Uusi Seelanti on yksi maailman rauhallisimmista maista. Johtuisiko siitä, että lapset voivat saada aivan laillisesti silloin tällöin korvilleen? Ehkä sijainnillakin on oma merkityksensä. Mitä ajattelet?
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Uusiseelantilaiset äänestivät lapsen kurittamisen puolesta/1135248706246
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Uusiseelantilaiset äänestivät lapsen kurittamisen puolesta/1135248706246
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuten artikkelikin sanoi, kysymys on todella johdatteleva. Mutta sehän on vanha totuus, että kysymyksen asettelulla saadaan helposti sellainen vastaus kun halutaankin. En yhtään ihmettele, että puolet jätti äänestämättä. Olen iloinen, ettei minulla ole omia lapsia, joten en joudu moisen asian kanssa todellisuudessa painiskelemaan.
Noin yleisesti ottaen vastustan lasten ruumiillisen kurituksen sallimista, vaikka se onkin veteenpiirretty viiva.
Linkittämäsi uutinen sanoi, että 54 pros. äänesti ( pieni äänestysprosentti, oletan). Pitäis nähdä alkuperäinen uutisointi ja keskustelu asiasta, jotta voisi sanoa siihen juuta tai jaata. Tottakai termin "hyvä vanhempi" käyttäminen kysymyksen asettelussa on varmaan lukuongelmais-parkojen johdatteluakin... Itse olisin mahdollisesti jättänyt äänestämättä.
Onks sulla sivistystä kertoa mulle ( en ole asiaan perehtynyt), että mistä toi lakiuudistus-keskustelu ylipäätään Uudessa-Seelannissa sai alkunsa?
kun en itsekään ole ollut oikein syvemmin kiinnostunut Uuden Seelannin sisäpoliittisista ympyröistä, joten en kyllä ole perillä, mistä asia on alkanut. Ehkä lähelle oikeaa osunut arvaus voisi olla, että suurin piirtein samasta mistä täälläkin. Eli pelkistetysti siitä, että joillain kasvatuksellinen kuritus oli ymmärretty niin laajasti, että se aiheutti lapsille sairaalareissuja.
En itsekään kannata ruumiillista kurittamista, vaikka itse olen solkipään varjossa kasvanut. Tähän sopiikin tosi tarina elävästä elämästä, se on todellakin tosi ja tiedän sen varmasti, koska se on omasta elämästäni.
Lapseni toi koulusta paperin. Papereissa sattui lukemaan MLL. Koulussa oli ollut joku lasten päivä ja MLL:n ihminen oli myös ollut paikalla. Lapseni lykkäsi paperin käteeni ja kertoi, ettei lasta sitten saa kurittaa, ei edes tukistaa. Otin paperin, taittelin sen ja lykkäsin jääkaapin päälle, sinne papereiden hautausmaalle. Sanoin, että jos joskus teet jotain sellaista, mistä ansaitset selkään, annan sinulle selkään, luki papereissa mitä tahansa. Voit sitten soittaa sen jälkeen mihin tahansa.
En ole koskaan joutunut kurittamaan lapsiani. Osaksi luen sen johtuvan siitä, että he ovat aina tienneet, että aiheesta kuritusta tulee. Tämä on se, miksi minun mielestäni tämä äärimmilleen viety laki vie vanhemmilta mahdollisuuden vanhemmuuteen, osaksi.
Niitä viisastelijoita silmällä pitäen täytynee selventää, ettei meillä kuitenkaan ole kasvatettu pelolla.
No. No ilmeisesti mun tulee itse perehtyä Uuden Seelannin lastensuojelulakeihin...
Ja mitä sitten kertomaasi lapsesi kotiin tuomaan MLL-paperiin tulee, en valitettavasti kys. liiton viimeaikaisiin kampanjoihinkaan ole perehtynyt, eli en tiedä, että soitatko poskeasi, vaiko onko toi kertomasi juttu totta. Lienee tai itseasiassa kuitenkin ihan on niin, ettei ole ollenkaan tarpeetonta sekään, mikäli jos ja kun myös lastensuojeluviranomaisetkin ja muut lastensuojelun edustajat käyvät ihan kouluissakin puhumassa lapsille näiden fyysisen(kin) koskemattomuuden suojan oikeuksien tiedostamisesta. Itse en lasten fyysistä kuritusta hyväksy missään muodossa. Hyvä, jos ja mikäli sinun kotonasi asiat ovat oikein ja jos ja mikäli mainitsemasi lapsesi saavat elää turvallista lapsuutta, koska aika monilla lapsilla asia ei valitettavastikaan ole siten.
Kerron sulle esimerkin elävästä elämästä. Eräs tuntemani juuri hyvää hyvyyttään otti perheeseensä laiminlyödyn kasvattilapsen. Lapsi on yli viis vee ja arvaas mitä: hän oli niin arka, että kysyttäessä nimeä, sanoi lapsi, että " ei mulla ole nimeä"...Voit kuvitella, että minkälaisissa olosuhteissa sellainen lapsi on elämäänsä elänyt. Kyllä lastensuojelu hyvää työtä tekee. Toivon, ettet koskaan ainakaan -et edes muodollisen verbaalisestikaan, halveksuisi MLL- toimintaakaan. Ja omat vanhemmuutesi jäljet - joskaan niistä mä en sitten mitään tiedä, näkynevät luultavasti siinä, että miten lapsesi suhun katsovat, millä katseella he sen tekevät.
mutta se siitä.
En missään tapauksessa väheksy MLL:n toimintaa. Enkä ole fyysisen kurituksen puolestapuhuja, vaikka joskus kärkevästi asiasta sanonkin. Vanhemmilta vaan on kavennettu mm. tällä lailla ja monilla muillakin asioilla mahdollisuuksia toimia sinä vanhempana, mikä heidän kuuluisi saada olla. Eli se ihminen, johon lapset voivat tarvittaessa turvautua. Paljon olen nähnyt myös sitä, että lapset eivät pidä vanhempiaan minään. Ja se on lapsen kannalta pahinta. Sitä turvallista aikuista joutuu hakemaan muualta.
Meille tuli sijoitukseen koira. Koiraa oli koulutettu humalaspäissään nahkatakilla, sellaisella, jossa on kaikenlaisia solkia ja vetoketjuja. Kerran vedin takin päälleni vähän ilmavammin. Koira pelästyi ja piiloutui sohvan taakse. Ihmettelin silloin, kuinka joku voi tehdä koiralle jotain sellaista.
Nuorin lapseni puolestaan kertoi uudesta oppilaasta luokallaan, jonka luona hän oli leikkimässä. Kun perheen isä tuli alkuillasta kotiin töistä, lapsi piiloutui komeroon ja pakotti kaverin sinne myös. Jos isä oli hyvällä tuulella, hän ei alkanut huutamaan eteisessä vinossa olevista kengistä tai muusta yhtä tärkeästä ja alkanut rankaisemaan. Jos joku voi tehdä lapselleen tuollaista, ei ole kovinkaan suuri ihme, että joku voi koiralleen.
Periaatteessa olen samaa mieltä, ja soisin pienen nippurin olevan sallittua. Täällä on kuitenkin porukkaa jotka sekoittavat pienen ojentamisen mielivaltaiseen pahoinpitelyyn, joten voisivat vaikka remmilla verille hakata ja sanoa että tämä on nyt sitä pientä ojentamista. Eihän edes asiasta puhuvat monesti kykene näkemään mitään eroa ojentamisessa ja silmittömässä pahoinpitelyssä.
Sallisin mutta sopikko se tälle porukalle jotka eivät tosiaan eroa näe siinä että ottaako tukasta kiinni (ei edes ravista) vai hakkaako nyrkillä päin näköä 10 minuuttia.
Epäilisin että heillä voi olla tuo auttanut asiaa, jos ovat vaan erittäin lievänä pystynyt asian hoitamaan. Suomessa sai ennen, mutta se oli monesti juurikin sitä silmitöntä ja mielivaltaista pahoinpitelyä, josta jäi vaan traumoja jotka vaikuttavat sitten negatiivisesti.
Ja jos oikein mietitään, se pieni nipsu pitää olla oikea-aikainen, eli juuri tapahtumahetkellä. Jos nipsu annetaan, kun annpurin täti soittaa seuraavana päivänä, että se teidän Tiitu sanoi elien meillä pelkele, niin myöhäistä on, varsinkin, mitä nuorempaan muksuun mennään.
Ei tässä Suomen laissa mitään vikaa ole, ohjeistus vain pitäisi olla järkevämpi, tai sitten joku muotoilu, jolla saataisiin nuo naurettavuudet pois. Ja tietysti, se valta sinne minne se kuuluu.