Kummalle vanhemmalle lapset eron jälkeen?

Kyllä moni pieni alle kouluikäinen kärsii kovin yhteishuoltajuudesta. Lasta kuljetetaan vuoroviikkoina tai viikonloppuina satojen kilometrien päähän.
Lapsen vierailu on muodollinen juttu, vaikka vanhempi itse olisi matkoilla. Uusi puolisko siinä suorittaa isäpuolena tai äitipuolena virkaa jopa vasten tahtoaan.
Huoltajat eivät aina edes tunne toisiaan edes ulkoisesti (isä- ja äitipuolet). Kokemusta on ja vahvistusta tunteilleni sain Risto Ahosen kirjasta "Isän kädestä", joka ilmestyi tässä joskus keväällä. Kansantajuista ajattelua parisuhteesta, seksistä ja vanhemmuudesta.

Saman rallin joutuvat kärsimään vielä myöhemmin lastenlapset ja mummojen ja pappojen luona vierailevat neljällä paikkakunnalla. Harva heistä edes nauttii toistensa luottamusta edelleenkään, vaikka vuosikymmeniä on jo erosta kulunut.

Turha riidellä, lapset päättäköön ja tavatkoon etävanhempaansa aina kun haluavat.
Ennenvanhaan äiti oli se "sossun" mielestä aina parempi vanhempi, nykyään molemmat tasavertaisia. Tottakai on ongelmaisia ihmisiä molemmissa puolissa.
Exän kanssa voi olla siltin puheväleissä niinkuin kenen tahansa ihmisen kanssa, ei se niin paha voi olla kun siittä on joskus tykännytkin. Järkeä saa käyttää, ei kannata lietsoa silmät sokeana vihaa, kaikki siittä loppujen lopuksi kärsii.

lailla kirjoitti:

Kyllä moni pieni alle kouluikäinen kärsii kovin yhteishuoltajuudesta. Lasta kuljetetaan vuoroviikkoina tai viikonloppuina satojen kilometrien päähän.
Lapsen vierailu on muodollinen juttu, vaikka vanhempi itse olisi matkoilla. Uusi puolisko siinä suorittaa isäpuolena tai äitipuolena virkaa jopa vasten tahtoaan.
Huoltajat eivät aina edes tunne toisiaan edes ulkoisesti (isä- ja äitipuolet). Kokemusta on ja vahvistusta tunteilleni sain Risto Ahosen kirjasta "Isän kädestä", joka ilmestyi tässä joskus keväällä. Kansantajuista ajattelua parisuhteesta, seksistä ja vanhemmuudesta.

Saman rallin joutuvat kärsimään vielä myöhemmin lastenlapset ja mummojen ja pappojen luona vierailevat neljällä paikkakunnalla. Harva heistä edes nauttii toistensa luottamusta edelleenkään, vaikka vuosikymmeniä on jo erosta kulunut.

Lue lisää

on tyypillinen katkera esimerkki miten asioita hoidetaan, ei kaikki onneksi ole tuollaisia ja osaavat hoitaa asiansa fiksusti sopimalla.

lailla kirjoitti:

Kyllä moni pieni alle kouluikäinen kärsii kovin yhteishuoltajuudesta. Lasta kuljetetaan vuoroviikkoina tai viikonloppuina satojen kilometrien päähän.
Lapsen vierailu on muodollinen juttu, vaikka vanhempi itse olisi matkoilla. Uusi puolisko siinä suorittaa isäpuolena tai äitipuolena virkaa jopa vasten tahtoaan.
Huoltajat eivät aina edes tunne toisiaan edes ulkoisesti (isä- ja äitipuolet). Kokemusta on ja vahvistusta tunteilleni sain Risto Ahosen kirjasta "Isän kädestä", joka ilmestyi tässä joskus keväällä. Kansantajuista ajattelua parisuhteesta, seksistä ja vanhemmuudesta.

Saman rallin joutuvat kärsimään vielä myöhemmin lastenlapset ja mummojen ja pappojen luona vierailevat neljällä paikkakunnalla. Harva heistä edes nauttii toistensa luottamusta edelleenkään, vaikka vuosikymmeniä on jo erosta kulunut.

Lue lisää

Kumpa lakia ja sen henkeä edes yritettäisi noudattaa. Laki lähtee : Lapsella ( ei siis isällä tai äidillä ) oikeus pitää yhteyttä molempaan vanhempaan ( ei siis pakkoa )

Itsellä oli 500 km isä luo ja ÄITI ESTI koska matka siis rasittaisi minua ( minunhan tuntemuksella ei ollut väliä ) ja koska isän uusi ei ollut äidille tuttu ( sehän ei riitä että minä tunnen )

Äidin katkerus ettei hän "kelvannut isälle" esti häntä olemasta iloinen siitä että MINUSTA ja VELJESTÄ isä kyllä välitti ja välittää yhä. Mehän olimme äidille vain pelinappuloita millä rökittää isää. Meidän OIKEUKSIEN POLKEMISELLA TAI TUNTEILLAHAN ei äidille ollut väliä.

Lapsi saattaa kärsiä siitä roudauksesta mutta yhtä hyvin siitä ettei pääse sen etävanhemman luo. JOS KERRAN EI OLE KOULUA, MIKÄ ESTÄÄ SEN KAUEMPANA ASUVAN LUONA VIERAILUN PITEMMÄKSIKIN AJAKSI esim 1-2 kuukautta, ainoastaan se toisen vanhemman luulo "korvaamattomaksi ", menehän se lapsi rikki jos on muutaman viikon äidistä erossa. ( ei muuten mene ).

Lapsen etu on että hänellä on kaksi kotia, kummankin vanhemman luona, ihan normaalissa elämässä. Epänormaalia on odottaa siltä etävanhemmalta jotakin ylisuoriutumista ja 1000 % läsnäoloa. ( harvalla ei eroperheessäkään molemmat vanhemmat ovat koko ajan läsnä )

PSS Riittävää on että lapsella on hyvät välit molempiin vanhempiin ja heidän uusiin perheisiin molempiin sukuihin. Ex -puolisollahan ei tarvistekaan olla mitään tekmistä ex-puolison sukuun...... Lastenlapset taas ovat heidän omien vanhempien päätöksen alla, ei sen mummon tai papan toiveiden lähde....

Kysymys kuuluu miksi ex-puolisoiden sukujen välillä pitäisi olla yhtään mitään ???? Oli siitä erosta päivä tai vuosikymmen.

Haluan kiittää kaikkia niitä isiä jotka ovat etäisiä, mutta jaksavat pitää yhteyttä omaan lapseen vaikka ex-vaimo heittää kuraa niskaan. Muistakaa kertoa miten tärkeä teille se lapsi on, me tarvitsemme sitä. Tietoa että vaikka rakkaus äitiä kohti loppui se ei loppunnut lasta kohtaan. Meillä lapsilla on taipumus rakastaa molempia vanhempia, eikä kumpikaan ole sen tärkeämpi kuin toinenkaan. Aikuisena sitä tajua kumpi loppujen lopuksi oli valmis uhraamaan omaa etua meidän lasten edulle ja kumpi haki vain kostoa meidän kustannuksella.

Kaikille erolapsille, pitäkää kiinni oikeudesta olla yhteydessä molempiin vanhempiin. Haistatakaa hiulut sille vanhemmalle joka estää teitä tuntemasta rakkautta ja kaipuuta etävanhempaa kohtaan oli se sitten isä tai äiti.

Aikuisen velvollisuus on osata elää vaikka kaipaakin lasta kun hän on toisen luona ilman että kaataa omaa pahaaoloa sen lapsen niskaan. Lapsella ei tätä velvollisuutta ole.

.,,. kirjoitti:

on tyypillinen katkera esimerkki miten asioita hoidetaan, ei kaikki onneksi ole tuollaisia ja osaavat hoitaa asiansa fiksusti sopimalla.

Miksi sitten pitää erota, jos on niin fiksu?

2viikkoo siellä 2 viikkoo täällä kuullosta hirveän hienolta ehkä jonkun mielestä?
Mutta ei toimi, kouluakin pitäisi käydä muka kahdella paikkakunnalla ei,ei,ei.
Kaikki iskät ja äiskät ei asu samassa kaupungissa ja välimatkaakin voi olla paljon.
Viikonloppuisin ja lomilla on paras vaihtoehto, yksi koti ja kakkoskoti.
Sossuämmä sai vanhemmat ylipuhuttuu 2/2 viikkoo asumiseen ja sillon koulu ja
muutkin asiat meni päin honkaa. Onneks sain puhuttuu järkee vanhemmilleni ja
nykyään ns. perinteinen toinen viikonloppu ja lomat iskällä. Ne on ylpeitä musta
ja sanovat mun olevan"ainoo järkevä ero asiantuntija" koko tapaamishommassa.

Ps. koulukin alkoi sujua paremmin

entäs lapsi? kirjoitti:

2viikkoo siellä 2 viikkoo täällä kuullosta hirveän hienolta ehkä jonkun mielestä?
Mutta ei toimi, kouluakin pitäisi käydä muka kahdella paikkakunnalla ei,ei,ei.
Kaikki iskät ja äiskät ei asu samassa kaupungissa ja välimatkaakin voi olla paljon.
Viikonloppuisin ja lomilla on paras vaihtoehto, yksi koti ja kakkoskoti.
Sossuämmä sai vanhemmat ylipuhuttuu 2/2 viikkoo asumiseen ja sillon koulu ja
muutkin asiat meni päin honkaa. Onneks sain puhuttuu järkee vanhemmilleni ja
nykyään ns. perinteinen toinen viikonloppu ja lomat iskällä. Ne on ylpeitä musta
ja sanovat mun olevan"ainoo järkevä ero asiantuntija" koko tapaamishommassa.

Ps. koulukin alkoi sujua paremmin

Lue lisää

siis edellinen

entäs lapsi? kirjoitti:

2viikkoo siellä 2 viikkoo täällä kuullosta hirveän hienolta ehkä jonkun mielestä?
Mutta ei toimi, kouluakin pitäisi käydä muka kahdella paikkakunnalla ei,ei,ei.
Kaikki iskät ja äiskät ei asu samassa kaupungissa ja välimatkaakin voi olla paljon.
Viikonloppuisin ja lomilla on paras vaihtoehto, yksi koti ja kakkoskoti.
Sossuämmä sai vanhemmat ylipuhuttuu 2/2 viikkoo asumiseen ja sillon koulu ja
muutkin asiat meni päin honkaa. Onneks sain puhuttuu järkee vanhemmilleni ja
nykyään ns. perinteinen toinen viikonloppu ja lomat iskällä. Ne on ylpeitä musta
ja sanovat mun olevan"ainoo järkevä ero asiantuntija" koko tapaamishommassa.

Ps. koulukin alkoi sujua paremmin

Lue lisää

Puhun omasta kokemuksesta kun sanon että minulla oli matkaa isälle tuollaiset 500 km ja suurin este tapaamisille tuntui olevan äidin haluttomuus minun olla isällä. Kun kerran koulu kärsii. Keskiarvo muuten oli 9,2 joten kyllähän tuo olisi tietysti ollut toinen ilman jatkuvaa hyppäämistä.

Tämä 2 / 2 viikkoa toimii jos vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla tai kohtuu etäisyydellä. Jos välimatka on pitkä joudutaan hakemaan toinen ratkaisu.

Pointti on, että tämän "raskauden ja vaikeuden " määrittelee se lapsi ( joka sitä matkaa tekee ), vanhemmat kuunnelkaa miten paljon lapsi haluaa olla toisen vanhemman luona.

Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle, mitään valmista pakettiratkasua ei ole. Kaikki vanhemmat ( isä tai äiti ) ei edes automaattisesti ajattele sen LAPSEN etua ensisijaisesti. Osalla se oma pahaolo kostetaan lapsen avulla. Edes välittäminen ei ole itsestään selvyys ( valitettavasti )