Vastaan kysymykseeni, että siksi koska ent. mies ei ottanut vastuuta raha-asioista eikä paljon muustakaan. Kävi minulla siis huono säkä. Enkä tod. tarkoita että elättäjän olisin halunnut..
Miksi olet sinkku?
nicesingle
571207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Kun ei ole realistisia mahdollisuuksia saada sellaista naista, joka todella kolahtaisi, niin enpä viitsi vaihtaa sinkkuelämän vapautta ja elintasoa sellaiseen parisuhteeseen, joka on pantu pystyyn vain siksi että olisi parisuhde. Parisuhteen pitäisi siis olla parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen elämäntapa, jotta vaihto kannattaisi. Näin yksinkertaista se minun kohdalla on.
"niin enpä viitsi vaihtaa sinkkuelämän vapautta ja elintasoa sellaiseen parisuhteeseen, joka on pantu pystyyn vain siksi että olisi parisuhde. "
Hienoa! :D Liian usein kuulee miesten valittavan kuinka heidän "täytyy tyytyä siihen mitä saa". Jos todellakin sanoo tyytyvänsä siihen mitä saa, ei kyllä rakasta sitä kumppaniaan. Vasta kun rakkaus iskee on aika sitoutua. Ja itse olen siis samasta syystä sinkkunainen.
miehen viestiä? Hän kirjoitti että hänellä ei ole realistisia mahdollisuuksia löytää naista joka kiinnostaisi tarpeeksi, jonka vuoksi hän pysyy sinkkuna. Mitä helvetin "upeaa" siinä on? Ei vittu.
Kyllä hän ymmärsi kirjoitukseni pääpiirteissään oikein. Joskin sana "upeaa" saattoi olla hieman liioitteleva ilmaisu.
sinkkuja.
Parempi kysymys olisi miksi olet pariton.
että ei ole vielä oikea ihminen tullut vastaan...
vietän keskimäärin 21-23 tuntia päivästä yksiössäni. Ne 2-3 tuntia päivässä tulee kaupassa / salilla käymisestä tai koiran ulkoiluttamisesta jos se on minulla hoidossa. Ei ole ystäviä tai muutakaan seuraa niin ihan liian korkealla on kynnys lähteä yksin baariin tjms. Tulihan sitä käppäiltyä muutama tunti taiteiden yössä mutta eipä siinä kehenkään tutustuta. Syksyllä tulee vietettyä aikaa taas tkk:lla mutta enpä sielläkään sosialisoi oikeastaan kenenkään kanssa, eikä linjalla ole naisia. En ole edes ihan toivottoman näköinen, mutta eipä se auta jos ihmisiä vaan ei tapaa oikeissa olosuhteissa.
Näin siis minulla...
minulla.
No kuulostaapa ankealta elämältä. Miksi et sosialisoi kenenkään kanssa? Miksi et käy missään? Haluatko vain möllöttää koko ajan yksin yksiössäsi?
Ei ole kenenkään muun tehtävä muuttaa elämääsi. Sinun on se ihan itse tehtävä.
Jos luulet että elämäsi jotenkin ihmeellisesti muuttuu esim. valmistuttuasi, niin väärässä olet. Ei kannata elää "sitten kun..." -asenteella, koska niin heität vain elämääsi hukkaan. Jos haluat muutosta elämääsi, niin tee jotain sen eteen nyt, äläkä parin vuoden kuluttua.
Miksi en sosialisoi kenenkään kanssa? Koska...
-en ole ikinä oppinut kyseistä taitoa, en osaa puhua puolta minuuttia pidempään kenenkään kanssa jota en tunne
-ahdistun sosiaalisissa tilaisuuksissa, varsinkin jos kysessä on vastakkainen sukupuoli (ihan käsittämätöntä, pelkohiki tulee otsalle ihan vaikka kaupan kassajonossa jos myyjänä on nuori nainen)
-en tiedä kenen kanssa sosialisoisin
-itsetunto ei riitä lähestyä ketään
Miksi en käy missään?
-ei ole ketään kenen kanssa mennä ulos
-olen liian arka / epävarma tutustua täysin tuntemattomiin
-en näe pointtia mennä istuskelemaan ulos / baareihin / ym yksikseni, voin istua yksikseni myös kotona
-en tiedä mielenkiintoisia asioita jota voisi tehdä
-olen tietokoneaddikti
Haluatko vain möllöttää koko ajan yksin yksiössäsi?
-en tietenkään, mutta usein se vaikuttaa paremmalta vaihdoehdolta kun mennä yksin ahdistumaan jonnekkin ulos.
En usko että elämäni muuttuu valmistuttuani, ja tiedän että heitän elämäni hukkaan, mutta eipä se ole motivoinut tekemään radikaalia muutosta.
Olen sinkku, koska yksikään tapaamani nainen ei ole vielä hyväksynyt minua tällaisena kuin olen. Naisille on vaikea ymmärtää, että mun on pakko harrastaa liikuntaa lähes joka päivä. Ja sekin tuntuu vaikealta ymmärtää, että kaikki eivät halua kännätä "relatakseen" (yleensä ne pipo-kireällä-naiset yrittävät tätä vaihtoehtoa ehdottaa, vaikka itse tarvitsisivat eniten rentoutumista...).
"mun on pakko harrastaa liikuntaa lähes joka päivä"
Itsekin teen näin, miksi se olisi huono juttu? Hyvähän vain on pitää itsensä kunnossa
"mun on pakko harrastaa liikuntaa lähes joka päivä"
Näin teen itsekin. Miksi tuo olisi paha?
En minä tiedä, sitä pitäisi kysyä naisilta. Ehkä mä olen sitten törmännyt vääriin naisiin? Jos nainen ei itse harrasta liikuntaa, niin sitten sille tulee kauhea morkkis siitä, kai?
No riippunee siitä, että onko sinun oikeasti "pakko", vai onko kyse pelkästään siitä että haluat. Jos liikunnasta tulee jonkinlainen neuroottinen pakkomielle, niin se yleensä rajoittaa jo muuta elämistä, eikä ole enää kovin positiivinen piirre ihmisessä.
Pystytkö lainkaan rentoutumaan ja joskus jättämään sen liikunnan väliin esim. kesälomamatkan ajaksi? Jos et, niin kuulostaa jo jonkinlaiselta riippuvuudelta, koska se ei kenenkään kuntoa romahduta jos jättää muutaman treenin väliin.
Säännöllinen kuntoilu on plussaa, neuroottinen suhtautuminen siihen on ehdoton turn-off.
En mä liiku (pelkästään) neuroottisista syistä. Se vain on niin, että pari viikkoa liikkumatta esim. flunssan takia tarkoittaa mulla hel...moisia selkäkipuja, ja sitten ei ainakaan mulla ole yhtään kivaa. Ja toisaalta, liikunta on mulle elämäntapa ed. lisäksi, joten miksi lopettaisin sellaisen jutun (naisen takia?), mistä itse oikeasti tykkään? Naiset vain tuntuvat ajattelevan niin, että on ihan kiva "iskeä" liikuntaa harrastava mies, mutta ei sen miehen sitten tarvitse enää mitään harrastaa, kun se on saatu parisuhteeseen. Tästä mulla on kokemusta, joten älkää edes yrittäkö väittää vastaan ;)
Onko joillakin naisilla oikeesti tommonen ajatusmaailma että miehen harrastukset saa/pitää loppua parisuhteen myötä? Erittäin itsekästä ja kieroa käytöstä. Myötähäpeää...
No ei tietenkään tarvitse lopettaa harrastamista naisen takia, mutta on sekin ihan selvä juttu, että myös suhteelle on oltava aikaa. Ei se niinkään voi mennä, että ukko juoksee kaiken vapaa-aikansa pelkästään harrastuksissaan, eikä ole koskaan aikaa tavata sitä naista. Miksi nainen haluaisi sellaisen miehen kanssa olla? Siksi että se urheilee ja näyttää hyvältä?
Ei, ei noin. Ei suhde mihinkään voi kehittyä, jos ei toista edes tapaa kuin joskus ja jouluna. Totta kai siellä harrastuksissa saa ja pitääkin käydä, mutta jostain välistä pitäisi saada aikaa myös sille suhteelle.
Jos ei muka koskaan ehdi, niin se tarkoittaa ettei ole aikaa naiselle eikä suhteelle. Silloin on ihan turha sellaista edes havitella ja luvata toiselle mitään suhdetta. On sekin epäreilua toista kohtaan jos ensin saa toisen kiinnostumaan, mutta sitten lyökin jarrut pohjaan ja sanoo ettei ole koskaan aikaa nähdä. Että olis ehkä joskus kiva nähdä, mutta kun täytyy joka ilta ja viikonloppu vaan urheilla ja urheilla.
Että silleen. Jokainen päättää ihan itse mikä on tärkeää. Jos se urheilu on niin elintärkeää että kaikki vapaa-aika menee sen parissa, niin sitten kannattaa keskittyä siihen ja unohtaa parisuhde. Ei mikään parisuhde niin toim, että toinen vain odottaa viikosta toiseen että koska toisella olisi ehkä tunnin verran aikaa tavata.
Tässä oli nyt kyse siitä kun mies kirjoitti "parisuhteen myötä ei tarvitse harrastaa enää MITÄÄN". Kyllä itsekkin ikävä kyllä tiedän muutaman tapauksen joka haluaisi että mies kaiken mahdollisen vapaa-aikansa keskittyisi pelkästään naiseen. Sitten kun mies saattaa sanoa naiselle "vietämme ihan liikaa aikaa yhdessä" niin nainen suuttuu. Ei ymmärrä ei.
Omalta kohdalta kolme viimeisintä yritystä on loppunut siihen,että minua on alkanut nyppimään kun minun harrastuksista aletaan huomautella. Eli vaikka jokainen näistä naisista on tiennyt asioista etukäteen, yksi sanoi jopa, että "Onhan se hyvä että harrastaa muutakin kuin baarissa istumista" niin ongelmia tulee. Olen kolmekymppinen mies, käyn kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa. Kaksi näistä kolmesta naisesta kävi itsekkin. Lisäksi harrastan moottoripyöräilyä, se kiinnosti enää yhtä. Ja se että talvella touhuan tallissa mopon kanssa ei kiinnostanutkaan enää ketään :) Vaikka tuttavuutta tehtiinkin kysymällä "Pääsiskö joskus kyytiin?"
Tämä mun otos on aika suppea mutta pelottavan suuntainen.
Ehkäpä se ongelma onkin ollut siinä, että naisilla itsellään ei ole ollut mitään vakituisia harrastuksia, jollei niiksi lasketa "pitäisi muutama kilo pudottaa" -kommentointi ja sohvalla löhöäminen. Kyllä sitä yhteistä aikaa olisi löytynyt, jos toinen osapuoli ei olisi ottanut niin vihamielistä asennetta mun liikuntaan. Pitää muistaa myös se, että mä olisin oikeasti halunnut vakavasti rakentaa näiden kanssa parisuhteen -> olin valmis joustamaan todella paljon omista jutuistani. No nyt en enää ole jaksanutkaan miettiä näitä parisuhdekuvioita. Jos joku sopiva joskus sattuu kohdalle, niin kaipa se sitten ymmärtää myös mun tarpeitani.
kiinnostunut naisen ompeluharrastuksesta tai muusta vastaavasta? Eiköhän noita voi yksin tehdä vaikka parisuhteessa ollaankin. Minä ainakaan halua mitään mopoa hinkata tallin perällä, hoitakoon mies sen kun kerran kiinnostaa, yhteisiä harrastuksiakin voi keksiä, ei aina tarvitse olla joko tai.
asutko missä päin ja paljon mittarissa? :D
Että tähän vielä tälläinen kalluppi :D. Helsingin raja on tuossa talon takana, ja ikäähän on...nelkyt ja risat.
Sama alue mut oon sua puolet nuorempi. Noh tällä kertaa ei tullu vuosisadan romanssia :D
Niin, mutta en mä kyllä sellaiseen uskokaan...;) Ikä ja elämänkokemus tekevät ihmisestä vähän kyynisen - valitettavasti. Enkä mä ainakaan täältä sellaista edes hae. Onneksi elämää on myös netin ulkopuolella :D
Todella pieni muna ja tätä naiset eivät kestä. Naiset ajattelevat myös jalkojenvälillään ja jos miehellä ei ole isoa munaa niin naista ei kiinnosta. Olen ihan kohtalaisen näköinen sillä saan naisista seuraa, mutta ne yleensä loppuvat lyhyeen kun huomataan mikä on tilanne.
18-vuotiaana olin sinkku, koska olin ehkä vähän huonosti pukeutuva, vielä henkisesti kehittymätön ja liian ujo
20-vuotiaana olin sinkku koska olin kokematon, en löytänyt sopivaa enkä kelpuuttanut ketään pelkästään hyvää. Ajattelin usein, että saan paremmankin.
22- vuotiaana olin sinkku, koska olin melko kokematon seurustelusta ja epätoivoinen löytämään seuraa. Heti kun tapasin itseäni kiinnostavan tyypin, pelkäsin kuin hullu, että hänet menetän. Ja niin aina tein. Ne jotka olivat kiinnostuneita minusta, eivät sytyttäneet.
24-vuotiaana olin sinkku, koska lopetin etsimisen. Päätin, etten yritä mitään, ennen kuin tulee vastaan sellainen, jonka vuoksi TODELLA haluan yrittää... Ja tulihan, se sitten. Yritettiin yhdessä, mutta mies jätti minut. Olin siis sinkku, koska en kelvannut tai emme olleet sopivia toisillemme.
26-vuotiaana en ole sinkku. Odotin, että löydän sen todella hyvän, eli sopivan. Kun näin kävi annoin tunteen viedä ja tein kompromiseeja ja uhrauksia. En tarrautunut tähän ihmiseen, vaan annoin tilaa meille molemmille. Ymmärrän, että tämä voi loppua joskus, mutta sitä ennen ainakin teen töitä sen eteen. Näen myös ensimmäistä kertaa, että tämän ihmisen kanssa voisin olla lopun elämääni.
Sinkkuus kohdallani oli itseni kehittymisen puutetta, itsensä tuntemaan oppimista, itsekunnioituksen puutetta, sen oikean ihmisen tunnistamista ja ennen kaikkea sattumaa.
18-vuotiaana olin sinkku, koska olin ehkä vähän huonosti pukeutuva, vielä henkisesti kehittymätön ja liian ujo
20-vuotiaana olin sinkku, koska olin kokematon, enkä löytänyt ketään.
22-vuotiaana olin sinkku, koska olin kokematon, enkä mitenkään epätoivoinen löytämään ketään. Opettelin elämään itsekseni ja tuntemaan itseäni paremmin.
24-vuotiaana olin sinkku, koska lopetin etsimisen.
26-vuotiaana olen sinkku, koska olen kokematon seurustelemisessa. Olen totutellut ajatukseen, että tulen elämään loppuelämäni yksin, koska en kelpaa kenellekkään.
Haluan olla sinkkuna,koska en kaipaa seksiä säännöllisesti tai edes toisinaan,mulle käy selibaatti ja sinkkuus,olen siis nainen.
Kaksi vuotta sinkkuna 50 oma valinta!!Mutta.. mutta.. kaipaan syliä, halia ja ihanaa seksiä.. yhdessä oloa tekemistä/harrastamista.. takkatulta ja hyvää ruokaa..mutta vain sellaisen miehen kanssa jolla arvot kohdallaan ja kunnioitus naista tai ylipäätään ihmistä kohtaan. Ei mitään yhdenillan panoja ja irtosuhteita kaipaavia ukkomiehiä.
Hyvin pitkälti samaa mieltä. Seksi voisi kiinnostaa hieman enemmän, jos sitä olisi mahdollista harrastaa itseään huomattavasti tasokkaampien naisten kanssa. Toistaiseksi se ei ole toteutunut. Oman tasoiset naiset eivät oikein sytytä seksuaalisesti eikä muutenkaan.
Syy sinkkuuteeni on varmaan siinä, että en oikein enää jaksa edes yrittää. Olen kai jo luovuttanut. Jos ei se rakkaus oveen koputa, niin eipä tuota tiedä ovea mennä muuten avaamaan. Mitäpä sitä, meneehän se näinkin, tämä elämä. Tasaista ja hyvin rauhallista. Ei yllätyksiä eikä juuri pettymyksiäkään. Takana on yli kymmenen vuoden avoliitto, että on sitäkin herkkua saanut mahansa täyteen, ehkäpä ihan loppu iäksi, mistä sen tietää?
Hauskaa lauantai-illan jatkoa muuten kaikille sinkuille!
terveisin: Nainen41
Olen sairastunut henkisesti ja siksi parisuhdekyvytön samoin kuin työkyvytön. En uskalla hankkia itselleni naista, koska pelkään että minuun sattuu. Koska jo nyt valmiiksi sattuu paljon, niin en halua kokea jotain paskaa, koska minusta ihmisten miellyttäminen on mekaanista hömppää. Tiedän mitä ihmiset haluavat kuulla ja tarvitsevat. Torjunnan ja huonojen kokemusten pelossa en ole halukas yrittämään lapsellista deittailua ja muita lapsellisuuksia.
Ihmiset haluavat hyväksyntää ja minulla on paljon kavereita. En vaan viitsi hakata kookoshedelmää rikki enää yhtään kertaa, koska en arvosta silloin sen sisältöä. Koska pelkään torjuntaa, niin tyydyn sosiaalitoimiston myöntämään keskusteluapuun. Siinä voin kuvitella olevani pidetty ja hyväksytty edes jonkun naispuolisen silmissä. Koska työntekijä tekee sitä työkseen, niin en voi koskaan tulla hylätyksi.
-minut jätettiin.
-en tanssi
-en käytä facebookkia tai irc-galleriaa
-naiset antavat pakit minulle jos teen aloitteen
-jos en tee aloitteita niin naisetkaan eivät tee aloitteita minulle
Miksi vesi valuu hanhen selästä. Samanlaisella vaivattomuudella tämä sinkkuus on onnistunut pysymään kasassa.
Eipä ole vielä tullut sitä sopivaa vastaan joka kolahtaisi ja veisin jalat alta. Olen ihan perus-opiskelija jolla on kaikki ruuvit asiallisesti kireällä ja joka pitää itsestään huolta, että eipä se mitenkään sosiaalista taidottomuutta tai muutakaan ole.
koko sitoutumista ja sitä ruljanssia eikä sitä tunnetta yhtään paranna tapaamieni miesten omistushaluisuus ja liika mustasukkaisuus se että joka päivä pitäis olla yhteydessä ja yhdessä, ei tavallaan minkäänlaista omaa vapautta. hr, ennen pitkää tukehtuu tuollaseen eli mieluummin yksin ja omia polkuja kulkien, tulee sitte ku on tullakseen.
Kaipa kyse on siitä, etten tee räjähtävää jalat-heti-alta-ensivaikutelmaa. Kyllähän naisia kavereina on, mutta kertaakaan ei ole yksikään tyttö lähtenyt toiste seuraksi ulos, jos nyt on edes kerran kahville lähtenyt. Mukavaa on kuulemma ollut, muttei "kemiaa".
Elämä on kyllä kohdillaan, ikää kohta 30 v, kokopäivätöissä, tohtorin tutkinto viittä vaille valmis. Vararengasta ei vyötäröllä, kohtalainen peruskunto jota ylläpidän aktiivisesti, tulen toimeen käytännössä kaikkien kanssa (ystävälliset usein hymyilevät kasvoni, leikkisä luonteeni ja monipuolinen huumorintajuni auttavat kummasti), savuton, parantumaton romantikko. Mutta minkäs teet, kun ei kelpaa kenellekään niin ei.
Raitiskin olen enkä siksi baareissa tule liikkuneeksi kovin usein, joten pakkeja kerään kirkkaassa päivänvalossa. Ja nettitreffejä oon kokeillut silloin tällöin jo about viiden vuoden ajan tuloksetta.
Naiset aattelee että tossa on kyllä hyvä mies jollekkin... Joku saa susta vielä hyvän miehen. varmaan joku sulle niin sanonutkin....mutta se en ole minä.. joku muu se on varmaan kun mulla ei oo suhun sitä "kemiaa".. näin ne aattelee
Koska en halua olla suhteessa vain suhteen vuoksi. Haluan myös suhteen, joka antaa enemmän kuin ottaa. Ja olen mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Siinä ne suurimmat syyt.
Olen sinkku koska naiset vihaavat minua ja ne jotka eivät aivan vihaan saakka yllä, pitävät minua tylsyyttäni ainakin vastenmielisenä olentona.
Joku irvileuka voisi todeta etten ole vain yrittänyt tarpeeksi, mutta miksi yrittää jos tietää että naiset inhoavat nynnyjä? Ei sementtisaappaillakaan pysty uimaan vaikka kuinka yrittäisi.
Kyseessä ihan itse herra max vai joku kopio? Huumori näyttää ainakin olevan yhtä kuivakkaan ironista kuin ennen. :)
itseäsi ja pidätkö itseäsi tylsänä, nynnynä ja vastenmielisenä olentona?
Minähän se olen, vietin kesäni b:ssä ja taannuin vallan julmetusti kunnes osuin pohjalle ja keksin ettei siellä ole hauskaa. Nyt tulee syksy ja kesän ilakoituani päätin että palaan takaisin osoittamaan syyttävällä sormellani rakkauselämäni epäkohtia ja valittamaan niistä kovaan ääneen.
Tottapuhuen on sanottava että näin on näppylät. Tylsyys ja nynnyys johtuvat laskelmoivasta ja lähes mekaanisen rationaalisesta ja riskejä minimoivasta insinööriluonteestani.
Vastenmielisyyden olen taas tulkinnut ympäristön suhtautumisesta. Jos en olisi (oma syytäni) vastenmielinen minulla olisi varmasti enemmän ystäviä ja luultavasti myös hyvin vakuuttava parisuhde-CV.
Nykyisellään siellä on joku ryssitty yläasteihastus ja pahanpäiväisesti mokattu baaritirppa joilla ei pitkälle pötkitä.
Enemmän kuitenkin merkitsee mitä muut ajattelevat, voisin itse toki ajatella olevani jumalan lahja kaikille elollisille mutta se ei poistaisi tosiseikkaa että naisten ja muiden sielullisten mielestä olisin edelleen nynny ja täysi dorka joka tekee läsnäolollaan värikkäät kodak-hetket mustavalkoisiksi ja tekotaiteellisella tavalla pahasti alivalottuneiksi.
Tää palsta kaipaakin totuuden sanaa.
Mutta mikä helvetin b? Ainoa mitä mulle tulee mieleen tosta b:stä on, noh sanotaanko näin että en usko sun silloin valittavan naisista jos mun luulo tosta b kirjaimesta on oikea.
Neloskanavan random-osasto, se minne kaikki kaltaiseni sekopääluuserit kerääntyvät punomaan koiruuksia ja ilmaisemaan hulluttaan.
b:ssä on okennuspornoa, laatikkoista, zippokissaa ja eeppisyyttä yli yhdeksän tuhannen.
Olen sinkku, koska en jaksa enää mennä useinkaan baariin, ja kun menen, niin minulla ei riitä pokka riittävän usein vongata niitä naisia, jotka olisivat todennäköisesti kaikkein sopivimpia. Naisista, jotka ottavat kontaktia minuun, en yleensä kiinnostu.
Siksi koska naiset ovat liian väkivaltaisia. Turpaan saan jos teen yhtään mitään joka ei kumppania miellyttäisi, ja kun naisia kohtaan ei saa vastata väkivallalla, niin meennään nyt sinkkuna sitten... Olenhan vasta 19 vuotias :D
minulla on selluliittia reisissä ja pepussa, rumat rinnat ja muutenkin vähemmän täydellinen vartalo. Lisäksi olen rauhallinen, älykäs ja hyvin koulutettu sekä rakastan luontoa ja eläimiä eli minä olen ihan sataprosenttisen täydellinen miestenkarkoituspaketti.
Koska mulla on ruma vartalo. Leveä perse ja lyhyet jalat. Isot rinnat ja kapea vyötärö. En ole muodissa.
Olen vielä hankala ihminen, en tykkää , että minua yritetään vedättää..että minulle valehdellaan..että minusta yritetään hyötyä ja käyttää seksuaalisesti hyväksi.
Olen täysi paska ja minusta ei ole kellekään miehelle sellaista hyötyä, että jaksaisivat katella naamaani. :D
Ja että olen vielä hyvin toimeentuleva..sekin ärsyttää miehiä.
on todettu,että olenpas minä mukava,niin heti sen jälkeen ajatukseni eivät tunnu kiinnostavan pätkääkään,vaan mies haluaisi minut välittömästi näyttelyesineeksi&sänkyhommiin.Tämä ei ole minun käsitykseni seurustelusta enkä koe saavani tuosta järjestelystä mitään,niin parempi yksin,kuin jonkun idioootin kanssa.
Olen sinkku siksi koska ilmeisesti en osaa puhua toisten kanssa ja jännitän hirveästi tuntemattomien ihmisten parissa. Ehkä myöskin siksi että tuntuu siltä kuin muut ihmiset olisivat toiselta planeetalta kuin minä( tai toisin päin ). Ajatus maailma poikkeaa liian paljon nyky ajan nuorista( olen 18 ). Kukaan ei arvosta ketään vähänkään erilaista IHMISTÄ jne...
Pelkään seurustelua. Olen tehnyt aloitteen yhden kerran elämäni aikana. Onhan minulla ollut yhden yön juttuja ja yksi kaukosuhteen tapainen. (Näissä naiset olivat yleensä hakijoina). Kuitenkin asian mennessä vakavammaksi, alan ahdistumaan ja pakenen.
Luultavasti olen yksin myös tulevaisuudessa, joskus harmittaa mutta yleensä en murhedi tilannettani.
Tai no yksi huono puoli tässä on. V-mäiset ihmiset jotka jaksavat kysellä tilannettani ja miksen seurustele. Aivan kuin se kuuluisi heille pätkääkään. Heti leimataan homoksi tai muuten vain oudoksi, jos ei viitsi juosta naisten perässä.
Olisi kiva kuulla hyvä syy, miksi minun pitäisi jahdata naisia.
En pelkää seurustella ja jopa tahtoisinkin seurustella. Ongelmanani on, että en vain yksinkertaisesti osaa/uskalla edetä naisen kanssa tutustumisesta eteenpäin. Syitä tähän epäilisin olevan pelko itsensä satuttamisesta ja vähän liiankin epäitsekkäänä ihmisenä on pelko toisen ihmisen satuttamisesta.
Naispuoleisia ystäviä minulla on todella paljon ja näistä todella moni yrittää jatkuvasti tutustuttaa minua ystävilleen, joista tosin olen suurimman osan todennut olevan täydellisen sopimaton minulle, elämäntyylilleni ja luonteelleni. Elämäntyylilleni siksi, koska ajan rekkaa ammatikseni, mikä tarkoittaa, että olen pois kotoa 5 päivää viikossa. Vain viikonloput kotona. Myöskin tämän takia pelkään satuttavani toista ihmistä. En tiedä onko vika vain minussa.
Baareissa kuljen harva se viikonloppu, mutta silmäpeliä pidemmälle en sielläkään ole mennyt, koska yhden yön jutut ovat mielestäni aivan täydellisen turhaa ajanhukkaa. Minua vain risoo suunnattomasti ystäväni jotka jatkuvasti tolkuttavat, että minulla pitäisi olla nainen, koska olen kuulemma niin hyvä mies. Olen kuitenkin aina avoin ehdotuksille, mutta ystäväni eivät vain tunnu ymmärtävän etten halua nenä pystyssä kulkevaa, isin rahoilla elävää opiskelijatyttöä. Tai ensimmäisessä kohtaamisessa äksyilevää bimboa. Tälläisiä minulle on tarjottu. Olen tullut tässä muutaman vuoden aikana siihen tulokseen, että vaikka mieleni tekisi löytää joku, on elämäni helpompaa ilman. Olen siis 24v lievästi huonot elämäntavat omaava mies, joka ei kuuleman mukaan on "ihan hyvännäköinen."
Ajattelin nyt lopulta taas kirjoittaa tänne vaikka tästä ei kyllä ole kauaa edes kun viimeksi oli tälläinen samanlainen postaus, mutta jos joku ei silloin nähnyt niin laitetaan uusiksi.
Ensimmäisenä tietenkin se, että vaadin naisilta liikoja, pitäisi vain mennä siihen "ihan sama kunhan joku vain" tyyliin missä naisille ei laiteta mitään kriteereitä kuten muutkin miehet tekevät.
Itse esim vaadin naiselta urheilullista elämää, itse harrastan liikuntaa ja haluan myös naisen harrastavan. Tässä tullaankin aika suureen ristiriitaan sen kanssa etten voi ikinä saada urheilullista naista. Ei ole nyt mitään suoraa tilastotietoa, mutta väitän vahvasti urheilullisia miehiä olevan monin kertainen määrä urheilullisiin naisiin. Ja urheilullinen on muutakin kuin kerran viikossa sunnuntaispinningissä käyvä ihminen, vaan selvästi ihminen jonka ulkonäöstä huomaa liikunnallisuuden, hoikka/lihaksikas.
Nyt tietenkin kun urheilullisia naisia on suhteessa miehiin paljon vähemmän niin päästään taas tähän kysynnän ja tarjonnan eroon, eli näillä urheilullisilla naisilla on niin suuri kysyntä ettei siihen tavallinen urheilullinen mies riitä, vaan sun pitäisi olla se sm-tason huippu-urheilija tai vähintään se superlihaksikas pitkä ja tumma hunks mies.
Vaiken täytettävä asia naiselta on se ajatusmaailma, jos katsot bb:tä, kirjottelet jossain kuvake.netissä tai muissa blogeissa ja illat vietät sedun vipeissä niin ei tule mitään (on muitakin asioita mutta en jaksa kirjoittaa kaikkea). Ja tälläisiä on suurin osa nuorista naisista. Ja se tolkuton viinan kittaaminen on turn off, just tänään tuli taas tutkimus siitä kuinka naisten viinankäyttö on yleistynyt järkyttävästi, ja se kyllä näkyy kun katsoo ihmisiä.
Kaksi eniten lihottavaa asiaa on sokeri ja alkoholi joten ei ihme yhtään kun yleisin terveysriski suomessa on diabetes.
Sitten vaikka olisikin se yksi miljardista nainen joka täyttäisi nämä vaatimukset niin tullaan siihen suurimpaan ongelmaan, eli mä en täytä niitä naisten vielä suurempia vaatimuksia kuin mitä omani ovat. Mä en vaadi mitään sellaista naiselta mitä en itse voi täyttää, mutta naiset vaativat sellaisia asioita mihin itse et pysty mitenkään vaikuttamaan.
Tajusin tän todennäköisyys ongelman tossa joku aika sitten ja sen jälkeen päätin etten jaksa enää yrittää.