Löysin ihanan miehen ja olemme tapailleet kuukauden päivät. Meillä on kivaa yhdessä ja seksikin sujuu.
Välillemme on tullut kuitenkin pieni ongelma. Aina kun emme ole yhdessä minuun iskee epävarmuus. Sitten on pakko vaan lähettää ajatukset miehelle, joka taas ahdistuu ja alkaa miettiä mikä hänessä on vikana.
Sitten viesteillä mietitään onko järkeä enää nähdä yms. Mutta kun nähdään niin kaikki murheet unohtuu.
Eilen sitten aloimme puhua meidän "suhteesta" ja mies sanoi että on jotakin joka on meidän välissä. Jokin asia siis vaivaa..yritin udella mutta mies ei oikein osannut sanoa mitään. Sanoi että tykkää minusta hirveästi ja on onnellinen lähelläni.
Hän haluaisi jo ostaa talon ja mahdollisesti perheen. Mietti, että haluanko vielä asettua. (olen miettinyt ulkomaille muuttoa,opiskelua, eikä minulla ole edes vakituista työtä.Etsiskelen vielä omaa alaa). Meillä on siis aivan erilainen elämäntilanne vaikka olemme samanikäiset 24v.
Enkä nyt tarkoita,että tältä istumalta hän nuo kaikki em haluaisi. Vaan etsii kumppania joka mahdollisesti voisi osallistua talolainaan ja hankkia perhettä. Kyllä minäkin kaikki nuo haluaisin,mutta hieman vaikeaa kun ei ole opiskelupaikkaa eikä vakituista työtä.
Samalla kuitenkin sanoi,että ei nuo ole suhteemme esteenä. Mainittakoon että hänellä ei ole ikinä ollut mitään suhdetta. Kertoi,että tämä kaikki on uutta ja pelottavaa...? siis mitä? Mutta kuitenkin puhuu talolainasta yms.
En oikein tiedä mitä ajatella. Tarkoittaako tuo kaikki ettei hän halua minua. Ja mikä on se "se" meidän välillä joka hiertää. Johtuuko se siitä kun olen epävarma hänen tunteistaan minua kohtaan ja kyseenalaistan sen jatkuvasti.
Välillemme on tullut kuitenkin pieni ongelma. Aina kun emme ole yhdessä minuun iskee epävarmuus. Sitten on pakko vaan lähettää ajatukset miehelle, joka taas ahdistuu ja alkaa miettiä mikä hänessä on vikana.
Sitten viesteillä mietitään onko järkeä enää nähdä yms. Mutta kun nähdään niin kaikki murheet unohtuu.
Eilen sitten aloimme puhua meidän "suhteesta" ja mies sanoi että on jotakin joka on meidän välissä. Jokin asia siis vaivaa..yritin udella mutta mies ei oikein osannut sanoa mitään. Sanoi että tykkää minusta hirveästi ja on onnellinen lähelläni.
Hän haluaisi jo ostaa talon ja mahdollisesti perheen. Mietti, että haluanko vielä asettua. (olen miettinyt ulkomaille muuttoa,opiskelua, eikä minulla ole edes vakituista työtä.Etsiskelen vielä omaa alaa). Meillä on siis aivan erilainen elämäntilanne vaikka olemme samanikäiset 24v.
Enkä nyt tarkoita,että tältä istumalta hän nuo kaikki em haluaisi. Vaan etsii kumppania joka mahdollisesti voisi osallistua talolainaan ja hankkia perhettä. Kyllä minäkin kaikki nuo haluaisin,mutta hieman vaikeaa kun ei ole opiskelupaikkaa eikä vakituista työtä.
Samalla kuitenkin sanoi,että ei nuo ole suhteemme esteenä. Mainittakoon että hänellä ei ole ikinä ollut mitään suhdetta. Kertoi,että tämä kaikki on uutta ja pelottavaa...? siis mitä? Mutta kuitenkin puhuu talolainasta yms.
En oikein tiedä mitä ajatella. Tarkoittaako tuo kaikki ettei hän halua minua. Ja mikä on se "se" meidän välillä joka hiertää. Johtuuko se siitä kun olen epävarma hänen tunteistaan minua kohtaan ja kyseenalaistan sen jatkuvasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuukaudessa ei vielä edes ehdi tutustua, muutaman kerran ehkä tavata.
Ei siinä vielä kannata mitään tulevaisuudensuunnitelmia tehdä.
jos tulevaisuudensuunnitelmat osuisivat yksiin.
Jos toinen tahtoo omakotitalon ja viisi lasta ja toinen haluaa asua Helsingin kantakaupungissa matkustellen vähintään kolmivitoseksi ympäri maailmaa, niin eipä siinä taida olla edellytyksiä vakavammille suhteelle.
Tosin tuon ikäisenä ei ehkä vielä oikein edes tiedä, mitä haluaa.
Itse tapasin juuri vastaavan miehen. Sillä erotuksella että olemme jo kolmevitosia ja ylikin. miehellä on jo uusi upea talo maaseututaajamassa ja avokki lähti elämään elämätöntä nuoruutta sieltä perheidyllistä. Itse olen matkustellut ympäri maailmaa, luonut uraa ja asunut ulkomailla, opiskellut parikin akateemista tutkintoa. Ja komeita miehiä on riittänyt. Mies on jalat maassa- tyyppiä. Ei hänkään mikään juntti ole vaan on hänkin nähnyt maailmaa. Voin kertoa sulle että ratkaisua ei ole helppo vieläkään. Meidänkin suhde on tuore, alle 1kk, mutta valtavasti kipinää ja lämpöä ja harmoniaa. Tunsin miehen entuudestaan etäältä usean vuoden ajalta, mutta silloin ei vielä iskenyt...eli ei kannata tehdä mitään hätiköityä jos epäröi. Meillä mies on tunteistaan varma, minäkin, mutta mietin koko ajan tätä että saanko varmasti sellaisen elämän kuin haluan, asua jossakin vaiheessa ulkomailla jne. Mies kuitenkin vaikuttaa suostuvaiselta kompromisseihin, asenne on kohdallaan, vaikka hän nauttiikin omalla pihalla touhuamisesta, kalastamisesta jne. Tsemppiä sinne!
Eihän se todellakaan pitäis tuntua tuolta kun toisen on vasta tavannut, jotain sisimpäsi koettaa sinulle kertoa, luulen minä. Ei pakolla ainakaan saa mitään aikaiseksi, jos tuntemukset ovat noita eiköhän kannattaisi lopettaa koko juttu. Puhun kokemuksella sillä useita kertoja yritin saada suhteita aikaan jottei tarvisi olla yksin. Miehet olivat ihan ok ja mukavaakin oli yhdessä mutta jokin puuttui.
Älä jää paikoillesi toisen vuoksi, voit sitten aikojen päästä harmitella että jäit jumittamaan vaikkei se ollut sen arvoista. Elä nyt niin ei tarvitse murehtia sitten myöhemmin.
Äläkä hätäile suhteessasi yhtään, ei yhteiset talolainat ja eikä edes yhteenmuutto, eikä varsinkaan lapset kuulu vielä kuukauden tuttavuuden jälkeen mihinkään,(harvoin edes keskusteluun), vuosikin on usein liian vähän! Liika kiire on aina huono juttu.
Mietihän kuinka moni pari eroaa liian hätiköinnin vuoksi myöhemmin tai sen vuoksi että on alkanut olemaan ollut jonkun kanssa koska muillakin on joku eikä ole halunnut olla yksin...