luin iltasanomien (tai -lehden) sivuilta tutkimuksesta, jossa ryhmä naisia jaettin kahteen ryhmään. toiselle ryhmälle annettiin tehtäväksi käydä lyhytkestoisella, mutta fyysisesti raskaalla lenkillä x kertaa kerran viikossa. toinen ryhmä taas sai tehtäväkseen käydä pitkäkestoisella, mutta fyysisesti kevyesti rasittavalla lenkillä yhtä monta kertaa viikossa. x kuukauden kuluttua ryhmien naiset tutkittiin, ja ne, jotka olivat käyneet lyhyillä mutta rankoilla lenkeillä, olivat menettäneet useita senttejä vyötäröltään, kun taas toinen ryhmä ei lähes lainkaan.
eli tämä tutkimus kumoaa väitteen, jonka mukaan rasvanpoltto liikunnassa tapahtuu vain pitkäkestoisessa, matala sykkeisessä rasituksessa. ja tätä väitettä on netti pullollaan. ihan sama mistä lukee, siellä sanotaan että rasvanpoltto tapahtuu vaan pitkillä lenkeillä, kun taas puolen tunnin tehokas hölkkä ei vaikuttais mitenkään. ottakaa kantaa.
eli tämä tutkimus kumoaa väitteen, jonka mukaan rasvanpoltto liikunnassa tapahtuu vain pitkäkestoisessa, matala sykkeisessä rasituksessa. ja tätä väitettä on netti pullollaan. ihan sama mistä lukee, siellä sanotaan että rasvanpoltto tapahtuu vaan pitkillä lenkeillä, kun taas puolen tunnin tehokas hölkkä ei vaikuttais mitenkään. ottakaa kantaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
että yksi kuukausi on aivan liian lyhyt aika tämmöseen tutkimukseen, vähintään vuosi olisi oikea aika niin olis voinu asia kääntyä päälaelleen.... Mut kukin juoksee tyylillään!
x kuukauden kuluttua. x on luku, mitä en nyt muista. muistaakseni kyse oli ainakin yli puolesta vuodesta kuukausien puolesta.
HIIT (High-intensity interval training) treeniltä.
Itsehän uskon että tuo toimii oikein hyvin. Mutta sen kovan treenin pitää olla kanssa kovaa, eikä mitään juoksentelenpäs tässä nyt vähän kovempaa. Vaan hampaat irvessä ja veren maku suussa, mikä syö metodin tehoa aloittelijoille.
ei pidä paikkaansa. se rankempi lenkki pitää suhteuttaa omiin liikkumis tottumuksiin. tutkimuksessaki toinen ryhmä (rankempi) kävi erittäin ripeällä, muistaakseni puolen tunnin sauvakävelyllä. toinen taas pelkästään kevyellä tunnin kävelyllä.eli jos tähän asti on käyny esim tunnin kevyellä hölkällä, niin paremman tuloksen saa ku juoksee puoli tuntia. ei liikuntaa pidä harrastaa veren maku suussa.
No tottakai raskaampi lenkki kuluttaa enemmän. Se vaan on niin että jos aloitat kuntoilua niin siinä ei taida kunto niihin raskaisiin riittää, jolloin on parempi tehdä aluksi niitä kevyitä että kroppa tottuu rasitukseen. Vasta tämän jälkeen pikkuhiljaa lisätä rasitusta.
kerran molempi parempi eli monipuolisuutta peliin - sekä lyhyitä kovia että matalatehoisia pitkiä treenejä tarvitaan.Pelkillä tehokkailla lyhyillä lenkeillä ei pitkälle kylläkään pötkitä (no kuukauden toki voi vielä kehittyä) Ja ei kait se "senttejen häviäminen vyötäröltä" ole ainoa syy treenata juoksua???
Ite kehityin ajallisesti 3 kk kun juoksin lyhyitä puolen tunnin lenkkejä säännöllisesti. Mielestäni ihan hyvä alku, kun pystymetsästä lähtee liikkeelle. Vasta myöhemmin tuli pidempää lenkkiä.
Puolen tunnin kevyt lenkki kuluttaa, SUORITUKSEN AIKANA enemmän rasvaa kuin puolen tunnin kova lenki se on selvää.
Mutta, kovan lenkin jälkeiset tunnit elimistö käy kovilla kierroksilla ja käyttää polttoaineekseen mm. rasvaa.
Eli tehokkaampaa on juosta kovaa jos mielee rasvanpolttoa.
Aivan eriasia on sitten se, kummassa mallissa on pitkällä tähtäimellä järkeä, jatkuva kovien lenkkien tekeminen johtaa ennemmin tai myöhemmin rasitusvammoihin/ylikuntoon. Jos asiaa tarkasteltaisiin vuoden kuntoilujen jälkeen, niin tulos olisi parempi sillä ryhmällä mitkä ovat toteuttaneet kevyempää lenkkeilyä.
Pitkällä lenkillä näille naisille tulee nälkä ja kotiin tullessaan he hyvällä omallatunnolla syövät makiata mahan täydeltä. Lyhkäisellä lenkillä ei nälkä ehdi tulla ja lenkin jälkeiset syömiset jäävät vähiin. Tässä ei mitenkään tutkittu rasvanpolttoa.
Viisaammat korjatkoot jos olen väärässä, mutta minusta se menee suurin piirtein näin:
Ajatus "matalasta rasvanpolttosykkeestä" juontaa juurensa väärinkäsitykseen. Joissakin tutkimuksissa todettiin, että hitaan ja pitkäkestoisen suorituksen (rauhallinen kävely tms) aikana elimistö käyttää polttoaineena enemmän rasvakudosta kuin glykogeeniä (elimistön "hiilarivarastot"), kun taas rankemassa suorituksessa ensisijainen polttoaine on glykogeeni. Tästä vedettiin hätiköity ja yksinkertaistettu johtopäätös, että pitkät ja rauhalliset kävelylenkit olisivat muka tehokkaampia rasvanpolttajia kuin rankahkot juoksulenkit. Oletuksessa on kuitenkin pari perustavanlaatuista virhettä, nimittäin
1) kokonaisenergiakulutus on rankemmassa liikunnassa silti korkeampi. Eli esim. 60 kg nainen kuluttaa tunnin kävelylenkillä korkeintaan n 300 kaloria mutta tunnin hölkkälenkillä n 600 kaloria. Vaikka kävelylenkillä 80% (tms) energiankulutuksesta olisi rasvaa, ja hölkkälenkillä vastaavasti "vain" 50% (tms), on hölkkälenkki silti tehokkaampi "rasvanpolttaja, ja
2) ei otettu huomioon, että elimistö kompensoi seuraavan vuorokauden aikana liikuntasuorituksen aikana poltetun rasvan/glykogeenin, eli jos liikunnan aikana kului polttoaineena enemmän rasvaa elimistö käyttää sen jälkeen enemmän glykogeeniä "peruspolttoaineena". Lisäksi
3) Jos harrastaa pelkästään rauhallisia kävelylenkkejä, peruskunto ei parane samalla tavalla kuin jos välillä tekee rankempia ja rasittavampia treenejä.
Tämä "matala rasvanpolttosyke" -touhu johti pahimmillaan siihen, että varsinkin jenkeissä porukka laahusti kuntosalien juoksumatoilla etanan vauhdilla ja kuvitteli "polttavansa rasvaa".
Yleensäkin näihin "mikä laji on tehokkain rasvanpolttaja" -juttuihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella ainakin jos on kestävyyslajien harrastaja. Monet tutkimukset (ja sinänsä pätevien tutkimustulosten tulkinnat) on peräisin jenkkien bodausmaailmasta. Tuloksia tarkastellaan pelkästään kehonrakentajan näkökulmasta, eli ei olla kiinnostuneita aerobisen kunnon kohottamisesta vaan rasvaprosentin minimoimisesta mahdollisimman vähäisellä kestävyysliikuntamäärällä. Bodaajan näkökulmasta kestävyysurheilu (esim juoksu) on "välttämätön paha" johon joudutaan "tuhlaamaan aikaa" kun kehon rasvat halutaan vetää mahdollisimman alas, eikä toisaalta aina ymmärretä miten kestävyysurheilu vaikuttaa yleiskuntoon ja myös kehon koostumukseen pitkällä tähtäimellä (samalla tavalla kestävyysurheilupuolella on liikkeellä väärinkäsityksiä kehonrakennuksesta). Viime aikoina bodaus- ja fitness-maailmassa on itse asiassa ymmärretty, ettei "matala rasvanpolttosyke" sittenkään toimi, mutta nyt heiluri on kääntynyt vastakkaiseen suuntaan. Nykyään näkee väitteitä, että muka nopeat intervallit olisivat ainoa oikea ja tehokas rasvanpolttokeino, mutta nämäkin opit perustuvat väärinkäsityksiin ja tutkimustulosten liialliseen yksinkertaistamiseen.
Kohtaan 1:
Et voi verrata kävely- ja hölkkälenkkejä rasvanpolton suhteen, kun lenkit ovat ajallisesti saman mittaisia. Lenkkien täytyy olla matkan suhteen saman mittaisia (esim. 5 km). Tämä sen vuoksi, että tällöin tehty työ on sama ja energiankulutuksen ja sen jakautuminen rasvan ja hiilareiden välillä johtuu vain intensiteetistä ja etenemistavan taloudellisuudesta.
Todellisuudessa tällöin energiankulutuksen ero ei ole läheskään noin suuri. Ja "hölkkä" pitäisi varmaan olla aika reipasta, että saadaan hiilarit kunnolla liikkeelle.
noin vaikeaa?
Olet sinänsä varmaankin oikeassa - eli ymmärrän että viittaat perusoppiin "5km kävelylenkki kuluttaa saman verran kuin 5 km juoksulenkki". Tosin tämäkään ei sittenkään pidä välttämättä paikkaansa jos on uskominen erääseen Runnersworldin taannoiseen artikkeliin, mutta siitä ei tässä enempää. On myös totta, että "hiilarit lähtevät liikkeelle" sitä nopeammin mitä rankempi suoritus on - ja toisaalta "tyhjillä hiilarivarastoilla" rankka liikunta ei tahdo onnistua, koska rasva on polttoaineena niin hidasta että puhti loppuu kesken.
Pointtini on, että ns tavis-laihduttajan/kuntoilijan ei kannata liikaa vaivata päätään, mitä tavaraa (glykogeeni/rasva) keho kuluttaa ja missä suhteessa, vaan pyrkiä liikkumaan niin, että kaloreita kuluu mahdollisimman paljon (lepoa ja palautumista unohtamatta) ja samalla peruskunto paranee hitaasti mutta varmasti. Jos nimittäin uskotaan liikaa fitness-palstojen ja -lehtien rasvanpolttojuttuihin, joudutaan helposti tilanteeseen jossa joko
a) liikutaan aivan liian matalalla sykkeellä rasvanpolton toivossa, mutta kokonaisenergiankulutus jää matalaksi eikä kunto kohene, joten kuntoilija/laihduttaja ei koskaan pääse tasolle jolla voi tehdä pitkähköjä ja suht rankkoja suorituksia (esim yli tunnin juoksulenkkejä) ja siten saada liikunnalla aikaiseksi merkittävän kalorivajeen, tai
b) tehdään pelkästään lyhyitä ja erittäin rankkoja intervalleja niin ikään rasvanpolton toivossa, mutta kestävyyskunto ei kohene parhaalla mahdollisella tavalla ja samalla on olemassa ilmeinen ylirasituksen vaara.