuhteisiisi.
Mene töihin ja tienaa itse omat rahasi. Ihme haave tuommoinen, että menee oikein vasiten joksikin yksityisprostituoiduksi.
Käyn töissä, enkä suinkaan haaveile työstä luopumisesta. Minulla on hyvä työ, viihdyn työssäni, eikä palkkakaan ole surkea. Elätän kyllä itseni sillä :) mutta ei sillä eletä leveästi kuten haaveilen joskus voivani elää edes hetken.
Joku mainitsi että minun täytyy olla todella pettynyt nykyisessä ihmissuhteessani. Olenkin, ja vielä enemmän pelkään että se toinen osapuoli on, koska on huomattavasti minua romanttisempi ja odottaa enemmän kuin mitä pystyn antamaan itsestäni.
Ei ole väärin, olethan selvästi tyypillinen nainen, joka elää kuluttamisesta, materialismista ja kaikesta muusta aineellisesta. Naisille "rakkaus" on yksi suuri vitsi ja seksi tie päästä miehen lompakolle. Rakkaus onkin yksi suurimpia valheita joilla mies harhautetaan maksajan rooliin. Mistään muusta nainen ei nauti niin paljon kuin miehen rahojen käytöstä.
Miehiä syytetään aina siitä, että ne haluvat nuoremman ja kauniimman. Ainakin kyseessä on IHMINEN jota halutaan, hengittävä ja tunteva olio, kun naiset taas haluavat elotonta, kuollutta materiaa RAHAA.
Miten se sanonta menikään: "Joka rakentaa naisen turhamaisuuden varaan, rakentaa kalliolle."
Ja se toinen, vanha kiinalainen sanonta: "Naisella on enkelin muoto, aasin järki ja käärmeen sydän." MOT
"olethan selvästi tyypillinen nainen,"
Olis mielenkiintoista tietää mihin tää sun otanta perustuu? Tämän saa kiitokseksi nainen, joka rehellisesti pohtii asiaa ja tunnustaa haluavansa varakkaan miehen. Turha kuvitella, että kukaan palstan mies arvostaisi tämän kyseisen naisen rehellisyyttä....
sinulle ei haluta antaa normaalia haaveita saatika että ne toteutuisivat ovat valmiina kuin skorppioonit "iskemään kyynisyyden katkerilla ajatuksillaan sekä varoituksethan ovat vain "hyvää tarkoittavia" .....hihieeh kaikesta huolimatta uskotaan onneemme sekä tietäen suomi 24 ilmapiirin joka ei kanusta, jousta yms. eehehihih kuka muuten mistään avioliitosta edes "puhuikaan " tosin tässä joutuu :) ihan privat riisumaan....eeeh..hihihih...
:)
Minä en ole ketään huijaamalla rakkaudesta puhumalla, päin vastoin yritän rehellisesti kertoa että haluan varakkaan miehen joka ei odota minun vannovan ikuista rakkautta, mutta saa sen sijaan hyvän ystävän, keskustelijan, elämänkumppanin jolle voi olla rehellinen. Onko kauniimpaa elää kulisseissa ja olla rakastavinaan kuin reilusti myöntää että ei usko suureen, kaikkinielevään rakkauteen? Kataluus ja käärmemäisyys siitä on kaukana :)
En silti myöskään väitä, etteikö aitoja rakkausliittoja ole olemassa. Se ei vain ole minun haaveeni, elämä on tehnyt minusta aavistuksen kyynisen, inhorealismia ja sarkasmiakin löytyy. On hienoa jos joku uskoo rakkauteen ja vieläpä löytää toisen joka uskoo samoin, ja he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti. Ei se ole keneltäkään pois sekään.
Niin, eli sä olet (tai tunnet olevasi) köyhä, ruma ja ilman naista. Se yläasteen emmakin valitsi rikun ja sä jäit ilman. Tyypillistä, tyypillistä katkerana tilittävä poika, joka haukkuu ja yleistää,-kun ei muuhunkaan pysty.
Pääse nyt jo yli siitä emmasta ja hanki oikeita ihmissuhteita, niin loppuu se itsensä uneen itkeminen.
Voi sinua heikosti artikuloivaa. Tyypillistä tässäkin lienee se, että yleispätevistä asioista suuret ajattelijat hätäpäissään keksivät heikkoja ja latteita yleistyksiä ja päätelmiä tuiki tuntemattomien kirjoittajien, eli täysanonyymien (ymmärrätkö? - sanakirja auttaa tässä) elämästä. Eli tämäkin kirjoittaja olisi naisia saamaton, katkera poikamies? Kausaliteetit ovat oikeasti yleensäkin suurempia linjoja kuin yhden subjektin marmatusta.
Asiaa tuskin auttaa, mutta yritetään yleisen kansanterveyden nimissä: kirjoittaja on onnellisesti naimisissa erittäin kauniin, fiksun ja omillaankin toimeentulevan naisen kanssa. Tyttöystäviä on ollut, moni niistäkin edelleen kaveri, eli katkeruutta en tunnista, eikä läheinen, sosiaalisesti omistautunut piiri myöskään myönnä tahi tunnista.
Yksi Emmakin minulla muuten yläasteella oli. Jätin Emman yhden Minnan takia, eikä toisinpäin. Emma ei muuten rakastunut Rikuun vaan yhteen Jaakkoon, ja ne oli vielä lukiossakin yhdessä..
että tämä jöse on väärällä sivulla tai sitten ei osaa klikata oikeasta kohdasta kun on jäännyt ylä-asteelle eikä siitä "faktasta " osaa luopua. mutta ei se mitään harmi että olet noin kateelinen "ylä-asteen pojille.
naisen syy ole kun miehellä on varallisuutta tosin täällä monet tahtoisivat miehen rahat itselleen mutta ei naisen käyttöön koska hänen on "tyydyttävä kohtaloonsa" muuten koko suomi menee järjiltään.
:)
Mikset itse hanki sitä varallisuutta? Hanki hyvää koulutusta, hyvää työpaikkaa, hyvää palkkaa ja nauti sitten siitä? Miksi se täytyy tulla miehen puolelta? Vai haluatko edustus- ja kotirouvaksi?
Jos mulla ois talo viis autoo ja sadantuhannen vuostulot niin se ei todellakaan toisi naiselle mitään etuoikeuksia jos kerta pyöris mun maksamassa talossa niin kyllä sais maksaa sähkölaskun, vesilaskun, oman puhelimensa ja jos kelailis mun autolla niin terraa sa teboililta. Eli siihen jäis haaveet guchin laukusta. Tämänhetkinen tilanne on toinen kun itsellä on talo ja asuntolaina, emäntä pyöri jo nyt siivellä syy tosin on siinä et on opiskelija ja osa-aika työntekijä...
ELi olet elänyt juuri toisin, kuin haluaisit!! Varmaan harmittaa...:D Oot köyhä ja silti sulla on siipeilevä eukko.
Kuin otat lentolipun nykiin ja sinne vähän tyttöporukan kanssa bilettää ja alat jonkun koripalloilijan pikku nartuksi, kyllä se sua tarpeeks elättää jos suostut tekemään kaiken mitä se haluaa. Toisaalta sulla pitää sitä ulkonäköä myös jonkun verran olla kun näillä kavereilla sitä tarjontaa riittää.
Tai voit myös ettii jonku it-miljonäärinörtin joka ei uskalla puhua naisille ja sen takia on sinkku vaikka omaisuus on muutaman numeron kokoinen. Tää kaveri olisi varmaan tyytyväinen sun seurasta, vaikka olisitkin peruspirkko ulkonäöltäsi.
Kyllähän tälläisiä suhteita näkee välillä missä on joku ruma ja lihava miljonääri mies kauniin naisen kanssa, kyllä kaikki tietää mistä siinä suhteessa on kyse. Voit alkaa uudeksi Anna Nicole Smithiksi. Muista hankkii silarit sit, se uus mies kyl kustantaa ne varmasti mielellään.
Tässä tiivistettynä. Aloittja kirjoitti normaaleista haaveistaan joita niin miehillä kuin naisillakin on että kun joskus voisi ostaa vaikkapa laadukasta että ei aina tarvitsisi katsoa hintalappua. Hän ei haaveillut jetset elämästä ei mistään muusta kuin siitä mistä miljoonat ihmiset joskus uneksivat varsinkin näin suuren työttömyyden aikana.
kyllä hänellä on työtä jopa pitää työstään varmasti pääsee myös matkustamaan eikä ihmissuhteistakaan ole pulaa mutta juuri tuonlaiset pohdinnat kertovat vastaajista kaiken pahan ilkeän jota harrastavat "läppänä.
hyvää yötä
p.s lukekaa teksti ensin huolella että ette luule mitä siinä lukee vaan lukekaa teksti niinkuin se on kirjoitettu, tosin ymmärrän kyllä että toisille se on liian vaikeaa.
:).
Eniten se on varmaan väärin itseäsi kohtaan, jos tuollaisesta nimenomaan keskityt haaveilemaan ja sitä haluamaan.
Haluat tulla varakkaaksi naimalla varakkaan miehen.
Ensinnäkin, miksikä et voisi haluta tulla varakkaaksi ihan itse? Laittamalla varakkuustoiveet toisen ihmisen varaan tavallaan luovut siitä ajatuksesta, että sinusta itsestäsi voi ajan myötä löytyä vaikka mikä menestyjä.
Ja niputtamalla unelmiesi kompromissin päässäsi tavoitteeksi prostituoit itsesi jo unelmien tasolla. Sanot voivasi luopua intohimosta ja tyytyä ilomielin järkiavioliittoon... ymmärrän tuon. Olen itse joskus pyöritellyt myös asiaa mielessäni ja sitten kuitenkin todennut ettei se sovi minulle. Mistä luultavasti olen tietysti taloudellisesti tavallaan kärsinyt, elätin 20 vuotta luuseria jota rakastin ja hänen paljastuttuaan muun sählinkinsä ohessa myös pettäjäksi eromme jälkeen löysin pikapikaa uuden mieheni, sairaseläkeläisen konkurssintehneen miehen jolla onneksi on se eläke (se on ainakin vakaa tulo) jota minun ei täysin tarvitse elättää, mutta kun rakastan häntä niin rakastan.
Näköjään rakastun miehiin jotka eivät osaa rahaa tahkota. Kunnioitan jotain muita arvoja kuin rahan tahkominen, ja kunnioitusta vailla ei rakkautta ole, ja kumppanuusparisuhteenkin on vaikea toimia ilman että kumppania jollain tasolla arvostaa.
Mietipä vielä.
näit halun tulla varakkaaksi , entä missä prostituointia , ei missään kun luette huolellisesti. Ei järki /kumppanuus tarkoita itsensä aliarvioimista todellisuudessa järki ja kumppanuus onkin yksi Rakkauden korkeimista ylevimistä olellinen piirre.
entäs mistä sinä/te voitte tietää yhtikäs kenenkään niputuksista päässä kuin muutakaan. on se kumma että täällä tahtovat ajatella toisen aivoilla, mutta aivojani ette saa kun silloin ei kelvannut vien ne vaikka sitten ulkomaille koska siellä niitä arvostetaan, maksetaan sen mukaisesti että jää viellä "suomen köyhillekin " tulevaisuudessa jotain.
:)
eikö vaan.
sanat itsellesi.Itse kun pitää itseään jokaisen terapeuttina lähes tulkoon koko suomi 24 fi jumalana niin onhan se vaikea olla koulutuksesta, arvosta, oppineisuudesta, varallisuudesta jne .
myöntää olevansa ihan tavallinen ihminen.
mutta opiskelua voi jatkaa kyllä se siitä. Se että ette ole täällä aina kaikista suosittuja tekee teistä älyttömän lapsellisia mutta ymmärrän tehän olette suomi 24 vakkareita .
ongelma ihmiset ovat kautta aikojen hakeutuneet palstoille tärkeilemään "oppineisuudellaan ".
joko tulee pikku-ukot päälle ennen iltayhdeksää?
Miksi tämän kirjoittaja on näin vihainen?
Onko tämän tarkoitus jotenki rasistinen? Että jos on liian koulutettu, arvostettu, oppinut tai varallinen, niin ei ole ääni-oikeutta täällä kaikille avoimmella suomi24.fi:llä?
raasu minä sinulle olen.
taitaakin olla alkoholisti naisille varatussa tuhkimo "parantolasta " tai sieltä oppinsa ammentanut katkerilla kokemuksilla 20 avioliitto vuodesta "luuserin" kanssa , heh. Tiedetäänhän kuinka vihamielisiä he ovat tavalisia naisia kohtaan jotka eivät ole heidän juoru, tupper sekä muussa yhtä sosiaalisoivassa valtapiirissä. heheh.
Kyllä tulee mullekin alkoholisimi mieleen, on niin kaukana kyllä tän ymmärtämisen yritys ton äitis puhumisen yrityksen tasolta että ei se tainnu olla siun äitis sitte ollakkaa...
otettaisko tuo aloittajan kysymys:
Onko väärin haluta varakas mies?
Kaikkien selitystenne seuraksi voisiko JOKAINEN laittaa myös selkeän mielipiteensä asiasta kuten:
OIKEIN ja selitys... tai VÄÄRIN ja selitys..
Useimmat tuntuu selittävän ummet-ja-lammet, kohta asian mennessä jo sivuraiteille.
Rakastuin heti sinuun mainosmiehenä. Mainostoimistossa olen töissä (toimiston nimeä en ny voi sanoo -:). Jos ei olisi sinun kaltaisia, jotka ne meidän pintakiiltovalheemme uskovat, niin olisi vähemmän töitä. Kiitos. Ton 500 euron laukun valmistuskustannukset ovat muuten muistaakseni vähän päälle 5 euroa.
Jos on liian varakas, voi nousta päähän ja sikailla mies vieraissa. Entä miten luulet että mies antaa penniäkään, varmaan pitää omat rahansa tiukasti piilossa. Vai ajattelitko jotain vanhaa pappaa. Lisäksi kun pitäisi toisestakin välittää ja kokea miellyttävänä. Missä tapaisit varakkaan. Kerropa näihin ratkaisusi..
Toivon että olen väärässä.
Alkuperäisestä aiheesta: ei ole väärin haaveilla varakkaasta miehestä, ei ole väärin haaveilla mistään mikä ei vahingoita muita.
Itse näen hyvinkin mahdollisena että ap:n tarkoittama liitto onnistuisi. Ei kummankaan tarvitse olla ruma tai tyhmä eikä naisen tarvitse haluta luksusvaimon elämää tai miehen pitää naista privaattihuorana :) Jos kaksi ihmistä viihtyy hyvin yhdessä vaikkei palavaa rakkautta ilmassa olekaan, jos kummallakin on työ joka vie aikaa ja josta pitää, mikä sen parempi ratkaisu kuin hyvä kummpanuus jossa kummallakin on tilaa, jossa kumpikin saa hyvän ihmissuhteen ilman rakastaa-ei rakasta -draamaa. Pian joku kysyy että miksi mies jakaisi rahansa naisen kanssa? Ehkä siksi, että jos rahaa on riittävästi, jos nainen on miellyttävä kumppani ja pitää arkirutiinit kunnossa, liitto voi olla miehelle huomattavasti helpompi kuin sellainen jossa vaimo odottaa romantiikkaa, hemmottelua, huomioimista ja viimeisen päälle tasa-arvoa. Yritän tällä sanoa että parhaassa tapauksessa tällainen liitto voisi kestää huomattavasti paremmin kuin palavaan rakkauteen alunperin perustunut liitto. Edellyttää tietysti sitä, että kumpikin on liikkeellä avoimin kortein alusta asti :)
Kuka oikeastaan edes määrittelee rakkauden? Se on kai aika häilyvä käsite ja eri ihmisillä hyvinkin erilaiset asiat kuuluvat käsitteen sisään. Jonkun rakkauteen kuuluu esimerkiksi mustasukkaisuus, omistamisen halu, itsekkyys, uhrautuminen, marttyyrinä eläminen, draama ja tragediat. Toisella rakkaus taas on hymyä, naurua, iloa, itkua, välittämistä, antamista ja ottamista. Kolmannella se voi olla sekoitus näitä - ja variaatioita riittää ties kuinka paljon. Voi olla että haaveilemani sopuisa, järkisyihin ja yhdessä viihtymiseen pohjautuva liitto olisi parempi kuin jonkun mielestä rakkausliitto. Toisaalta taas jonkun rakkausliitto voi olla paljon antoisampi kuin pelkästään kaveruuteen ja yhdessä viihtymiseen perustuva liitto. Vaikea asia :)
kalliiksi sullekin.
unelmaasi sillä ihmiset jotka ovat menettäneet haaveet sekä unelmansa eivät voi niitä myös saada.
:)
Varakkaan miehen mielenkiinnon herättämiseen tarvitaan ainakin keskihinnan arvoisia muotivaatteita..Aloitapas niistä
Jakku- tai housupuku on useimmiten työpukeutumisessa ja kengätkin on aika uudet :) Ulkoisesti(kaan) tuskin paljoa muuttuisin vaikka varakkaan miehen löytäisinkin. Muutos josta haaveilen, on lähinnä sitä helppoutta ja tunnetta siitä että toimeentulo on taattu vaikka vähän välillä lomailisi ja sortuisi shoppailemaan tai pitämään sapattivapaata kesän yli, ja että voisi hyvällä omalla tunnolla ja huoletta käyttää aikaansa muuhunkin kuin ylipitkiin työpäiviin. Sitä että joskus voisi heittäytyä lomalla shoppailemaan jos siltä tuntuu, ilman että tarvitsee murehtia seuraavaa Amex- tai Visalaskua. Sitä että voisin valita auton sen mukaan, millä haluaisin ajaa eikä sen mukaan, mikä on järkevä valinta. Sitä että voisin tarttua hetkeen ja lähteä lomalle kesken pimeimmän syksyn ilman että viikon menetetty ansio ja matkaan kulutettu raha mietityttävät. Sitä että voisin olla kesän kotona lasten kanssa ja antaa heille aikaa ilman kiirettä ja täyteen pakattua kalenteria. Sitä että voisin tehdä jotain arvokasta jonkun toisen hyväksi koska minulla olisi siihen varaa. Hassuja haaveita?
Silloin voi hyvällä omallatunnolla törsätä, kun se on omalla työllä ansaittua. Kyllä musta ainakin olisi outoa törsätä toisen ihmisen rahoja.
Ja auto kannattaa valita sen mukaan, että se kuluttaa vähän, pitää ajatella vähän ympäristöäkin ja tulevia sukupolvia. Se on kohta katastrofi edessä ilmaston lämpenemisestä johtuen. Mitä sä luulet, että se sulle tuo, jos sä ajat autolla X että ajaisit autolla Y, kun kummallakin pääsee yhtälailla paikasta toiseen.
Sun arvos on ihan perseestä.
Mukava lottovoittokin turvaisi toimeentulon. Silloin miehelle jäisi yksi kriteeri vähemmän täytettäväksi, joten sopivan löytäminen olisi helpompaa.
Kun haluaa varakkaan miehen se yleensä tarkoittaa samaa kuin että mies ei ole koskaan kotona.
Se tarkoittaa usein myös sitä että sinä muutut näkymättömäksi miehelle vaikka ostaisit kuinka nättejä vaatteita itsellesi. Läheisyys syntyy yhdessäolemisesta.
Siitä että näkee ihmisen ei materiaa hänen ympärillään.
Ihminen on myös sellainen että mikään ei koskaa riitä vaikka kaikkea olisikin. Se on syytä tiedostaa ja se että mitä enemmän sinulla on menetettävää sitä rankempaa elämä oikeasti on. Pelko sen menettämisestä on suurempi.
Jos olet valis luopumaan kaikesta et pelkää mitään. Jos et tarvitse mitään sinulla on aina riittävästi.
Olen köyhän miehen vaimo ja ollut aina vähävarainen. Minun on syytä muistuttaa itseäni silloin kun joutuu tosissaan venyttämään että tämä kuvio on ollut usein sama ja aina siitä on aina selvitty. Tuota miestä ei mitata rahalla sillä tunnen monia varakkaita "sisäisesti" köyhiä miehiä jotka eivät koskaan voisi korvata tuon miehen paikkaa sydämessäni. Olen todella onnekas että minulla on sielunkumppani jonka kanssa voin jakaa tämän köyhyyden jota voisi sanoa rikkaudeksi. Se on rakkaus.
Voihan sitä haaveilla kaikenlaista.
Oma sisareni on naimisissa suht rikkaan brittimiehen kanssa. Ei sisareni varakasta miestä etsinyt. Sattuivat nyt vain rakastumaan työympyröissä tavatessaan.
Huono puoli suhteessa oli se, että mies oli aina töissä. Olihan/onhan sisarenikin aikamoinen uraputkessa menijä, mutta tuo mies se vasta duunia tekikin. Hän muisteli nuorempana tehneensä 70-80 tuntisia työviikkoja.
Nyt kun ikää on tullut ja heillä on pieni poika, tahti on vähän helpottanut. Mies myi firmansa pois ja sai siitä hyvät rahat. Siitä huolimatta sisareni työskentelee ihan normaalisti suuren uk-firman talousjohtajana. Eli vaikka mies takaakin vauraan elämän, niin silti sisareni pitää tärkeänä omaa työuraansa. Heillä on kotona palkattu kodinhoitaja sekä lastenhoitaja. Tämä myös siksi, että kuulemma vapaa-aika on niin kortilla, ettei sitä halua käyttää talon siivoukseen ja ruoanlaittoon, vaan voi keskittyä perheen kanssa olemiseen.
Eli ei se varakkaan perheen arki sitten kumminkaan mitenkään ihmeellistä ole. Ei ole sen enempää vapaa-aikaa; päinvastoin. Ja raha-asioissa tämä perhe ei leveile sen kummallisemmin. Eli elelevät kummiskin aika siivosti törsimättä älyttömästi rahaa ympäriinsä. Pojalle yritetään opettaa, ettei se raha puussa kasva, vaan sekin pitää ansaita.
Mutta tsemppiä yritykselle löytää varakas mies! toivottavasti sinulla käy vielä niin hyvä tuuri, että rakastuisitkin siihen oikeaan.
haluisin itse vielä kommentoida että vaikka sinulla olisikin varaa hienoimpiin muotivaatteisiin tai ties muihin hienoihin juttuihin, menee niistä silloin vähitellen hohto, kun jos ajatellaan vaikka samalla tavalla sitä että sinulla on jääkaapissa aina riittävästi hyvin ruokaa, niin eihän sekään ole sulle mitään niin erikoisen mahtavaa silloin, eihän?
Mitäpä tuosta siis voidaan päätellä, raha ei tuota ihmiselle koskaan onnea, vaikka sinulla olisikin sitä vaikka kuinka paljon. Se ehkä helpottaa, mutta onnea se ei ainakaan tuo koskaan. Tämä on fakta!
Tuleva aviomieheni on hyvätuloinen (tulot yli 100 000 vuosi). Olen itse keskituloinen.
Suhteemme alusta asti olen maksanut omat menoni ja yhteisistä menoista puolet. Mieheni on sanonut, että ei tiennyt, että kaltaistani naista on olemassakaan. Mieheni aiemmat naisystävät ovat maksattaneet miehelläni surutta ravintolakäynnit, lomamatkat yms. ja odottaneet kalliita lahjoja. Minulle on tärkeää tulla toimeen omillani enkä laita miestä maksumieheksi. Olen onnellisempi yhteisestä ajasta kuin kalliista koruista.
Hyvätuloinen mies joutuu usein tekemään työtä tulojensa eteen. En usko, että monikaan mies pitemmän päälle katsoo hyväksikäyttäjää. Minusta alkuperäisen kirjoittajan haave elämästä varakkaan miehen kanssa ei ole lähtökohtaisesti toimiva. Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin raha. Se, että nostat varallisuuden tuollaiseen arvoon voi kertoa siitä, että sinulta puuttuu jotain näistä tärkeistä asioista.
Mieheni on valmis avioitumaan kanssani ilman avioehtoa, vaikka on aiemmin ollut ehdottomasti sen kannalla. Rakkaus on lopulta "se suurin niistä".
Jokainen saa täysin vapaasti valita puolisonsa omien kriteereidensä pohjalta. Ns. rakkaudelle on niin monta merkitystä. Joku pieksää vaimoaan kun "rakastaa", joku kestää huonoa kohtelua rakkauden nimissä ja on paljon esimerkkejä, joissa ns. rakkaus on todella kaukana.
Se, että haluat esim. ostaa 500 euron laukun, on helppo toive toteutaa joskin tulet huomaamaan, ettei se tunnu miltään eikä kukaan sitä sen kummemmin noteeraa, saati arvosta. Snobit opportunistit ovat tietenkin asia erikseen mutta heidän arvostuksellaan ei ole mitään merkitystä.
Hyvä toimeentulo on mukavaa ja se helpottaa elämää todella paljon. Mutta todellista arvostusta tai onnea et pelkän rahan paljouden mukana saa.
Ap kirjoittaja haaveili alunperin siitä, että pääsisi kokeilemaan, miltä helppo elämä (taloudellisesti) tuntuisi. On selvää - toivottavasti hänellekin - että jos kaiken saa tarjottimella, mikään ei tunnu siltä miltä se tuntuu kun mukana on uutuuden tai harvinaisuuden viehätystä. Kukapa ei haluaisi vaikka omata hyvää lauluääntä, vartaloa, tanssitaitoa, kielipäätä jne. mutta ne joille jokin noista on suotu, tuskin kovin usein muistavat että "WAU, mä osaan tanssia upeasti" tai "JES, neljä kieltä sujuvasti, että mä olen hyvä". Itse olen surkea tanssija, ja olisi mahtavaa voida hypätä parketille ja mykistää kaikki upealla tanssitaidolla tai vaikka laulaa karaokessa muut hiljaisiksi (tällä äänellä sen pystyy tekemään mutta ei ihastuksesta vaan jostain ihan muusta syystä...).
Kyse oli haaveesta, halusta kokea jotain mitä ei omassa elämässä ole. Olen samaa mieltä myös niiden kanssa jotka ovat huomauttaneet että kaikki on suhteellista, myös käsite rakkaudesta. Jos haluaa maksaa omat menonsa vaikka mies kylpisi rahassa, mitä hienoa siinä loppujen lopuksi on, jos on naimisissa? Mihin ne miehen rahat on tarkoitettu? Ainoastaan häenlle itseleenkö? Tai voihan se varakkaampi puoliso olla myös nainen, vaikka tässä haaveiltiinkin miehestä koska haaveilija oli (ilmeisesti) heteronainen :)
Itselläni on ystävä, jonka miehellä on myös huikeat tulot. Papin aameneen asti tämä ystäväni maksoi kaiken itse ja jaksoi myös muistuttaa asiasta kaikille. Hiljalleen ystäväpiiri kyllästyi kuulemaan miten hän maksaa kaiken itse, kun kuitenkin asumismenot ja auto tulivat miehen taskusta. Monella meistä olisi varaa ostella kaikenlaista itse jos asuntovelka ja auton kulut jäisivät pois menojen listalta. Häiden jälkeen hiljalleen jäi muukin maksaminen - tai varmasti hän käyttää omat rahansa mutta sen lisäksi reilusti miehen rahoja. Ei siinä ole mitään väärää, mies hyväksyy sen ja kumpikin on tyytyväinen elämäänsä, mutta ihmettelen sitä asennetta että jos miehellä on rahaa, olisi jotenkin väärin että myös nainen saisi hyötyä niistä mikäli se on vapaaehtoista.
Rakkaus voi tosiaan olla niin monenlaista. Ei rahaton suhde tarkoita välttämättä rakkausliittoa tai päinvastoin, vaikka toisella olisikin rahaa, voi liitossa silti olla aitoa välittämistä. Ei raha tee onnelliseksi mutta ei kyllä tee rahattomuuskaan. Onneen tarvitaan muita asioita, rahaa joko on tai ei sen lisäksi.
Mutta muista, että useimmat varakkaat miehet ovat pihejä. He eivät katso hyvällä, jos ostat 500 euroa maksavan laukun. Varsinkaan, jos ostat laukun heidän varoillaan. Ei ole ollenkaan tavatonta, että euromiljonäärit kaivavat marketissa ostoskärryynsä niitä -30%-tarralla merkittyjä jauhelihapakkauksia.
Vastaavasti monet ns. Hyvää Elämää viettävistä ihmisistä ovat persaukisia ja pahasti velkaantuneita. Tämä on suoraa seurausta siitä, että vaurastuminen ei ole mahdollista tuhlaamalla vaan säästämällä. Aniharva ihminen tienaa enemmän kuin ehtii kuluttaa, tällöin ainut keino vaurastua on kuluttaa vähemmän kuin tienaa. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Itse elän aina välillä haavemaailmassa, mutta realielämässä ei kuitenkaan käy niin;)
Ei ole tarvinnut lukea Reginoita ei muutakaan romanttista hömppää, kun oma elämäni on ollut jopa rikkaampaa.
Mulla ei ole ollut koskaan mitään rikkaita ihmisiä vastaan, mutta en vain ole itse kyseisiin rakastunut. Muutama yritys on ollut, mutta päättynyt ennenkuin on edes ehtinyt alkaakkaan. Ei ole ns. kemiat osuneet yksiin, niin ei ole ollut järkeä antaa toiselle mitään lupauksia.
Hauskana esimerkkinä: Eräs erittäin varakas (itseni ikäinen) mies ihastui minuun juhlien jälkimainingeissa. Tapailimme muutamia kertoja ja jutut olivat aivan mahtavia. Erään tapaamisemme jälkeen hän kietoi kätensä ympärilleni ja odotteli suudelmaa. En todellakaan tuntenut minkäänlaista fyysistä vetoa, joten suudelmat jäi ja niin sitten sovimme, ettemme enää tapaile tämmöisissä merkeissä.
Miehellä olisi ollut omakotitaloa uima-altaineen, kesähuvilaa saaristossa, purjevenettä ja autoja ainakin 3.
Tapausta muistelen lämmöllä, vaikka välillä ystävättäreni kanssa olemme nauraneet koko asialle. Tilanteen ollessa vakavimmillaan, hän oli sitä mieltä, että koita nyt kestää kesään saakka, että päästäisiin yhdessä kyseisen miehen kanssa purjehtimaan;)
Nyttemmin muutaman avioliiton eläneenä ja eronneena voinen sanoa, että kaikista rikkainta ja onnellisinta aikaa elämässäni oli kun elimme ensimmäisen mieheni kanssa kahdestaan junanvaunussa, itse raskaana "kotona" mies töissä ja hänen pienellä palkalla elelimme ja pennejä loppukuusta laskimme, eli juodaanko kaffee vai teetä. Mieheni lauleskeli minulle Leevi and the leavingssejä. Parhaiten mieleeni on jääneet sanat: Eikö elämässä riitä mikään, eikö helpottaisi hetkeksikään...
Kyseisen miehen kanssa 4 lasta (nyt jo aikuisia). Ja kaikilla erittäin hyvät lähtökohdat elämälleen. Meidät vain elämä vei jossakin vaiheessa erisuuntiin. Mutta ihanimmat muistot jäi köyhyydestä. Siitä on ollut hyvä lähteä elmäänsä rakentamaan.
Ponttina: Ei se rikkaus vaan rakkaus!
Itse en oo ikinä ollut varakas, koskaan esim. ei ole tililtä löytynyt 2000 euroa enkä ikinä ole saanut pitää lompakossa 500 euron seteliä, mutta silti aikoinaan kun rakastuin tosissani erääseen naiseen ja elämäni ekaa ja ainoaa kertaa sen tosissani osoitin hänelle, niin hän hylkäsi nuoremman, kymmeniä kertoja varakkaamman ja ehkä myös komeamman miehen saman tien. Yksi syy varmaan oli se että tuo kultalusikka suussa syntynyt ja vanhempiensa yritykseen töihin päässyt mies piti liian itsestäänselvyytenä että köyhä, työtön, mutta todella kaunis ja empaattinen yksinhuoltajaäiti haluaisi seurustella hänen kanssaan. Vuosi oltiin yhdessä ja se oli kyllä todella hienoa aikaa, vaikka en erityisemmin lapsista välitäkään. Toimeen toki tulen lasten kanssa hienosti, kun itsekin olen oman lapsenmielisyyteni vielä tähän asti säilyttää. No suhde loppui lopulta, kun kilpailijoita riitti kymmeniä ja rahahan se kuitenkin loppujen lopuksi ratkaisi.
Itseäni ärsyttää eniten jotkut todella varakkaat ihmiset, jotka kuitenkin ovat paljon pihimpiä ja tunteettomampia kuin monet työttömät. Vaikka Aku Ankassa Roope tuleekin onnelliseksi jo yhdestä 10 sentin kolikosta maassa, niin harva työtön tulee iloiseksi vaikka löytäisi 10 tyhjää kaljapulloa ja saisi palautuksessa niistä kokonaisen euron. Itse oon elämäni aikana nähnyt ihmisiä, joilla ei ole rahasta pulaa ja silti yksikin euro joissain tilanteessa on heille silmiinpistävän säästämisen arvoinen. Ehkä he ovat ottaneet Aku Ankasta "opikseen" ja noudattavat Roopen ohjetta että pennissä (sentissä) on miljoonan alku.
Ei ole väärin haluta varakas mies, mutta on väärin jos vetää sen jälkeen ylpeänä nokan pystyyn, koska ei ole tosiasiassa omalla tekemisellään sitä varakkuutta ansainnut.
Mistäs tiedät miten paljon hän on töitä tehnyt asian eteen? Ehkä hän hyvinkin ansaitsee omalla tekemisellään sen varakkuuden...
Perseen jakaminen ei ole mitään ansaitsemista....
itsensä elättävät.
Itse olen sitä mieltä, että jos joku on kovan luokan TYÖNTEKOA. Siihen ei kuka tahansa pystykään. Itse en ainakaan pystyisi.