Erosin tyttöystävästäni noin kk sitten ja n
Olin tyttöystäväni kanssa yhdessä 1.8 vuotta ja suhde alkoi sillä että petin edellistä tyttöystävääni joten alku ei ollut paras mahdollinen.
Olin armeijassa ja en kerrennyt tutustua häneen kunnolla teen alkua paljon yhtään ja muutenkin asiat etenivät nopeasti yhteenmuuttoon ja suunnittelimme jo lapsen tekoa loppuvuonna mutta olin alkuun epävarma asiasta josta sanoin hänelle eräs ilta ja hän ei sulattanut helpolla asiaa mutta ajattelin asiaa ja tulin siihen tulokseen että hän on minulle niin tärkeä ihminen ja rakastan häntä että haluan perustaa perheen hänen kanssaan.
Asiasta emme sen jälkeen keskustelleet paljon.Elimme paljon omien tekemisiemme parissa kuten itse istuin tietokoneella ja hän katsoi telkkaria emmekä tehneet juuri mitään yhteistä.Emme harrastaneet seksiä niin paljon kuin toivoin ja monesti myönnän suuttuneeni siitä mutta jälkikäteen ymmärsin puhuessani hänelle että hänellä oli stressiä töistä ym. eli ymmärsin häntä asiassa.
Olin firman kevätjuhlissa ja päihtyneenä annoin erään työtoverin tehdä fritsuja kaulaani ja pusuttelimme ja loppujen lopuksi olimme samalla sohvalla illemmalla mutta muuta ei tapahtunut.
Kerroin tämän tyttöystävälleni ja sanoin kaikki mitä tapahtui ja hän itki pitkään asian vuoksi.
Sanoin hänelle että sovitan asian hänelle ja osoitan kuinka pahoillani olen ja ostin hänelle kukkia ja pyysin anteeksi ja huomioin häntä enemmän kuin aikaisemmin koska olen aina rakastanut häntä ja rakastan edelleen.
Erosimme n.kk sitten ja hän sanoi tarvitsevansa omaa aikaa olla yksin.
Koska rakastin häntä ja huomasin että hän kärsi,sanoin olevani samaa mieltä mutta jälkikäteen kaduin etten sanonut kuinka paljon rakastan häntä ja että olen valmis tekemään mitä vain hänen vuokseen.
Nyt olen saanut uuden asunnon ja muutan loppukuusta pois mutta itken aina kun mietin asiaa mitä olen tehnyt ja että olen menettänyt ihmisen jota rakastan ja tiedän etten ole sellainen ihminen joka pettää vaikka asiat näin menivätkin ja sanoin hänelle että en halua silti luovuttaa eronkaan jälkeen.
Hän sanoi että ei tunne nyt minua kohtaan mitään ja ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta mutta haluan silti vaikuttaa hänen tunteisiinsa että kuinka paljon rakastan häntä.
Eli olenko vain liian toiveikas tai tyhmä jos sanon hänelle että haluan tuntea hänet kaverina paremmin ja kenties pytää hänet joskus kahvile,lenkille tai muuta että saisin joskus yrittää aloittaa alusta ja olla se ihminen mikä haluan olla hänelle koska rakastan häntä ja olen nykyään parempi ihminen hänen astiostaan ja haluan perustaa perheen hänen kanssaan että en välitä vaikka joutuisin pettymään kunhan tiedän tehneeni parhaani tai yritän sen toivossa että saisin kuulla häneltä "kiitos että et luovuttanut" jos saisin hänet takaisin?
Olin tyttöystäväni kanssa yhdessä 1.8 vuotta ja suhde alkoi sillä että petin edellistä tyttöystävääni joten alku ei ollut paras mahdollinen.
Olin armeijassa ja en kerrennyt tutustua häneen kunnolla teen alkua paljon yhtään ja muutenkin asiat etenivät nopeasti yhteenmuuttoon ja suunnittelimme jo lapsen tekoa loppuvuonna mutta olin alkuun epävarma asiasta josta sanoin hänelle eräs ilta ja hän ei sulattanut helpolla asiaa mutta ajattelin asiaa ja tulin siihen tulokseen että hän on minulle niin tärkeä ihminen ja rakastan häntä että haluan perustaa perheen hänen kanssaan.
Asiasta emme sen jälkeen keskustelleet paljon.Elimme paljon omien tekemisiemme parissa kuten itse istuin tietokoneella ja hän katsoi telkkaria emmekä tehneet juuri mitään yhteistä.Emme harrastaneet seksiä niin paljon kuin toivoin ja monesti myönnän suuttuneeni siitä mutta jälkikäteen ymmärsin puhuessani hänelle että hänellä oli stressiä töistä ym. eli ymmärsin häntä asiassa.
Olin firman kevätjuhlissa ja päihtyneenä annoin erään työtoverin tehdä fritsuja kaulaani ja pusuttelimme ja loppujen lopuksi olimme samalla sohvalla illemmalla mutta muuta ei tapahtunut.
Kerroin tämän tyttöystävälleni ja sanoin kaikki mitä tapahtui ja hän itki pitkään asian vuoksi.
Sanoin hänelle että sovitan asian hänelle ja osoitan kuinka pahoillani olen ja ostin hänelle kukkia ja pyysin anteeksi ja huomioin häntä enemmän kuin aikaisemmin koska olen aina rakastanut häntä ja rakastan edelleen.
Erosimme n.kk sitten ja hän sanoi tarvitsevansa omaa aikaa olla yksin.
Koska rakastin häntä ja huomasin että hän kärsi,sanoin olevani samaa mieltä mutta jälkikäteen kaduin etten sanonut kuinka paljon rakastan häntä ja että olen valmis tekemään mitä vain hänen vuokseen.
Nyt olen saanut uuden asunnon ja muutan loppukuusta pois mutta itken aina kun mietin asiaa mitä olen tehnyt ja että olen menettänyt ihmisen jota rakastan ja tiedän etten ole sellainen ihminen joka pettää vaikka asiat näin menivätkin ja sanoin hänelle että en halua silti luovuttaa eronkaan jälkeen.
Hän sanoi että ei tunne nyt minua kohtaan mitään ja ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta mutta haluan silti vaikuttaa hänen tunteisiinsa että kuinka paljon rakastan häntä.
Eli olenko vain liian toiveikas tai tyhmä jos sanon hänelle että haluan tuntea hänet kaverina paremmin ja kenties pytää hänet joskus kahvile,lenkille tai muuta että saisin joskus yrittää aloittaa alusta ja olla se ihminen mikä haluan olla hänelle koska rakastan häntä ja olen nykyään parempi ihminen hänen astiostaan ja haluan perustaa perheen hänen kanssaan että en välitä vaikka joutuisin pettymään kunhan tiedän tehneeni parhaani tai yritän sen toivossa että saisin kuulla häneltä "kiitos että et luovuttanut" jos saisin hänet takaisin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
joo... sinä et ole selvästikkään omia menojasi vielä mennyt. Joten älä hemmetissä ala mitään perhettä suunnittelemaan. Toisekseen suhdetta EI lapsilla korjata. Et taida todellakaan tietää mikä vastuu perheessä on. Ihan oikein tyttöystäväsi teki.
Kunhan ny ensin menet menosi ja kasvat aikuiseksi, niin sitten joku päivä on sen perheen vuoro. Ihmiset jotka suunnittelevat perheeperustamista ja loppuelämän sitoutumista eivät todellakaan käyttäydy taipaleen alkuvaiheessa tolla tavalla, tosissaan siihen homman ryhdytään. Sitä tietty ei kukaan voi tietää mitä matkan varrella tapahtuu. Ja tosielämä ei ole kauniit ja rohkeet missä kaikki nussii ristiin tilaisuuden tullen. Sinä olet kaksi kertaa niin typerällä tavalla mennyt pettämään että et pysty pitämään yksinkertaisemmassa tilanteessa housujasi jalassa kolmatta, neljättä ja viidettä kertaa. Jos tyttöystäväsi antaa taas kerran anteeksi niin sinä et opi mitään muuta kun sen että kyllä se muutkin kerrat tulee antamaan anteeksi. Sori vaan, vaikka en sinua tunne, mutta olet vielä kypsymätön.
käsitin asian ihan toisin päin, että nainen olisi halunnut lapsen ja suuttunut kun mies jäi asiaa miettimään. Oliko näin, vai toiste päin?
halusi lapsen mutta en voin sanoa että en itse halunnut.Olin toki epävarma asiasta alkuun koska ennen seurustelua oli takana pelkkää pentumaista remuamista ja vakavia asioita kuten perheen perustaminen ei ole tullut mieleen kertaakaan.
1,8v seurustelun jälkeen ei varmasti voi kukaan sanoa että nyt olen kohdannut sen oikean vaikka asiat menisi kuinka hyvin ja meillä oli riitoja useasti mutta puhumalla ne aina selvisi.
En tietenkääm voi sanoa että olisin vieläkään 100% varma isäksi mutta mitä olen muilta nuorilta isäksi tulleilta kuullut niin lapsi kasvattaa vanhempia,ei toisinpäin :)
halusi lapsen mutta en voin sanoa että en itse halunnut.Olin toki epävarma asiasta alkuun koska ennen seurustelua oli takana pelkkää pentumaista remuamista ja vakavia asioita kuten perheen perustaminen ei ole tullut mieleen kertaakaan.
1,8v seurustelun jälkeen ei varmasti voi kukaan sanoa että nyt olen kohdannut sen oikean vaikka asiat menisi kuinka hyvin ja meillä oli riitoja useasti mutta puhumalla ne aina selvisi.
En tietenkääm voi sanoa että olisin vieläkään 100% varma isäksi mutta mitä olen muilta nuorilta isäksi tulleilta kuullut niin lapsi kasvattaa vanhempia,ei toisinpäin :)
En varmastikkaaan ole omia menojani mennyt.Takana ei ole kuin 2 suhdetta, 0,5v ja 1,8v joten mistäpä minä voisin perheen perustamisesta mitään tietää.
Ensimmäinen suhde oli pettymys huomata että hänelle juominen ja juhliminen oli niin suuri osa etten voinut edes kuvitella vakavaa suhdetta hänen kanssaan.Hän kyllä sanoi parantavansa tapansa mutta muutos oli niin pieni että en jaksanut enää.
Olet oikeassa siinä että typerästi olen tehnyt koska en lopettanut suhdetta ennen kuin aloitin seurustelun paremman ihmisen kanssa ksoka tämäkin asia tulee esille koska toisella on jatkuva epäily toisen suhteen ja en tule ikinä olemaan ylpeä mistään miten olen toisille ihmisille pettymyksen tuottanut mutta olen eron jälkeen huomannut kuinka paljon kadun asioita millä tuotin pettymyksen ihmisille joista välitin ja rakastin.
Lapsilla ei suhdetta tosiaan korjata,päinvastoin.Asiasta puhuminen vain tuntui vaikealta koska suhdetta oli takana vasta reilu vuosi ja puhuimme jo lapsista mutta halusin kyllä tietää miten hyväksi isäksi tullaan ja kysyin neuvoja ja kokemuksia ihmisiltä jotka olivat saaneet lapsen nuoressa iässä ja loppujen lopuksi tajusin että haluan asettua onnellisesti aloilleni ja perustaa perheen.
Ja anteeksi en ole saanut kummaltakaan ja en moiti heitä tekojeni jälkeen ja haluan hyvittää tekoni hänelle koska en halua oman typerän virheen takia menettää ihmistä joka on minulle kaikki kaikessa.
Olen itkenyt tekemieni asioiden vuoksi paljon yhdessä olon aikana ja eron jälkeen vielä enemmän ja en tule ikinä saamaan asiaa tekemättömäksi mutta olen oppinut läksyni ja en halua tuottaa enää pettymystä kenellekkään.
Kaikkihan sanovat että "kerran pettää,aina pettää" mutta en voi enää kuvitella olevani sellainen ihminen vaikka kukaan muu sellaista luulisi.
Kiitän häntä siitä että hän on tehnyt minusta paremman ihmisen monella tavalla ja en edes halua juoda niin paljon mykyään ettei minusta tulisi ihminen joka en halua olla. Ja haluan olla parempi ihminen tästä eteenpäin kaikkien ja varsinkin hänen vuokseen.Ja en luovuta hänen suhteensa koska en halua uskoa että olen luovuttanut,Ja se että näytin hänelle sen puolen mitä en halua olla,sai minut pettymään itseeni etten pitänyt tarpeeksi lujasti kiinni hänestä.
Toivon että voin vielä näyttää hänelle kuinka paljon haluan olla mies jota hän rakastaa :( ja aloittaa kaiken alusta ja koota uskollisuuteni pala palalta vaikka joutuisinkin lopulta pettymään mutta tietäen että tein parhaani.
..varmastikkaaan ole omia menojani mennyt.Takana ei ole kuin 2 suhdetta, 0,5v ja 1,8v joten mistäpä minä voisin perheen perustamisesta mitään tietää.
Ensimmäinen suhde oli pettymys huomata että hänelle juominen ja juhliminen oli niin suuri osa etten voinut edes kuvitella vakavaa suhdetta hänen kanssaan.Hän kyllä sanoi parantavansa tapansa mutta muutos oli niin pieni että en jaksanut enää.
Olet oikeassa siinä että typerästi olen tehnyt koska en lopettanut suhdetta ennen kuin aloitin seurustelun paremman ihmisen kanssa ksoka tämäkin asia tulee esille koska toisella on jatkuva epäily toisen suhteen ja en tule ikinä olemaan ylpeä mistään miten olen toisille ihmisille pettymyksen tuottanut mutta olen eron jälkeen huomannut kuinka paljon kadun asioita millä tuotin pettymyksen ihmisille joista välitin ja rakastin.
Lapsilla ei suhdetta tosiaan korjata,päinvastoin.Asiasta puhuminen vain tuntui vaikealta koska suhdetta oli takana vasta reilu vuosi ja puhuimme jo lapsista mutta halusin kyllä tietää miten hyväksi isäksi tullaan ja kysyin neuvoja ja kokemuksia ihmisiltä jotka olivat saaneet lapsen nuoressa iässä ja loppujen lopuksi tajusin että haluan asettua onnellisesti aloilleni ja perustaa perheen.
Ja anteeksi en ole saanut kummaltakaan ja en moiti heitä tekojeni jälkeen ja haluan hyvittää tekoni hänelle koska en halua oman typerän virheen takia menettää ihmistä joka on minulle kaikki kaikessa.
Olen itkenyt tekemieni asioiden vuoksi paljon yhdessä olon aikana ja eron jälkeen vielä enemmän ja en tule ikinä saamaan asiaa tekemättömäksi mutta olen oppinut läksyni ja en halua tuottaa enää pettymystä kenellekkään.
Kaikkihan sanovat että "kerran pettää,aina pettää" mutta en voi enää kuvitella olevani sellainen ihminen vaikka kukaan muu sellaista luulisi.
Kiitän häntä siitä että hän on tehnyt minusta paremman ihmisen monella tavalla ja en edes halua juoda niin paljon mykyään ettei minusta tulisi ihminen joka en halua olla. Ja haluan olla parempi ihminen tästä eteenpäin kaikkien ja varsinkin hänen vuokseen.Ja en luovuta hänen suhteensa koska en halua uskoa että olen luovuttanut,Ja se että näytin hänelle sen puolen mitä en halua olla,sai minut pettymään itseeni etten pitänyt tarpeeksi lujasti kiinni hänestä.
Toivon että voin vielä näyttää hänelle kuinka paljon haluan olla mies jota hän rakastaa :( ja aloittaa kaiken alusta ja koota uskollisuuteni pala palalta vaikka joutuisinkin lopulta pettymään mutta tietäen että tein parhaani.
Ole itsellesi armollinen, älä tuomitse itseäsi tai virheitäsi. Kaikki tekevät joskus virheitä ja niiden tarkoitus onkin kasvattaa ihmistä. Hyvä, että olet pohtinut tekemisiäsi, sillä se on ainoa tapa ottaa opikseen omista virheistään. Me emme myöskään tee virheitämme sattumalta, vaan ne ovat tienviittoja elämässämme. Ne todennäköisesti vie polkuamme uuteen ja parempaan suuntaan, vaikka ensin matka voikin näyttää kovinkin kivikkoiselta, karulta ja yksinäiseltä. Jossain vaiheessa taival taas kevenee ja polku risteää jonkun toisen ihmisen polulle. Onko se hän, jonkan kanssa polut erkanivat ja edessä onkin entistä parempi yhteinen polku vai onko se joku toinen ihminen. Sitä ei voi ennakoida kukaan. Sitten vaan huomaa ja ymmärtää jälkeenpäin, että näinhän tämän pitikin mennä. Ole luottavainen, elämä kyllä kantaa pimeidenkin hetkien läpi uuteen aamuun.
sinulle tästä viestistä.Niinkuin aikaisemmin sanoin,olen ehkä liiankin toiveikas ihminen mutta koska itse haluan vaikuttaa asioiden paranemiseen niin paljon,toivon että näkisin hänet vielä vierelläni nukkumassa j:/
Jos loppujen lopuksi käy kuitenkin niin että jään yksin ja menetän rakastamani ihmisen,en usko että vaikka itse asian olen aiheuttanut ja sitä kadun loppuikäni niin uuden suhteen aloitttaminen on pitkän ajan takana koska kuitenkin asia on minulle niin raskas :(
Todellakin elämän polku voi olla kivikkoinen ja risuinen mutta asiat on tehty järjestymään vaikka siinä aikaa kuluisikin :)
Toivon että tutustuisin häneen kaverina niin hyvin että voisin tehdä asiat toisin ja rakastaa kuten hyvän elämänkumppanin pitääkin...
et ole mikään tunnekylmä ja paatunut pettäjä. Kadut selvästikin ja haluaisit jatkossa olla parempi mies naiselle. Mikset näyttäisi hänelle tätä keskustelua? Et siinä mitään menettäisi.
perusteella et voi oikein edes sanoa, oletko oikean naisen kanssa. 2 vuotta menee helposti ihastumisen, rakastumisen, himon, seksin yms. merkeissä. Toki arkeakin on, mutta ei sitä todellista arkea. Ota nyt ihan rauhallisesti ja mieti, mitä haluat elämältäsi ja naiseltasi. Lapsen ehdotteleminen on todella epäkypsää yleensä.
Kaikki huonot suhteet eivät ole lyhyitä. MUTTA mikä tärkeintä, kaikki hyvät suhteet eivät ole ikuisia tai pitkiä.
Muilla ihmisillä on meille kehitystehtäviä. Joskus suhteet loppuvat, koska ne ovat täyttäneet tuon opettamistehtävän. Sinulla jäi vielä joku asia kehittymättä, mutta hoidat sen sitten seuraavassa suhteessa.
Ihan oikeasti, maailma on naisia täynnä. Ja nyt olet entistäkin viisaampi.
kaikille näistä viesteistä jotka auttoivat minua paljon käsittämään tätä asiaa paremmin.Asia on ja tulee olemaan minulle vaikea ja en saa häntä mielestäni ;(.Vielä en uskalla jatkaa elämääni tämän ikävän takia mutta toivon että hän loppujen lopuksi tietää kuinka paljon häntä rakastin ja rakastan edelleen ;/.