Elikkäs osaisittekos selventää tällaista että...
Erosimme entisen mieheni kanssa n. 5vuotta sitten (olimme yhdessä vajaat kolme vuotta, avoliitossa), hän jätti minut ilman sen suurempia selittelyjä. Kuitenkin seuraavan vuoden katui ja itki ja ja tunki luokseni aina, varsinkin kännissä. Annoin hänen tullakin, sillä olin aivan rikki, rakastin häntä aivan mielettömästi (näimme väh. kaksi kertaa viikossa, rakastelimme, olimme lähekkäin ym.). Koetimme seurustella n. vuoden päästä ensimmäisestä erostamme, mutta se päättyi todella typerään riitaan. Harrastimme silti seksiä, kävimme baareissa ym. senkin jälkeen todella usein, paitsi se on loppunut pari vuotta sitten kun aloin seurustelemaan vakavasti ja nyt olemme kihloissa ym. Nykyinen onkin exäni kaveri, samoista piireistä. Välitän tietenkin exästäni, ainahan siitä ihmisestä tulee välittämään, jota on kerran rakastanut.... Nyt siis kysymykseen.... Exäni sanoi taas muutama viikko sitten rakastavansa minua, eikä tämän takia pysty olemaan muiden kanssa kuin pari viikkoa, ei siis löydä ketään varteenotettavaa "vaimokandidaattia". Eikä sen takia ole minun ja nyk. kanssa pahemmin tekemisissä (ehkä kerran parissa kukaudessa ollaan yhdessä baarissa, kun heillä molemmilla paljon yhteisiä kavereita), kun ei pysty katsomaan meitä yhdessä ja itse asiassa sanoi nykyiselleni, eli kaverilleen, että tekisi mitä vain, että saisi vielä olla mun kanssani (aika törkeää, ikäänkuin olisi heittänyt haasteen miehelleni).... Erosta on VIISI VUOTTA!! Silloin sanoi jotakin syytä eroomme olevan siinä, että hän haluaa vielä elää ym....
Kertokaahan, miksi mies yleensäkään on jättänyt, jos vielä viidenkään vuoden jälkeen pysty unohtamaan, miten ukkoa voisi auttaa, kun käy sääliksi, sillä kuitenkin välitän hänestä, ja onko joku kokenut/kokee saman???
Erosimme entisen mieheni kanssa n. 5vuotta sitten (olimme yhdessä vajaat kolme vuotta, avoliitossa), hän jätti minut ilman sen suurempia selittelyjä. Kuitenkin seuraavan vuoden katui ja itki ja ja tunki luokseni aina, varsinkin kännissä. Annoin hänen tullakin, sillä olin aivan rikki, rakastin häntä aivan mielettömästi (näimme väh. kaksi kertaa viikossa, rakastelimme, olimme lähekkäin ym.). Koetimme seurustella n. vuoden päästä ensimmäisestä erostamme, mutta se päättyi todella typerään riitaan. Harrastimme silti seksiä, kävimme baareissa ym. senkin jälkeen todella usein, paitsi se on loppunut pari vuotta sitten kun aloin seurustelemaan vakavasti ja nyt olemme kihloissa ym. Nykyinen onkin exäni kaveri, samoista piireistä. Välitän tietenkin exästäni, ainahan siitä ihmisestä tulee välittämään, jota on kerran rakastanut.... Nyt siis kysymykseen.... Exäni sanoi taas muutama viikko sitten rakastavansa minua, eikä tämän takia pysty olemaan muiden kanssa kuin pari viikkoa, ei siis löydä ketään varteenotettavaa "vaimokandidaattia". Eikä sen takia ole minun ja nyk. kanssa pahemmin tekemisissä (ehkä kerran parissa kukaudessa ollaan yhdessä baarissa, kun heillä molemmilla paljon yhteisiä kavereita), kun ei pysty katsomaan meitä yhdessä ja itse asiassa sanoi nykyiselleni, eli kaverilleen, että tekisi mitä vain, että saisi vielä olla mun kanssani (aika törkeää, ikäänkuin olisi heittänyt haasteen miehelleni).... Erosta on VIISI VUOTTA!! Silloin sanoi jotakin syytä eroomme olevan siinä, että hän haluaa vielä elää ym....
Kertokaahan, miksi mies yleensäkään on jättänyt, jos vielä viidenkään vuoden jälkeen pysty unohtamaan, miten ukkoa voisi auttaa, kun käy sääliksi, sillä kuitenkin välitän hänestä, ja onko joku kokenut/kokee saman???
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä se kuule on niin, että ukon täytyy vaan auttaa itse itseään.
Pitää ymmärtää hakea vaikka ammatti-apua tuohon läheisriippuvuuteen.
Autat parhaiten häntä ottamalla selvää ammatti-avusta, ja ohjaamalla hänet sinne, et muuten. kaikki muu vain pahentaa tilannetta, ja ruokkii uskoa että palaatte yhteen.
Jos annat hänen ripustautua itseesi, hän hajoittaa ja hallitsee uutta suhdettasi.
Eli ota etäisyyttä ja irrottaudu, mitä nopeammin sen parempi.
Vielä sen verran aiheesta, usko pois, joskus lähteminen ja luopuminen on suurinta välittämistä.
Niin, onhan se näin, mutta väkisinkin näemme jatkuvasti, sillä samoissa seuroissa hyvin pitkälti liikutaan... Pitäisköhän alkaa hankkimaan exälle treffiseuraa? :) Vai taitaa olla parempi olla täysin vaan kaveria, eli suhtautua häneen kuin kehen tahansa muista tyypeistä ja unohtaa nuo hänen puheensa ja näin tehdä selväksi, että hän on minulle kuin kuka tahansa muu kaiffari?
Nykyiseen suhteeseeni tää ei sinänsä vaikuta, paitsi niin, että mieheni tuntee olonsa epävarmaksi (luonnollisesti, kun on ex kyseessä)... Emmekä halaile ym. exäni läheisyydesä, ettei hänelle tule paha olo, ja sitä kautta meille itsellemme (lähinnä minulle) kiusaantunut olo. Pitäähän hänen ymmärtää, että meillä EI OLE enää yhteistä tulevaisuutta. Kai sen nyt ymmärtää kun emme ole moneen vuoteen enää seurustelleet.. mutta se ei ilmeisesti estä tunteita...?
että rikot vielä nykyisen suhteesi. Siis halailet eksääsi silloin kun nykyisesi ei ole näkemässä? Ja mietit onko hänellä vielä tunteita sinua kohtaan niin, että sinulla ilmeisen selvästi on vielä tunteita eksääsi kohtaan. Sinä selkeästi haluatkin hänen roikkuvan sinussa ja nautit tästä saamastasi huomiosta. Ja jos/kun eksäsi joskus alkaa suhteeseen jonkun toisen kanssa, sinä huomaatkin rakastavasi eksääsi yli kaiken. Sellaisen vaikutelman kirjoituksistasi saa.
ja lisäisin vielä, että ap-kirjoittaja selvästi itse pitää tilannetta yllä. Onpa melkoinen manipuloija.
Seikan toteamiseen ei tarvitse lukea ensimmäistäkään psykologian oppikirjaa..
vaan että ei halaile exän nähden nykyistä miesystäväänsä.
sehän viestittäisi ex:älle ap:n ja hänen nykyisensä onnellisesta yhteiselosta ja heidän keskeisestä tunteitten palosta.
Kiitosta vaan näistä... mielenkiintoisista vastauksista... Oisko jollakulla mielipiteitä myös tuohon seikkaan, mistä kannanottoja pyytelin?
Ja ei, en ole kiinni eksässäni, ja toisaalta pidän tätä koko juttua vähän huvittavana, mutta tahtoisin myös, että hän alkaisi seurustelemaan jonkun kanssa vakavasti ja ei, en koskaan palaisi yhteen hänen kanssaan. Hän on aivan kauhea mulkku poikaystävänä, mutta ystävänä aivan mahtava. Eli hänen kanssaan voi jutella mistä vain ym.. Mutta on vähän hankalaa juuri näiden kertomieni asioiden takia olla hänen kanssaan ystävä. Ja olen nähnyt näitä exäni silloisia nykyisiä, enkä ole mitään pistoa sydämessäni tuntenut. Minusta vain on törkeää halailla nykyistä miestäni, jos se sattuu toiseen.
jos semmoiseen tottuu eikä paremmasta tiedä.
Exäsi ei ole kypsä olemaan kenenkään kanssa. Ei sinun, mutta sinusta hän saa verukkeen sille ettei sitten kenenkään muunkaan.
Hänen haikailunsa ruokkii sinun narsistisia tarpeitasi olla paras ja ihanin (myönnä pois), mutta myös ikävällä tavalla saattaa vääristää nykyistä parisuhdettasi (kun kumppanisi mielessä saattaa näyttää siltä että pidät koko ajan takaporttia auki - mikä ei ehkä olekaan ihan väärä oletus?) ja estää sen kehittymisen vahvempaan suuntaan. Ehkä sinäkään et ole valmis sitten sitoutumaan. Olette toisillenne exäsi kanssa varavaihtoehdot, mikä suojaa kummankin loppujen lopuksi ihan turvaan oman itsensä kanssa. Ei olla ihan yksin, mutta ei olla oikein kunnolla kenenkään kanssakaan.
että tämä kuvio sopii nykyisellesikin. ehkä hänkään ei ole sitoutuvaa sorttia ainakaan tässä vaiheessa, ja hänestäkin näyttää turvalliselta että sinulla on muitakin virityksiä, jottet jää vallan yksin mahdollisen eron sattuessa. Elämäntyylinne kuulostaa tollaselta baarikeskeiseltä (tulevat vanhat silmäpussiset kantsikat, jee...)
Eikö asiallisia kommentteja saa enää ollenkaan?? Nykyiseni kanssa menemme (mikäli rahatilanne sallii) ensi kesänä naimisiin (mieheni valmistuu insinööriksi ja minä sairaanhoitajaksi ensi keväänä, joten kyllä olemme mielestäni aikas vakaalla pohjalla. 26-vuotiaita ollaan, joten kai nyt vielä voi baarissa käydä ja siellähän yleensä mieheni kavereita nähdään, heistä kun monet ovat vielä sinkkuja... Luotan silti että joku vielä kommentoisi todellista aihettani :)
Jos olette kerran vakavissanne:
Sinä ja nyx kipaisette pikaisesti maistraatissa vihityttämässä itsenne, minkä jälkeen exäsi tuskin teitä "kiusaa" tai kiusaannuttaa.
Häät pidätte sitten ensi kesänä (tai kun liksaa riittää).
Jos olette ajatelleet kirkkohäitä, kirkonmenot tarkoittavat silloin siviiliavioliiton siunausta, joka on yhtä juhlava tilaisuus kuin tavanmukaisen kaavan mukaan menevä rituaali.
kuppilaa. (Kyllä niistä äkkiä uusi tuttavapiiri löytyy.)
jos harrastit yhdessä exän kanssa "piireissä" liikkumista ja hän oli vakinainen seksikumppanisi vielä pari vuotta sitten.
hoitsumatikka on kaks eri asiaa.
selvityksiä kaipaa.
Klassinen peruskoulun penkiltä kotia leikkimään tapaus. Eli ikä sitoutumiselle ei ollut oikea.
Ensi"rakkaudet" ovat kuitenkin sellaisia, että tuppaavat pysymään muistissa. :)
Mä muuten tunnen vaikka miten monta miestä, jotten aika alkaa vakinaistaa suhteitaan on koittanut kolmenkympin korvilla. Hyvä niin....ainakin osa hötkyilyistä on siihen mennessä hötkyilty.
En jaksanut ihan kaikkia lopun viestejä lukea, mutta itse miehenä ymmärtäisin että ex-miehesi haluaisi seurustella kanssasi mutta siitä ei tule mitään. Eli mun mielestä sun ei kannata exäsi perään haikailla. Vaikka hän kuinka nyt väittäisi että kaikki tulee muuttumaan eikä pysty olee kun sun kanssa, niin jos alatte seurustella niin juttu ei edelleenkään toimi. Jos se ei sillon alussa toiminut ei se toimi nytkään. Se voisi suhteen alussa tuntua toimivalta mutta arjen laskeutuessa se menisi taas vituiksi.
Kannattaisi lopettaa exään yhteydenpito ja välttää samoissa piireissä liikkumista niin paljon kun voi. Ja toi mitä teet on väärin ettet esim. halaile nykyisesi kanssa kun exäsi on paikalla. Mun mielestä sun ei kannata miettiä sitä pahoittaako se mielensä koska se sisimmässään kuitenkin tietää että ei sua enää saa. Ja se olisi hyvä viesti että sulla menee nyt hyvin nykyisesi kanssa etkä enää kaipaa vanhaa. Näin ehkä exäsikin onnistuisi irtautumaan sinusta vaikka se pahalta tuntuisikin.
Eli ihan tiivistettynä exäsi kaipaa sinua vain tottumuksesta ei siksi että oikeasti välittäisi sinusta.
Edellinen kirjoitus on hyvä, miehinen kooste AP:n kysymykseen. Komppaan sitä täysin.
Vedä välit poikki eksäsi kanssa. Parisuhde on kahden keikka. Ja kysymyksesi lähentelee
ilmiötä nimeltä 'henkinen huoruus'. Kun aloitetaan vakava parisuhde, on pöydän oltava
puhdas molemmin puolin.
Tällä hetkellä sinulla on likaiset jauhot pussissasi. Ole niin kunnioittava tulevaa aviomiestäsi
kohtaan, että hänen ei tarvitse kohdata ristiriitaisia tunteitasi. Sinun on uskallettava laittaa
poikki ja lopettaa teeskentely ihanasta ystävästä. Lopeta siis henkinen huorailu.
tunnet itses kahden miehen suosiossa paistatellessa niin otetuksi,
että tulit tänne vielä muillekin miekkosille flirttailemaan. :))
se sävyhän aloituksessa selkeesti on.
taitaa vaan olla, että täällä ei miekkosia pahemmin pyöri.